Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä keski-ikäisten sekoaminen tavallistakin?
22.07.2026 |
Olen törmännyt useammankin kerran keski-ikäisiin, jotka ovat ns. seksuaalisesti seonneet eli muuttunut aiempaan verrattuna ihan kummallisiksi. Tällaista olen mm. nähnyt:
-Nainen: Alkoi harrastamaan polyamorisia suhteita ja ihmetteli, miksi ei löydä sitoutumiskykyistä miestä. Kommentoi myös, että voisi harjoittaa fyysistä läheisyyttä ystäviensä miesten kanssa. Kommentoi myös, miten hänestä on ihan normaalia pitkässä parisuhteessa pettää puolisoa eikä ihmettele pettäjien käytöstä ollenkaan.
-Nainen: Alkoi julkaista itsestään somessa vähäpukeisia kuvia, vaikkei aiemmin tehnyt näin. Tähän asti vaatteet olivat pysyneet edes jotenkin päällä, viimeisimmissä somekuvissaan oli yläosattomissa. Nainen on perinteisessä ammatissa, luokkaa opettaja.
-Mies: Alkoi vikitellä töissä 20 v nuorempaa naista. Puhui vaimolle, miten nuori nainen on miehestä kiinnostunut. Vaimo suuttui nuorelle naiselle miehen ihastumisesta ja räyhäsi naiselle, miten ei saa tulla vikittelemään hänen miestään ja käski naisen pysyä kaukana miehestä (joka voisi olla iän puolesta nuoren naisen isä).
-Mies: Julkaisi somessa kuvan alushousuistaan saunassa ja kertoi, miten saunassa kuuluu tänään lotinaa, läiskettä ja ähinää.
-Mies: Reilusti ylipainoinen mies alkoi ääneen arvioimaan naisia. Kaikki normaalipainoiset ja ylipainoiset saivat kuulla olevansa liian lihavia, vain hoikat kelpasivat. Mies arvosti muita miehiä sen perusteella, kuinka laihan ja kauniin vaimon miehet olivat onnistuneet saamaan.
Kun seuraan sivusta tällaisia tapauksia niin mietin kauhuissani, että tällainenko kohtalo minuakin odottaa 10 vuoden päästä? Elän rauhallista, tasaista elämää ja kauhistuttaa ajatuskin tuollaisesta sekoamisesta.
Kommentit (341)
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus johtuu siitä, ettei se kumppani ole haluttava. Minä en ainakaan missään omalla naamalla ja kuvalla selittäisi, että parisuhde loppui puolison haluttomuuteen. Siinähän tulee samalla kertoneeksi, että ei itse ollut haluttava.
Usein se parisuhteessa muka haluton puoliso löytää uuden suhteen varsin nopeasti. Tämä vahvistaa edellä mainitun.
Sillä ns haluttomalla voi olla myös sivusuhde. Näin on tapahtunut parille ystävättärelleni.
Miesten mielenkiinto kotona seksiin loppunut. Lopuksi selvinnyt että toinen nainen kuviossa.
Ja tätä eivät ole osanneet epäillä koska ukon haluthan on loppunut.
Mutta sehän onki ollut vaan sitä omaa vaimoa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus johtuu siitä, ettei se kumppani ole haluttava. Minä en ainakaan missään omalla naamalla ja kuvalla selittäisi, että parisuhde loppui puolison haluttomuuteen. Siinähän tulee samalla kertoneeksi, että ei itse ollut haluttava.
Usein se parisuhteessa muka haluton puoliso löytää uuden suhteen varsin nopeasti. Tämä vahvistaa edellä mainitun.No se jää nyt nähtäväksi. Lapsen kertoman ex-vaimo on jatkanut sohvaperunaelämää. Ja kiukkuinenkin on, jatkaa teinille huutamista pikkuasioista.
Voihan sitä esittää teorioita että haluttomuus johtuu miehen ulkonäöstä tai käytöksestä. Mutta olen elänyt aina liikunnallisesti ja terveellisesti ja se kyllä näkyy ulospäin. Olen myös sosiaalinen ja hymyileväinen edelleen. Luulisin että joku toinen nainen osaa arvostaa tätä kun lähden deittailemaan oman ikäisiäni naisia. Olen kyllä nauttinut myös ajastani yksin ja nähnyt enemmän vanhoja ystäviäni.
M47Ei haluttomuus johdu mistään hymyilystä tai ulkonäöstä. Se johtuu henkisen läheisyyden puutteesta.
Ei välttämättä.
Jos etsii elämäänsä jännitystä, niin voihan siellä kotona kaikki olla ok muuten.
Sitä sanotaan keski-iän kriisiksi.
Eikä se ole mikään uusi juttu.
Kuuluu normaaliin kehitykseen alkaa pohtimaan onko elämä ollut omien toiveiden mukaista. Joillakin on ja joillakin ei. Osa tekee vähän rajumpia korjausliikkeitä.
Puolison vaihtaminen nuorempaan tai uuden nuoruuden eläminen ovat aika perussettiä.
Niin mutta törttöillään, ehkä erotaan ja sitten itketään kun ei enää löydy sopivaa kumppania? Kannattaisiko kuitenkin yrittää paikata se vanha liitto eikä itkeä yksinäisyyttään sitten palstoilla myöhemmin kun jää yksin eikä saa enää ketään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas sanoisin, että ei kuka tahansa haksahda moiseen käytökseen. Eivätkä nuo piirteet ole 100 % jotain uutta. Kyllä se polyamoriseen suhteeseen päätyvä on jo valmiiksi ollut arvoiltaan liberaali ja kenties harrastanut aiemmin irtosuhteita/pettänyt puolisoaan. Tai se vähäpukeisia kuvia julkaiseva on jo valmiiksi nauttinut huomiosta ja on hakenut sitä nuorempanakin (vaikkei yhtä räikeästi). Monesti piirteet tuppaavat korostumaan ihmisissä, kun ikää karttuu.
Mulla päinvastainen kokemus. Tuttavapiirin kaksi harmaata vanhapiikaa (eivät tunne toisiaan) ovat tehneet täyskäännöksen nelikymppisinä. Toinen pukeutui aina klassisesti ja peittävästi 15-vuotiaasta alkaen, kun muut ikäiset reviteltiin. Nyt se esittelee itseään mikrobikineissä somessa (ei ennen edes ollut siellä) ja kulkee pikku topeissa ja minihameissa, alkanut myös käydä festareilla ja rantalomilla keräämässä miesten katseita. Ja toinen (kuten tämäkin) oli koko ikänsä täysin nunnautunut ja nyt sitten yhtäkkiä rehvastelee että on säätöjä, ottanut Tinderin ahkeraan käyttöön ja harrastaa huvikseen yhden illan juttuja.
Vastaus on, että et vain tiedä kaikkea, ja samaa mieltä tuon aiemman kommentoijan kanssa. Piilevät, jo olemassa olevat piirteet tulevat vanhemmiten esiin, kun ihminen ei jaksa enää esittää muuta kuin on, tai vihdoin uskaltaa toteuttaa oikeaa itseään.
On tietty naistyyppi, joka pitää intiimijutut vain itsellään, ja josta ulospäin ei kukaan aavistaisi mitään. Olen juuri tuollainen 36 v. vanhapiika, jota kaikki pitää "nunnana". Joten voi olla, että sitten kun esivaihdevuodet kohta alkaa, en jaksakaan esittää ja pitää salaisuuttani, vaan tulen seksikaapista ovet paukkuen ulos :D
Totuus on se, että seksielämäni on ollut vilkasta melkein puolet elämästäni ja käy yhä vilkkaammaksi ;) Sukuni, ystäväni ja tuttavani vaan eivät ole iltaisin asunnollani näkemässä, mitä teen ja kenen kanssa. Päiväsaikaan olen töissä käyvä, hissutteleva lukutoukka, jolla on konservatiivisesti vaatteet päällä. Viikonloppuöisin tai lomillani eri kaupungissa tai maassa olen jotakin ihan muuta. Molemmat puolet on "minua" yhtä lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas sanoisin, että ei kuka tahansa haksahda moiseen käytökseen. Eivätkä nuo piirteet ole 100 % jotain uutta. Kyllä se polyamoriseen suhteeseen päätyvä on jo valmiiksi ollut arvoiltaan liberaali ja kenties harrastanut aiemmin irtosuhteita/pettänyt puolisoaan. Tai se vähäpukeisia kuvia julkaiseva on jo valmiiksi nauttinut huomiosta ja on hakenut sitä nuorempanakin (vaikkei yhtä räikeästi). Monesti piirteet tuppaavat korostumaan ihmisissä, kun ikää karttuu.
Mulla päinvastainen kokemus. Tuttavapiirin kaksi harmaata vanhapiikaa (eivät tunne toisiaan) ovat tehneet täyskäännöksen nelikymppisinä. Toinen pukeutui aina klassisesti ja peittävästi 15-vuotiaasta alkaen, kun muut ikäiset reviteltiin. Nyt se esittelee itseään mikrobikineissä somessa (ei ennen edes ollut siellä) ja kulkee pikku topeissa ja minihameissa, alkanut myös käydä festareilla ja rantalomilla keräämässä miesten katseita. Ja toinen (kuten tämäkin) oli koko ikänsä täysin nunnautunut ja nyt sitten yhtäkkiä rehvastelee että on säätöjä, ottanut Tinderin ahkeraan käyttöön ja harrastaa huvikseen yhden illan juttuja.
Vastaus on, että et vain tiedä kaikkea, ja samaa mieltä tuon aiemman kommentoijan kanssa. Piilevät, jo olemassa olevat piirteet tulevat vanhemmiten esiin, kun ihminen ei jaksa enää esittää muuta kuin on, tai vihdoin uskaltaa toteuttaa oikeaa itseään.
On tietty naistyyppi, joka pitää intiimijutut vain itsellään, ja josta ulospäin ei kukaan aavistaisi mitään. Olen juuri tuollainen 36 v. vanhapiika, jota kaikki pitää "nunnana". Joten voi olla, että sitten kun esivaihdevuodet kohta alkaa, en jaksakaan esittää ja pitää salaisuuttani, vaan tulen seksikaapista ovet paukkuen ulos :D
Totuus on se, että seksielämäni on ollut vilkasta melkein puolet elämästäni ja käy yhä vilkkaammaksi ;) Sukuni, ystäväni ja tuttavani vaan eivät ole iltaisin asunnollani näkemässä, mitä teen ja kenen kanssa. Päiväsaikaan olen töissä käyvä, hissutteleva lukutoukka, jolla on konservatiivisesti vaatteet päällä. Viikonloppuöisin tai lomillani eri kaupungissa tai maassa olen jotakin ihan muuta. Molemmat puolet on "minua" yhtä lailla.
Bipolaarinen häiriö on sellaista että kaikkien kannattaa vältellä sen omaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas sanoisin, että ei kuka tahansa haksahda moiseen käytökseen. Eivätkä nuo piirteet ole 100 % jotain uutta. Kyllä se polyamoriseen suhteeseen päätyvä on jo valmiiksi ollut arvoiltaan liberaali ja kenties harrastanut aiemmin irtosuhteita/pettänyt puolisoaan. Tai se vähäpukeisia kuvia julkaiseva on jo valmiiksi nauttinut huomiosta ja on hakenut sitä nuorempanakin (vaikkei yhtä räikeästi). Monesti piirteet tuppaavat korostumaan ihmisissä, kun ikää karttuu.
Mulla päinvastainen kokemus. Tuttavapiirin kaksi harmaata vanhapiikaa (eivät tunne toisiaan) ovat tehneet täyskäännöksen nelikymppisinä. Toinen pukeutui aina klassisesti ja peittävästi 15-vuotiaasta alkaen, kun muut ikäiset reviteltiin. Nyt se esittelee itseään mikrobikineissä somessa (ei ennen edes ollut siellä) ja kulkee pikku topeissa ja minihameissa, alkanut myös käydä festareilla ja rantalomilla keräämässä miesten katseita. Ja toinen (kuten tämäkin) oli koko ikänsä täysin nunnautunut ja nyt sitten yhtäkkiä rehvastelee että on säätöjä, ottanut Tinderin ahkeraan käyttöön ja harrastaa huvikseen yhden illan juttuja.
Vastaus on, että et vain tiedä kaikkea, ja samaa mieltä tuon aiemman kommentoijan kanssa. Piilevät, jo olemassa olevat piirteet tulevat vanhemmiten esiin, kun ihminen ei jaksa enää esittää muuta kuin on, tai vihdoin uskaltaa toteuttaa oikeaa itseään.
On tietty naistyyppi, joka pitää intiimijutut vain itsellään, ja josta ulospäin ei kukaan aavistaisi mitään. Olen juuri tuollainen 36 v. vanhapiika, jota kaikki pitää "nunnana". Joten voi olla, että sitten kun esivaihdevuodet kohta alkaa, en jaksakaan esittää ja pitää salaisuuttani, vaan tulen seksikaapista ovet paukkuen ulos :D
Totuus on se, että seksielämäni on ollut vilkasta melkein puolet elämästäni ja käy yhä vilkkaammaksi ;) Sukuni, ystäväni ja tuttavani vaan eivät ole iltaisin asunnollani näkemässä, mitä teen ja kenen kanssa. Päiväsaikaan olen töissä käyvä, hissutteleva lukutoukka, jolla on konservatiivisesti vaatteet päällä. Viikonloppuöisin tai lomillani eri kaupungissa tai maassa olen jotakin ihan muuta. Molemmat puolet on "minua" yhtä lailla.
Bipolaarinen häiriö on sellaista että kaikkien kannattaa vältellä sen omaavaa.
Osuva havainto tuosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus johtuu siitä, ettei se kumppani ole haluttava. Minä en ainakaan missään omalla naamalla ja kuvalla selittäisi, että parisuhde loppui puolison haluttomuuteen. Siinähän tulee samalla kertoneeksi, että ei itse ollut haluttava.
Usein se parisuhteessa muka haluton puoliso löytää uuden suhteen varsin nopeasti. Tämä vahvistaa edellä mainitun.No se jää nyt nähtäväksi. Lapsen kertoman ex-vaimo on jatkanut sohvaperunaelämää. Ja kiukkuinenkin on, jatkaa teinille huutamista pikkuasioista.
Voihan sitä esittää teorioita että haluttomuus johtuu miehen ulkonäöstä tai käytöksestä. Mutta olen elänyt aina liikunnallisesti ja terveellisesti ja se kyllä näkyy ulospäin. Olen myös sosiaalinen ja hymyileväinen edelleen. Luulisin että joku toinen nainen osaa arvostaa tätä kun lähden deittailemaan oman ikäisiäni naisia. Olen kyllä nauttinut myös ajastani yksin ja nähnyt enemmän vanhoja ystäviäni.
M47Ei haluttomuus johdu mistään hymyilystä tai ulkonäöstä. Se johtuu henkisen läheisyyden puutteesta.
Niin juuri. Miehet luulee että naisilla haluttomuus johtuu puolison ulkonäöstä tms Vaikka se johtuu ihan jostain muusta, kuten henkisen yhteyden puutteesta. Jostain syystä miesten on hyvin vaikea tätä käsittää, vaikka sen miehelle päin naamaa sanoisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi kokea, ettei ole vielä elänyt ja kokenut tarpeeksi. Miksi keski-ikäiseltä odotettaisiin jotain kaavoihin kangistunutta, menneisyyttä toistavaa käytöstä? Kuulostaa hirveän tylsältä.
Miksi ei sitten toteuta sitä haluamaansa omannäköistä elämää heti aikuistuttuaan?
Mikä siinä on ongelma?Ehkä hänellä on silloin pienet lapset ja asuntolaina. Se on se ongelma.
Sehän on valinta jonka ihminen on itse tehnyt. Eli hankkia lapsia ja asuntolaina.
Valinnoistaan tulee kantaa myös vastuunsa eikä kääntää syyttävää sormea itsestä poispäin.
Aika harva on nuorena niin vahva, että pystyy vastustamaan sosiaalista painetta. On helpompi mennä virran mukana ja elää niinkuin muutkin kuin ottaa riski syrjityksi ja maalitetuksi tulemisesta. Nykyään maalittaminen vielä laajenee helposti valtaviin mittasuhteisiin, ja pahimmillaan se voi alkaa huonosta sanavalinnasta tai vääränlaisesta kaulakorusta.
Keski-iässä sitä sitten huomaa, että enää ei ole paljon aikaa ja alkaa etsimään kadonnutta minuutta. Jotkut huomaavat vasta silloin, että ovat eläneet muiden toiveiden mukaista elämää, eivät sellaista mitä oikeasti olisivat halunneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi kokea, ettei ole vielä elänyt ja kokenut tarpeeksi. Miksi keski-ikäiseltä odotettaisiin jotain kaavoihin kangistunutta, menneisyyttä toistavaa käytöstä? Kuulostaa hirveän tylsältä.
Miksi ei sitten toteuta sitä haluamaansa omannäköistä elämää heti aikuistuttuaan?
Mikä siinä on ongelma?Ehkä hänellä on silloin pienet lapset ja asuntolaina. Se on se ongelma.
Mitä sitten? Ei se pakota elämään niin, että valehtelee itselleen ja puolisolle kymmeniä vuosia ja sitten viisikymppisenä hajottaa kaiken. Sellainen on aivan järkyttävän itsekästä elämää.
Ei siinä mitään valehdella. Eletään päivä kerrallaan vaiheesta toiseen.
Valheesta toiseen. Kun voisi elää sitä "itsensä näköistä elämää".
Eipä tuossa mitään valhetta ole. Elämässä ei ole mitään ennalta tehtyä käsikirjoitusta, jonka mukaan sen kuuluisi edetä. Jokainen piirtää puhtaalle paperille oman näköisensä piirustuksen.
Joo, mutta nämä oman elämänsä tikku-ukkojen piirtäjät eivät ymmärrä, mitä tuhoa saavat aikaan.
Aikuisena ihmisenä sinä olet vastuussa sinun omista tunteista. Kaiken, minkä on saanut voi menettää milloin vain. Kukaan ei ole luvannut toisin. Tervetuloa aikuisuuteen.
Kiitos kiitos. Olen aina ollut siinä määrin aikuinen, että ei ole tarvinnut tuhota omaa perhettä, lasten turvallisuutta, ystävyyssuhteita tai taloutta jonkun hetkellisen sekoamisen vuoksi.
Olen myös siitä ihan ylpeä, että en ole teflonia. Minulle läheisten ihmisten kohtalot ja tekemiset vaikuttavat minuun, koska välitän heistä. Sekoilijoista onneksi pääsee eroon, vaikka sattuu.
Lapsilla on turvallisempaa olla ja elää muualla kuin vaihdevuotisen raivohullun kanssa, joka milloin tahansa saattaa räjähtää täysin epäjohdonmukaisesti heidän kimppuunsa. Hermoheikkojahan tuollaisessa ympäristössä kasvaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi kokea, ettei ole vielä elänyt ja kokenut tarpeeksi. Miksi keski-ikäiseltä odotettaisiin jotain kaavoihin kangistunutta, menneisyyttä toistavaa käytöstä? Kuulostaa hirveän tylsältä.
Miksi ei sitten toteuta sitä haluamaansa omannäköistä elämää heti aikuistuttuaan?
Mikä siinä on ongelma?Ehkä hänellä on silloin pienet lapset ja asuntolaina. Se on se ongelma.
Sehän on valinta jonka ihminen on itse tehnyt. Eli hankkia lapsia ja asuntolaina.
Valinnoistaan tulee kantaa myös vastuunsa eikä kääntää syyttävää sormea itsestä poispäin.Aika harva on nuorena niin vahva, että pystyy vastustamaan sosiaalista painetta. On helpompi mennä virran mukana ja elää niinkuin muutkin kuin ottaa riski syrjityksi ja maalitetuksi tulemisesta. Nykyään maalittaminen vielä laajenee helposti valtaviin mittasuhteisiin, ja pahimmillaan se voi alkaa huonosta sanavalinnasta tai vääränlaisesta kaulakorusta.
Keski-iässä sitä sitten huomaa, että enää ei ole paljon aikaa ja alkaa etsimään kadonnutta minuutta. Jotkut huomaavat vasta silloin, että ovat eläneet muiden toiveiden mukaista elämää, eivät sellaista mitä oikeasti olisivat halunneet.
Oman vastuun häivyttäminen valinnoistaan ja tekemisistään huokuu tästä kommentista.
Tehdään siis valheellisuudesta muita ihmisiä kohtaan täysin hyväksyttävää ja jopa toivottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus johtuu siitä, ettei se kumppani ole haluttava. Minä en ainakaan missään omalla naamalla ja kuvalla selittäisi, että parisuhde loppui puolison haluttomuuteen. Siinähän tulee samalla kertoneeksi, että ei itse ollut haluttava.
Usein se parisuhteessa muka haluton puoliso löytää uuden suhteen varsin nopeasti. Tämä vahvistaa edellä mainitun.No se jää nyt nähtäväksi. Lapsen kertoman ex-vaimo on jatkanut sohvaperunaelämää. Ja kiukkuinenkin on, jatkaa teinille huutamista pikkuasioista.
Voihan sitä esittää teorioita että haluttomuus johtuu miehen ulkonäöstä tai käytöksestä. Mutta olen elänyt aina liikunnallisesti ja terveellisesti ja se kyllä näkyy ulospäin. Olen myös sosiaalinen ja hymyileväinen edelleen. Luulisin että joku toinen nainen osaa arvostaa tätä kun lähden deittailemaan oman ikäisiäni naisia. Olen kyllä nauttinut myös ajastani yksin ja nähnyt enemmän vanhoja ystäviäni.
M47Ei haluttomuus johdu mistään hymyilystä tai ulkonäöstä. Se johtuu henkisen läheisyyden puutteesta.
Ja miten tuhotaan henkinen läheisyys? Puhumalla omalle kumppanille aggressiivisesti ja/tai epäkunnioittavasti, kuten nyt esimerkiksi stereotyyppinen vaihdevuosinainen saattaisi tehdä viikoittain tai pahimmillaan päivittäin.
Ei minua ainakaan houkuta lähentymään teinirakkikoiramainen räksytys ja tunnehumppaus.
Vierailija kirjoitti:
Niin mutta törttöillään, ehkä erotaan ja sitten itketään kun ei enää löydy sopivaa kumppania? Kannattaisiko kuitenkin yrittää paikata se vanha liitto eikä itkeä yksinäisyyttään sitten palstoilla myöhemmin kun jää yksin eikä saa enää ketään?
Itketään yksinäisyyttään? Ketkä?
Et tiedä miten mahtavaa on hengittää vapaata ilmaa oman kodin rauhassa, ilman yhtäkään idioottimaista vääntöä tai kompromissitarvetta.
M53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt huomattavan vapaan elämän verrattuna moniin läheisiin ystäviini. En ole koskaan ollut mikään kelaelätti, mutta en tule myöskään olemaan taloudellisesti turvattu eläkeläinen. Valinta on tietoinen, ja se on se hinta, jonka olen valmis maksamaan ennen vanhuutta vuosikymmeniä kestävästä vapaudestani ja omien arvojen mukaan elämisestä.
Huomaan näin 41v. ikäisenä vakituisissa töissä painavista ja keskiluokkaista perhe-elämää suorittavista ystävistäni, että heitä riivaa (väsymyksen alla) eksistentiaalinen tyhjyys. Moni ei tunnista tyhjyytensä olevan yhteydessä yhteiskunnallisten ja ideologisten rakennelmien tuottamiin vaatimuksiin, vaan kuvittelee kärsivänsä psykologisesta haavasta, ja kokee terapiapolun, treenaamisen, työnantajan miellyttämisen, lasten kautta elämisen tai remontoinnin olevan ratkaisu ongelmaan. Feministisissä teorioissa on osattu hyvin purkaa naiseuden osalta näitä kuvioita.
Yksilökeskeisessä kulttuurissa merkityksellisyyttä kaiken päälle jahdataan ”itsensä kehittämisen” kautta, sen sijaan että pyrittäisiin esim. tekemään hyvää toisille ihmisille tai luonnolle, tai lähestymään koko elämän konstellaatiota kriittisestä tai filosofisesta näkökulmasta. Jatkuva vaatimus olla parempi ja suorittaa enemmän kapitalistista järjestelmää hyödyttävällä tavalla kuitenkin uuvuttaa ihmisen sielun, sillä mikään ei ole kuitenkaan tarpeeksi.
Seksuaalisuus on tavallaan helpoin mahdollinen keino lähteä irroittamaan itseään tästä suorituskeskeisestä ja tyhjyyttä kumisevasta limbosta, koska se tuottaa välitöntä mielihyvää - aivan kuten päihteetkin. Villit FB-julkaisut tai perhe-elämälle selän kääntäminen ovat eräänlaista kapinointia normeja vastaan, mutta eivät välttämättä tee ihmisestä yhtään tyytyväisempiä omaan elämäänsä, sillä tekojen muutosvoima jää vain yksilötasolle, ja rajoja rikkova ajautuu herkästi joko takaisin toisintamaan normatiivisia malleja, tai sitten jää yhteisönsä hylkimäksi.
Hieno kirjoitus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt huomattavan vapaan elämän verrattuna moniin läheisiin ystäviini. En ole koskaan ollut mikään kelaelätti, mutta en tule myöskään olemaan taloudellisesti turvattu eläkeläinen. Valinta on tietoinen, ja se on se hinta, jonka olen valmis maksamaan ennen vanhuutta vuosikymmeniä kestävästä vapaudestani ja omien arvojen mukaan elämisestä.
Huomaan näin 41v. ikäisenä vakituisissa töissä painavista ja keskiluokkaista perhe-elämää suorittavista ystävistäni, että heitä riivaa (väsymyksen alla) eksistentiaalinen tyhjyys. Moni ei tunnista tyhjyytensä olevan yhteydessä yhteiskunnallisten ja ideologisten rakennelmien tuottamiin vaatimuksiin, vaan kuvittelee kärsivänsä psykologisesta haavasta, ja kokee terapiapolun, treenaamisen, työnantajan miellyttämisen, lasten kautta elämisen tai remontoinnin olevan ratkaisu ongelmaan. Feministisissä teorioissa on osattu hyvin purkaa naiseuden osalta näitä kuvioita.
Yksilökeskeisessä kulttuurissa merkityksellisyyttä kaiken päälle jahdataan ”itsensä kehittämisen” kautta, sen sijaan että pyrittäisiin esim. tekemään hyvää toisille ihmisille tai luonnolle, tai lähestymään koko elämän konstellaatiota kriittisestä tai filosofisesta näkökulmasta. Jatkuva vaatimus olla parempi ja suorittaa enemmän kapitalistista järjestelmää hyödyttävällä tavalla kuitenkin uuvuttaa ihmisen sielun, sillä mikään ei ole kuitenkaan tarpeeksi.
Seksuaalisuus on tavallaan helpoin mahdollinen keino lähteä irroittamaan itseään tästä suorituskeskeisestä ja tyhjyyttä kumisevasta limbosta, koska se tuottaa välitöntä mielihyvää - aivan kuten päihteetkin. Villit FB-julkaisut tai perhe-elämälle selän kääntäminen ovat eräänlaista kapinointia normeja vastaan, mutta eivät välttämättä tee ihmisestä yhtään tyytyväisempiä omaan elämäänsä, sillä tekojen muutosvoima jää vain yksilötasolle, ja rajoja rikkova ajautuu herkästi joko takaisin toisintamaan normatiivisia malleja, tai sitten jää yhteisönsä hylkimäksi.Tämä. Onhan se kapitalistisen patriarkian kannalta äärimmäisen hyödyllistä ja edullista, että tehdään yksilöstä se ongelma mielummin kuin suvaittaisiin kritiikkiä järjestelmää kohtaan. Jostain kertoo se, että Suomessakin puolisen miljoonaa ihmistä syö mielialalääkkeitä ja Amerikassa, kapitalismin kehdossa, lienee tilastot masennus- ahdistus- rauhoittavien lääkkeiden osalta vielä karumpia. Plus opiaattikriisi.
Järjestelmä luo henkistä tyhjyyttä, jota yritetään paikata materialismilla ja suorittamisella.
Tämä. Unohtamatta burnout-ilmiötä, joka on yleistymään päin ja samaan aikaan toiset ovat työttömänä. Kunnon hajoita ja hallitse menossa? Kapitalismi on omassa mahdottomuudessaan tulossa tiensä päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli toisin sanoen toisten joskus jopa kaikkein läheisimpien ihmisten loukkaamisesta ja satuttamisesta tulee joillekin itseään toistava addiktio.
Josta tehdään feministisen teorian varjolla täysin hyväksyttävää?
Aika sakeaa.
Aika sakeaa tuollainen päättelykyky ja sisälukutaito.
Itseään toistava addiktio ei ihan täyty, jos vaikkapa nelikymppinen nainen tajuaa, että hänen loppuelämänsä - helposti yli 40 vuotta -saattaa olla jo valmiiksi epätyydyttävän perhe-elämän jälkeen yhä edelleen täynnä kodinhoitoa, hoivaa ja ihmissuhteitten ylläpitoa miehen puolesta, joka vanhetessaan raivaa yhä vahvemmin tilaa ja aikaa omille kiinnostuksenkohteilleen, ja sekä emotionaalisesti että seksuaalisesti alkaa lipua kauemmas naisesta. Keski-ikäistynyt mies ulkoistaa helposti aiemmin yhteiset asiat naiselle sen varjolla, ettei ole enää kotona hoivattavia lapsia, ja vetäytyy seksistä naisen vaihdevuosien ”hankaluuden” äärellä.
Sen sijaan naisella on erkaantuvan miehen tähden jatkuvasti vähemmän hellyyttä, seksiä ja tasavertaista kumppanuutta parisuhteessaan, mutta paljon velvollisuuksia, jotka syövät häneltä aikaa keskittyä itseensä. (Edeltävän sukupolven hoivaaminen jää tyypillisesti naisille, ts. naiset hoitavat anoppinsakin, ja äidit antavat enemmän aikaa ja emotionaalista läsnäoloa aikuisille lapsille, kuin isät.)
Mitä tällaisesta parisuhteesta lähtevä, vaikkapa seksiä toisten naisten kanssa haluava nainen tuhoaa? Hän tuhoaa ensisijaisesti ydinperhemallin, ja mahdollisesti heteronormatiivisen avioliiton, joiden kannattelu ei ole missään kohtaa ole kirjattu naisen tehtäväksi.Sellainen stereotyyppisiä kliseitä täynnä oleva tarina taas.
Noin oli ehkä joskus 30-40 vuotta sitten joissain perheissä. Ei enää ainakaan normaaleissa sivistyneissä perheissä.
Oletko jäänyt jotenkin jumiin?
Holy denial.
-eri
Hohhoijaa tätä ketjua.
Sekoilijat uhriutuvat kriiikistä ja vinkuvat hyväksyntää ja empatiaa.
Usein teoistaan jotka osoittavat täydellistä empatiakyvyttömyyttä muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas sanoisin, että ei kuka tahansa haksahda moiseen käytökseen. Eivätkä nuo piirteet ole 100 % jotain uutta. Kyllä se polyamoriseen suhteeseen päätyvä on jo valmiiksi ollut arvoiltaan liberaali ja kenties harrastanut aiemmin irtosuhteita/pettänyt puolisoaan. Tai se vähäpukeisia kuvia julkaiseva on jo valmiiksi nauttinut huomiosta ja on hakenut sitä nuorempanakin (vaikkei yhtä räikeästi). Monesti piirteet tuppaavat korostumaan ihmisissä, kun ikää karttuu.
Mulla päinvastainen kokemus. Tuttavapiirin kaksi harmaata vanhapiikaa (eivät tunne toisiaan) ovat tehneet täyskäännöksen nelikymppisinä. Toinen pukeutui aina klassisesti ja peittävästi 15-vuotiaasta alkaen, kun muut ikäiset reviteltiin. Nyt se esittelee itseään mikrobikineissä somessa (ei ennen edes ollut siellä) ja kulkee pikku topeissa ja minihameissa, alkanut myös käydä festareilla ja rantalomilla keräämässä miesten katseita. Ja toinen (kuten tämäkin) oli koko ikänsä täysin nunnautunut ja nyt sitten yhtäkkiä rehvastelee että on säätöjä, ottanut Tinderin ahkeraan käyttöön ja harrastaa huvikseen yhden illan juttuja.
Vastaus on, että et vain tiedä kaikkea, ja samaa mieltä tuon aiemman kommentoijan kanssa. Piilevät, jo olemassa olevat piirteet tulevat vanhemmiten esiin, kun ihminen ei jaksa enää esittää muuta kuin on, tai vihdoin uskaltaa toteuttaa oikeaa itseään.
On tietty naistyyppi, joka pitää intiimijutut vain itsellään, ja josta ulospäin ei kukaan aavistaisi mitään. Olen juuri tuollainen 36 v. vanhapiika, jota kaikki pitää "nunnana". Joten voi olla, että sitten kun esivaihdevuodet kohta alkaa, en jaksakaan esittää ja pitää salaisuuttani, vaan tulen seksikaapista ovet paukkuen ulos :D
Totuus on se, että seksielämäni on ollut vilkasta melkein puolet elämästäni ja käy yhä vilkkaammaksi ;) Sukuni, ystäväni ja tuttavani vaan eivät ole iltaisin asunnollani näkemässä, mitä teen ja kenen kanssa. Päiväsaikaan olen töissä käyvä, hissutteleva lukutoukka, jolla on konservatiivisesti vaatteet päällä. Viikonloppuöisin tai lomillani eri kaupungissa tai maassa olen jotakin ihan muuta. Molemmat puolet on "minua" yhtä lailla.
Mitä pahaa tuossa tilanteessasi on? Olet sinkku, et petä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ostaa moottoeipyörän tai avoauton, niillä sitten cruisaillaan ja haetaan huomiota. Joillakin vaimo ja lapset vaihtuu tyttikseen, joka maksattaa kaiken hölmöllä vanhalla ukolla, ja leveilee sitten somessa hölmön ukon maksamilla lahjoilla.
Kyllä miehet haluaisivat sen avoauton ja prätkän jo 20v, mutta taloudelliset realiteet mahdollistavat ne monelle vasta keski-iässä.
Mulla ihan kunnollinen mies alkoi keski-iässä ahneeksi. Yritti sijoittaa, no ei ollut kovin hyvä. Oli aina ollut suhteellisen hyväpalkkainen, mutta ei koskaan missään todella hyvin maksavissa töissä. Eron tultua osti kiireesti kalliin asunnon, ja nyt on kunnolla velkaa. Typerys.
Tuo mies kuulostaa ihan normaalilta, sinä sen sijaan katkeran kateelliselta, kun se mies oli kiinnostunut sijoittamisesta ja osti kalliin asunnon.
N50+
Alue: Aihe vapaa
Ei haluttomuus johdu mistään hymyilystä tai ulkonäöstä. Se johtuu henkisen läheisyyden puutteesta.