kaukosuhde ikävystyttää

tiedän että tääkin ketju tulee olemaan täynnä trolleja ja vauva.fin tunnetusti elämänviisaita ihmisiä..., mutta tällä hetkellä oon valmis kokeilemaan mitä tahansa

pointtihan nyt on se että olen 16v, avainsana alaikäinen, henkilö jonka tyttöystävä asustelee satojen kilometrien päässä, ja jonka vanhemmat sattuu olemaan sitä suojelevaisempaa sorttia, eli en pääse tätä kunnolla näkemään kuin pari kertaa vuodessa

tapasin tämän alunperin eräällä nettifoorumilla, tiedän, katastrofin ainekset, mutta nopeasti tultiin kavereiksi siitäkin huolimatta että molempien vanhemmat on kieltäneet tuntemattomille puhumisen netissä (hänen vanhempansa eivät tiedä minusta lainkaan, omille vanhemmille sain jonkinmoisen salaliittoteorian selitettyä ja läpi meni)

oon nyt tuntenut hänet joku 2 vuotta, ja virallisesti nähnyt tämän 3 kertaa kasvotusten, mikä alkaa pikkuhiljaa aiheuttamaan sitä kaipuun tunnetta sielussa... vaikka puhutaankin puheluja ja viestitellään joka päivä tunteja niin silti se aina palaava tunne siitä että en ole tämän lähellä saa surulliseksi

kummankaan vanhemmat ei myöskään tiedä, että ollaan yhdessä, joka vaikeuttaa vielä vähän lisää koko tilannetta.. haluaisin vaan nähdä tämän uudestaan, rakastan sitä niin helvetisti 

en tiiä miks loppujen lopuks tulin edes täältä kysymään, ehkä joku kiltti ihminen täällä voisi antaa ohjeita :salute: katsotaan löytyykö sellaisia

ps. totuuden puhuminen ei ole mahdollisuus, niin paljon tultu valehdeltua asiasta että olisin arestissa kuukausia, ja en tiedä miten vanhemmat reagoisi siihen että oon tytön kanssa yhdessä (oon teknisesti ei-binääri, mutta pysyn mieluummin kaapissa)