Lue keskustelun säännöt.
1970 luvulla lapset eivät syöneet juuri välipaloja
23.07.2026 |
Olisi pitänyt itse tehdä voileipä tai jotain. Mieluummin luettiin sarjiksia tai mentiin ulos syömättä. Sillä sitä pysyi hoikkana.
Kommentit (46)
Äiti teki vispipuuroa, kiisseleitä, riisi- tai mannapuuroa, pullaa, piirakkaa tai torttua leipoi joka viikko. Hulluna poimituista ja säilötyistä metsä ja puutarhamarjoista syntyi jos jotakin. Itse tehtyä mehua, lättyjä, pannukakkua ja hilloja. Leivän päälle jotain hyvää herkkujuustoa Kipparia tai Violaa oli välillä myös. Jätskiä tai jugurttia. Hyvät oli välipalat. Äiti tapasi rakastaa ruualla.
Lapsenlapsensa pääsivät vielä samaan herkkupöytään 1990-2000 luvuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli Jugurttia 70-luvulla välipalana. Sitä ostettiin 20 -24 purkin lavoissa.
Silti olimme hoikkia, koska en itse ainakaan muistanut aina olla kotona ruoka-aikana. Yleensä olin kesäisin uimassa.
EUR-lava (Eurolava): Koko 1200 x 800 mm, paino noin 20 - 22 kg ja kantavuus noin 1500 kg.
FIN-lava: Koko 1200 x 1000 mm, paino noin 25 kg ja kantavuus noin 1800 kg.
FIN-lava (1200 x 1000 mm): Vakiintui 1970–1980-luvuilla (taustalla VR-lava)
Vakiintuminen: Formaatti vakiintui Suomen teollisuuden ja logistiikan yleisstandardiksi 1970- ja 1980-luvun taitteessa, ja myöhemmin sen laatukriteerit virallistettiin viralliseksi suomalaiseksi standardiksi (nykyisin tunnettu nimellä FI 2002 -standardi).
Jos kirjoittaja puhuu 1970-luvun alkupuolesta, hänellä lienee oikeus olla välittämättä myöhemmästä standardista.
Vierailija kirjoitti:
Eikä litkitty jatkuvasti vettä.
Juotiin saman verran kuin nykyään.
Minä tein koulun jälkeen itselleni leipää ruisleipää, näkkäriä tai iki-ihanaa pullapirtin ohrarieskaa, syödessä luin Aku ankkaa. Ja kyllä meillä oli aina jotain hedelmää, valmiiksi pestyjä ja kuorittuja porkkanoita jne jääkaapissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli Jugurttia 70-luvulla välipalana. Sitä ostettiin 20 -24 purkin lavoissa.
Silti olimme hoikkia, koska en itse ainakaan muistanut aina olla kotona ruoka-aikana. Yleensä olin kesäisin uimassa.
EUR-lava (Eurolava): Koko 1200 x 800 mm, paino noin 20 - 22 kg ja kantavuus noin 1500 kg.
FIN-lava: Koko 1200 x 1000 mm, paino noin 25 kg ja kantavuus noin 1800 kg.
On erilaisia lavoja. Pullalava, maitolava, hedelmälava. Ne tarkoittaa sellaista yhtä siirtoyksikköä, eikä pelkkää EUROLAVAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ei sinun kodissasi ap syöty, mutta meillä ja kaikilla kavereillani syötiin välipaloja.
Vierailija kirjoitti:
Eikä litkitty jatkuvasti vettä.
Niinpä, aikuisetkin joivat vaan janoonsa. Nyt noita naurettavia stanlycup mukeja kantaa joka toinen mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset liikkuivat enemmän eikä ollut älylaitteita. Näkkileipää kului kyllä.
Eniten syötiin ruisleipää. Harvemmin näkkileipää.
Meillä syötiin aina hiivaleipää. Näkkäriä oli koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä syöneeni joskus Corn Flakes:ejä koulun jälkeen.
Mäkin söin ranskanleipää ja join maitokaakaota.
Sama täällä. Ranskis myytiin vielä silloin irtoleipänä ja rapea kuorisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti teki vispipuuroa, kiisseleitä, riisi- tai mannapuuroa, pullaa, piirakkaa tai torttua leipoi joka viikko. Hulluna poimituista ja säilötyistä metsä ja puutarhamarjoista syntyi jos jotakin. Itse tehtyä mehua, lättyjä, pannukakkua ja hilloja. Leivän päälle jotain hyvää herkkujuustoa Kipparia tai Violaa oli välillä myös. Jätskiä tai jugurttia. Hyvät oli välipalat. Äiti tapasi rakastaa ruualla.
Lapsenlapsensa pääsivät vielä samaan herkkupöytään 1990-2000 luvuilla.
Joo, pannukakkua oli usein, rinkeleitä myös. Kumma miten ne rinkelitkin maistuivat silloin hyvältä, nyt ne kuivia ja mauttomia. Leivän päälle kilon pötköstä lauantaimakkaraa, gouteria tai sipuliteetä, juustona palloedamia, joka oli ihan erilaista kuin nykyedamit. Kotijuustoa tehtiin usein, samoin viiliä, kesäisin kotikaljaa myös. Mehu oli joko mehukattia tai itse tehtyä.
Tämä taisi olla jo 90-luvun alkua, mutta menin kaverille iltapäivällä koulun jälkeen ja otettiin välipalaa. Kaverin äiti ihmetteli kun söin peräti kolme(!) näkkileipää, että onpa kova nälkä. Mun kaveri söi ku pikkulintu, joten ehkä se vähän herätti ihmetystä, kun itse söin enemmän. Jäänyt mieleen. Mutta kyllä todellakin syötiin välipaloja. Jugurttia, leipää, hedelmiä. Kesällä tuoreita mansikoita ja herneitä.
Nykyään saa syödä todella vähän, jos haluaa pysyä hoikkana. Ruokakaupassa näkee eniten ultraprosessoituja tuotteita, joilla ei ole mitään tekemistä ravinnon kanssa. Ne on vaan tehty voittoa varten ja suunniteltu vieläpä niin, että ne ohittaa elimistön normaalit kylläisyyssignaalit. Esim keksit, sipsit, irtokarkit on just sellaisia, että niitä ei pysty ottamaan yhtä vaan mätät koko pussin. Eikä pelkästään herkut vaan myös kaikki nuudelit, tortillat ym. on ultraprosessoitua. Ravinto ja ultraprosessoitu ruoka on sellaisia asioita, joista voisi kirjoittaa pitkästi, mutta se, jos nykyään on ylipaino yleistä niin ei johdu pelkästään ihmisten tahdonvoimasta tai laiskuudesta. Kyllä se johtuu osittain tai aika paljonkin elintarviketeollisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välipala oli joku jugurtti tai mehu. Mutta eipä ollut liikalihavuuttakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpsis. Karkkia syötiin välipalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli Jugurttia 70-luvulla välipalana. Sitä ostettiin 20 -24 purkin lavoissa.
Silti olimme hoikkia, koska en itse ainakaan muistanut aina olla kotona ruoka-aikana. Yleensä olin kesäisin uimassa.
EUR-lava (Eurolava): Koko 1200 x 800 mm, paino noin 20 - 22 kg ja kantavuus noin 1500 kg.
FIN-lava: Koko 1200 x 1000 mm, paino noin 25 kg ja kantavuus noin 1800 kg.
Muitakin lavoja on 🤡
Missä kohti nuo tuossa kirjoituksessa mainittiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti teki vispipuuroa, kiisseleitä, riisi- tai mannapuuroa, pullaa, piirakkaa tai torttua leipoi joka viikko. Hulluna poimituista ja säilötyistä metsä ja puutarhamarjoista syntyi jos jotakin. Itse tehtyä mehua, lättyjä, pannukakkua ja hilloja. Leivän päälle jotain hyvää herkkujuustoa Kipparia tai Violaa oli välillä myös. Jätskiä tai jugurttia. Hyvät oli välipalat. Äiti tapasi rakastaa ruualla.
Lapsenlapsensa pääsivät vielä samaan herkkupöytään 1990-2000 luvuilla.
Joo, pannukakkua oli usein, rinkeleitä myös. Kumma miten ne rinkelitkin maistuivat silloin hyvältä, nyt ne kuivia ja mauttomia. Leivän päälle kilon pötköstä lauantaimakkaraa, gouteria tai sipuliteetä, juustona palloedamia, joka oli ihan erilaista kuin nykyedamit. Kotijuustoa tehtiin usein, samoin viiliä, kesäisin kotikaljaa myös. Mehu oli joko mehukattia tai itse tehtyä.
Ai että, ihan tuli vesi kielelle. Meillä isä teki aina viikonloppuisin lättyjä ja herkuteltiin niillä. Saunan jälkeen lauantaina oli itse tehtyä pizzaa. Kyllä lapsuuden ruokamuistot on just sitä rakkautta ja välittämistä. Äiti leipoi maailman parhaat korvapuustit ja niissä ei voista säästelty.
Ranskanleipää pidettiin jo silloin epäterveellisenä, mutta kyllä meillä sitä oli ja juuri lauantaimakkaraa ja juustoa päälle ja lisäksi kaakao. Ai jai. Oli hyvää. Nykyään on tottunut siihen makuun, että leivässä on enemmän kuituja, joten ranskanleipä ei maistu enää niin hyvältä. Mutta silti paistopisteen sämpylät on niin hyviä edelleen.
Söin palan leipää. Toki parempi kuin suklaapatukka tai sipsipussi.
Kyllä itse vedin aina pari leipää tms kun tulin koulusta
Mutta illalla ei juurikaan syöty. Päivällinen oli 18.00 ja sen jälkeen ei syöty ellei ollut poikkeuksellisen nälkä ja harvoin oli kun rytmiin tottui
Vierailija kirjoitti:
Joka arkipäivä on tullut syötyä välipala koulun jälkeen. Hoikkia oltiin kyllä.
Laihoja rimppakinttuja oltiin. En oikeasti tajua miten paljon nykyajan kasvuikäiset syö kun ne kerää jo itseensä läskiä.
No, tämä. Lapset liikkuivat paljon enemmän kuin nykylapset. Pelattiin ja leikittiin ulkona eikä räiskitty videopelejä.