MOT: Vantaan jättiareenan taustalla häärii huijariksi väitetty nainen, jolla on ainakin 7 nimeä

onhan sekin tietysti jonkin sortin saavutus että saa suomalaiselle kunnalle tehtyä 2 mrd € velan

Vierailija kirjoitti:

onhan sekin tietysti jonkin sortin saavutus että saa suomalaiselle kunnalle tehtyä 2 mrd € velan

eikä toi taida edes sisältää ratikkavelkaa

Ketkä Vantaalla ovat hyväksyneet hankkeen?

​Kunnallisessa päätöksenteossa on harvoin kyse siitä, että virkamiehet tai kymmenet valtuutetut olisivat tietoisesti ja korruptoituneesti mukana rikollisessa juonessa. Kyse on pikemminkin tahallisesta sokeudesta (willful blindness) poliittisen kunnianhimon vuoksi. Vantaa haluaa epätoivoisesti elävöittää Kivistöä ja saada oman maamerkin, joten kansainvälisen rahoitusverkoston varoitusmerkeiltä suljetaan silmät.

​Kaikkein kriittisin päätös Kivistön areenan rahoituksen hyväksymisestä ja sopimusten allekirjoittamisesta tehtiin Vantaan kaupunginhallituksen ylimääräisessä kokouksessa 26. kesäkuuta (kaupunginvaltuusto oli jo aiemmin hyväksynyt alueen kaavan).

Kokouksessa esiteltiin artikkelissakin mainitut ulkomaiset rahoituspaperit. Kaupunkiympäristön apulaiskaupunginjohtaja Tero Anttila teki virallisen esityksen, että rahoittajia voidaan pitää "kaupungin kannalta hyväksyttävinä" ja sopimukset voidaan allekirjoittaa. Kaupunginjohtaja Pekka Timonen (sitoutumaton) on myös toiminut ylimpänä virkamiesjohtajana hankkeen edistämisessä ja puolustanut julkisuudessa kaupungin roolia "pelkkänä maanvuokraajana".

​Asiasta jouduttiin kaupunginhallituksessa äänestämään, ja epäselvä rahoitusselvitys runnottiin läpi äänin 11–3.

​Tässä on Vantaan kaupungin virallisen äänestysraportin mukainen erittely siitä, ketkä poliitikot asian siunasivat:

Nämä poliitikot äänestivät "JAA" (Hyväksyivät rahoitusselvityksen ja antoivat luvan allekirjoittaa sopimukset, 11 ääntä):

Päätöksen takana olivat Vantaan valtapuolueet SDP ja Kokoomus tukipuolueineen:

​SDP: Ulla Kaukola, Faysal Abdi, Visa Tammi, Emily Strohm, Minna Räsänen

​Kokoomus: Anssi Aura, Otso Kivimäki, Nina Nummela, Heli Hakala

​Keskusta: Petri Roininen

​RKP: Frida Forsblom-Prittinen

​Nämä poliitikot äänestivät "EI" (Vastustivat sopimusten allekirjoittamista rahoituksen epäselvyyksien vuoksi, 3 ääntä):

Vähemmistöön jäänyt oppositio ymmärsi varoitusmerkit ja yritti painaa jarrua:

​Vasemmistoliitto: Funda Demiri (teki vastaesityksen, ettei rahoitusta tulisi hyväksyä)

​Vihreät: Anni Juulia Tuomainen

​Perussuomalaiset: Mika Niikko (jätti myös eriävän mielipiteen, jossa totesi suoraan, että vaikka puolue kannattaa areenainvestointia, he "eivät voi hyväksyä annettua selvitystä rahoituksesta" eikä sopimuksia tulisi näillä tiedoilla allekirjoittaa).

​1. Kuka menettää rahat ja kuka ne saa (Petosskenaario)?

​Tässä skenaariossa jättimäistä satojen miljoonien "pääomalainaa" ei todellisuudessa ole olemassa (rahoitus on illuusio), ja tavoitteena on kupata rahaa eri sidosryhmiltä ennen kuplan puhkeamista.

​Kuka menettää rahat (Uhrit)?

​Alihankkijat, suunnittelijat ja konsultit: Hankeyhtiöt (kuten Arena 3.3 Oy, jolla on negatiivinen omavaraisuusaste) tilaavat miljoonilla euroilla arkkitehtisuunnitelmia, maaperätutkimuksia, lakipalveluita ja maanrakennustöitä. Yritykset tekevät työt luottaen siihen, että "200 miljoonan euron yhdysvaltalaisrahoitus" on turvaamassa maksut. Kun rahoitusta ei koskaan tulekaan ja suomalainen pöytälaatikkoyhtiö menee konkurssiin, alihankkijat menettävät rahansa.

​Kotimaiset sijoittajat ja pankit (siltarahoitus): Suomalaiset puuhamiehet saattavat hakea kotimaisilta sijoittajilta tai pankeilta pienempiä "siltalainoja" (esim. 1–5 miljoonaa euroa) hankkeen käynnistämiseen. Lainan vakuutena käytetään Vantaan kaupungin virallista maanvuokrasopimusta ja näyttäviä SEC-ilmoituksia. Nämä rahat katoavat.

​Suomalaiset puuhamiehet (jos heitä huijataan): On mahdollista, että Perkiö ja Harjunpää ovat itse kansainvälisen ennakkomaksuhuijauksen (Advance fee fraud) uhreja. Ulkomaiset rahoitusvälittäjät (esim. Harrisin ja Greenwoodin verkosto) saattavat vaatia heiltä satojentuhansien eurojen edestä erilaisia "due diligence -maksuja", "vakuusmaksuja", "viranomaismaksuja" tai "lakimieskuluja" ennen kuin 200 miljoonaa muka voidaan siirtää Suomeen. Kun suomalaiset maksavat nämä maksut, ulkomaiset "rahoittajat" katoavat.

​Kuka saa rahat (Hyötyjät)?

​Ulkomainen rahoitusverkosto: Jos kyseessä on ennakkomaksuhuijaus, yhdysvaltalais-brittiläis-kanadalainen verkosto käärii suomalaisten maksamat ennakkomaksut ja palkkiot omiin taskuihin.

​Välikädet ja konsultit: Tekstissä mainittu kirjanpitorikoksesta tuomittu ja ulosottovelkainen Dubai-yhteyshenkilö on todennäköisesti laskuttanut muhkeita "välityspalkkioita" neuvottelujen järjestämisestä, riippumatta siitä, onko rahaa tulossa vai ei.

​Suomalaiset taustahenkilöt (jos he ovat juonessa mukana): Tekstissä mainitaan, että taustahenkilöiden My Luck Oy teki yli puolen miljoonan euron voiton täysin ilman liikevaihtoa. Tämä on klassinen tapa siirtää ("lypsää") hankkeeseen sijoitettua siltarahoitusta tai muiden sijoittajien rahoja omiin taskuihin "konsulttipalkkioiden" tai omistusjärjestelyiden varjolla, ennen kuin varsinainen areenayhtiö kaatuu. He voivat myös yrittää "flipata" (myydä voitolla) Vantaan kaupungilta saamansa arvokkaan maanvuokraoikeuden kolmannelle osapuolelle.

​2. Miten rahanpesu toimisi käytännössä tässä kuviossa?

​Rahanpesussa skenaario on päinvastainen: todellista rahaa on olemassa, mutta se on rikollista alkuperää (esim. kansainvälinen talousrikollisuus, huumerahat, pakotteiden kiertäminen tai piilotettu omaisuus). Tavoitteena on ajaa likainen raha virallisen järjestelmän läpi niin, että se näyttää lailliselta rakennusprojektilta.

​Antamasi tekstin yksityiskohdat tukevat täydellisesti klassisen kansainvälisen rahanpesun (Placement, Layering, Integration) tunnusmerkkejä:

​Vaihe 1: Häivyttäminen ja kerrostaminen (Layering)

Rahanpesu vaatii monimutkaisen ketjun, jotta rahan alkuperä ja todellinen omistaja (tosiasiallinen edunsaaja) piiloutuvat.

​Tekstissä näkyy juuri tämä: Raha ei tule suoraan, vaan verkostoon kuuluu Dubai (tunnettu finanssikeskus, josta on vaikea saada omistajatietoja), Britannia (nukkuvia holding-yhtiöitä), Yhdysvallat (Wyoming on tunnettu osavaltio omistajien piilottamiseen LLC-yhtiöillä) ja Kanada.

​Liikkeeseenlaskijan nimen ja yhtiömuodon jatkuva vaihtuminen SEC-ilmoituksissa voi olla tarkoituksellista häivyttämistä: viranomaisten on vaikea pysyä perässä, kuka varat omistaa ja mistä ne tulevat.

​Vaihe 2: Näennäinen laina (Loan-back scheme)

Rikollisten oma likainen raha siirretään esimerkiksi EPower Capital-FZCO:lle Dubaihin. Sieltä se ilmoitetaan (esim. SEC-papereilla) "kansainvälisen sijoittajan etuoikeutettuna omana pääomana" tai "yhdysvaltalaispankin lainana". Todellisuudessa rikolliset lainaavat omia likaisia rahojaan takaisin itselleen tai bulvaaneilleen Suomeen.

​Vaihe 3: Uskottavuuden peseminen kunnan avulla

Tässä Vantaan kaupungin rooli on kriittinen. Kun raha siirtyy Suomeen Kivistön areenahankkeeseen, pankkien rahanpesujärjestelmät (AML) alkavat hälyttää (Mistä nämä kymmenet miljoonat tulevat Kanadasta/Dubaista?).

​Jos suomalainen hankeyhtiö voi näyttää pankille, että "Vantaan kaupunki on hyväksynyt rahoituksen ja allekirjoittanut kanssamme sopimuksen", pankin epäilykset hälvenevät. Kaupungin leima toimii eräänlaisena "pesuaineena", joka tekee hämärästä rahasta finanssilaitosten silmissä turvallista.

​Vaihe 4: Integrointi yhteiskuntaan (Integration)

​Varojen kotiuttaminen: Likainen raha maksetaan ulos Suomessa "laillisina" kuluina. Esimerkiksi tekstissä mainittu Jukka Nyman (törkeästä kirjanpitorikoksesta tuomittu) ja hänen edustamansa tuntematon virolaisomistaja voivat käyttää areenahanketta "puhtaan" tulon hankkimiseen. Aiemmassa ulosottoselvityksessä oli jo epäilty omistuksen peittämistä ja varojen siirtämistä ulosoton ulottumattomiin.

​Konkurssin kautta peseminen: Vaikka areenaa ei saataisi koskaan valmiiksi, Suomeen siirretyt kymmenet miljoonat voidaan kuluttaa "ylihintaisiin" rakennusurakoihin, konsulttipalkkioihin ja hallintokuluihin yhtiöille, jotka omistavat samat taustahenkilöt. Kun pöly laskeutuu ja yhtiö kaatuu, raha on saatu pestyä järjestelmän läpi laillisena liikevaihtona ja palkkatuloina.

"Vantaan kaupunki ei ole mukana hankkeessa millään tavalla, vaan toimii tontin vuokraajana. Rahoitus- ja sopimusjärjestelyt ovat hankkeen oma asia, sanoo Vantaan kaupunginjohtaja Pekka Timonen."

Kyllä vuokraajallakin jonkinlainen moraalinen vastuu pitäisi olla. Hämärärahan alkuperähän on todennäköisesti huumekauppaa, ihmiskauppaa tai jotain muuta rikollista rahaa. Jos vuokraa tontin kyseisille rikollisille, on kyllä mukana hankkeessa kaulaansa myöten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänestyksessä annettiin 11 jaa-ääntä (Abdi, Tammi, Strohm, Räsänen, Kaukola, Forsblom-Prittinen, Aura,
Kivimäki, Nummela, Hakala, Roininen) ja 3 ei-ääntä (Demiri, Tuomainen, Niikko). Puheenjohtaja totesi
muutosesityksen tulleen hylätyksi.
Päätös:
Päätettiin
a) todeta, että kaupunginhallitus on saanut selvityksen hankkeen rahoituksesta
b) todeta, että maanvuokrasopimus ja kiinteistökaupan esisopimus voidaan allekirjoittaa, kun
viranhaltijat ovat todentaneet rahoitusjärjestelyn ja siihen liittyvät asiakirjat.
Merkittiin, että kaupunginhallituksen jäsen Mika Niikko jätti asiaan seuraavan pöytäkirjalausuman:
Perussuomalaiset kannattavat sitä, että Vantaalle investoidaan esitetyn kaltainen tapahtuma-areena,
mutta ei voi hyväksyä annettua selvitystä. Tämän johdosta maanvuokrasopimusta ja kiinteistökaupan
esisopimusta näillä tiedoilla ei voida allekirjoittaa.

haha kohta tulee taas joku vassari huutelee mutku persut :D

Sokea kana Niikkokin on tällä kertaa löytänyt jyvän.

demareilla ne on aina hukuksissa

Sunny Car Centerin tapauksessakin kaupunginvaltuuston pj - demari tietysti - lähti huijaukseen sen verran kympillä mukaan, että tuomittiin myöhemmin oikeudessa vahingonkorvauksiin.

No, yksi persukin oli tuomiolla, koska oli vuotanut sambialaiseen verkkolehteen, että "Sambian entisen presidentin leski" olisi mukamas sijoittamassa SCC:hen. Taisi saada 240€ sakot virkasalaisuuden rikkomisesta - vaikka joku palkinto tuosta olisi pitänyt antaa...

ensin

Kiemungin mielestä Hämeenlinnan kaupunkiakin lokaan vetänyt julkisuushässäkkä saatiin aikaan Ilkkalan Sambiaan viemillä valheellisilla ja vääristellyillä tiedoilla.

– Nyt saatiin luotua valtava kansainvälinen rahanpesutarina täysin valheellisin perustein ja sitä myöten loattua koko kaupungin maine.

sitten

– Minulle tällä tuomiolla ei oikeastaan enää ollut väliä, kun takana on isommasta Sunny Car Center -jutusta 150 000 euron tuomio korkoineen. Ei niitä pysty kuitenkaan maksamaan, joten ainoa keino on hakeutua velkasaneeraukseen.

Kiemungin viittaus isompaan tuomioon liittyy Sunny Car Centerin rahallisesti suurimpaan juttuun, jossa Markku Ritaluoma sai 6,2 miljoonan euron korvaustuomion. Kiemungin katsottiin huolimattomuudella aiheuttaneen lähes viiden miljoonan euron vahingon, mutta korvaussumma soviteltiin hovioikeuden tuomiossa 150 000 euroon.

Vierailija kirjoitti:

"Vantaan kaupunki ei ole mukana hankkeessa millään tavalla, vaan toimii tontin vuokraajana. Rahoitus- ja sopimusjärjestelyt ovat hankkeen oma asia, sanoo Vantaan kaupunginjohtaja Pekka Timonen."

 

Kyllä vuokraajallakin jonkinlainen moraalinen vastuu pitäisi olla. Hämärärahan alkuperähän on todennäköisesti huumekauppaa, ihmiskauppaa tai jotain muuta rikollista rahaa. Jos vuokraa tontin kyseisille rikollisille, on kyllä mukana hankkeessa kaulaansa myöten. 

Vapaavuorihan ehti jo toteamaan, ettei tänne ikinä mitään saada rakennettua, jos kissojen ja koirien etsitään rapaa ja kivitetään vähäpätöisten nyanssien takia.

Miksi KRP ei tutki kaikkia näitä valtion investointeja ensin. Hehän saa yhdellä haulla selville, että onko projektille mitään edellytyksiä. 

oho yle 2030 uutiset kertoo tästä

1. Ensin etsitään oikea hanke, joka tarvitsee kipeästi rahaa

Paras syötti ei ole kokonaan keksitty projekti, vaan todellinen hanke, jolla on:

oikea tontti

tunnettuja paikallisia vetäjiä

havainnekuvia ja suunnitelmia

kaupungin tai poliitikkojen huomiota

suuri mutta vielä ratkaisematon rahoitustarve.

Todellinen projekti tekee rahoittajasta uskottavamman. Kun neuvottelukumppani voi esitellä Vantaan kaupungin, aseman vieressä olevan tontin ja 20 000 katsojan areenasuunnitelman, toiminta ei ulospäin näytä hämärältä verkkohuijaukselta. Se näyttää kansainväliseltä projektirahoitukselta.

Hankkeen suomalaiset vetäjät voivat tässä mallissa olla joko tietoisia osapuolia, liian luottavaisia tai täysin vilpittömiä. Huijauksen onnistuminen ei edellytä, että jokainen ketjun jäsen tietää, mitä tapahtuu. Usein tehokkain rakenne on juuri sellainen, jossa osa välittäjistä itsekin uskoo rahoituksen olevan tulossa.

2. Hanke yhdistetään henkilöön, jolla on väitetty pääsy suurten rahojen äärelle

Seuraavaksi paikalle tulee rahoituksen järjestäjä, joka ei välttämättä väitä omistavansa 200 miljoonaa euroa. Hän kertoo sen sijaan tuntevansa:

yhdysvaltalaisen pankin

varakkaan sijoittajan

Dubaihin sijoittautuneen rahaston

hallitsevan perheen tai kuninkaallisen toimiston

kansainvälisen varainhoitajan

pankki-instrumentteihin erikoistuneen verkoston.

Tämä on kätevää, koska välittäjän omien yhtiöiden ei tarvitse olla varakkaita. Hän sanoo vain avaavansa oven taholle, jolla rahat ovat.

Nimettömällä pankilla on tässä keskeinen tehtävä. Pankin maineella rakennetaan uskottavuutta, mutta sen nimeä ei anneta sellaisessa muodossa, että pankilta voisi kysyä asiasta suoraan. Salaisuutta voidaan perustella pankkisalaisuudella, kilpailutilanteella, asiakkaan yksityisyydellä tai salassapitosopimuksella.

Todellinen pankkirahoitus sisältää toki salassa pidettäviä tietoja. Varoitusmerkki syntyy silloin, kun kaikki todentaminen tapahtuu rahoitusvälittäjän kautta eikä pankki vahvista edes rahoitussuhteen olemassaoloa riippumattomalle tarkastajalle.

3. Ympärille rakennetaan kansainvälinen uskottavuuskuori

Tässä tapauksessa hypoteettinen ketju voisi näyttää tältä:

Vantaan todellinen areenahanke

suomalainen hankeyhtiö

Dubaihin rekisteröity sopimusyhtiö

brittiläiset EPower-yhtiöt ja edustajat

Kanadan ja Yhdysvaltain EPower-yhtiöt

nimeämätön yhdysvaltalainen pankki tai sijoittaja

Ketjun tarkoitus olisi saada jokainen kysymys siirtymään seuraavaan maahan tai yhtiöön.

Kun kysytään Kanadan-yhtiöstä, vastaus voisi olla, ettei se ole sopimusosapuoli. Kun kysytään brittiyhtiöistä, ne ovat vain konsernin holdingyhtiöitä. Kun kysytään Dubaista, tiedot eivät ole julkisia. Kun kysytään pankista, nimeä ei voida kertoa. Lopulta jokainen yksittäinen yhtiö näyttää merkityksettömältä, mutta kukaan ei pysty näyttämään, missä raha tosiasiassa on.

Rakenteen monimutkaisuus ei välttämättä ole sivuvaikutus. Se voi olla järjestelmän varsinainen puolustusmekanismi. Vastuu ja tieto pilkotaan niin moneen kerrokseen, että jokainen voi sanoa olevansa vain välittäjä, neuvonantaja, edustaja tai erillinen konserniyhtiö.

4. Virallisen näköisillä papereilla korvataan varsinainen pankkivahvistus

Seuraavaksi esitetään asiakirjoja, jotka näyttävät nopeasti katsottuna vakuuttavilta:

aiesopimus tai term sheet

sijoitusmerkintäsopimus

proof of funds -asiakirja

pankin mukaisella ulkoasulla tehty kirje

escrow- tai säilytystiliä koskeva vahvistus

vakuutus- tai takausasiakirja

viranomaisrekisteriin jätetty ilmoitus

sähköpostiketju, jossa käytetään oikeita pankkitermejä

asiakirjoja, joissa mainitaan standby letter of credit, SWIFT tai muu pankki-instrumentti.

FBI on varoittanut järjestelyistä, joissa käytetään proof of funds -papereita, standby letter of credit -käsitteitä ja muuta aidolta pankkitoiminnalta kuulostavaa sanastoa. Viranomaisten mukaan tällaisissa malleissa juuri monimutkaiset termit ja lainopillisen näköiset asiakirjat auttavat vakuuttamaan uhrit.

FBI +1

Paperi voi myös olla aito mutta todistusarvoltaan paljon väitettyä pienempi.

EPowerin Form D -ilmoitus on tästä hyvä esimerkki. Form D on arvopaperitarjousta koskeva ilmoitus, ei SEC:n hyväksyntä, tilintarkastus tai pankin vahvistus. SEC nimenomaisesti varoittaa, ettei Form D tarkoita tarjouksen hyväksymistä tai rekisteröintiä. Viranomainen kertoo myös tapauksista, joissa huijarit ovat käyttäneet Form D -ilmoituksia väärän viranomaisuskottavuuden rakentamiseen.

Investor +1

Näin 50 miljoonan dollarin ilmoitus voidaan esittää yleisölle muodossa:

"Yhtiö on ilmoittanut SEC:lle saaneensa 50 miljoonan dollarin sijoituksen."

Kuulija saattaa tulkita sen tarkoittavan:

"SEC on tarkistanut ja vahvistanut, että 50 miljoonaa dollaria on pankkitilillä."

Nämä ovat täysin eri asioita.

5. Hankkeelta hankitaan sitoutuminen ennen kuin rahat tarkistetaan

Kun uskottavuus on rakennettu, rahoittaja pyrkii saamaan hankkeen kiinni järjestelyyn. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi:

yksinoikeutta rahoituksen järjestämiseen

pitkää salassapitosopimusta

oikeutta onnistumispalkkioon

osuutta hankeyhtiöstä

optioita tai muita tulevia oikeuksia

sopimusta neuvonta- ja järjestelypalveluista

kieltoa neuvotella muiden rahoittajien kanssa määräajan kuluessa.

Tässä vaiheessa hanke voi myös alkaa esiintyä julkisuudessa ikään kuin rahoitus olisi lähes varma. Rahoittaja puolestaan saa lehtijuttuja, hankekuvia, kaupungin tapaamisia ja muita materiaaleja, joita se voi esitellä muualla todisteena kansainvälisestä toiminnastaan.

Näin syntyy kaksisuuntainen uskottavuuslaina:

areenahanke lainaa rahoittajalle suomalaisen kaupungin ja todellisen projektin uskottavuutta

rahoittaja lainaa areenahankkeelle nimettömän kansainvälisen pankin uskottavuutta.

Kummankaan osapuolen ei tarvitse vielä näyttää varsinaista rahaa.

6. Juuri ennen rahoituksen vapautumista ilmestyy viimeinen este

Tämä olisi todennäköinen varsinainen rahastuskohta.

Kun sopimukset, julkisuus ja odotukset ovat tarpeeksi pitkällä, kerrotaan, että rahoitus on hyväksytty mutta yksi tekninen asia puuttuu. Kyse voi olla väitetystä:

järjestelypalkkiosta

juridisesta lausunnosta

compliance-tarkastuksesta

vakuutusmaksusta

lainatakauksen kustannuksesta

escrow-tilin avaamisesta

verosta tai viranomaismaksusta

pankki-instrumentin aktivointikulusta

kansainvälisen maksuliikenteen kustannuksesta

väliaikaisesta vakuus- tai likviditeettivaatimuksesta.

Maksu näyttää pieneltä suhteessa luvattuun 200 miljoonaan euroon. Juuri mittakaava tekee siitä psykologisesti tehokkaan. Jos valtava rahoitus näyttäisi olevan enää yhden maksun päässä, sadantuhannen euron kulun vastustaminen voisi tuntua hankkeen vaarantamiselta.

FTC ja SEC kuvaavat etumaksuhuijauksia samalla logiikalla: luvattua lainaa tai sijoitusvarallisuutta vastaan vaaditaan ensin käsittely-, vakuutus-, vero- tai muuta maksua, mutta luvattuja varoja ei lopulta toimiteta.

Consumer Advice +1

Maksun vastaanottaja ei välttämättä olisi nimetty pankki. Raha voisi mennä esimerkiksi konsulttiyhtiölle, asianajajan tilille, projektijärjestäjälle tai jollekin verkostoon kuuluvalle erilliselle yhtiölle. Tämä mahdollistaisi myöhemmän väitteen, ettei varsinainen rahoittaja koskaan saanut rahaa.