Lue keskustelun säännöt.
Sappikivipotilasta ei suostuttu uudelleen tutkimaan, vaan pistettiin psykiatriselle. Päätyi laajennettuun itsemurhaan
26.07.2026 |
Siis mikä Suomen terveydenhoitoa vaivaa? Ihmistä ei suostuta tutkimaan ja jälkikäteen vähätellään, että kun potilas ei ollut keltainen. Ei siinä heti tule keltaisuutta ja sappikivikohtausten luonne onkin just sitä, että kovat kivut tulee ja menee, niinkuin tällä naisella. Ne kivut on tosi kovat oikeasti! Hänellä oli jo todettu sappikivet 10 päivää aiemmin, kun hakeutui taas päivystykseen ja hänet pistetään psykiatriselle!
https://www.is.fi/perhe/art-2000011991561.html
"Joulukuun 14. päivä vuonna 2018 vatsan ultraäänitutkimuksessa Kaisalla todettiin kolme sappikiveä, mutta ei muita poikkeavuuksia. Sappikiviä ei operoitu. Kaisalle varattiin kontrolliaika, jonka hän itse perui.
Kivut yltyivät niin sietämättömän koviksi, että Kaisa piti viedä sairaalaan. Sinne jouduttiin lähtemään myös perheen viimeisen yhteisen jouluaaton iltana.
Kaisan vastaanotti psykiatrinen sairaanhoitaja, päivystävänä lääkärinä oli lääketieteen kandidaatti. Papereihin on kirjattu, että Kaisa tuli hoitoon voimakkaan vatsakivun vuoksi, mutta uusia vatsan alueen tutkimuksia ei tarvita.
”Keskustelussa potilaasta syntyi voimakkaan ahdistunut vaikutelma. Varsinaista psykoottisuutta ei todettu, mutta kivun voimakas kokemus ja myös oma vahva epäily raskasmetallimyrkytyksestä viittasivat realiteetintajun häiriintymiseen.”
Kaisa lähetettiin kolmeksi viikoksi psykiatriselle osastolle diagnooseilla vaikea-asteinen masennustila ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Vasta kuolonkolarin jälkeen tehdyssä ruumiinavauksessa paljastui, että yksi Kaisan sappikivistä oli kiilautunut sappitiehyeeseen.
– Olin vihainen. Tämä asia olisi ollut hoidettavissa, Antti sanoo.
Kaisan isä laati valituksen Valviraan. Kaisaa hoitaneet lääkärit selittivät, etteivät he osanneet epäillä tiehyen ongelmia, sillä Kaisa ei kuulunut tyypilliseen riskiryhmään ja häneltä puuttui ominainen oire, keltaisuus. Lääkärit kuvailivat Kaisaa ”haastavaksi” potilaaksi.
Valviran mukaan Kaisan hoidossa ei tehty virheitä."
"Seitsemän vuotta sitten suomalainen perheenisä menetti hetkessä kaiken. Hänen vaimonsa surmasi itsensä ja parin kaksi pientä poikaa. Kun mies sai vaimonsa puhelimen auki, paljastuivat musertavat päiväkirjamerkinnät ja hirmuteon lohduton motiivi. Nyt perheensä menettänyt mies kertoo koko tarinan. Hän uskoo, että äidin ja lasten kuolema olisi voitu estää."
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rokotekriittinen yhteisö lietsoi Kaisan ajattelua.
Suomalainen terveydenhuolto oli Kaisan silmissä kelvoton. Hän otti yhteyttä ulkomaalaisiin lääkäreihin, piti heidän kanssaan Teams-kokouksia ja lähetti hiuksiaan laboratorioihin tutkittavaksi.
Kotiin sidottu, kukaan ei usko, lääkäreiltä ei saa apua. Täysi painajainen, jossa itken päivät sitä, etten näe poikieni kasvua.
Antti ei tiennyt, mihin uskoa. Hän yritti olla parhaansa mukaan vaimonsa tukena, käydä töissä ja huolehtia pojista.– Kaisa oli hyvin vakuuttava. Hän imuroi valtavan määrän tietoa näistä aiheista ja soitteli Teamsilla ympäri maailmaa. Minulla ei ollut eväitä kyseenalaista häntä ja alkaa kumota hänen etsimäänsä tietoa perhearjen keskellä, Antti sanoo.
Kivuliaita päiviä alkoi olla yhä enemmän.
Roikun kontillani. Vatsa rentona ilmassa, polvet matalammalla patjalla, käsivarret sängyn reunalla. Yritän pitää polvilla hidasta liikettä keskivartalon liekehdintää vähentäen. Kuinka kauan pitää jaksaa? Kipu on jäätävä, mikään ei pysy nyt sisässä.
Päiväkirjat alkoivat täyttyä itsetuhoisista ajatuksista. Kaisa ei puhunut niistä Antille.
Kaisa kirjoitti monta kertaa, ettei hän tahdo kuolla, mutta ei enää näe muutakaan ulospääsyä kivuista.
Ei rokotekriittiset olet tässä se ongelma. Hän haki apua virallisista hoidoista, ei sitä saanut. Tällaisissa tilanteissa ihminen alkaa etsiä hoitoa muualta ja tässä tapauksessa hän päätyi rokotekriittisten levittämään propagandaan ja osittain myös tutkittuun tietoon (eli rokotteet todella voivat aiheuttaa vakaviakin haittoja, mutta vain erittäin harvoille). Rokotekriittisyyskin on saanut alkunsa virallisen terveydenhoidon epäonnistumisesta. Suomessa tästä on historiaa liiankin kanssa. Nimimerkillä: sokeripalan syönyt.
Ihme sekopäätouhua etsiä hoitoa jostain muualta muttei käyttänyt edes kontrolliaikaa.
Yritä nähdä asia hänen kannaltaan: hänet oli diagnosoitu mielenterveysongelmaiseksi. Tutkimusten mukaan Suomessa mielenterveysongelmainen ei saa hoitoa somaattisiin ongelmiin. Vaikka saisi kontrolliajan, voi ajatella, etenkin stressaantuneena, väsyneenä, kivuliaana, että se ei tuo mitään uutta tilanteeseen. Kyse on lopulta siitä kykeneekö terveyden ammattilaiset luomaan potilaalle/asiakkaalle toivoa vai ei. Tässä tapauksessa ei onnistunut.
Ei seonneen naisen kannalta kannata mitään nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sappikivikivut eivät ole koko ajan, vaan kipukohtausten välillä on päivien tai jopa viikkojen taukoja. Kuten tälläkin naisella. Ne kivet muodostuu, liikkuu, tulee ja menee ja tilanne ns. elää koko ajan niiden kivien mukaan. Kontrolliajan kohtana ei välttämättä ollut kipuja eikä uskonut, että kivut olikin niitä sappikipuja. Mutta se ei ole syy jättää hoitamatta sappikivipotilasta, kun hän hakeutuu uudelleen päivystykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rokotekriittinen yhteisö lietsoi Kaisan ajattelua.
Suomalainen terveydenhuolto oli Kaisan silmissä kelvoton. Hän otti yhteyttä ulkomaalaisiin lääkäreihin, piti heidän kanssaan Teams-kokouksia ja lähetti hiuksiaan laboratorioihin tutkittavaksi.
Kotiin sidottu, kukaan ei usko, lääkäreiltä ei saa apua. Täysi painajainen, jossa itken päivät sitä, etten näe poikieni kasvua.
Antti ei tiennyt, mihin uskoa. Hän yritti olla parhaansa mukaan vaimonsa tukena, käydä töissä ja huolehtia pojista.– Kaisa oli hyvin vakuuttava. Hän imuroi valtavan määrän tietoa näistä aiheista ja soitteli Teamsilla ympäri maailmaa. Minulla ei ollut eväitä kyseenalaista häntä ja alkaa kumota hänen etsimäänsä tietoa perhearjen keskellä, Antti sanoo.
Kivuliaita päiviä alkoi olla yhä enemmän.
Roikun kontillani. Vatsa rentona ilmassa, polvet matalammalla patjalla, käsivarret sängyn reunalla. Yritän pitää polvilla hidasta liikettä keskivartalon liekehdintää vähentäen. Kuinka kauan pitää jaksaa? Kipu on jäätävä, mikään ei pysy nyt sisässä.
Päiväkirjat alkoivat täyttyä itsetuhoisista ajatuksista. Kaisa ei puhunut niistä Antille.
Kaisa kirjoitti monta kertaa, ettei hän tahdo kuolla, mutta ei enää näe muutakaan ulospääsyä kivuista.
Ei rokotekriittiset olet tässä se ongelma. Hän haki apua virallisista hoidoista, ei sitä saanut. Tällaisissa tilanteissa ihminen alkaa etsiä hoitoa muualta ja tässä tapauksessa hän päätyi rokotekriittisten levittämään propagandaan ja osittain myös tutkittuun tietoon (eli rokotteet todella voivat aiheuttaa vakaviakin haittoja, mutta vain erittäin harvoille). Rokotekriittisyyskin on saanut alkunsa virallisen terveydenhoidon epäonnistumisesta. Suomessa tästä on historiaa liiankin kanssa. Nimimerkillä: sokeripalan syönyt.
Ihme sekopäätouhua etsiä hoitoa jostain muualta muttei käyttänyt edes kontrolliaikaa.
Yritä nähdä asia hänen kannaltaan: hänet oli diagnosoitu mielenterveysongelmaiseksi. Tutkimusten mukaan Suomessa mielenterveysongelmainen ei saa hoitoa somaattisiin ongelmiin. Vaikka saisi kontrolliajan, voi ajatella, etenkin stressaantuneena, väsyneenä, kivuliaana, että se ei tuo mitään uutta tilanteeseen. Kyse on lopulta siitä kykeneekö terveyden ammattilaiset luomaan potilaalle/asiakkaalle toivoa vai ei. Tässä tapauksessa ei onnistunut.
Ei seonneen naisen kannalta kannata mitään nähdä.
Tämä on ymmärrettävä arvovalinta. Tällöin kuitenkin pitäisi selkeästi tuoda julki se, että hoitoa ei saa. Tällöin ihmiset osaisivat hakeutua parempiin hoitoihin.
Voi luoja. Olen sairaanhoitaja ja jopa minä tiedän että jos on sappikivet ei potilas ole keltainen.
Jos on sappitiesyöpä niin jossain vaiheessa potilaan skleerat kellertävät, joskus vasta loppuvaiheessa jolloin on myöhäistä tehdä mitään.
Miksi viedä toiset mukanaan? Jos vituttaa niin itse sitten voi mennä vaikka päin mäntyä, mutta toisen elämää ei ole lupa ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja. Olen sairaanhoitaja ja jopa minä tiedän että jos on sappikivet ei potilas ole keltainen.
Jos on sappitiesyöpä niin jossain vaiheessa potilaan skleerat kellertävät, joskus vasta loppuvaiheessa jolloin on myöhäistä tehdä mitään.
Onko sh. niin huono ammatti sitten?
Vierailija kirjoitti:
Jätti menemättä kontrolliajalle. Silloin tipahtaa pois hoidon piiristä. Ihmisellä itselläänkin on vastuu.
Tipahtaa silloinkin kun menee kontrolliin. Itselleni kävi näin. Katsottiin että kun tulehdusarvot ovat hyvät, ei tarvitse leikata. Kivut olivat kovat. Täytyi mennä yksityiselle leikkaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäritkö täällä käyvät alapeukuttamassa ja v.ttumaiseen sävyyn kommentoimassa kun ihmiset kertovat huonoista kokemuksistaan terveydenhuollon parissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kaisa oli korkeakoulutettu ja arvostettu ammattilainen, kuten myös Antti. Antti kertoo rakastuneensa Kaisan insinöörimäisyyteen. Nainen oli suunnitelmallinen ja maailmaa nähnyt"
Antti rakastui insinöörimäisyyteen ja koulutukseen. Miten toi kuulostaa mun korvaan aika steriililtä ja kolkolta?
Tuossa perheessä arvostettiin suorittamista ja pärjäämistä uupumiseen asti. Oliko niin, että Kaisa uupui ensin ja kivut tuli myöhemmin? Vai oliko ne päällekkäin? Uupumus jo yksistään voi horjuttaa mielenterveyttä. Siihen päälle kipu, toivottomuus ja salaliittoteoriat. Ei ihme, jos kopsahtaa rekannuppiin.
Mistä noita mielisairaita sikiää. Maassa on puoli miljoonaa varttihullua tms. joten ei ihme jos järjestelmä yskii välillä kun ei ole mitään kunnon hoitokeinoja. Jos lääke ei auta niin sitten pitää laittaa sekopää suljetulle osastolle.
Valitettavasti tässä kävi ikävästi ja äiti murhasi lapsensa kun kukaan ei kertonut lääkärille tai hoitajalle tappoaikeista. Vähän kummastuttaa mitkä välit oli puolisoon jos tämä ei tajua eukkonsa olevan päästä rikki. Onko se niin vaikea avata suutansa ja kysyä toiselta miltä tuntuu ja mitä mietit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rokotekriittinen yhteisö lietsoi Kaisan ajattelua.
Suomalainen terveydenhuolto oli Kaisan silmissä kelvoton. Hän otti yhteyttä ulkomaalaisiin lääkäreihin, piti heidän kanssaan Teams-kokouksia ja lähetti hiuksiaan laboratorioihin tutkittavaksi.
Kotiin sidottu, kukaan ei usko, lääkäreiltä ei saa apua. Täysi painajainen, jossa itken päivät sitä, etten näe poikieni kasvua.
Antti ei tiennyt, mihin uskoa. Hän yritti olla parhaansa mukaan vaimonsa tukena, käydä töissä ja huolehtia pojista.– Kaisa oli hyvin vakuuttava. Hän imuroi valtavan määrän tietoa näistä aiheista ja soitteli Teamsilla ympäri maailmaa. Minulla ei ollut eväitä kyseenalaista häntä ja alkaa kumota hänen etsimäänsä tietoa perhearjen keskellä, Antti sanoo.
Kivuliaita päiviä alkoi olla yhä enemmän.
Roikun kontillani. Vatsa rentona ilmassa, polvet matalammalla patjalla, käsivarret sängyn reunalla. Yritän pitää polvilla hidasta liikettä keskivartalon liekehdintää vähentäen. Kuinka kauan pitää jaksaa? Kipu on jäätävä, mikään ei pysy nyt sisässä.
Päiväkirjat alkoivat täyttyä itsetuhoisista ajatuksista. Kaisa ei puhunut niistä Antille.
Kaisa kirjoitti monta kertaa, ettei hän tahdo kuolla, mutta ei enää näe muutakaan ulospääsyä kivuista.
Ei rokotekriittiset olet tässä se ongelma. Hän haki apua virallisista hoidoista, ei sitä saanut. Tällaisissa tilanteissa ihminen alkaa etsiä hoitoa muualta ja tässä tapauksessa hän päätyi rokotekriittisten levittämään propagandaan ja osittain myös tutkittuun tietoon (eli rokotteet todella voivat aiheuttaa vakaviakin haittoja, mutta vain erittäin harvoille). Rokotekriittisyyskin on saanut alkunsa virallisen terveydenhoidon epäonnistumisesta. Suomessa tästä on historiaa liiankin kanssa. Nimimerkillä: sokeripalan syönyt.
Ihme sekopäätouhua etsiä hoitoa jostain muualta muttei käyttänyt edes kontrolliaikaa.
Yritä nähdä asia hänen kannaltaan: hänet oli diagnosoitu mielenterveysongelmaiseksi. Tutkimusten mukaan Suomessa mielenterveysongelmainen ei saa hoitoa somaattisiin ongelmiin. Vaikka saisi kontrolliajan, voi ajatella, etenkin stressaantuneena, väsyneenä, kivuliaana, että se ei tuo mitään uutta tilanteeseen. Kyse on lopulta siitä kykeneekö terveyden ammattilaiset luomaan potilaalle/asiakkaalle toivoa vai ei. Tässä tapauksessa ei onnistunut.
Ei seonneen naisen kannalta kannata mitään nähdä.
Hän sekosi hoitamattoman kivun takia.
Ensin uupui, sitten tuli sappikivet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä noita mielisairaita sikiää. Maassa on puoli miljoonaa varttihullua tms. joten ei ihme jos järjestelmä yskii välillä kun ei ole mitään kunnon hoitokeinoja. Jos lääke ei auta niin sitten pitää laittaa sekopää suljetulle osastolle.
Valitettavasti tässä kävi ikävästi ja äiti murhasi lapsensa kun kukaan ei kertonut lääkärille tai hoitajalle tappoaikeista. Vähän kummastuttaa mitkä välit oli puolisoon jos tämä ei tajua eukkonsa olevan päästä rikki. Onko se niin vaikea avata suutansa ja kysyä toiselta miltä tuntuu ja mitä mietit.
Terveydenhuolto leimasi somaattisen oireen psyykkiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rokotekriittinen yhteisö lietsoi Kaisan ajattelua.
Suomalainen terveydenhuolto oli Kaisan silmissä kelvoton. Hän otti yhteyttä ulkomaalaisiin lääkäreihin, piti heidän kanssaan Teams-kokouksia ja lähetti hiuksiaan laboratorioihin tutkittavaksi.
Kotiin sidottu, kukaan ei usko, lääkäreiltä ei saa apua. Täysi painajainen, jossa itken päivät sitä, etten näe poikieni kasvua.
Antti ei tiennyt, mihin uskoa. Hän yritti olla parhaansa mukaan vaimonsa tukena, käydä töissä ja huolehtia pojista.– Kaisa oli hyvin vakuuttava. Hän imuroi valtavan määrän tietoa näistä aiheista ja soitteli Teamsilla ympäri maailmaa. Minulla ei ollut eväitä kyseenalaista häntä ja alkaa kumota hänen etsimäänsä tietoa perhearjen keskellä, Antti sanoo.
Kivuliaita päiviä alkoi olla yhä enemmän.
Roikun kontillani. Vatsa rentona ilmassa, polvet matalammalla patjalla, käsivarret sängyn reunalla. Yritän pitää polvilla hidasta liikettä keskivartalon liekehdintää vähentäen. Kuinka kauan pitää jaksaa? Kipu on jäätävä, mikään ei pysy nyt sisässä.
Päiväkirjat alkoivat täyttyä itsetuhoisista ajatuksista. Kaisa ei puhunut niistä Antille.
Kaisa kirjoitti monta kertaa, ettei hän tahdo kuolla, mutta ei enää näe muutakaan ulospääsyä kivuista.
Ei rokotekriittiset olet tässä se ongelma. Hän haki apua virallisista hoidoista, ei sitä saanut. Tällaisissa tilanteissa ihminen alkaa etsiä hoitoa muualta ja tässä tapauksessa hän päätyi rokotekriittisten levittämään propagandaan ja osittain myös tutkittuun tietoon (eli rokotteet todella voivat aiheuttaa vakaviakin haittoja, mutta vain erittäin harvoille). Rokotekriittisyyskin on saanut alkunsa virallisen terveydenhoidon epäonnistumisesta. Suomessa tästä on historiaa liiankin kanssa. Nimimerkillä: sokeripalan syönyt.
Ihme sekopäätouhua etsiä hoitoa jostain muualta muttei käyttänyt edes kontrolliaikaa.
Yritä nähdä asia hänen kannaltaan: hänet oli diagnosoitu mielenterveysongelmaiseksi. Tutkimusten mukaan Suomessa mielenterveysongelmainen ei saa hoitoa somaattisiin ongelmiin. Vaikka saisi kontrolliajan, voi ajatella, etenkin stressaantuneena, väsyneenä, kivuliaana, että se ei tuo mitään uutta tilanteeseen. Kyse on lopulta siitä kykeneekö terveyden ammattilaiset luomaan potilaalle/asiakkaalle toivoa vai ei. Tässä tapauksessa ei onnistunut.
Ei seonneen naisen kannalta kannata mitään nähdä.
Hän sekosi hoitamattoman kivun takia.
Juu juu niinhän te naiset aina.
Vierailija kirjoitti:
Ensin uupui, sitten tuli sappikivet.
Ja sappikiviä ei hoidettu eikä hän itsekään tajunnut kipujen olevan sappikivikipuja.
Sappikivut on ylämahassa keskellä tai sivussa, kipu on polttavaa ja myös kuin joku hakkaisi mahaan. Kipu on kovaa. Niin kovaa, että yleensä potilas menee päivystykseen. Yksi kohtaus voi kestää minuuteista jopa 12 tuntiin. Mulla oli tämmöisiä 12 h putkeen kestäneitä rajuja kipuja, sappikiviä oli tiehyessä jumissa sappirakon ulkopuolella. Näkyi vatsaultrassa.
Hullu ja murhaaja ja tod näk autistikehari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä noita mielisairaita sikiää. Maassa on puoli miljoonaa varttihullua tms. joten ei ihme jos järjestelmä yskii välillä kun ei ole mitään kunnon hoitokeinoja. Jos lääke ei auta niin sitten pitää laittaa sekopää suljetulle osastolle.
Valitettavasti tässä kävi ikävästi ja äiti murhasi lapsensa kun kukaan ei kertonut lääkärille tai hoitajalle tappoaikeista. Vähän kummastuttaa mitkä välit oli puolisoon jos tämä ei tajua eukkonsa olevan päästä rikki. Onko se niin vaikea avata suutansa ja kysyä toiselta miltä tuntuu ja mitä mietit.
Terveydenhuolto leimasi somaattisen oireen psyykkiseksi.
Ikävä juttu mutta on näitä ollut aikaisemminkin. Muistan yhden ulkomailta tulleen joka ei pystynyt kävelemään ja sitä pidettiin psyykkisenä ongelmana. Sitten selvisi että tuumori painoi selkäydintä aiheuttaen halvauksen.
Leo ja Oliver 😂🤣. Eeeivittu lapsetkin tusinalammasnimillä.
Lääketeollisuuden näkökulmasta sairaudet johtuvat lääkkeen puutteesta. Olisi mielenkiintoista ajaa tekoälylle tiedot sairauskertomuksista, lääkityksistä ja missä vaiheessa papereihin on tullut merkintä "parantunut" tai "terve". Veikkaan, että ei montaa kirjausta löydy parantumisesta.