Listataas tähän asioita, joita nykylapset ei tiedä/muista
Aloitan vahvalla: Ysärin alussa pörröiset kumilelut nimeltä Goosh! Muistatko? :)
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Suutarit.
On noita suutarinliikkeitå ja pikasuutareita vieläkin. Tosin suurin osa kengistä on tehty nykyään sellaisiksi, että pohjia on liki mahdoton vaihtaa eikä puolipohjien laittaminenkaan välttämättä onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Rukki
Meillä äiti keträsi vielä tällä vuosituhannellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perunan nostoloma
Sehän on edelleen, vaikka sitä kutsutaan syyslomaksi, joka onkin aikana elänyt ja sen saisi lakkauttaa. Yliopistossa se on muka lukulomaviikko, joka useimmiten käytetään vain lomailuun.
Minun mielestäni se on tervetullut uudistus. Itselläni oli kansakouluaikaan perunannostoloma, mutta heti keskikouluun mennessä se jäi pois, kun lauantait tulivat vapaiksi. Lukioaikoihin 70-luvun lopulla syyslukukaudet tuntuivat uuvuttavilta, kun mitään ylimääräistä vapaata ei ollut. Yli neljä kuukautta pelkkää paahtamista koko koulu, kyllä joululomaa odotettiinkin sitten kiivaasti.
Vierailija kirjoitti:
Koulujen aamuhartaudet. Ihan kuin niistä voisi olla kenellekään nykyisinkään haittaa. Sen verran yleistä länsimaalaista maailmankatsomusta.
Nojaa, meillä aina joku pyörtyi juhlasalissa kesken pastori-rehtorin pitkäveteistä puhetta. Mutta sinne marssiessa pitkin käytäviä luokittain oli hyvä tilaisuus vilkuilla yhtä pitkätukkaista lukiolaishippiä, johon olin ihastunut. Olin 13. :)
Järkyttävän hankala ja hidas hakukone ennenkuin Googlea oli vielä keksitty. Alta Vista, tuskaista hakea jotain kun piti kirjoittaa useita tarkentavia sanoja millä haettiin yhtä asiaa. Oli kuin olis täyttänyt jotain hakulomaketta. Yahoo tuli seuraavaksi, ei hyvä sekään, nyt kun on tottunut Googlella AI-nopeuden hakuihin.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituskoneen korjauslakka, jonka avulla saattoi korjata kirjoittamaansa, vaikka paperin oli ehtinyt jo ottaa pois koneesta.
Kalkkeerauspaperi
Vanha lottokuponki joka piti täyttää käsin. Pieneen tilaan piti saada mahtumaan myös nimi ja osoite.
Raha-arvat, tietosanakirjat. Ei ollut pizzerioita eikä kotiinkuljetusta, postista haettiin paketit postiluukusta tullutta ilmoituslappua vastaan. Kirjeet, postikortit, kirjekaverit. Kaunokirjoitus. Ulkoleikit: kirkon rotta, 7 tikkua laudalla, hulabaloo, ruutuhyppely, twisti, hyppis, hippa, piilosta ym. Kun haettiin kaveria ulos "ootsä mun kaa?". Radiokuunnelmat. Paperinuket aikakausilehtien sivuilta. Ei turvavyöpakkoa: takapenkillä oli kiva tapella sisarusten kanssa ja pomppia sekä näyttää takaa tuleville pitkää nenää ja irvistellä. Autoissa ei niskatukia eikä mitään lapsilukkoja. Sellainen mahdottoman painava ja syvyyttä olohuoneessa vievä mustavalkoinen tv, jossa ei ole kaukosäädintä ja kanavia 2. Jos halusi surffata kahden kanavan väliä, piti nousta istumasta ja kävellä tv:n luo. Sitten tuli kaukosäädin ja kanavia kolme, ou jee! Koulussa opettaja opetti ja oppilaat oppi. Kaupat olivat auki vain johonkin klo 17 tai 18 asti ja lauantaisin taisi olla vielä lyhyemmän aikaa ja sunnuntaina ei ollenkaan. Ja vain rahalla maksettiin, ei ollut kortteja. Ei ollut hiusvärejä, kaikilla oma väri hiuksissa. Onhan näitä vaikka miten paljon.
Kaupan tavaroissa joka tuotteessa liimattu hintalappu. Palvelutiskit, joista sai makkaraa ja kinkkua siivutettuna tai paloina. Kassa lyö hinnan kassakoneeseen numero kerrallaan ja antoi kuitin, joka kotona tarkastettiin perusteellisesti. Jos oli virhe, niin takaisin kauppaan virhettä oikomaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaupan tavaroissa joka tuotteessa liimattu hintalappu. Palvelutiskit, joista sai makkaraa ja kinkkua siivutettuna tai paloina. Kassa lyö hinnan kassakoneeseen numero kerrallaan ja antoi kuitin, joka kotona tarkastettiin perusteellisesti. Jos oli virhe, niin takaisin kauppaan virhettä oikomaan.
Helsingin asematunnelin kaikissa kaupoissa tavarat piti pakata kassiin kuitin tuotejärjestyksessä. Lähes joka kerralla piti huomauttaa, kun tarjoustuotteista yritettiin nyysiä täysi hinta. Tämä näin kasarin puolivälissä, itse asuin 40 kilsan junamatkan päässä, joten eipä napannut lähteä heti takaisin asiaa hoitamaan, vaan mieluummin hoidin heti paikan päällä asian.
Vierailija kirjoitti:
Avioliittoon kuuluttaminen
Tämähän toimii vieläkin, mitä sinä horiset?
Ei ehkä lapset, mutta nuoret:välikaasulla vaihteen vaihtaminen.
Vierailija kirjoitti:
Raha-arvat, tietosanakirjat. Ei ollut pizzerioita eikä kotiinkuljetusta, postista haettiin paketit postiluukusta tullutta ilmoituslappua vastaan. Kirjeet, postikortit, kirjekaverit. Kaunokirjoitus. Ulkoleikit: kirkon rotta, 7 tikkua laudalla, hulabaloo, ruutuhyppely, twisti, hyppis, hippa, piilosta ym. Kun haettiin kaveria ulos "ootsä mun kaa?". Radiokuunnelmat. Paperinuket aikakausilehtien sivuilta. Ei turvavyöpakkoa: takapenkillä oli kiva tapella sisarusten kanssa ja pomppia sekä näyttää takaa tuleville pitkää nenää ja irvistellä. Autoissa ei niskatukia eikä mitään lapsilukkoja. Sellainen mahdottoman painava ja syvyyttä olohuoneessa vievä mustavalkoinen tv, jossa ei ole kaukosäädintä ja kanavia 2. Jos halusi surffata kahden kanavan väliä, piti nousta istumasta ja kävellä tv:n luo. Sitten tuli kaukosäädin ja kanavia kolme, ou jee! Koulussa opettaja opetti ja oppilaat oppi. Kaupat olivat auki vain johonkin klo 17 tai 18 asti ja lauantaisin taisi olla vielä lyhyemmän aikaa ja sunnuntaina ei ollenkaan. Ja vain rahalla maksettiin, ei ollut kortteja. Ei ollut hiusvärejä, kaikilla oma väri hiuksissa. Onhan näitä vaikka miten paljon.
Ihana nostalgia pläjäys :) Tahtoo takaisin tuohon maailmaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät tiedä mikä kuva oli koululuokan aakkostuluissa N-kirjaimen kohdalla vielä 90-luvulla monissa kouluissa.
No ei ollut kuin ehkä joidenkin tosi erityisten oppilaiden omassa luokassa. Aloitin koulun 1991 ja muuttojen takia kävin peruskoulun kuudessa eri koulussa, ja 9.luokan lopetin vuonna 2000. Tuona aikana missään koulussa ei ollut kolonialismin ihailua. Jenkkiroska on mädättänyt aivosi.
Miksi ilkeilet, vaikka tuo edellinen kommentoija on oikeassa? Muistan nuo n-aakkostaulut erittäin hyvin. Terv. opettaja
Ai 90-luvulla?? 50-luvulla ehkä. Tai sitten meidän tuppukylässä 80-luvulla oltiin edistyksellisiä tai hankittu uudet taulut.
Toki arkikielessä sanaa käytettiin ilman mitään haukkumista.
Varsovan liitto