Onko tämä keski-ikäisten sekoaminen tavallistakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin hormonit aiheuttivat avioeron. 3v sitten meillä oli muutaman kuukauden jakso jolloin oli seksiä todella usein verrattuna aikaisempaan, luokkaa 5 kertaa viikossa. Sitten yhtäkkiä se loppui kokonaan. Vaimo ilmoitti että seksi ei enää kiinnosta.

 

Hän muuttui väsyneeksi ja äkäiseksi ja lopetti liikunnan ja jumahti sohvalle. Lihoi melkein 20kg kolmessa vuodessa. Oli koko ajan huonolla tuulella ja huusi minulle ja teinille. Sanoin että käy lääkärissä hakemassa jotain hormonihoitoa, mutta ei halunnut. Jaksoin katsella kesäkuuhun ja sitten ilmoitin ottavani eron. Olen nyt elellyt rauhallisesti, mutta syksyllä kokeilen deittailua.
 

Silti luulen että tuttavat ja sukulaiset tulkitsevat että ero johtui siitä että minulla on viidenkympin villitys. 

M47

Niin. Naisen keho sanoo että nyt sitä munaa, viime hetket tulla tiineeksi. Ja sitten muuttuvat epäkiinnostuneiksi miehistä ja hormonitoiminta muuttuu enemmän miehen kaltaiseksi, jolloin pääset maistamaan omaa lääkettäsi, asumaan miehen kanssa. 

 

Naisten ei koskaan pitäisi suostua liittoihin miesten kanssa jotka eivät ymmärrä mitä vaihdevuodet tuovat tullessaan. Ja mies voi myös itse hakea lääkäriltä steroidit millä syö itsensä mukavammaksi naiselle. Erittäin misogyninen ajattelutapa, että jos et luontosi vuoksi ole enää miellyttämisenhaluinen pillu niin lääkitään sinut mukavaksi. Kyllä on syvä ja tulinen kuoppa se mihin sinä ja ilmeiset jälkeläisenne olette matkalla. Onnea vaan.

Minä ja tuttuni ovat kyllä ihan edelleen seksuaalisia vaihdevuosista huolimatta. Sinä kuulostat tässä siltä poikkeukselta ja vähän vihamieliseltäkin.

N50+

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin hormonit aiheuttivat avioeron. 3v sitten meillä oli muutaman kuukauden jakso jolloin oli seksiä todella usein verrattuna aikaisempaan, luokkaa 5 kertaa viikossa. Sitten yhtäkkiä se loppui kokonaan. Vaimo ilmoitti että seksi ei enää kiinnosta.

 

Hän muuttui väsyneeksi ja äkäiseksi ja lopetti liikunnan ja jumahti sohvalle. Lihoi melkein 20kg kolmessa vuodessa. Oli koko ajan huonolla tuulella ja huusi minulle ja teinille. Sanoin että käy lääkärissä hakemassa jotain hormonihoitoa, mutta ei halunnut. Jaksoin katsella kesäkuuhun ja sitten ilmoitin ottavani eron. Olen nyt elellyt rauhallisesti, mutta syksyllä kokeilen deittailua.
 

Silti luulen että tuttavat ja sukulaiset tulkitsevat että ero johtui siitä että minulla on viidenkympin villitys. 

M47

 

Niin avioliittohan on sitten elinikäinen eli se että vaimolle tulee luonnolliset hormonimuutokset iän myötä ei oikeuta avioeroon. Helvattu odottaa sinuakin.

Sä todella uskot, että avioero aikaansaa, että ihminen joutuu helvettiin, olet kirjoittanut jo monta sellaista kommenttia.

Onko taustasi jossain herätysliikkeessä vai mikä on tehnyt sinusta tuollaisen?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon huomannut itseståni että musta tullut välinpitämätön ja lähes tunteeton, ei tuollainen seksihullu tai pahasti sekoilija mut tunne elämää ei ole ja sinnittelen vaan eteenpäin

Masennus?

Yritä herätellä tunteita ja kykyä tuntea tietoisesti. Elämä on syvällisempää ja parempaa tunteiden kanssa.

Ihmiset muuttuvat kasvaessaan. Olisi huolestuttavaa ja jotain vialla, jos pysyisi koko elämänsä täysin samanlaisena kuin oli parikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset muuttuvat kasvaessaan. Olisi huolestuttavaa ja jotain vialla, jos pysyisi koko elämänsä täysin samanlaisena kuin oli parikymppisenä.

Ei tietenkään täysin 100 pros samanlaisena.

Mutta mieleltään terve ja vakaa ei oma-aloitteisesti ala sekoilemaan.

Ketjussa kuvatun sekoilun takana on usein vuosia tai jopa vuosikymmeniä patoutuneet vaillejäämisen ja siitä syntyvän vihan tunteet. 

Jotka valitettavan usein projisoidaan niihin täysin syyttömiin läheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle 50 enkä sekoile kuvatunlaisesti. Ehkä nää on näitä joilla jäi se nuoruus elämättä ja se kalvaa. Itse olen koko ikäni matkustellut, remunnut festareilla ja keikoilla, tehnyt mitä mielii, vaihtanut duuneja, opiskellut vielä  aikuisiällä uutta jne. koska kyseessä on mun elämä, enkä tarvitse validaatiota keneltäkään enkä halunnut koskaan mahduttaa itseäni annettuihin, ahtaisiin raameihin.

Ehkä nää "sekoavat" tyypit on eläneet kiltisti odotusten ja sosiaalisen paineen mukaan ja havahtuvat lopulta syvään tyytymättömyyteen ja kelaavat, että nyt viimein laitetaan palamaan. Sekin on toisaalta ihan jees.

Mitä ovat ”annetut, ahtaat raamit”?

Miksi mieleltään terve ja vakaa ihminen kokisi yhteiskunnassamme olevan sellaisia?

Kyllähän patriarkaalisessa kapitalismissa on annettu valmiit raamit kuinka yksilön tulee yhteiskunnassa elää, eikä yksilöllä ole todellisuudessa niin laajaa vapautta valita kuinka elää, mitä väitetään. Sosiaalinen laumapaine (kuten voimme tästäkin ketjusta nähdä) asettaa myös ahtaita käytösraameja.

Ja jos terve ja vakaa ihminen näitä rohkenee kyseinalaistaa, hänet herkästi lokeroidaan uudelleen.

Mutta me taidetaan olla aika eri levelillä, joten jätetään tää tähän.

No, onneksi sosialiamissa riittää sitä vapautta.

Kirkkaimman kruunun saa kun jaksaa kunnollisena raataa hautaan eliitin vapaamatkustelua ja irstailua kustantaneena.

Vierailija kirjoitti:

Niin mutta törttöillään, ehkä erotaan ja sitten itketään kun ei enää löydy sopivaa kumppania? Kannattaisiko kuitenkin yrittää paikata se vanha liitto eikä itkeä yksinäisyyttään sitten palstoilla myöhemmin kun jää yksin eikä saa enää ketään? 

Elämä on oppimista, ja aika moni eronnut on hyvinkin tyytyväinen elämäänsä eikä todellakaan itse kumppanin perään. Mutta kukin tyylillään, jos on esim. koko ikänsä roikkunut jossain samassa ihmisessä, ja sitten tulee ero, onhan siinä tietenkin sulattelemista vähäksi aikaa. Hyvä silti ymmärtää, ettei lopputulos välttämättä ole huonompi kuin lähtötilanne. Esim oma äitini erosi ennen kun 50 tuli täyteen ja on ollut siitä lähtien vakavammin seurustelematta ja hyvin tyytyväinen elämäänsä 30 vuoden ajan. Muistuttaa usein, että on joka päivä onnellinen kun ei tarvitse kenenkään kanssa mistään riidellä ja saa tehdä tasan mitä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas sanoisin, että ei kuka tahansa haksahda moiseen käytökseen. Eivätkä nuo piirteet ole 100 % jotain uutta. Kyllä se polyamoriseen suhteeseen päätyvä on jo valmiiksi ollut arvoiltaan liberaali ja kenties harrastanut aiemmin irtosuhteita/pettänyt puolisoaan. Tai se vähäpukeisia kuvia julkaiseva on jo valmiiksi nauttinut huomiosta ja on hakenut sitä nuorempanakin (vaikkei yhtä räikeästi). Monesti piirteet tuppaavat korostumaan ihmisissä, kun ikää karttuu.

Mulla päinvastainen kokemus. Tuttavapiirin kaksi harmaata vanhapiikaa (eivät tunne toisiaan) ovat tehneet täyskäännöksen nelikymppisinä. Toinen pukeutui aina klassisesti ja peittävästi 15-vuotiaasta alkaen, kun muut ikäiset reviteltiin. Nyt se esittelee itseään mikrobikineissä somessa (ei ennen edes ollut siellä) ja kulkee pikku topeissa ja minihameissa, alkanut myös käydä festareilla ja rantalomilla keräämässä miesten katseita. Ja toinen (kuten tämäkin) oli koko ikänsä täysin nunnautunut ja nyt sitten yhtäkkiä rehvastelee että on säätöjä, ottanut Tinderin ahkeraan käyttöön ja harrastaa huvikseen yhden illan juttuja.

Vastaus on, että et vain tiedä kaikkea, ja samaa mieltä tuon aiemman kommentoijan kanssa. Piilevät, jo olemassa olevat piirteet tulevat vanhemmiten esiin, kun ihminen ei jaksa enää esittää muuta kuin on, tai vihdoin uskaltaa toteuttaa oikeaa itseään.

On tietty naistyyppi, joka pitää intiimijutut vain itsellään, ja josta ulospäin ei kukaan aavistaisi mitään. Olen juuri tuollainen 36 v. vanhapiika, jota kaikki pitää "nunnana". Joten voi olla, että sitten kun esivaihdevuodet kohta alkaa, en jaksakaan esittää ja pitää salaisuuttani, vaan tulen seksikaapista ovet paukkuen ulos :D

Totuus on se, että seksielämäni on ollut vilkasta melkein puolet elämästäni ja käy yhä vilkkaammaksi ;) Sukuni, ystäväni ja tuttavani vaan eivät ole iltaisin asunnollani näkemässä, mitä teen ja kenen kanssa. Päiväsaikaan olen töissä käyvä, hissutteleva lukutoukka, jolla on konservatiivisesti vaatteet päällä. Viikonloppuöisin tai lomillani eri kaupungissa tai maassa olen jotakin ihan muuta. Molemmat puolet on "minua" yhtä lailla.

Kiva kirjoitus. Kuvasit juuri lämpimästi ihmisyyttä.

On hullua, että vielä 2026 naisen inhimillinen elämä tuomitaan palstalla. Emme elä enää keskiaikaa emmekä viktoriaanista aikaa.

Meillä on vapaus valita, ollaanko kymmenien kumppanien kanssa vaiko kokonaan ilman. Se on hieno asia. Toisten suostumukseen perustuvan seksin tuomitseminen on typerintä mitä voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni hämmentää tuo sekoaminen, kun sitä on joidenkin kaverien kohdalla seurannut vierestä. Yhteistä kaikille on se, että eivät näe omassa käytöksessään mitään vikaa. Vika on muissa ja muut ovat tylsiä, kun eivät ymmärrä heidän sekoiluaan.

Eniten on surettanut, kun useampikin nainen on ryhtynyt suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Nämä naiset eivät ole nähneet mitään väärää siinä, että säätävät varatun miehen kanssa. Ja surettaa sekin, että pitävät tuollaisia miehiä saaliina. Yksikään vaimoaan pettävä mies ei ole saalis, olipa mikä miehen ammatti tai yhteiskunnallinen asema tahansa.

Joillakin naisilla on hirveän huono itsetunto.

Joskus käy myös niin että tuo varattu mies eroaa puolisostaan. 

Mutta alkaakin suhteeseen toisen pettämiskumppaninsa kanssa ei suinkaan ensimmäisen petoskumppanin kanssa.

Kyllä sellainen mies onkin mahtava saalis. 

Kuka on niin typerä, että uskoo pettäjää. Nämähän nyt puhuvat ihan mitä tahansa. Ykkönen laittaa pihalle eivätkä muut säädöt lämmenneet, sitten joku hölmö lopulta uskoo rakkauslätinät. Totuuttahan pettäjä ei koskaan kerro.

Mutta asiahan ei minulle kuulu, jokainen meistä kantaa ristinsä ja valitsee taistelunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni hämmentää tuo sekoaminen, kun sitä on joidenkin kaverien kohdalla seurannut vierestä. Yhteistä kaikille on se, että eivät näe omassa käytöksessään mitään vikaa. Vika on muissa ja muut ovat tylsiä, kun eivät ymmärrä heidän sekoiluaan.

Eniten on surettanut, kun useampikin nainen on ryhtynyt suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Nämä naiset eivät ole nähneet mitään väärää siinä, että säätävät varatun miehen kanssa. Ja surettaa sekin, että pitävät tuollaisia miehiä saaliina. Yksikään vaimoaan pettävä mies ei ole saalis, olipa mikä miehen ammatti tai yhteiskunnallinen asema tahansa.

Joillakin naisilla on hirveän huono itsetunto.

Joskus käy myös niin että tuo varattu mies eroaa puolisostaan. 

Mutta alkaakin suhteeseen toisen pettämiskumppaninsa kanssa ei suinkaan ensimmäisen petoskumppanin kanssa.

Kyllä sellainen mies onkin mahtava saalis. 

 

Kuka on niin typerä, että uskoo pettäjää. Nämähän nyt puhuvat ihan mitä tahansa. Ykkönen laittaa pihalle eivätkä muut säädöt lämmenneet, sitten joku hölmö lopulta uskoo rakkauslätinät. Totuuttahan pettäjä ei koskaan kerro.

 

Mutta asiahan ei minulle kuulu, jokainen meistä kantaa ristinsä ja valitsee taistelunsa.

Porvoon suunnalla näitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas sanoisin, että ei kuka tahansa haksahda moiseen käytökseen. Eivätkä nuo piirteet ole 100 % jotain uutta. Kyllä se polyamoriseen suhteeseen päätyvä on jo valmiiksi ollut arvoiltaan liberaali ja kenties harrastanut aiemmin irtosuhteita/pettänyt puolisoaan. Tai se vähäpukeisia kuvia julkaiseva on jo valmiiksi nauttinut huomiosta ja on hakenut sitä nuorempanakin (vaikkei yhtä räikeästi). Monesti piirteet tuppaavat korostumaan ihmisissä, kun ikää karttuu.

Mulla päinvastainen kokemus. Tuttavapiirin kaksi harmaata vanhapiikaa (eivät tunne toisiaan) ovat tehneet täyskäännöksen nelikymppisinä. Toinen pukeutui aina klassisesti ja peittävästi 15-vuotiaasta alkaen, kun muut ikäiset reviteltiin. Nyt se esittelee itseään mikrobikineissä somessa (ei ennen edes ollut siellä) ja kulkee pikku topeissa ja minihameissa, alkanut myös käydä festareilla ja rantalomilla keräämässä miesten katseita. Ja toinen (kuten tämäkin) oli koko ikänsä täysin nunnautunut ja nyt sitten yhtäkkiä rehvastelee että on säätöjä, ottanut Tinderin ahkeraan käyttöön ja harrastaa huvikseen yhden illan juttuja.

Vastaus on, että et vain tiedä kaikkea, ja samaa mieltä tuon aiemman kommentoijan kanssa. Piilevät, jo olemassa olevat piirteet tulevat vanhemmiten esiin, kun ihminen ei jaksa enää esittää muuta kuin on, tai vihdoin uskaltaa toteuttaa oikeaa itseään.

On tietty naistyyppi, joka pitää intiimijutut vain itsellään, ja josta ulospäin ei kukaan aavistaisi mitään. Olen juuri tuollainen 36 v. vanhapiika, jota kaikki pitää "nunnana". Joten voi olla, että sitten kun esivaihdevuodet kohta alkaa, en jaksakaan esittää ja pitää salaisuuttani, vaan tulen seksikaapista ovet paukkuen ulos :D

Totuus on se, että seksielämäni on ollut vilkasta melkein puolet elämästäni ja käy yhä vilkkaammaksi ;) Sukuni, ystäväni ja tuttavani vaan eivät ole iltaisin asunnollani näkemässä, mitä teen ja kenen kanssa. Päiväsaikaan olen töissä käyvä, hissutteleva lukutoukka, jolla on konservatiivisesti vaatteet päällä. Viikonloppuöisin tai lomillani eri kaupungissa tai maassa olen jotakin ihan muuta. Molemmat puolet on "minua" yhtä lailla.

Mitä pahaa tuossa tilanteessasi on? Olet sinkku, et petä ketään.

Eihän siinä mitään pahaa olekaan, läheisilleni vain on rakentunut täysin eri kuva minusta, kun olen aina pysynyt hiljaa seksiasioista.

Olisi varmaan pitänytkin silloin heti 18 v. nuorena lohkaista mummeleille kahvipöydässä, ja yhtä lailla myös kavereilleni, jotka raportoivat kaiken tyyliin "Iik, poikkiksen kanssa meillä nyt tulossa ensisuudelma!", että "Heippa, oli kiva nähdä, minäpä tästä lähden kuksimaan kuin kani" :D

Muutaman vuoden sisään varmaan sanonkin noin tai näyttäydyn kaikkien mahdollisten hoitojen kanssa, kun alkaa vähitellen pinna palaa vihjailuihin oletetusta siveydestäni, kun vuosikymmenet saa naureskelua osakseen.

Sitten ne kirjoittavat tässä ketjussa, että se Tiina sekosi keski-iässä täysin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttomuus johtuu siitä, ettei se kumppani ole haluttava. Minä en ainakaan missään omalla naamalla ja kuvalla selittäisi, että parisuhde loppui puolison haluttomuuteen. Siinähän tulee samalla kertoneeksi, että ei itse ollut haluttava. 

Usein se parisuhteessa muka haluton puoliso löytää uuden suhteen varsin nopeasti. Tämä vahvistaa edellä mainitun.

No se jää nyt nähtäväksi. Lapsen kertoman ex-vaimo on jatkanut sohvaperunaelämää. Ja kiukkuinenkin on, jatkaa teinille huutamista pikkuasioista.

Voihan sitä esittää teorioita että haluttomuus johtuu miehen ulkonäöstä tai käytöksestä. Mutta olen elänyt aina liikunnallisesti ja terveellisesti ja se kyllä näkyy ulospäin. Olen myös sosiaalinen ja hymyileväinen edelleen. Luulisin että joku toinen nainen osaa arvostaa tätä kun lähden deittailemaan oman ikäisiäni naisia. Olen kyllä nauttinut myös ajastani yksin ja nähnyt enemmän vanhoja ystäviäni.

M47

Ei haluttomuus johdu mistään hymyilystä tai ulkonäöstä. Se johtuu henkisen läheisyyden puutteesta.

Ei välttämättä. 

Jos etsii elämäänsä jännitystä, niin voihan siellä kotona kaikki olla ok muuten.

Ai etsii elämäänsä jännitystä haluttomuudesta? No sepä vasta jännää.

Vierailija kirjoitti:

Sitä sanotaan keski-iän kriisiksi.

Eikä se ole mikään uusi juttu. 

Kuuluu normaaliin kehitykseen alkaa pohtimaan onko elämä ollut omien toiveiden mukaista. Joillakin on ja joillakin ei. Osa tekee vähän rajumpia korjausliikkeitä.

Puolison vaihtaminen nuorempaan tai uuden nuoruuden eläminen ovat aika perussettiä.

Ei ole perussettiä. Se on juuri sitä, että on elänyt laput silmillä ja keskittynyt epäolennaisuuksiin.

Ja ne kriisit ovat usein todellakin kriisejä, joissa ajetaan täysillä päin seinää. Tuhotaan ihmissuhteita ja omaisuutta.

Kriisissä ei ole mitään normaalia. Se on poikkeustila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi kokea, ettei ole vielä elänyt ja kokenut tarpeeksi. Miksi keski-ikäiseltä odotettaisiin jotain kaavoihin kangistunutta, menneisyyttä toistavaa käytöstä? Kuulostaa hirveän tylsältä.

Miksi ei sitten toteuta sitä haluamaansa omannäköistä elämää heti aikuistuttuaan?

Mikä siinä on ongelma?

Ehkä hänellä on silloin pienet lapset ja asuntolaina. Se on se ongelma.

Sehän on valinta jonka ihminen on itse tehnyt. Eli hankkia lapsia ja asuntolaina.

Valinnoistaan tulee kantaa myös vastuunsa eikä kääntää syyttävää sormea itsestä poispäin.

Aika harva on nuorena niin vahva, että pystyy vastustamaan sosiaalista painetta. On helpompi mennä virran mukana ja elää niinkuin muutkin kuin ottaa riski syrjityksi ja maalitetuksi tulemisesta. Nykyään maalittaminen vielä laajenee helposti valtaviin mittasuhteisiin, ja pahimmillaan se voi alkaa huonosta sanavalinnasta tai vääränlaisesta kaulakorusta.

Keski-iässä sitä sitten huomaa, että enää ei ole paljon aikaa ja alkaa etsimään kadonnutta minuutta. Jotkut huomaavat vasta silloin, että ovat eläneet muiden toiveiden mukaista elämää, eivät sellaista mitä oikeasti olisivat halunneet.

Höpö höpö. Eivät muut ihmiset juurikaan esitä mitään toiveita saati vaatimuksia, että sinun pitäisi elää niin tai näin. Joillakin ihmisillä on vain päässänsä kuvitelmia, millaista elämän pitäisi olla ja millaisen kuvan haluavat itsestään antaa. Ja se on silkkaa huonoa itsetuntoa, eikä siitä voi syyttää muita ihmisiä.

Jo muinaisilla kreikkalaisilla oli motto: Tunne itsesi! Se on ihmisen elämäntehtävä ja hänen aivan omalla vastuullaan.

Vierailija kirjoitti:

On. Omassa tuttavapiirissäni (eivät ystäviä, mutta tuttuja) tiedän useammankin naisen, jolla on nuoruudestaan aviomies ja useampi lapsi. Sitten keski-iässä on heivattu mies pellolle ja otettu itselle naisystävä. 

Hämmentää, että kaapissako nämä naiset ovat sen 20 v eläneet?

Olen ollut aina hetero, mutta kieltämättä tällä hetkellä menee niin hermot tuohon mieheen, että naissuhde ei tuntuisi yhtään hullummalta. Mies on kuin kolmas lapsi, joka on aivan kujalla kaikesta kun olen hoitanut lähes kaiken tähän asti. Pari vuotta sitten päätin, ettei ole minun tehtäväni hoitaa mm.miehen suhteita omaan perheeseensä jos ei itse viitsi/halua olla yhteydessä. Ja kyllä, ero on käynyt mielessä jo.

N48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ostaa moottoeipyörän tai avoauton, niillä sitten cruisaillaan ja haetaan huomiota. Joillakin vaimo ja lapset vaihtuu tyttikseen, joka maksattaa kaiken hölmöllä vanhalla ukolla, ja leveilee sitten somessa hölmön ukon maksamilla lahjoilla.

Kyllä miehet haluaisivat sen avoauton ja prätkän jo 20v, mutta taloudelliset realiteet mahdollistavat ne monelle vasta keski-iässä.

Mulla ihan kunnollinen mies alkoi keski-iässä ahneeksi. Yritti sijoittaa, no ei ollut kovin hyvä. Oli aina ollut suhteellisen hyväpalkkainen, mutta ei koskaan missään todella hyvin maksavissa töissä. Eron tultua osti kiireesti kalliin asunnon, ja nyt on kunnolla velkaa. Typerys.

Tuo mies kuulostaa ihan normaalilta, sinä sen sijaan katkeran kateelliselta, kun se mies oli kiinnostunut sijoittamisesta ja osti kalliin asunnon.

N50+

No en ole. Olen häntä moninkertaisesti varakkaampi. Hänen ostamansa asunto oli tosiaan kallis, eli hinta oli korkea, mutta asunto meh. Siis typerä investointi. Yritin varottaa suhdanteesta, ei kuunnellut. Omat sijoitukseni, joita olen tehnyt kymmeniä vuosia, voivat hyvin.

Tämä on aika tyypillistä viidenkympin kriisiä. Haikaillaan jotain sellaista elämää, mihin ei ole oikeastaan rahkeita, tehdään harkitsemattomia päätöksiä ja saadaan tuhoa aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi kokea, ettei ole vielä elänyt ja kokenut tarpeeksi. Miksi keski-ikäiseltä odotettaisiin jotain kaavoihin kangistunutta, menneisyyttä toistavaa käytöstä? Kuulostaa hirveän tylsältä.

Miksi ei sitten toteuta sitä haluamaansa omannäköistä elämää heti aikuistuttuaan?

Mikä siinä on ongelma?

Ehkä hänellä on silloin pienet lapset ja asuntolaina. Se on se ongelma.

Sehän on valinta jonka ihminen on itse tehnyt. Eli hankkia lapsia ja asuntolaina.

Valinnoistaan tulee kantaa myös vastuunsa eikä kääntää syyttävää sormea itsestä poispäin.

Aika harva on nuorena niin vahva, että pystyy vastustamaan sosiaalista painetta. On helpompi mennä virran mukana ja elää niinkuin muutkin kuin ottaa riski syrjityksi ja maalitetuksi tulemisesta. Nykyään maalittaminen vielä laajenee helposti valtaviin mittasuhteisiin, ja pahimmillaan se voi alkaa huonosta sanavalinnasta tai vääränlaisesta kaulakorusta.

Keski-iässä sitä sitten huomaa, että enää ei ole paljon aikaa ja alkaa etsimään kadonnutta minuutta. Jotkut huomaavat vasta silloin, että ovat eläneet muiden toiveiden mukaista elämää, eivät sellaista mitä oikeasti olisivat halunneet.

Höpö höpö. Eivät muut ihmiset juurikaan esitä mitään toiveita saati vaatimuksia, että sinun pitäisi elää niin tai näin. Joillakin ihmisillä on vain päässänsä kuvitelmia, millaista elämän pitäisi olla ja millaisen kuvan haluavat itsestään antaa. Ja se on silkkaa huonoa itsetuntoa, eikä siitä voi syyttää muita ihmisiä.

Jo muinaisilla kreikkalaisilla oli motto: Tunne itsesi! Se on ihmisen elämäntehtävä ja hänen aivan omalla vastuullaan.

Itseäni kiinnostelisi näissä että miksi he ovat jättäneet itsetuntonsa ja itsetuntemuksensa olemattomaksi.

Koska nuo tekijät ovat sekoilun juurisyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi kokea, ettei ole vielä elänyt ja kokenut tarpeeksi. Miksi keski-ikäiseltä odotettaisiin jotain kaavoihin kangistunutta, menneisyyttä toistavaa käytöstä? Kuulostaa hirveän tylsältä.

Miksi ei sitten toteuta sitä haluamaansa omannäköistä elämää heti aikuistuttuaan?

Mikä siinä on ongelma?

Ehkä hänellä on silloin pienet lapset ja asuntolaina. Se on se ongelma.

Sehän on valinta jonka ihminen on itse tehnyt. Eli hankkia lapsia ja asuntolaina.

Valinnoistaan tulee kantaa myös vastuunsa eikä kääntää syyttävää sormea itsestä poispäin.

Aika harva on nuorena niin vahva, että pystyy vastustamaan sosiaalista painetta. On helpompi mennä virran mukana ja elää niinkuin muutkin kuin ottaa riski syrjityksi ja maalitetuksi tulemisesta. Nykyään maalittaminen vielä laajenee helposti valtaviin mittasuhteisiin, ja pahimmillaan se voi alkaa huonosta sanavalinnasta tai vääränlaisesta kaulakorusta.

Keski-iässä sitä sitten huomaa, että enää ei ole paljon aikaa ja alkaa etsimään kadonnutta minuutta. Jotkut huomaavat vasta silloin, että ovat eläneet muiden toiveiden mukaista elämää, eivät sellaista mitä oikeasti olisivat halunneet.

Höpö höpö. Eivät muut ihmiset juurikaan esitä mitään toiveita saati vaatimuksia, että sinun pitäisi elää niin tai näin. Joillakin ihmisillä on vain päässänsä kuvitelmia, millaista elämän pitäisi olla ja millaisen kuvan haluavat itsestään antaa. Ja se on silkkaa huonoa itsetuntoa, eikä siitä voi syyttää muita ihmisiä.

Jo muinaisilla kreikkalaisilla oli motto: Tunne itsesi! Se on ihmisen elämäntehtävä ja hänen aivan omalla vastuullaan.

Itseäni kiinnostelisi näissä että miksi he ovat jättäneet itsetuntonsa ja itsetuntemuksensa olemattomaksi.

Koska nuo tekijät ovat sekoilun juurisyy.

Niin, se on kiinnostavaa, vaikka lopulta tämän kriiseilijän oma ongelma.

Erästä kriiseilijää läheltä seuranneena olen tehnyt tällaisia havaintoja:

Hänen lapsuutensa perheessä oltiin kiivaita ja kiihkeitä, eikä vältetty toisten ihmisten nöyryyttämistä. Hän oli lapsena ylipainoinen ja kiusattu.

Hänellä oli suorituskeskeiset arvot. Mittasi itseään ja muita esimerkiksi koulutussaavutusten mukaan. Hän oli entinen kilpaurheilija, ja piti näitä saavutuksia arvossa. 

Kilpaurheilussa yksi keskeinen oppi on jatkuva kilpailu, valmistautuminen kilpailuun ja esimerkiksi kivun voittaminen. Normaali ihminen tulkitsee, että kipu on signaali, ja silloin pitää muuttaa omaa toimintaansa. Hän ei kunnellut kipua, vaan korkeintaan purki sen muihin ihmisiin. Kun aina vain jatkaa kivun tiellä, niin jossain vaiheessa on umpikujassa. Mitään palkintoa siitä ei saa.

Samoin tuota jatkuvaa kilpailua ei normaali ihminen oikeastaan tarvitse. On tietysti hyvä, että osaa toipua tappioista, mutta muuten kilpailu helposti vain tekee ihmissuhteista vertailua ja omasta elämästä arvotonta, jos ei ole saavutuksia. Se myös syö hirveästi energiaa kaikelta muulta. Ei ole aikaa miettiä mitään ihmisyyden peruskysymyksiä. Kunhan menee kohti seuraavaa porkkanaa.

Kai sitä sitten jossain vaiheessa havahtuu, että tälläinen elämä on helvetin tyhjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Omassa tuttavapiirissäni (eivät ystäviä, mutta tuttuja) tiedän useammankin naisen, jolla on nuoruudestaan aviomies ja useampi lapsi. Sitten keski-iässä on heivattu mies pellolle ja otettu itselle naisystävä. 

Hämmentää, että kaapissako nämä naiset ovat sen 20 v eläneet?

Olen ollut aina hetero, mutta kieltämättä tällä hetkellä menee niin hermot tuohon mieheen, että naissuhde ei tuntuisi yhtään hullummalta. Mies on kuin kolmas lapsi, joka on aivan kujalla kaikesta kun olen hoitanut lähes kaiken tähän asti. Pari vuotta sitten päätin, ettei ole minun tehtäväni hoitaa mm.miehen suhteita omaan perheeseensä jos ei itse viitsi/halua olla yhteydessä. Ja kyllä, ero on käynyt mielessä jo.

N48

Kuulostaa vaihdevuosilta. Kun estrogeenin vaikutus vähenee, alkaa nähdä asioita realistisessa valossa. Ei kiinnosta enää palvella miestä tai aikuisia lapsia.

Tästä miehet sitten kauhistuvat, että hui nyt se ragee, kun nainen vihdoin korjaa rajat terveeseen paikkaan. Ihan kamala raivotar, kun mies ei saakaan enää olla täyden palvelun apina kodissaan.

Mitä mies tekee? Sen sijaan, että ryhdistäytyisi, hankkii panosuhteen, jolle valittaa kuinka vaimo ei ymmärrä ja on ihan kamala ja käytännössä suhde on ihan kuollut mutta miehen pitää kuitenkin pitää avioliittoa yllä koska vaimoparka ei muuten pärjää.

Sitten kun mies jää kiinni ja pitäisi erota, niin mies raahaa jalkojaan. Ei tämä hamesankari saa millään erottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas sanoisin, että ei kuka tahansa haksahda moiseen käytökseen. Eivätkä nuo piirteet ole 100 % jotain uutta. Kyllä se polyamoriseen suhteeseen päätyvä on jo valmiiksi ollut arvoiltaan liberaali ja kenties harrastanut aiemmin irtosuhteita/pettänyt puolisoaan. Tai se vähäpukeisia kuvia julkaiseva on jo valmiiksi nauttinut huomiosta ja on hakenut sitä nuorempanakin (vaikkei yhtä räikeästi). Monesti piirteet tuppaavat korostumaan ihmisissä, kun ikää karttuu.

Mulla päinvastainen kokemus. Tuttavapiirin kaksi harmaata vanhapiikaa (eivät tunne toisiaan) ovat tehneet täyskäännöksen nelikymppisinä. Toinen pukeutui aina klassisesti ja peittävästi 15-vuotiaasta alkaen, kun muut ikäiset reviteltiin. Nyt se esittelee itseään mikrobikineissä somessa (ei ennen edes ollut siellä) ja kulkee pikku topeissa ja minihameissa, alkanut myös käydä festareilla ja rantalomilla keräämässä miesten katseita. Ja toinen (kuten tämäkin) oli koko ikänsä täysin nunnautunut ja nyt sitten yhtäkkiä rehvastelee että on säätöjä, ottanut Tinderin ahkeraan käyttöön ja harrastaa huvikseen yhden illan juttuja.

Vastaus on, että et vain tiedä kaikkea, ja samaa mieltä tuon aiemman kommentoijan kanssa. Piilevät, jo olemassa olevat piirteet tulevat vanhemmiten esiin, kun ihminen ei jaksa enää esittää muuta kuin on, tai vihdoin uskaltaa toteuttaa oikeaa itseään.

On tietty naistyyppi, joka pitää intiimijutut vain itsellään, ja josta ulospäin ei kukaan aavistaisi mitään. Olen juuri tuollainen 36 v. vanhapiika, jota kaikki pitää "nunnana". Joten voi olla, että sitten kun esivaihdevuodet kohta alkaa, en jaksakaan esittää ja pitää salaisuuttani, vaan tulen seksikaapista ovet paukkuen ulos :D

Totuus on se, että seksielämäni on ollut vilkasta melkein puolet elämästäni ja käy yhä vilkkaammaksi ;) Sukuni, ystäväni ja tuttavani vaan eivät ole iltaisin asunnollani näkemässä, mitä teen ja kenen kanssa. Päiväsaikaan olen töissä käyvä, hissutteleva lukutoukka, jolla on konservatiivisesti vaatteet päällä. Viikonloppuöisin tai lomillani eri kaupungissa tai maassa olen jotakin ihan muuta. Molemmat puolet on "minua" yhtä lailla.

Mitä pahaa tuossa tilanteessasi on? Olet sinkku, et petä ketään.

Eihän siinä mitään pahaa olekaan, läheisilleni vain on rakentunut täysin eri kuva minusta, kun olen aina pysynyt hiljaa seksiasioista.

Olisi varmaan pitänytkin silloin heti 18 v. nuorena lohkaista mummeleille kahvipöydässä, ja yhtä lailla myös kavereilleni, jotka raportoivat kaiken tyyliin "Iik, poikkiksen kanssa meillä nyt tulossa ensisuudelma!", että "Heippa, oli kiva nähdä, minäpä tästä lähden kuksimaan kuin kani" :D

Muutaman vuoden sisään varmaan sanonkin noin tai näyttäydyn kaikkien mahdollisten hoitojen kanssa, kun alkaa vähitellen pinna palaa vihjailuihin oletetusta siveydestäni, kun vuosikymmenet saa naureskelua osakseen.

Sitten ne kirjoittavat tässä ketjussa, että se Tiina sekosi keski-iässä täysin :D

Niinhän se on, että tyhjät peltitynnyrit kolisevat aina eniten.

Mukava kuulla, että olet elänyt omanlaista elämää. Niin olen itsekin, enkä osallistu kahvipöytäkeskusteluihin, joissa naisilla ei ole muuta puhuttavaa kuin miehet ja suhteet miehiin. Minua ei miehet ja miesten miellyttäminen voisi vähempää kiinnostaa. En ymmärrä miten joku voi haaskata elämänsä ja oman kehityksensä parisuhteissa pyörien ja miesten oikkuja myötäillen. Vapaa tahto, jokainen toki käyttää sen kuinka mielii.