Varhaiskasvatuksen koulutusinflaatio on todellinen ilmiö

Ketju on täynnä kommentteja, joiden kirjoittajilla ei ole mitään käsitystä päiväkodin arjesta. 

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa on jokaiselle työntekijälle oma rooli. Lastentarhanopettajat tekevät kasvatussuunnitelmat, suunnittelevat retket, juhlat jne. Lastenhoitajat vastaavat enemmän hoitotyöstä. 

Lastenhoitajia oli ennen kaksi. Mutta yhä useammin vain yksi. Kiirettä pukkaa.

Sitä paitsi lastenhoitajakin on joutunut käymään monen vuoden koulun missä hänelle on opetettu lähinnä suunnittelemista.

Minä vaan nyt jaksan ihmetellä mitä ihme erikoista korkeakoulutusta tarvitaan 1-3 vuotiaiden ryhmissä.Tuon ikäiselle hoiva,perustarpeista huolehtiminen, sylittely ,leikki ja turva ovat tärkeimpiä.

Yksikään tämänikäinen ei ole vielä kypsä ja aivot tarpeeksi kehittyneet nykyajan vaatimuksiin.Pienistä tulee levottomia,ylikierroksilla olevia taaperoita ,joiden tarpeisiin ei vastaa mikään suunnittelu tai pedagoginen hölynpöly..

Usein luodaan mielikuvaa, että varhaiskasvatuksen opettajan työ olisi jotenkin hienompaa tai etäämpänä arjen perustyöstä. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta.

Jos ryhmässä on 13 lasta (1–3-vuotiaita) ja henkilöstönä yksi varhaiskasvatuksen opettaja, yksi sosionomi ja yksi lastenhoitaja, tuskin kukaan oikeasti uskoo, että vain lastenhoitaja pyyhkisi pyllyt, pukisi lapset, syöttäisi, lohduttaisi ja huolehtisi kaikesta perushoidosta. Arjessa kaikki osallistuvat lasten hoitoon ja perustarpeista huolehtimiseen.

Varhaiskasvatuksessa työtä tehdään yhdessä. Tehtävänimikkeet ja vastuut vaihtelevat, mutta lasten arki ei odota, jokainen aikuinen osallistuu käytännön työhön ja tämä on fakta!!

Lasten perustarpeet eivät ole muuttuneet, vaikka varhaiskasvatuksessa vaaditaan nykyään aiempaa korkeampaa koulutusta. Pienet lapset tarvitsevat edelleen syliä, lohdutusta, vaipanvaihtoa, pukemista, ruokailuapua ja muuta päivittäistä hoivaa. Korkeampi koulutus ei poista näitä arjen tehtäviä, vaan ne kuuluvat edelleen kaikkien lapsiryhmässä työskentelevien työhön. Siksi on harhaanjohtavaa antaa ymmärtää, että korkeakoulutus tarkoittaisi irtautumista käytännön hoitotyöstä. Ei yksi suunnittelutunti viikossa tee työstä jotenkin alateemista. Ja vakaope on edelleen vain alempi korkeakoulututkinto, eli kandi

Voi olla, että varhaiskasvatuksen ideologiset tavoitteet ovat liian korkealla, koska kyseessä ovat pienet lapset jotka vielä tarvitsevat apua kaikkeen arjessa kuten pukeminen, syöminen, kaveritaitojen harjoittelut jne. Joten varsinaisten akateemisten taitojen harjoitteluun jää tietysti vähemmän aikaa kun päiväkoti ikäisiä kiinostaa vielä eniten leikkiminen. Lasten pitääkin saada olla lapsia, mutta toki siihen päiväohjelmaan pitäisi pysty ujuttamaan akateemisten taitojen harjoitteluakin pienissä erissä. Sen kyllä huomaa missä päiväkodissa homma on hanskassa. Lapsen kehitys menee eteenpäin, mutta säilöntäpaikassa ei juurikaan muuta tapahdu kuin pukeminen, syöttäminen, ulkoilutus ja hengissä pitäminen. Kokemusta on oman lapsen osalta sekä huonosta että hyvästä päiväkodista. 

Ei muuten ole..Ryhmässäni  pienillä opettaja ei ulkoile,nukuta,syötä näitä pieniä.Siirtymissä ulos ja sisälle auttaa jos erikseen pyydetään,joskus ei silloinkaan.

Käy laulamassa,lukemassa pienen kuvakirjan,kertoo vanhemmille ylpeästi kuinka hienoja asioita on suunnitellut.Toteutukseen ei  kyllä tule  mukaan kuin harvoin.Aina on palaveria siellä ja täällä,koulutusta,ostoksia,kirjaamista,dokumentointia jne.
Minä hoitajana ja sosionomin sijainen hoidamme päivän kulun käytännössä.Opettaja lähinnä edustaa ja tämä on rehellisesti arkea vakassa muuallakin .

Vierailija kirjoitti:

Usein luodaan mielikuvaa, että varhaiskasvatuksen opettajan työ olisi jotenkin hienompaa tai etäämpänä arjen perustyöstä. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta.

Jos ryhmässä on 13 lasta (1–3-vuotiaita) ja henkilöstönä yksi varhaiskasvatuksen opettaja, yksi sosionomi ja yksi lastenhoitaja, tuskin kukaan oikeasti uskoo, että vain lastenhoitaja pyyhkisi pyllyt, pukisi lapset, syöttäisi, lohduttaisi ja huolehtisi kaikesta perushoidosta. Arjessa kaikki osallistuvat lasten hoitoon ja perustarpeista huolehtimiseen.

Varhaiskasvatuksessa työtä tehdään yhdessä. Tehtävänimikkeet ja vastuut vaihtelevat, mutta lasten arki ei odota, jokainen aikuinen osallistuu käytännön työhön ja tämä on fakta!!

Se yliopisto- ja amk-tason koulutus on ihan oikeasti resurssien hukkaamista kun käytännön työtehtävät ovat kuitenkin työntekijöillä lähes samat. Tuossa olisi todella helppo säästökohde, eli turha kouluttaminen pois.

Vierailija kirjoitti:

Minä vaan nyt jaksan ihmetellä mitä ihme erikoista korkeakoulutusta tarvitaan 1-3 vuotiaiden ryhmissä.Tuon ikäiselle hoiva,perustarpeista huolehtiminen, sylittely ,leikki ja turva ovat tärkeimpiä.

Yksikään tämänikäinen ei ole vielä kypsä ja aivot tarpeeksi kehittyneet nykyajan vaatimuksiin.Pienistä tulee levottomia,ylikierroksilla olevia taaperoita ,joiden tarpeisiin ei vastaa mikään suunnittelu tai pedagoginen hölynpöly..

Ennen oli pienille lastenseimi ja isommille lastentarha.

Ennen sai itse suunnitella, arvioida ja toteuttaa toimintaa itse, toimia tiiminsä vetäjänä, takentaa arkea rauhassa pedagogiikka edellä, kuten hyvä opettaja tekikin. Ne olivat hyviä aikoja. Nykyään on niin vähän oikeita opettajia tekemässä opettajan työtä varhaiskasvatuksessa, että pedagogiikkaa saa tosiaan etsimällä etsiä sieltä arjesta. Omassa kunnassa tähän on reagoitu niin, että esihenkilöt ja erityisesti apulaisjohtajat, ovat alkaneet jyrätä ja päättää pakollisia sisältöjä lukuvuoteen, esimerkiksi eräviikkoa, kirjallisuusviikkoa, teatteriviikkoa jne mikä on hyvin turhauttavaa sälää ja silppua ja joka vie pohjaa ryhmässä työskentelevältä opettajalta suunnitella juuri sen ryhmän näköistä toimintaa vastaamaan juuri kyseisen ryhmän tarpeita. Pedagoginen vapaus on tosiaan kadonnut ja tilalle tullut vain kiire.

Kasvatustieteen kandi

Lapseni ovat jo itse äitejä ja isiä.He eivät olleet aikanaan vakassa vaan päiväkodissa.Silti heistä kasvoi fiksuja,akateemisia kunnollisia ja vanhempina järkeviä. 

Mitä on edessä tulevaisuudessa kun vaka kasvattaa itsekkäitä,levottomia ,aikuisennälkäisiä  tulevia aikuisia.Kodit ja ympäristö vaikuttaa tottakai mutta vakan älytön pedagogiikka keskittyy minä ja vain minä -ideologiaan jossa lasta opetetaan kukkulan kuninkaaksi.

Tunnekasvatusta ja arjen rentoilua lapset kaipaavat,eivät aikataulutettuja opetus,ulkoilu ja ruokailutilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Ennen sai itse suunnitella, arvioida ja toteuttaa toimintaa itse, toimia tiiminsä vetäjänä, takentaa arkea rauhassa pedagogiikka edellä, kuten hyvä opettaja tekikin. Ne olivat hyviä aikoja. Nykyään on niin vähän oikeita opettajia tekemässä opettajan työtä varhaiskasvatuksessa, että pedagogiikkaa saa tosiaan etsimällä etsiä sieltä arjesta. Omassa kunnassa tähän on reagoitu niin, että esihenkilöt ja erityisesti apulaisjohtajat, ovat alkaneet jyrätä ja päättää pakollisia sisältöjä lukuvuoteen, esimerkiksi eräviikkoa, kirjallisuusviikkoa, teatteriviikkoa jne mikä on hyvin turhauttavaa sälää ja silppua ja joka vie pohjaa ryhmässä työskentelevältä opettajalta suunnitella juuri sen ryhmän näköistä toimintaa vastaamaan juuri kyseisen ryhmän tarpeita. Pedagoginen vapaus on tosiaan kadonnut ja tilalle tullut vain kiire.

Kasvatustieteen kandi

Mitä jos ensin laitettaisiin arki kuntoon niin että on aikaa lapsille ja rauha maassa. Sitten vasta mietittäisiin pedagogiikkaa jos resursseja siihen löytyy. Tarha on kuitenkin paikka mihin lapset viedään hoitoon eikä kasvatettaviksi. Kasvatus ei lisäksi onnistu jos perushomma ei ole kunnossa.

Tanskassa, Norjassa ja jopa Ruotsissa varhaiskasvatuksen opettajat saavat suhteellisesti parempaa palkkaa, tahtoen sanoa sitä että kun elinkustannukset ym on otettu huomioon, muissa pohjoismaissa varhaiskasvatuksen opettaja tienaa enemmän. Suomi on jäänyt tässäkin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ovat jo itse äitejä ja isiä.He eivät olleet aikanaan vakassa vaan päiväkodissa.Silti heistä kasvoi fiksuja,akateemisia kunnollisia ja vanhempina järkeviä. 

Mitä on edessä tulevaisuudessa kun vaka kasvattaa itsekkäitä,levottomia ,aikuisennälkäisiä  tulevia aikuisia.Kodit ja ympäristö vaikuttaa tottakai mutta vakan älytön pedagogiikka keskittyy minä ja vain minä -ideologiaan jossa lasta opetetaan kukkulan kuninkaaksi.

Tunnekasvatusta ja arjen rentoilua lapset kaipaavat,eivät aikataulutettuja opetus,ulkoilu ja ruokailutilanteita.

Tunnekasvatuksen sijasta ihan perinteinen kuri, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen sai itse suunnitella, arvioida ja toteuttaa toimintaa itse, toimia tiiminsä vetäjänä, takentaa arkea rauhassa pedagogiikka edellä, kuten hyvä opettaja tekikin. Ne olivat hyviä aikoja. Nykyään on niin vähän oikeita opettajia tekemässä opettajan työtä varhaiskasvatuksessa, että pedagogiikkaa saa tosiaan etsimällä etsiä sieltä arjesta. Omassa kunnassa tähän on reagoitu niin, että esihenkilöt ja erityisesti apulaisjohtajat, ovat alkaneet jyrätä ja päättää pakollisia sisältöjä lukuvuoteen, esimerkiksi eräviikkoa, kirjallisuusviikkoa, teatteriviikkoa jne mikä on hyvin turhauttavaa sälää ja silppua ja joka vie pohjaa ryhmässä työskentelevältä opettajalta suunnitella juuri sen ryhmän näköistä toimintaa vastaamaan juuri kyseisen ryhmän tarpeita. Pedagoginen vapaus on tosiaan kadonnut ja tilalle tullut vain kiire.

Kasvatustieteen kandi

Mitä jos ensin laitettaisiin arki kuntoon niin että on aikaa lapsille ja rauha maassa. Sitten vasta mietittäisiin pedagogiikkaa jos resursseja siihen löytyy. Tarha on kuitenkin paikka mihin lapset viedään hoitoon eikä kasvatettaviksi. Kasvatus ei lisäksi onnistu jos perushomma ei ole kunnossa.

Aika ja rauha vaativat resursseja, joita ei ole tulossa. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Tanskassa, Norjassa ja jopa Ruotsissa varhaiskasvatuksen opettajat saavat suhteellisesti parempaa palkkaa, tahtoen sanoa sitä että kun elinkustannukset ym on otettu huomioon, muissa pohjoismaissa varhaiskasvatuksen opettaja tienaa enemmän. Suomi on jäänyt tässäkin jälkeen.

Ainakaan Norjassa ja Tanskassa ei ole varhaiskasvatusta vaan siellä on lastenseimet ja lastentarhat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen sai itse suunnitella, arvioida ja toteuttaa toimintaa itse, toimia tiiminsä vetäjänä, takentaa arkea rauhassa pedagogiikka edellä, kuten hyvä opettaja tekikin. Ne olivat hyviä aikoja. Nykyään on niin vähän oikeita opettajia tekemässä opettajan työtä varhaiskasvatuksessa, että pedagogiikkaa saa tosiaan etsimällä etsiä sieltä arjesta. Omassa kunnassa tähän on reagoitu niin, että esihenkilöt ja erityisesti apulaisjohtajat, ovat alkaneet jyrätä ja päättää pakollisia sisältöjä lukuvuoteen, esimerkiksi eräviikkoa, kirjallisuusviikkoa, teatteriviikkoa jne mikä on hyvin turhauttavaa sälää ja silppua ja joka vie pohjaa ryhmässä työskentelevältä opettajalta suunnitella juuri sen ryhmän näköistä toimintaa vastaamaan juuri kyseisen ryhmän tarpeita. Pedagoginen vapaus on tosiaan kadonnut ja tilalle tullut vain kiire.

Kasvatustieteen kandi

Mitä jos ensin laitettaisiin arki kuntoon niin että on aikaa lapsille ja rauha maassa. Sitten vasta mietittäisiin pedagogiikkaa jos resursseja siihen löytyy. Tarha on kuitenkin paikka mihin lapset viedään hoitoon eikä kasvatettaviksi. Kasvatus ei lisäksi onnistu jos perushomma ei ole kunnossa.

Aika ja rauha vaativat resursseja, joita ei ole tulossa. Valitettavasti.

Priorisointi auttaisi paljon jos resursseja ei ole riittävästi. Kirjallisia töitä ja palavereja on koko ajan lisätty vaikka niiden määrä tulisi minimoida.

Ruotsissa päiväkodissa työskentelevät ovat kaikki saman koulutuksen käyneitä.Ei ole hierarkiaa,eriarvoisuutta ja riitoja työnkuvista.Päivä on kaikkien aikuisten käsissä ja  työ sujuu ja lapset viihtyvät.Kannatan Suomeen samaa mallia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen sai itse suunnitella, arvioida ja toteuttaa toimintaa itse, toimia tiiminsä vetäjänä, takentaa arkea rauhassa pedagogiikka edellä, kuten hyvä opettaja tekikin. Ne olivat hyviä aikoja. Nykyään on niin vähän oikeita opettajia tekemässä opettajan työtä varhaiskasvatuksessa, että pedagogiikkaa saa tosiaan etsimällä etsiä sieltä arjesta. Omassa kunnassa tähän on reagoitu niin, että esihenkilöt ja erityisesti apulaisjohtajat, ovat alkaneet jyrätä ja päättää pakollisia sisältöjä lukuvuoteen, esimerkiksi eräviikkoa, kirjallisuusviikkoa, teatteriviikkoa jne mikä on hyvin turhauttavaa sälää ja silppua ja joka vie pohjaa ryhmässä työskentelevältä opettajalta suunnitella juuri sen ryhmän näköistä toimintaa vastaamaan juuri kyseisen ryhmän tarpeita. Pedagoginen vapaus on tosiaan kadonnut ja tilalle tullut vain kiire.

Kasvatustieteen kandi

Mitä jos ensin laitettaisiin arki kuntoon niin että on aikaa lapsille ja rauha maassa. Sitten vasta mietittäisiin pedagogiikkaa jos resursseja siihen löytyy. Tarha on kuitenkin paikka mihin lapset viedään hoitoon eikä kasvatettaviksi. Kasvatus ei lisäksi onnistu jos perushomma ei ole kunnossa.

Aika ja rauha vaativat resursseja, joita ei ole tulossa. Valitettavasti.

Ihan perinteistä jäähypenkkiä tai holdingia voisi kokeilla niihin jotka eivät halua rauhoittua.

Vierailija kirjoitti:

Kuka vielä haluaa kouluttaa itsensä yliopistossa vaipan vaihtajaksi? 

He jotka tykkäävät valittaa siitä.