Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tintokista löytyy video jossa kerrotaan miten meidän suomalaisten uralilaiset/ugrilaiset ja volganmutka-teoria oli venäläisten sepittämää pseudotiedettä jonka moderni geeni tiede on kumonnut. Meidän suomalaisten esivanhemmat tulivat tänne Ruotsista, he olivat siis germaaneja ja eurooppalaisia, ja he opettelivat kielen käydessään kauppaa virolaisten ja karjalaisten kanssa. Tästä myös on todisteena miten 1100-luvulla nykyiseen Suomeen muutti paljon väkeä Ruotsista jotka perustivat kyliä ja maatiloja ja ajoivat järvisaamelaiset pois mailtaan ja kohti pohjoista.

Tämä. Hyvä että iiigorien ja natalien valhe alkaa paljastua suomalaisille.

Niin.. Aasiasta asti ollaan Jakutiasta. Suomalaisissa on runsaasti neanderthalin geenejä. Keskimäärin noin 4 %

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin juuri, että ilmeisesti suomalaiset elivät heimoissa eivätkä olleet millään tapaa yksi yhtenäinen järjestäytynyt yhteiskunta kuten nykyään. Siksi.

Kuulehan nyt. Kun mennään ajassa satoja vuosia taaksepäin, koko Suomi oli jo vallattu pappien toimesta. Kirkkoja rakennettiin kaikille asutuille alueille.

Suomen uskonpuhdistus alkoi noin 1500 - 1600 - luvulla. Minunkin esi - isiäni oli suurin joukoin, kymmeniä, puhdistamassa Suomea Martti Lutherin uskoon. Ja niin ovat voineet sinunkin esi -isäsi tehdä, mutta et tiedä sitä.

Miksi toistelet tuota pappien jälkeläisyyttä, kuin kyseessä olisi jokin suuri salaliitto, jopa sellaisten viestien perään, jotka eivät liity aiheeseen mitenkään? Lisätään vettä myllyyn kertomalla että olen itse pappi, mutta en ole vielä onnistunut löytämään virkaveljiä esivanhemmistani. Kasapäin talonpoikia ja torppareita, jonkin verran kotipitäjän suurmaanomistajia ja paikallista knaapiaatelistoa, kuten varmaan suurimmalla osalla tämän seudun asukkaista.

Jaa. Minulla on 81 pappia esi - isinä.

Ja on tavallisia suomalaisia pilvin pimein jotka polveutuvat papeista. Se voi tulla yllätyksenä monille.

Kuulemma sekin oli tärkeä, että paikkakunnalle piti heti rakentaa kirkko, näkyvälle paikalle. Vrt. Sissipäällikkö Halonen joka saapui Kemijärvelle jo vuonna 1590. Hän halusi heti rakennuttaa sinne kirkon. 

Suomihan on täynnä kirkkoja. En ollut aiemmin ajatellut asiaa sen syvällisemmin.

Tuohan todistaa vain että papitkin olivat piikain kimpussa. Vallaksen talot ja pappilat olivat ihan normaalisti aika hyvin piikojen suoritteen varassa. Vaikuttaa et myös työpäivän jälkeen.

Papit on olleet myös renkien kimpussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä. 

-ap

Tuskin olikaan. Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia, joilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin alamaisilla. 

Kun venäläiset valloittivat Ruotsin itäosan 1808, rahvas alkoi käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Yksi syy oli pelko joutua vieraan kruunupään alamaisiksi.

Ei kai suomalaisilla ole aina ollut samat oikeudet kuin muilla Ruotsin kruunun alamaisilla. Olemme suurimman osan Ruotsin vallan alla ollessamme olleet alemman luokan kansalaisia monessa suhteessa

Ei. Ruotsin asukkaat eivät todellakaan olleet tasa-arvoisia, mutta virallinen eriarvoisuus meni säätyjen mukaan. Aatelia, papistoa, porvareita ja talonpoikia oli molemmin puolin Pohjanlahtea. Ja hierarkian pohjalla olivat säätyihin kuulumattomat. Heitä asui valtakunnan joka nurkassa. Suomalainen aatelinen oli etuoikeutettua eliittiä.

Moni ei ymmärrä tai halua muistaa, että Ruotsin suurvalta-aikaan Turku oli Ruotsin toiseksi suurin kaupunki Tukholman jälkeen. Vesitiet olivat helpoin tapa liikkua ja Turku oli siihen aikaan lähellä vallan keskusta, Tukholmaa. Nykyisen Ruotsin eteläisimmät / lounaisimmat alueet osat olivat pitkään osa Tanskaa. 

Ei Suomi ollut alistettu, vaan keskeinen osa Ruotsin valtakuntaa ja ihan kuten edellinen kirjoittaja totesi, yhteiskunnan alimmat kastit olivat ihan yhtä alistettuja riippumatta siitä, missäpäin valtakuntaa he sattuivat olemaan. 

https://www.igrevenstid.fi/abotexter/abo_som_en_del/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Muutama sata vuotta sitten turkulaiset ymmärsivät paremmin virolaisten puhetta kuin esimerkiksi kainuulaisten. Vasta kirjakielen kehittymisen ja lukutaidon yleistymisen myötä alkoi muodostua yhtenäinen suomen kieli. 

Mutta Suomen kirjakieli alkoi kehittyä jo Agricolan aikoihin 1500-luvulla. Eikö suomalaisuuden identiteetin syntymisen voi ajatella alkaneen viimeistään silloin.

Miten se voisi olla kun kansallinen identiteetti konseptina syntyi vasta 1800-luvulla nationalismin myötä? Sitä ennen täällä oli lauma heimoja: karjalaiset, savolaiset yms. 

Joo, mutta ei se kansallisen identiteetin muodostuminen tapahtunut tyhjästä, vaan taustalla oli kuitenkin jo jonkinasteinen identiteetin rakentuminen.

Ihmisillä on tietenkin aina ollut jonkinlainen identiteetti. Mutta suomalaisten osalta ennen 1800-lukua identiteetti koostui ennen kaikkea paikallisidentiteetistä (pitäjä, kylä, suku), evankelis-luterilaisesta uskonnosta ja Ruotsin kuninkaan alamaisuudesta. Ylipaikallisista identiteettiä määrittävistä asioista uskonto oli ehdoton ykkönen, ja tärkein erottava tekijä "meidän" ja "muiden" välillä. Näiden lisäksi tulivat tietenkin esim. säätyerot ja (kaupunkilaisilla käsityöläisillä tärkeä) ammatti-identiteetti.

Itse asiassa se kylä, heimo, perhe on kyllä ulottunut aika laajalle, koska Suomesta löytyy paljon todisteita siitä kuinka kylät ovat kommunikoineet ja varoittaneet vaaroista toisiaan merkkitulien avulla 

Myös samat kuppikivet ynnä muut muinaiseen kulttuuriin ja muinaisiin jumaliin liittyneet asiat ovat säilyneet jälkipolville ihmeteltäviksi ympäri maan. Suomi on pitkään ollut alistettuna ja siitä varmaan kumpuaa tämä itsensä vähättely   

Oliko Suomi alistettu? Ruotsin vallan aikaan tuskin. Veroja maksettiin, toisaalta linnanherrojen tehtäviin kuului myös suojata rahvasta. Ei ollut vertailumahdollisuutta, koska yhteiskunta, johon ruotsinkieliset tulivat, ei ollut mitenkään järjestäytynyt yhdeksi. Venäjän vallan aikana alistuneisuutta tunsivat lähinnä entiset vallanpitäjät, jotka olivat ruotsinkielisiä. Rahvaan asema ei muuttunut juuri miksikään. 

Oltiin. Ruotsi keräsi suomalaisista kylistä väkeä omiin sotiinsa joita käytiin sitten niinkin kaukana kuin nykyisen Ukrainan alueella. Lisäksi veroa maksettiin tervanpoltolla, millä sitten nykyään syyllistetään suomalaiset koska orjalaivat sillä kuulemma oli voideltu. Hyöty tietenkin meni ruotsalaisille 

Ruotsi ei kohdellut kantasuomalaisia yhtään sen paremmin kuin venäjäkään. https://fi.wikipedia.org/wiki/Nuijasota

Ei Itämaalaisia rahvaita alistettu tai kerätty sotimaan sen enempää kuin Sveanmaan tai Götanmaan rahvaita. Rahvaan asema oli yksinkertaisesti huono riippumatta siitä, missäpäin valtakuntaa he olivat. Itämaa oli aikanaan aivan keskeinen osa Ruotsin valtakuntaa, jota myös Turun merkittävä asema osaltaan kertoo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansallisuus on käsitteenä jotain, joka syntyi 1800 -luvulla ja sitä tietoisesti rakennettiin eri maissa. 

Väärin. Se, että kansallisuusaatetta on erityisesti jalostettu pidemmälle 1800-luvulla, ei tarkoita, etteikö sitä olisi ollut olemassa jossain muodossa jo ennen tuota. 

Ei sitä ollut. Suomalaiset identifioituivat kyliinsä ja heimoihinsa. Isossa kuvassa sitten kruunuun, oli se Tukholmassa tai Moskovassa. 

Suomea hallinnut kruunu ei koskaan ole ollut moskovassa. Perehdy historiaan, ennen kuin väität älyttömiä.

"Tsaari ei ole sama asia kuin kuningas, sillä tsaari vastaa arvoltaan keisaria. Se on kuninkaita korkeampi arvonimi. Keisari on yleensä hallitsija, jonka alaisuudessa on useita kuningaskuntia tai kansoja"

Moskovassa oli vähän raskaampi kruunu kuin Kalle Kustaalla oli 

Moskovasta ei ole koskaan hallittu Suomea. Perehdy historiaan.

Pieni vinkki: missähän se Venäjän keisarikunnan pääkaupunki sijaitsikaan siihen aikaan, kun Suomi oli suuriruhtinaskunta?

Pietari Suuri perusti Pietarin 1703 ja siirsi pääkaupungin Moskovasta Pietariin 1712. 

Pähkinäsaaren rauha oli pitkäaikaisin Ruotsin valtakunnan itärajaa nykysuomen alueella määritellyt rauhansopimus (1323-1595). Tämän sopimusvastapuolena oli Novgorod.

https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4hkin%C3%A4saaren_rauha

Novgorod hävisi Selonin taistelun Moskovan ruhtinaskunnalle 1471 ja 1478 Novgorodista tuli lopullisesti osa Moskovaa. Näinollen voidaan todeta, että suurin osa (n.2/3) nykysuomea oli pidempään Moskovan alla kuin mitä Suomi oli suurruhtinaskuntana. 

Entisaikaan suomalaiset samaistuivat perhekuntiin ja murteen kautta heimoihin.  Kuten on jo mainittu, suomalaiset olivat lounaassa. Siksi alue on vieläkin Varsinais-Suomi. Muuten oltiin hämäläisiä, savolaisia ja karjalaisia. Pohjalaisuus syntyi vähitellen monen väestöryhmän sulautuessa toisiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.

Kuinka monta kainuulaista kouluttamatonta työtöntä tunnet? Voidaksesi varmuudella sanoa ettei ole mitään yhteenkuuluvuutta jota voisit tuntea. Akateeminen koulutus ei näemmä kaikille takaa viisautta, ymmärrystä ja ajattelukykyä jos kokee että ainoastaan asuinpaikka, opinnot ja sosioekonominen status luo yhteenkuuluvuuden, mistään muista ominaisuuksista viis veisaamatta.

Miksi se loukkaa sinua niin, että helsinkiläinen koulutettu ei katso juurikaan kuuluvansa samaan sakkiin kainuulaisen kouluttamattoman ihmisen kanssa?

Ei se loukkaakaan, vaan on vain osoitus helsinkiläisen "akateemikon" ennakkoluuloista ja sivistymättömyydestä 

Nythän puhutaan kansallistunnosta. Ei ihmisten tuntemisesta. Kirjoittaja kertoi, että hänen kansallistuntonsa ei kata enää kainuulaisia kouluttamattomia. Että hänellä olisi jotenkin mystinen tunne siitä, että suomalaisuuden kautta he olisivat samaa sakkia. Ei se minullakaan kata. Minulle kainuulaiset ovat vierasta kansaa. 

Miksi? Tunnetko heitä? Jos et niin miten katsot että ovat vierasta kansaa? Missä menee asuinpaikan raja niin että sen takana asuvat eivät olekaan sinulle enää suomalaisia? Ja jos noin on niin mitä ajattelet maahan tulijoista?

Meillä on esim. hyvin erilaiset arvot, joka näkyy mm. äänestymiskäyttäytymisessä. En usko, että myöskään elintapamme ja elämänpiirimme ovat juurikaan yhteneväiset. 

Vaikutat kovin ennakkoluuloiselta ja -asenteelliselta. Luulin että akateemiset opinnot auttavat ajattelemaan asioita monelta kannalta ja tasolta. Olen näköjään erehtynyt.

Kansallistunne perustuu kuviteltuihin yhteisöihin. Ajatellaan, että niitä itsensä kanssa samanlaisia täytyy olla iso joukko muitakin. Kuviteltu yhteisö ei perustu todelliseen kanssakäymiseen tai ihmisten tuntemiseen. Tämä on peruste nationalismille. Minulla helsinkiläisenä akateemisena, niitä kuviteltuja itseni kaltaisia ihmisiä ei ole suuressa osassa Suomea. En koe heidän kanssaan kansallistunnetta. Sen sijaan voin hyvin samaistua muissa pääkaupungeissa asuviin korkeasti kouluttautuneisiin liberaaleihin ihmisiin. Ilmeisesti en edes ole ainoa kaltaiseni, koska en ole ainoa, joka tästä on tässäkin ketjussa kirjoittanut. 

Olen asunut neljässä kaupungissa, joista Helsinki on pienin. Kahdessa oli enemmän asukkaita kuin Suomessa. Aikanaan Tukholmaan muutettuani totesin paikallisille kolleegoilleni, että minulle olisi ollut paljon suurempi kulttuurishokki muuttaa Helsingistä Jyväskylään kuin Tukholmaan. 

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siinä kuvitellussa yhteisössä (tässä tapauksessa Suomen kansassa) väitetäkään ihmisten olevan täysin samankaltaisia keskenään. Joku nyt vain hokee ettei koe olevansa samanlainen kainuulaisen kouluttamattoman työttömän kanssa ja siksi eivät voi kuulua samaan kansaan. Ei se kovin akateemiselta vaikuta.

Eikö kyse ole kokemuksesta. Ketkä kuuluvat kenenkin joukkoon "me" ja ketkä joukkoon "muut"? Kansallisuus on oleellisesti tunne. Ei kukaan muu voi tulla sanelemaan ihmiselle, että kyllä sun nyt täytyy ajatella, että olet samaa porukkaa kuin nuo tuolla. 

Ihmettelisin hiukan jos joku - suomalainen - vakavissaan kertoisi olevansa samaa kansaa vaikkapa chileläisten kanssa. Jotain yhteenkuuluvuutta voi tuntea, syystä jos toisesta, vaikka mihin ja kenen kanssa mutta että tuntisi kansallistunnetta niin ei voi.

Välillä minusta vaikuttaa siltä, että moni suomalainen nykyään samaistuu niin voimakkaasti Britanniaan, että emme enää pysty tarkkailemaan muuta maailmaa muuten kuin brittiläisestä vinkkelistä. Yksi syy tähän varmaankin on suomalaisten kielitaidon kapeneminen. Enää ei osata edes saksaa tai ruotsia.

Samaan aikaan olen totaalisen hämmästynyt siitä, kuinka huonosti koulutetut suomalaiset osaavat englantia. Olen mukana ohjelmistoyrityksessä, jossa on työntekijöitä kolmella mantereella ja työkielenä englanti. En ymmärrä, miten suomalaiset, sinällänsä ihan fiksut koodarit, hädin tuskin osaavat englantia ja suullinen ulosanti on nolla. Samaan asiaan olen törmännyt myös muissa yhteyksissä. 

Hämmentävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).

Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.

Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)

Ja tästä syystä Turku oli pitkään Ruotsin toiseksi tärkein ja suurin kaupunki Tukholman jälkeen. Vesistö oli ennen tieverkkoa helpoin tapa liikkua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).

Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.

Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)

Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.

Kuule niitä palveluita voi ihan rauhassa tuottaa omalla rahalla, niin tehtiin ennenkin. Isoisäni isoisä perusti aikanaan mm. koulun paikallisille asukkaille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).

Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.

Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)

Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.

Kuule niitä palveluita voi ihan rauhassa tuottaa omalla rahalla, niin tehtiin ennenkin. Isoisäni isoisä perusti aikanaan mm. koulun paikallisille asukkaille. 

Juu tehtiin joo. Isoisäsi isoisän aikaan maailma oli hyvin erilainen kuin nyt. Yhtä hyvin voisi sanoa kaupunkilaisille jotka valittavat maitotuotteiden/lihan hinnasta että olihan ennenkin monilla kaupunkilaisilla takapihalla omat possut, lehmät, kanat ja kasvimaat, tehkää nytkin niin niin ei tarvitse itkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).

Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.

Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)

Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.

"pakotetaan pakkautumaan"

Tämä on kovin tunteenomainen ja subjektiivinen näkökulma siihen prosessiin, jossa itä- ja pohjoissuomalainen maaseutu kävi elinkelvottomaksi 1950-1980-luvuilla. Nuoriso muutti sinne, missä töitä ja ansaitsemisen mahdollisuuksia oli. Rakennemuutos.

Toisaalta... Kuitenkin vielä 1960-luvulla rakennettiin maaseutupitäjiinkin kyläkeskuksia, siis kauppoja ja muita palveluita. Eli vaikka osa lähti sieltä pienemmiltä kyliltä ja naulasi laudat ovien ja ikkunoiden eteen, osa ihmisistä kuitenkin työllistyi hyvinvointivaltiota rakentavan maan asiointikeskuksiin. Tuli kaupat, pankit, verovirastot, Kelan toimistot jne jne. Vireää on ollut toiminta ja elämä 1970- ja vielä 1980-luvullakin. Mutta johtuiko siitä, että oppilaitoksia ei ollut ja/tai lapsia syntyi ylipäänsä vähemmän, niin väki lähti ja jääneiden keski-ikä vanheni. 

Tulkitsen tuon aiemman kommentin nimenomaan niin, että ei haikailla minnekään "suurta muuttoa" edeltäneelle 1940-50-luvulle vaan ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla. Sitä on purettu 2000-luvun alusta asti, noita palveluita. 

Vähän ot, mutta ehkä tämä 2020-luvun puolivälin ja tulevaisuudenkin pohdinta liittyy yleiseen aiheeseen eli suomalaiseen identiteettiin, ainakin nyt paikallisidentiteetteihin jos ei kansalliseen.

Kepu osti itselleen äänestäjiä pitämällä "koko maan asuttuna" samalla tavalla, kun vasemmisto ostaa nyt itselleen ääniä tuomalla Suomeen mahdollisimman paljon pitkään tulonsiirroista riippuvaisia. maahanmuuttajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä. 

-ap

Tuskin olikaan. Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia, joilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin alamaisilla. 

Kun venäläiset valloittivat Ruotsin itäosan 1808, rahvas alkoi käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Yksi syy oli pelko joutua vieraan kruunupään alamaisiksi.

Ei kai suomalaisilla ole aina ollut samat oikeudet kuin muilla Ruotsin kruunun alamaisilla. Olemme suurimman osan Ruotsin vallan alla ollessamme olleet alemman luokan kansalaisia monessa suhteessa

Ei. Ruotsin asukkaat eivät todellakaan olleet tasa-arvoisia, mutta virallinen eriarvoisuus meni säätyjen mukaan. Aatelia, papistoa, porvareita ja talonpoikia oli molemmin puolin Pohjanlahtea. Ja hierarkian pohjalla olivat säätyihin kuulumattomat. Heitä asui valtakunnan joka nurkassa. Suomalainen aatelinen oli etuoikeutettua eliittiä.

Moni ei ymmärrä tai halua muistaa, että Ruotsin suurvalta-aikaan Turku oli Ruotsin toiseksi suurin kaupunki Tukholman jälkeen. Vesitiet olivat helpoin tapa liikkua ja Turku oli siihen aikaan lähellä vallan keskusta, Tukholmaa. Nykyisen Ruotsin eteläisimmät / lounaisimmat alueet osat olivat pitkään osa Tanskaa. 

Ei Suomi ollut alistettu, vaan keskeinen osa Ruotsin valtakuntaa ja ihan kuten edellinen kirjoittaja totesi, yhteiskunnan alimmat kastit olivat ihan yhtä alistettuja riippumatta siitä, missäpäin valtakuntaa he sattuivat olemaan. 

https://www.igrevenstid.fi/abotexter/abo_som_en_del/

Ok, intiaanitkaan ei olleet alistettuja, koska New York oli merkittävä kaupunki Iso-Britannian imperiumille. Ei siellä tosin intiaaneja asunut, mutta sitähän nainen ei kysynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Muutama sata vuotta sitten turkulaiset ymmärsivät paremmin virolaisten puhetta kuin esimerkiksi kainuulaisten. Vasta kirjakielen kehittymisen ja lukutaidon yleistymisen myötä alkoi muodostua yhtenäinen suomen kieli. 

Mutta Suomen kirjakieli alkoi kehittyä jo Agricolan aikoihin 1500-luvulla. Eikö suomalaisuuden identiteetin syntymisen voi ajatella alkaneen viimeistään silloin.

Miten se voisi olla kun kansallinen identiteetti konseptina syntyi vasta 1800-luvulla nationalismin myötä? Sitä ennen täällä oli lauma heimoja: karjalaiset, savolaiset yms. 

Joo, mutta ei se kansallisen identiteetin muodostuminen tapahtunut tyhjästä, vaan taustalla oli kuitenkin jo jonkinasteinen identiteetin rakentuminen.

Ihmisillä on tietenkin aina ollut jonkinlainen identiteetti. Mutta suomalaisten osalta ennen 1800-lukua identiteetti koostui ennen kaikkea paikallisidentiteetistä (pitäjä, kylä, suku), evankelis-luterilaisesta uskonnosta ja Ruotsin kuninkaan alamaisuudesta. Ylipaikallisista identiteettiä määrittävistä asioista uskonto oli ehdoton ykkönen, ja tärkein erottava tekijä "meidän" ja "muiden" välillä. Näiden lisäksi tulivat tietenkin esim. säätyerot ja (kaupunkilaisilla käsityöläisillä tärkeä) ammatti-identiteetti.

Itse asiassa se kylä, heimo, perhe on kyllä ulottunut aika laajalle, koska Suomesta löytyy paljon todisteita siitä kuinka kylät ovat kommunikoineet ja varoittaneet vaaroista toisiaan merkkitulien avulla 

Myös samat kuppikivet ynnä muut muinaiseen kulttuuriin ja muinaisiin jumaliin liittyneet asiat ovat säilyneet jälkipolville ihmeteltäviksi ympäri maan. Suomi on pitkään ollut alistettuna ja siitä varmaan kumpuaa tämä itsensä vähättely   

Oliko Suomi alistettu? Ruotsin vallan aikaan tuskin. Veroja maksettiin, toisaalta linnanherrojen tehtäviin kuului myös suojata rahvasta. Ei ollut vertailumahdollisuutta, koska yhteiskunta, johon ruotsinkieliset tulivat, ei ollut mitenkään järjestäytynyt yhdeksi. Venäjän vallan aikana alistuneisuutta tunsivat lähinnä entiset vallanpitäjät, jotka olivat ruotsinkielisiä. Rahvaan asema ei muuttunut juuri miksikään. 

Oltiin. Ruotsi keräsi suomalaisista kylistä väkeä omiin sotiinsa joita käytiin sitten niinkin kaukana kuin nykyisen Ukrainan alueella. Lisäksi veroa maksettiin tervanpoltolla, millä sitten nykyään syyllistetään suomalaiset koska orjalaivat sillä kuulemma oli voideltu. Hyöty tietenkin meni ruotsalaisille 

Ruotsi ei kohdellut kantasuomalaisia yhtään sen paremmin kuin venäjäkään. https://fi.wikipedia.org/wiki/Nuijasota

Ei Itämaalaisia rahvaita alistettu tai kerätty sotimaan sen enempää kuin Sveanmaan tai Götanmaan rahvaita. Rahvaan asema oli yksinkertaisesti huono riippumatta siitä, missäpäin valtakuntaa he olivat. Itämaa oli aikanaan aivan keskeinen osa Ruotsin valtakuntaa, jota myös Turun merkittävä asema osaltaan kertoo. 

Eurooppalaiset siirtomaavallat Afrikassa saattoivat perustella toimiaan samoin. Portugalin lainsäädännössä rotuerottelua ei kai ollutkaan, mutta silti afrikkalaisia ei päässyt valta-asemiin. Samoin oli Suomen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä. 

-ap

Tuskin olikaan. Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia, joilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin alamaisilla. 

Kun venäläiset valloittivat Ruotsin itäosan 1808, rahvas alkoi käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Yksi syy oli pelko joutua vieraan kruunupään alamaisiksi.

Ei kai suomalaisilla ole aina ollut samat oikeudet kuin muilla Ruotsin kruunun alamaisilla. Olemme suurimman osan Ruotsin vallan alla ollessamme olleet alemman luokan kansalaisia monessa suhteessa

Ei. Ruotsin asukkaat eivät todellakaan olleet tasa-arvoisia, mutta virallinen eriarvoisuus meni säätyjen mukaan. Aatelia, papistoa, porvareita ja talonpoikia oli molemmin puolin Pohjanlahtea. Ja hierarkian pohjalla olivat säätyihin kuulumattomat. Heitä asui valtakunnan joka nurkassa. Suomalainen aatelinen oli etuoikeutettua eliittiä.

Moni ei ymmärrä tai halua muistaa, että Ruotsin suurvalta-aikaan Turku oli Ruotsin toiseksi suurin kaupunki Tukholman jälkeen. Vesitiet olivat helpoin tapa liikkua ja Turku oli siihen aikaan lähellä vallan keskusta, Tukholmaa. Nykyisen Ruotsin eteläisimmät / lounaisimmat alueet osat olivat pitkään osa Tanskaa. 

Ei Suomi ollut alistettu, vaan keskeinen osa Ruotsin valtakuntaa ja ihan kuten edellinen kirjoittaja totesi, yhteiskunnan alimmat kastit olivat ihan yhtä alistettuja riippumatta siitä, missäpäin valtakuntaa he sattuivat olemaan. 

https://www.igrevenstid.fi/abotexter/abo_som_en_del/

Ok, intiaanitkaan ei olleet alistettuja, koska New York oli merkittävä kaupunki Iso-Britannian imperiumille. Ei siellä tosin intiaaneja asunut, mutta sitähän nainen ei kysynyt.

Suomalaiset Ruotsin vallan aikaan olivat säädyissään. Säädyissään he olivat aivan saman arvoisia kuin Ruotsin puolella kin oltiin. Suomalainen aatelinen oli ihan yhtä aatelinen kuin ruotsalainenkin ja suomalainen rikas oli ihan vastaavasti arvostettu kuin ruotsalainekin rikas. Rahvas oli rahvasta kaikkialla. Ei se eronnut sillä perusteella missä maassa se asui, kun puhuttiin Pohjoismaista. Sen sijaan Baltiassa oli jo maaorjia. Ei kukaan alistanut suomalaista vain sen vuoksi, että tämä oli suomalainen tai suomenkielinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).

Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.

Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)

Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.

"pakotetaan pakkautumaan"

Tämä on kovin tunteenomainen ja subjektiivinen näkökulma siihen prosessiin, jossa itä- ja pohjoissuomalainen maaseutu kävi elinkelvottomaksi 1950-1980-luvuilla. Nuoriso muutti sinne, missä töitä ja ansaitsemisen mahdollisuuksia oli. Rakennemuutos.

Toisaalta... Kuitenkin vielä 1960-luvulla rakennettiin maaseutupitäjiinkin kyläkeskuksia, siis kauppoja ja muita palveluita. Eli vaikka osa lähti sieltä pienemmiltä kyliltä ja naulasi laudat ovien ja ikkunoiden eteen, osa ihmisistä kuitenkin työllistyi hyvinvointivaltiota rakentavan maan asiointikeskuksiin. Tuli kaupat, pankit, verovirastot, Kelan toimistot jne jne. Vireää on ollut toiminta ja elämä 1970- ja vielä 1980-luvullakin. Mutta johtuiko siitä, että oppilaitoksia ei ollut ja/tai lapsia syntyi ylipäänsä vähemmän, niin väki lähti ja jääneiden keski-ikä vanheni. 

Tulkitsen tuon aiemman kommentin nimenomaan niin, että ei haikailla minnekään "suurta muuttoa" edeltäneelle 1940-50-luvulle vaan ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla. Sitä on purettu 2000-luvun alusta asti, noita palveluita. 

Vähän ot, mutta ehkä tämä 2020-luvun puolivälin ja tulevaisuudenkin pohdinta liittyy yleiseen aiheeseen eli suomalaiseen identiteettiin, ainakin nyt paikallisidentiteetteihin jos ei kansalliseen.

Kepu osti itselleen äänestäjiä pitämällä "koko maan asuttuna" samalla tavalla, kun vasemmisto ostaa nyt itselleen ääniä tuomalla Suomeen mahdollisimman paljon pitkään tulonsiirroista riippuvaisia. maahanmuuttajia. 

Evakkojen asuttaminen oli suuri syy maaseudun liikakansoitukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä. 

-ap

Tuskin olikaan. Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia, joilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin alamaisilla. 

Kun venäläiset valloittivat Ruotsin itäosan 1808, rahvas alkoi käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Yksi syy oli pelko joutua vieraan kruunupään alamaisiksi.

Ei kai suomalaisilla ole aina ollut samat oikeudet kuin muilla Ruotsin kruunun alamaisilla. Olemme suurimman osan Ruotsin vallan alla ollessamme olleet alemman luokan kansalaisia monessa suhteessa

Ei. Ruotsin asukkaat eivät todellakaan olleet tasa-arvoisia, mutta virallinen eriarvoisuus meni säätyjen mukaan. Aatelia, papistoa, porvareita ja talonpoikia oli molemmin puolin Pohjanlahtea. Ja hierarkian pohjalla olivat säätyihin kuulumattomat. Heitä asui valtakunnan joka nurkassa. Suomalainen aatelinen oli etuoikeutettua eliittiä.

Moni ei ymmärrä tai halua muistaa, että Ruotsin suurvalta-aikaan Turku oli Ruotsin toiseksi suurin kaupunki Tukholman jälkeen. Vesitiet olivat helpoin tapa liikkua ja Turku oli siihen aikaan lähellä vallan keskusta, Tukholmaa. Nykyisen Ruotsin eteläisimmät / lounaisimmat alueet osat olivat pitkään osa Tanskaa. 

Ei Suomi ollut alistettu, vaan keskeinen osa Ruotsin valtakuntaa ja ihan kuten edellinen kirjoittaja totesi, yhteiskunnan alimmat kastit olivat ihan yhtä alistettuja riippumatta siitä, missäpäin valtakuntaa he sattuivat olemaan. 

https://www.igrevenstid.fi/abotexter/abo_som_en_del/

Ok, intiaanitkaan ei olleet alistettuja, koska New York oli merkittävä kaupunki Iso-Britannian imperiumille. Ei siellä tosin intiaaneja asunut, mutta sitähän nainen ei kysynyt.

Suomalaiset Ruotsin vallan aikaan olivat säädyissään. Säädyissään he olivat aivan saman arvoisia kuin Ruotsin puolella kin oltiin. Suomalainen aatelinen oli ihan yhtä aatelinen kuin ruotsalainenkin ja suomalainen rikas oli ihan vastaavasti arvostettu kuin ruotsalainekin rikas. Rahvas oli rahvasta kaikkialla. Ei se eronnut sillä perusteella missä maassa se asui, kun puhuttiin Pohjoismaista. Sen sijaan Baltiassa oli jo maaorjia. Ei kukaan alistanut suomalaista vain sen vuoksi, että tämä oli suomalainen tai suomenkielinen. 

Ainoa vaan, ettei suomalaista aatelista ollut olemassa. Aivan kuten ei ollut mustaa kuvernööriä Mosambikissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).

Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.

Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)

Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.

"pakotetaan pakkautumaan"

Tämä on kovin tunteenomainen ja subjektiivinen näkökulma siihen prosessiin, jossa itä- ja pohjoissuomalainen maaseutu kävi elinkelvottomaksi 1950-1980-luvuilla. Nuoriso muutti sinne, missä töitä ja ansaitsemisen mahdollisuuksia oli. Rakennemuutos.

Toisaalta... Kuitenkin vielä 1960-luvulla rakennettiin maaseutupitäjiinkin kyläkeskuksia, siis kauppoja ja muita palveluita. Eli vaikka osa lähti sieltä pienemmiltä kyliltä ja naulasi laudat ovien ja ikkunoiden eteen, osa ihmisistä kuitenkin työllistyi hyvinvointivaltiota rakentavan maan asiointikeskuksiin. Tuli kaupat, pankit, verovirastot, Kelan toimistot jne jne. Vireää on ollut toiminta ja elämä 1970- ja vielä 1980-luvullakin. Mutta johtuiko siitä, että oppilaitoksia ei ollut ja/tai lapsia syntyi ylipäänsä vähemmän, niin väki lähti ja jääneiden keski-ikä vanheni. 

Tulkitsen tuon aiemman kommentin nimenomaan niin, että ei haikailla minnekään "suurta muuttoa" edeltäneelle 1940-50-luvulle vaan ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla. Sitä on purettu 2000-luvun alusta asti, noita palveluita. 

Vähän ot, mutta ehkä tämä 2020-luvun puolivälin ja tulevaisuudenkin pohdinta liittyy yleiseen aiheeseen eli suomalaiseen identiteettiin, ainakin nyt paikallisidentiteetteihin jos ei kansalliseen.

"ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla"

Tämä on nähdäkseni kepulaista siltarumpupolitiikkaa, jossa tavoitteena oli pitää "koko maa pitää pitää asuttuna". Aivan yhtä utopistinen tavoite kuin pitää koko Siperia, koko Kanada, koko Norrbotten asuttuna.

Omat jo edesmenneet vanhempani ovat lähtöisin Konnevedeltä. Siellä ei ollut yliopistoon suunnanneille nuorille mitään tulevaisuutta. 

Itse olen syntyperäinen helsinkiläinen. Sitä ovat myös lapseni (ja pian ensimmäinen lapsenlapseni).

Tuosta ovat monet Kekkoselle kiitollisia edelleen. Kainuussa puhutaan edelleen "kekkosteistä", kun oli alueita, jonne ei mennyt edes alkeellisia teitä. Oliko se sitten hyvä vai huono asia, että saatiin edes tiet tehtyä. 

Oli varmasti hyvä asia kainuulaisten näkökulmasta. Silti päinvastainen asia kuin "pakotetaan pakkautumaan".

Koko Suomen perspektiivistä haitallista ja tuotti negatiivista lisäarvoa. Suboptimointia, jossa ajetaan pienen joukon etua koko yhteiskunnan kustannuksella, 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.

Kuinka monta kainuulaista kouluttamatonta työtöntä tunnet? Voidaksesi varmuudella sanoa ettei ole mitään yhteenkuuluvuutta jota voisit tuntea. Akateeminen koulutus ei näemmä kaikille takaa viisautta, ymmärrystä ja ajattelukykyä jos kokee että ainoastaan asuinpaikka, opinnot ja sosioekonominen status luo yhteenkuuluvuuden, mistään muista ominaisuuksista viis veisaamatta.

Miksi se loukkaa sinua niin, että helsinkiläinen koulutettu ei katso juurikaan kuuluvansa samaan sakkiin kainuulaisen kouluttamattoman ihmisen kanssa?

Ei se loukkaakaan, vaan on vain osoitus helsinkiläisen "akateemikon" ennakkoluuloista ja sivistymättömyydestä 

Nythän puhutaan kansallistunnosta. Ei ihmisten tuntemisesta. Kirjoittaja kertoi, että hänen kansallistuntonsa ei kata enää kainuulaisia kouluttamattomia. Että hänellä olisi jotenkin mystinen tunne siitä, että suomalaisuuden kautta he olisivat samaa sakkia. Ei se minullakaan kata. Minulle kainuulaiset ovat vierasta kansaa. 

Miksi? Tunnetko heitä? Jos et niin miten katsot että ovat vierasta kansaa? Missä menee asuinpaikan raja niin että sen takana asuvat eivät olekaan sinulle enää suomalaisia? Ja jos noin on niin mitä ajattelet maahan tulijoista?

Meillä on esim. hyvin erilaiset arvot, joka näkyy mm. äänestymiskäyttäytymisessä. En usko, että myöskään elintapamme ja elämänpiirimme ovat juurikaan yhteneväiset. 

Vaikutat kovin ennakkoluuloiselta ja -asenteelliselta. Luulin että akateemiset opinnot auttavat ajattelemaan asioita monelta kannalta ja tasolta. Olen näköjään erehtynyt.

Kansallistunne perustuu kuviteltuihin yhteisöihin. Ajatellaan, että niitä itsensä kanssa samanlaisia täytyy olla iso joukko muitakin. Kuviteltu yhteisö ei perustu todelliseen kanssakäymiseen tai ihmisten tuntemiseen. Tämä on peruste nationalismille. Minulla helsinkiläisenä akateemisena, niitä kuviteltuja itseni kaltaisia ihmisiä ei ole suuressa osassa Suomea. En koe heidän kanssaan kansallistunnetta. Sen sijaan voin hyvin samaistua muissa pääkaupungeissa asuviin korkeasti kouluttautuneisiin liberaaleihin ihmisiin. Ilmeisesti en edes ole ainoa kaltaiseni, koska en ole ainoa, joka tästä on tässäkin ketjussa kirjoittanut. 

Olen asunut neljässä kaupungissa, joista Helsinki on pienin. Kahdessa oli enemmän asukkaita kuin Suomessa. Aikanaan Tukholmaan muutettuani totesin paikallisille kolleegoilleni, että minulle olisi ollut paljon suurempi kulttuurishokki muuttaa Helsingistä Jyväskylään kuin Tukholmaan. 

-eri

Vasta sitten kun saavuin Lontooseen, koin tulleeni suureen maailmaan.

Helsinki tuntui tuppukylältä, samoin Tukholma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä. 

-ap

Tuskin olikaan. Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia, joilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin alamaisilla. 

Kun venäläiset valloittivat Ruotsin itäosan 1808, rahvas alkoi käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Yksi syy oli pelko joutua vieraan kruunupään alamaisiksi.

Ei kai suomalaisilla ole aina ollut samat oikeudet kuin muilla Ruotsin kruunun alamaisilla. Olemme suurimman osan Ruotsin vallan alla ollessamme olleet alemman luokan kansalaisia monessa suhteessa

Ei. Ruotsin asukkaat eivät todellakaan olleet tasa-arvoisia, mutta virallinen eriarvoisuus meni säätyjen mukaan. Aatelia, papistoa, porvareita ja talonpoikia oli molemmin puolin Pohjanlahtea. Ja hierarkian pohjalla olivat säätyihin kuulumattomat. Heitä asui valtakunnan joka nurkassa. Suomalainen aatelinen oli etuoikeutettua eliittiä.

Moni ei ymmärrä tai halua muistaa, että Ruotsin suurvalta-aikaan Turku oli Ruotsin toiseksi suurin kaupunki Tukholman jälkeen. Vesitiet olivat helpoin tapa liikkua ja Turku oli siihen aikaan lähellä vallan keskusta, Tukholmaa. Nykyisen Ruotsin eteläisimmät / lounaisimmat alueet osat olivat pitkään osa Tanskaa. 

Ei Suomi ollut alistettu, vaan keskeinen osa Ruotsin valtakuntaa ja ihan kuten edellinen kirjoittaja totesi, yhteiskunnan alimmat kastit olivat ihan yhtä alistettuja riippumatta siitä, missäpäin valtakuntaa he sattuivat olemaan. 

https://www.igrevenstid.fi/abotexter/abo_som_en_del/

Ok, intiaanitkaan ei olleet alistettuja, koska New York oli merkittävä kaupunki Iso-Britannian imperiumille. Ei siellä tosin intiaaneja asunut, mutta sitähän nainen ei kysynyt.

Suomalaiset Ruotsin vallan aikaan olivat säädyissään. Säädyissään he olivat aivan saman arvoisia kuin Ruotsin puolella kin oltiin. Suomalainen aatelinen oli ihan yhtä aatelinen kuin ruotsalainenkin ja suomalainen rikas oli ihan vastaavasti arvostettu kuin ruotsalainekin rikas. Rahvas oli rahvasta kaikkialla. Ei se eronnut sillä perusteella missä maassa se asui, kun puhuttiin Pohjoismaista. Sen sijaan Baltiassa oli jo maaorjia. Ei kukaan alistanut suomalaista vain sen vuoksi, että tämä oli suomalainen tai suomenkielinen. 

Ainoa vaan, ettei suomalaista aatelista ollut olemassa. Aivan kuten ei ollut mustaa kuvernööriä Mosambikissa.

Olihan. Jopa kuningattareksi kelpasi suomainen nainen. Turun Tuomiokirkosta löytyy hänen hautansa.