Lue keskustelun säännöt.
Täysin erilaiset toiveet loman viettämisestä
25.07.2026 |
Mä olen ihan poikki tästä lomasta ja toivon vaan pääseväni töihin lepäämään. Minä olen hyvin introvertti ja mies taas ekstrovertti. Minä haluaisin lomalla myöskin ihan vaan levätä ja olla ilman mitään aikatauluja ja mies taas haluaisi tehdä ihan koko ajan jotain minun kanssani. Mies kokee, että jos en kokoajan aktiivisesti ehdottele jotain yhteistä tekemistä, en halua olla hänen kanssaan ja sitten hän mököttää. Itse taas koen, että jos mies haluaa tehdä yhdessä jotain, hän voi ehdottaa ihan itse. sitäpaitsi toivon myös, että mies menee ja touhuilee välillä ihan keskenään tai kavereidensa kanssa, enkä koe, että meidän pitäisi yhdessä puuhata jotain ihan koko ajan.
Olemme nyt kesällä mm. vuokranneet mökin viikonlopuksi, käyneet festareilla ja kesäteatterissa, ollaan oltu viikko yhdessä ulkomailla ja nyt varattu vielä kylpyläviikonloppu loppulomaksi. Lisäksi olemme käyneet torikahviossa aamiaisella, useamman kerran ulkona syömässä ja remontoitu kotia yhdessä.
Mies ei yhtään ymmärrä, että minä voisin välillä olla vaan kotona tekemättä yhtään mitään. Voisin vaan maata pihakeinussa ja lukea kirjaa tms. Heti ensimmäisenä aamulla hän kysyy, mitä suunnitelmia on tälle päivälle, eikä ymmärrä yhtään, että jo pelkkä kysymys ahdistaa minua. Lomani kohokohta olisi, jos saisin edes yhden päivän olla ihan yksin kotona.
Hulluinta tässä on se, että olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja tämä sama keskustelu käydään nykyisin joka kesä. Aiemmin oli helpompaa olla enemmän kotona, kun lapset olivat pieniä, mutta nyt kun lapset ovat jo aikuisia tästä on tullut ongelma. Teen kyllä ihan mielelläni asioita miehen kanssa, mutta en jaksaisi ihan kokojan olla menossa jonnekin. Miten saisin miehen ymmärtämään, että tarvitsen myös ihan vaan lepoa ja rauhaa?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa nämä eroa kommentit. Ihan puhuminen riittää. Ei ihme, ettei ihmisten suhteet kestä kun kaiken pitäisi olla täydellistä.
32v yhdessä ja osa lomasta eriaikaan. Silti jää vielä viikonloput tehdä asioita yhdessä.
Mitä se puhuminen auttaa, kun mikään ei muutu puhumisen jälkeen? Olisiko sinusta ihanaa elää jonkun muun toiveiden mukaan KOKO AJAN? Epäilen. Tiedän muuten yhden eron, joka johtui miehen kuorsaamisesta. Mies ei halunnut mennä lääkäriin ym, mutta ei myöskään suostunut erillisiin makuuhuoneisiin. Ymmärrän tämänkin eron, sillä unen riistäminen toiselta on sairasta. Hereillä pitäminen on muuten sodissa kidutuskeino.
Ei kaiken tule olla täydellistä, mutta kompromisseja pitää kyetä tekemään. Teiltä onnistuu, mutta en lähtisi haukkumaan muiden eroja "liian helppoina". Ties vaikka osuu omalle kohdallesi joku päivä (esim.sairastut ja mies lähtee etsimään terveempää - niitäkin nähty, vaikka liittoa takana vuosikymmeniä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin miehesi pallit ovat viimeksi saaneet kostean suuhoidon ja lupsuttelun, entäs varsi limaisen lutkutuksen? :)
Vanha nainen (35+) ei yleensä jaksa/osaa käsitellä kullia ja palleja siten kuin tarvitsisi ja seurauksena on tyytymätön mies ja lopulta ero. Tai sitten mies käy hoidattamassa kullinlutkutustarpeensa muualla.
Ei se osaamisesta ole kiinni, vaan rakkauden hiipumisesta.
Ap, onko teillä niin, että jos mies on jossain menossa, työssä tai harrastuksessa, niin hän kysyy, että mitä sinä olet tehnyt?
Meillä on ollut erilaiset ongelmat, mutta mies oli mykkäkouluileva. Minä introvertti, joka tarvitsen paljon lepoa ja rauhwllista tekemistä kotona. Mies ei yrittänyt estää sitä, mutta tuo jatkuva kysely aikaansai, että aloin potea huonoa omaatuntoa siitä, etten tehnyt mitään merkittävää vspaa-ajallani. Tuntui myös, että mies halveksi sitä ja koin olevani huono ihminen. (Minula oli vaativampi työ ja isommat tulot, jos sillä on merkitystä, mies ei todellakaan elättänyt minua vaan minä vähän elätin häntä.)
Ero oli niin suuri huojennus, kun yksin asuessani kukaan ei ole arvostelemassa sitä, että vapaa-ajalla rentoudun ilman ohjelmaa ja aikatauluja. Henkinen stressini on poistunut ja voin tosi hyvin.
On ok olla erilaisia, mutta jos toinen yrittää pakottaa toista muuttumaan samanlaisekdi kuin on itde, niin se ei ole ok vaan jonkinlaista väkivaltaa, jota ei ole helppoa tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa nämä eroa kommentit. Ihan puhuminen riittää. Ei ihme, ettei ihmisten suhteet kestä kun kaiken pitäisi olla täydellistä.
32v yhdessä ja osa lomasta eriaikaan. Silti jää vielä viikonloput tehdä asioita yhdessä.
Eihän puhuminen riitä, kun ap on moneen kertaan selittänyt miehelle tarpeensa, mutta mies ei hyväksy eroavaisuutta vaan rankaisee henkisellä väkivallalla. Tuo on ihan kauhea suhde. Mies on kuin loinen, joka imee ap:stä elämänvoiman.
Onkohan taas vähän dramaattista. Kuinka pitkä pisin suhteesi on/oli?
Olen ollut naimisissa nyt 15 vuotta. Ja tunnistan henkisen väkivallan toisin kuin näköjään sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa nämä eroa kommentit. Ihan puhuminen riittää. Ei ihme, ettei ihmisten suhteet kestä kun kaiken pitäisi olla täydellistä.
32v yhdessä ja osa lomasta eriaikaan. Silti jää vielä viikonloput tehdä asioita yhdessä.
Eihän puhuminen riitä, kun ap on moneen kertaan selittänyt miehelle tarpeensa, mutta mies ei hyväksy eroavaisuutta vaan rankaisee henkisellä väkivallalla. Tuo on ihan kauhea suhde. Mies on kuin loinen, joka imee ap:stä elämänvoiman.
Jos ap on tosiaan yrittänyt keskustella miehen kanssa, siis niin että on istutyu alas, eikä vaan "en nyt jaksaisi"- heittoina, niin kysehän on siitä, ettei mies kunnioita apta ihmisenä, siis hänen toiveitaan ja tarpeitaan, yhtään mitenkään. En kuluttaisi enää päivääkään tuollaisen ihmisen kumppanina, joka kävelee ylitseni toistuvasti ja haluaa vain oman huvinsa. En, vaikka miten jääkaapissa on riittävästi maitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa nämä eroa kommentit. Ihan puhuminen riittää. Ei ihme, ettei ihmisten suhteet kestä kun kaiken pitäisi olla täydellistä.
32v yhdessä ja osa lomasta eriaikaan. Silti jää vielä viikonloput tehdä asioita yhdessä.
Eihän puhuminen riitä, kun ap on moneen kertaan selittänyt miehelle tarpeensa, mutta mies ei hyväksy eroavaisuutta vaan rankaisee henkisellä väkivallalla. Tuo on ihan kauhea suhde. Mies on kuin loinen, joka imee ap:stä elämänvoiman.
Onkohan taas vähän dramaattista. Kuinka pitkä pisin suhteesi on/oli?
Voin myös allekirjoittaa tuon, että mies on loinen.
Takana parisuhteita 27 ja 5 vuotta. Haluatko kysyä jotain?
Vierailija kirjoitti:
Milloin miehesi pallit ovat viimeksi saaneet kostean suuhoidon ja lupsuttelun, entäs varsi limaisen lutkutuksen? :)
Kas, lerppakullimieskin ilmestyi fantasioimaan ketjuun. Ketään ei edelleenkään kiinnosta sun munasi toiminta, kuten ei kiinnostanut eilen, ei toissapäivänä eikä sitä ennen, eikä huomenna, ylihuomenna tai siitä eteenpäin. Nyt voitkin alkaa taaaaaas riehumaan 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. On tässä yksin elämisessä puolensakin.
t. koko loman kotona ilman suorittamista viettänyt introvertti
No, kun kumppani on samanlainen niin elämä on helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko teillä niin, että jos mies on jossain menossa, työssä tai harrastuksessa, niin hän kysyy, että mitä sinä olet tehnyt?
Meillä on ollut erilaiset ongelmat, mutta mies oli mykkäkouluileva. Minä introvertti, joka tarvitsen paljon lepoa ja rauhwllista tekemistä kotona. Mies ei yrittänyt estää sitä, mutta tuo jatkuva kysely aikaansai, että aloin potea huonoa omaatuntoa siitä, etten tehnyt mitään merkittävää vspaa-ajallani. Tuntui myös, että mies halveksi sitä ja koin olevani huono ihminen. (Minula oli vaativampi työ ja isommat tulot, jos sillä on merkitystä, mies ei todellakaan elättänyt minua vaan minä vähän elätin häntä.)
Ero oli niin suuri huojennus, kun yksin asuessani kukaan ei ole arvostelemassa sitä, että vapaa-ajalla rentoudun ilman ohjelmaa ja aikatauluja. Henkinen stressini on poistunut ja voin tosi hyvin.
On ok olla erilaisia, mutta jos toinen yrittää pakottaa toista muuttumaan samanlaisekdi kuin on itde, niin se ei ole ok vaan jonkinlaista väkivaltaa, jota ei ole helppoa tunnistaa.
Mäkin otin eron siinä kohtaa, kun viimein ymmärsin, että me ei kyetä antamaan toisillemme niitä asioita, joita toinen tarvitsee ollakseen onnellinen. Mies ei mulle, enkä minä miehelle. Tarvitsin asioita, joita toinen ei kyennyt tai halunnut mulle antaa, mutta jotka oli mulle tärkeitä. En voi muuttaa toista, enkä vaatia häntä muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin miehesi pallit ovat viimeksi saaneet kostean suuhoidon ja lupsuttelun, entäs varsi limaisen lutkutuksen? :)
Kas, lerppakullimieskin ilmestyi fantasioimaan ketjuun. Ketään ei edelleenkään kiinnosta sun munasi toiminta, kuten ei kiinnostanut eilen, ei toissapäivänä eikä sitä ennen, eikä huomenna, ylihuomenna tai siitä eteenpäin. Nyt voitkin alkaa taaaaaas riehumaan 😂
Ennen kun lerppakulli alkaa riehumaan, niin kerrotaan tässä kaikille, ja etenkin itse lerppakullille, että ketään ei kiinnosta lerppa, kun tarjolla on toimivaa. Tämä on ollut hänelle hyvin epäselvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. On tässä yksin elämisessä puolensakin.
t. koko loman kotona ilman suorittamista viettänyt introvertti
No, kun kumppani on samanlainen niin elämä on helppoa.
Tietenkin yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet tekee parisuhteesta yleensä mielekkään, mutta ennemmin näkisin, että kysymys on siitä, että osataan arvostaa toista ihmisenä, hänen halujaan ja tarpeitaan niin, että molemmat voivat hyvin ja tulevat kuulluiksi. Pelkkä samankaltaisuus ei ole mikään tae hyvästä parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lomat aina samaan aikaan? Ota ensi kesäksi 2vkoa omaa lomaa ja 2vkoa yhteistä lomaa.
Tämä voisikin olla yksi ratkaisu. Tosin me pystymme kumpikin päättämään itse omat loma-aikamme, joten mies olisi varmasti hyvin ihmeissään, jos otan lomaa eri aikaan kuin hän. Ap.
Eihän mies voi mitenkään olla tuosta ihmeissään kun selität asian hänelle. Jos olette olleet yli parikymmentä vuotta yhdessä, niin kyllä luulisi ymmärtävän. Meillä vähän samantyyppisiä ongelmia lomien viettotavan suhteen ja päädyimme jo lasten ollessa pieniä limittämään lomamme. Ulkopuoliset joskus luulivat, että syynä oli lapset, mutta kerroin kyllä aina reippaasti oikean syyn. Näin olemme jatkaneet jo 20 vuotta ja lomailu toimii paljon paremmin kun kumpikin saa päättää viettotavasta (vaikka se meillä tarkoittaakin sitä, että puoliso ei mielestäni omalla lomallaan tee mitään :) ).
Meillä on vaimon kanssa samanlaiset toiveet, mökkeillään, uidaan ja grillataan, vietetään yhteisiä kesätöitä, Suomen matkailua, luontoa ja kuumia hotelliöitä 🔥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vaimon kanssa samanlaiset toiveet, mökkeillään, uidaan ja grillataan, vietetään yhteisiä kesätöitä, Suomen matkailua, luontoa ja kuumia hotelliöitä 🔥
* yhteisiä kesäöitä
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko teillä niin, että jos mies on jossain menossa, työssä tai harrastuksessa, niin hän kysyy, että mitä sinä olet tehnyt?
Meillä on ollut erilaiset ongelmat, mutta mies oli mykkäkouluileva. Minä introvertti, joka tarvitsen paljon lepoa ja rauhwllista tekemistä kotona. Mies ei yrittänyt estää sitä, mutta tuo jatkuva kysely aikaansai, että aloin potea huonoa omaatuntoa siitä, etten tehnyt mitään merkittävää vspaa-ajallani. Tuntui myös, että mies halveksi sitä ja koin olevani huono ihminen. (Minula oli vaativampi työ ja isommat tulot, jos sillä on merkitystä, mies ei todellakaan elättänyt minua vaan minä vähän elätin häntä.)
Ero oli niin suuri huojennus, kun yksin asuessani kukaan ei ole arvostelemassa sitä, että vapaa-ajalla rentoudun ilman ohjelmaa ja aikatauluja. Henkinen stressini on poistunut ja voin tosi hyvin.
On ok olla erilaisia, mutta jos toinen yrittää pakottaa toista muuttumaan samanlaisekdi kuin on itde, niin se ei ole ok vaan jonkinlaista väkivaltaa, jota ei ole helppoa tunnistaa.
Tuo on muuten totta. Mies kysyy aina, että mitä olen tehnyt ja aina tulee vähän syyllinen olo, jos olen vain lepäillyt ja lueskellut. Tätä kun pohdin, niin tosiaan mies on ihan mielissään, jos tapaan ystäviäni tai käyn kuntosalilla, mutta tuo tekemättömyys on jotenkin ylitsepääsemätöntä.
Mies ehkä määrittää ihmisen arvoa huomaamattaan tekemisen kautta. Nyt kun tätä pohtii, niin mies on ollut aina kovin tekevä ja puuhakas, mikä on tietysti todella ihailtavaa. Myös miehen äiti touhuaa koko ajan jotakin. Marjastaa, sienestää, ompelee, neuloo, mehustaa ja tekee hilloja jne jne. Vaikka he eivät ole uskonnollisia, jokin luterilainen ajattelutapa tuolla taustalla ehkä on, että joutilas mieli ajautuu helpommin synnin tielle. Eli mieheni ehkä tiedostamattaan on huolissaan minusta, jos en tee mitään. Onpas todella mielenkiintoista pohtia tätä asiaa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lomat aina samaan aikaan? Ota ensi kesäksi 2vkoa omaa lomaa ja 2vkoa yhteistä lomaa.
Tämä voisikin olla yksi ratkaisu. Tosin me pystymme kumpikin päättämään itse omat loma-aikamme, joten mies olisi varmasti hyvin ihmeissään, jos otan lomaa eri aikaan kuin hän. Ap.
Eihän mies voi mitenkään olla tuosta ihmeissään kun selität asian hänelle. Jos olette olleet yli parikymmentä vuotta yhdessä, niin kyllä luulisi ymmärtävän. Meillä vähän samantyyppisiä ongelmia lomien viettotavan suhteen ja päädyimme jo lasten ollessa pieniä limittämään lomamme. Ulkopuoliset joskus luulivat, että syynä oli lapset, mutta kerroin kyllä aina reippaasti oikean syyn. Näin olemme jatkaneet jo 20 vuotta ja lomailu toimii paljon paremmin kun kumpikin saa päättää viettotavasta (vaikka se meillä tarkoittaakin sitä, että puoliso ei mielestäni omalla lomallaan tee mitään :) ).
Totta tämäkin, voimme hyvin lomaillaosan lomasta eri aikaan. Ap.
Makasin aikani pihakeinussa ja aloitin 1000 sivuisen kirjan. Wolttasin korealaista ruokaa ja laitoin miehelle viestin, että jos haluaa grillata illalla kalareissunsa jälkeen, voi käydä itse kaupassa. Kohta jatkan kirjan lukemista. Ihanan rauhallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. On tässä yksin elämisessä puolensakin.
t. koko loman kotona ilman suorittamista viettänyt introvertti
No, kun kumppani on samanlainen niin elämä on helppoa.
Tietenkin yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet tekee parisuhteesta yleensä mielekkään, mutta ennemmin näkisin, että kysymys on siitä, että osataan arvostaa toista ihmisenä, hänen halujaan ja tarpeitaan niin, että molemmat voivat hyvin ja tulevat kuulluiksi. Pelkkä samankaltaisuus ei ole mikään tae hyvästä parisuhteesta.
Kyllä meilläkin on yhteiset arvot ja paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta myös eroavaisuuksia. Musta olisi tylsää olla yhdessä täysin itseni kaltaisen ihmisen kanssa. Meillä on paljon hyvää liitossaan, mutta tämä lomanvietto hiertää nyt välejä. Kaipaisinkin vain mieheltä ymmärrystä siihen, että myös minun tapani viettää lomaa voi olla ihan yhtä oikea kuin hänenkin tapansa. Ap.
Mulle tulee mielikuva että mies haluaa että sullakin on hyvä. Ja siksi se haluaa että olet menossa mukana. Tuo 'tekemisen kautta arvottaminen' kuulostaa kanssa loogiselta. Eli jos sellaseen on oppinut ja tottunut se on aina itselle tuntunut normaalilta lajitteluperiaatteelta - aika käytytty tekemällä juttuja, hyvä! - aikaa on valunut hukkaan ja mitään ei ole tehty, huono.
Olen eronnut, naimisissa ollessa kyllä hämmästytti miten vähän mies uskoi puheitani. Sanoin 'olen surullinen', hän: 'eipäs, olet vihainen'. Vaikeahan siinä oli kuulluksi tulla.
Ehkä sun vaan pitää sinnikkäästi joka ilta kerrata miten uuvuttava päivä sulle oli, kun oli tapaamisia ja aikatauluja. Ja sillosin kun saat omaa aikaa vaan olemiseen, niin hypetät miten iihanaa kun tuntuu että vihdoin sellanen päivä jolloin palautuu edellisviikon / eilisen kuormituksesta ja tuntee rentoutuvansa ja voivansa olla normaalisti.
Onkohan taas vähän dramaattista. Kuinka pitkä pisin suhteesi on/oli?