Tule sinäkin seuroihin <3

Kiitos, en vietä aikaa hihhuleiden kanssa. 

Niin, toisille uskominen merkitsee näköjään jonkinlaista iloa, ja toisille ahdasmielisen yhteisön sääntöjä tai hölmöä uskomista satuihin ja olemattomiin henkiolentoihin.

Vierailija kirjoitti:

Niin, toisille uskominen merkitsee näköjään jonkinlaista iloa, ja toisille ahdasmielisen yhteisön sääntöjä tai hölmöä uskomista satuihin ja olemattomiin henkiolentoihin.

Uskonto yleensä, ja etenkin vanhoillislestadiolaisuuden kaltainen ryhmäpaineeseen perustuva ahdasmielinen järjestelmä, on vain sukupolvelta toiselle siirtyvää aivopesua.

Seura. Sen sivuille tulin nuorena usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maria,

Kuuntelin aiemmin linkkaamasi ohjelmat Kesäseuraradiosta. Oli ihana huomata että ei sitä kuitenkaan aivan väärillä jäljillä ole, sain myös vastauksia asioihin joita olin miettinyt vaikka sinänsä uskomisen asiat on tuttuja, mutta kuitenkin. Onpa hienoa että tällaisia ohjelmapätkiä on tehty ja näin avattu uskomisen asiaa. 

Kuuntelin myös seurapuheen saman päivän ohjelmistosta.

Haluaisin kysyä sinulta neuvoa, että jos sinulla on ollut kamppailua jonkun asian kanssa, miten olet saanut voimaa uskoa ja miten olet saanut ikään kuin painetuksi inhimillisen luontosi pinnan alle? 
- Aiempi 

Ainoastaan evankeliumilla. Se on Jumalan voima syntiä vastaan. Kun on lähellä saattomies (mulla oma puoliso), niin pitää vaan rohkaistua juttelemaan asiasta. Kun saa kuulla, että ihan kaikki synnit (juuri ne omat helmasynnitkin) on anteeksi, niin jaksaa taas eteenpäin. Eikä meidän tarvii jaksaa kuin vain päivä kerrallaan. 

Minä olen jemmannut noita keskustelupätkiä itselle helposti kuunneltaviksi (kun talvella ei ole kesäseuraradioo). Voisin jakaa niitä tännekin, niitä on monta erilaista sarjaa: Usko, Kilvoitus, sitten nuo kuivalta kuulostavat Raamatun henkilöistä (Mooses, Elia jne), nekin oli kivoja keskusteluja, joissa peilattiin nykypäivään. Kuuntele vaan kaikenlaisia. (Usein on arjessa helpompi kuunnella kuin lukea). Ihanaa tietysti olisi, jos voisit livenä jutella jonkun uskovaisen kanssa. <3

-Maria

Huomaan tässä että olen käpertynyt omaan häpeääni syntien ja epäilysten suhteen, ja niistä rakentanut sitten itselleni erottavan muurin. Varmasti se on juuri niin kuin sanot. 

Tässä kuuntelen toista seurapuhetta ruuanlaiton lomassa. Tuntuu turvalliselta kuulla tätä kuitenkin tuttua puhetta <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maria,

Kuuntelin aiemmin linkkaamasi ohjelmat Kesäseuraradiosta. Oli ihana huomata että ei sitä kuitenkaan aivan väärillä jäljillä ole, sain myös vastauksia asioihin joita olin miettinyt vaikka sinänsä uskomisen asiat on tuttuja, mutta kuitenkin. Onpa hienoa että tällaisia ohjelmapätkiä on tehty ja näin avattu uskomisen asiaa. 

Kuuntelin myös seurapuheen saman päivän ohjelmistosta.

Haluaisin kysyä sinulta neuvoa, että jos sinulla on ollut kamppailua jonkun asian kanssa, miten olet saanut voimaa uskoa ja miten olet saanut ikään kuin painetuksi inhimillisen luontosi pinnan alle? 
- Aiempi 

Ainoastaan evankeliumilla. Se on Jumalan voima syntiä vastaan. Kun on lähellä saattomies (mulla oma puoliso), niin pitää vaan rohkaistua juttelemaan asiasta. Kun saa kuulla, että ihan kaikki synnit (juuri ne omat helmasynnitkin) on anteeksi, niin jaksaa taas eteenpäin. Eikä meidän tarvii jaksaa kuin vain päivä kerrallaan. 

Minä olen jemmannut noita keskustelupätkiä itselle helposti kuunneltaviksi (kun talvella ei ole kesäseuraradioo). Voisin jakaa niitä tännekin, niitä on monta erilaista sarjaa: Usko, Kilvoitus, sitten nuo kuivalta kuulostavat Raamatun henkilöistä (Mooses, Elia jne), nekin oli kivoja keskusteluja, joissa peilattiin nykypäivään. Kuuntele vaan kaikenlaisia. (Usein on arjessa helpompi kuunnella kuin lukea). Ihanaa tietysti olisi, jos voisit livenä jutella jonkun uskovaisen kanssa. <3

-Maria

Huomaan tässä että olen käpertynyt omaan häpeääni syntien ja epäilysten suhteen, ja niistä rakentanut sitten itselleni erottavan muurin. Varmasti se on juuri niin kuin sanot. 

Tässä kuuntelen toista seurapuhetta ruuanlaiton lomassa. Tuntuu turvalliselta kuulla tätä kuitenkin tuttua puhetta <3

Ja ethän ajattele, että parannukseen vaaditaan jotenkin hyvä ja virheetön ihminen, että ”kelpaa” uskovaiseksi?

Ei ollenkaan, vain me syntiset, jotka tarvitsemme armoa, koemme tarvetta kuulla evankeliumia. Siitä Taivaan Isä kyllä auttaa eteenpäin.

-M

Tiedätkö, kuuntelin juuri puheen torstain suviseuroista. Taisi olla järjestyksessä toinen seurapuhe. Puhe tuli kyllä jotenkin suoraan kohti. En ole varma sanamuodoista, mutta puhuja sanoi mm.: ”Sinä, joka koet että sinulla on uskomisen esteitä, kuinka kauaksi olet kulkenutkaan Jumalan valtakunnasta…” Hyvin lohdullista, ja tavoitti todellakin minun herkistyneet korvani. 

Tuon oman syntisyyden kokemisen kanssa olen myös juurikin taistellut. Että kun olen toiminut niin ja näin, valinnut tuossa kohtaa tällä tavalla ja tässä kohtaa tuolla tavalla. Ja tähänkin puhujalla oli näkökanta; hän luetteli joukon hyvin erilaisia ihmisiä jotka kaikista kiusauksistaan huolimatta haluavat elää Jumalan sanan mukaan, ja totesi ettei koskaan saisi käydä niin että tuntee itsensä vieraaksi omien keskellä. Tätä jäin miettimään. Että kun Jumalanlasten joukko tuntuu tutulta, niin tarviiko minun kokea itsestäni vierautta, vaikka olenkin monessa puutteellinen. 
- Aiempi

Oliko puhujalla joku ratkaisu siihen miten estää itsensä vieraaksi tunteminen omien keskellä? Kiinnostaa laitettiinko tuossa syy yksilöön vai ryhmään. Esim. kiusaamisen aiheuttama vierauden tunne ei ole omaa syytä.

Minä olen yksinäinen, ja seura, sekä yhteisöllisyys varmaan yhdellä tasolla olisi ihan ok satunnaisesti introvertille, kuten minä. Yksiselitteinen poissulkeva asia on, että olen rationalisti. Logiikka on rakastettuni ja ymmärrys kumppanini. Niistä luopuminen olisi kuin elämästä luopuminen. Liian kova hinta satunnaisista yksinäisyydenpuuskista, jotka menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maria,

Kuuntelin aiemmin linkkaamasi ohjelmat Kesäseuraradiosta. Oli ihana huomata että ei sitä kuitenkaan aivan väärillä jäljillä ole, sain myös vastauksia asioihin joita olin miettinyt vaikka sinänsä uskomisen asiat on tuttuja, mutta kuitenkin. Onpa hienoa että tällaisia ohjelmapätkiä on tehty ja näin avattu uskomisen asiaa. 

Kuuntelin myös seurapuheen saman päivän ohjelmistosta.

Haluaisin kysyä sinulta neuvoa, että jos sinulla on ollut kamppailua jonkun asian kanssa, miten olet saanut voimaa uskoa ja miten olet saanut ikään kuin painetuksi inhimillisen luontosi pinnan alle? 
- Aiempi 

Ainoastaan evankeliumilla. Se on Jumalan voima syntiä vastaan. Kun on lähellä saattomies (mulla oma puoliso), niin pitää vaan rohkaistua juttelemaan asiasta. Kun saa kuulla, että ihan kaikki synnit (juuri ne omat helmasynnitkin) on anteeksi, niin jaksaa taas eteenpäin. Eikä meidän tarvii jaksaa kuin vain päivä kerrallaan. 

Minä olen jemmannut noita keskustelupätkiä itselle helposti kuunneltaviksi (kun talvella ei ole kesäseuraradioo). Voisin jakaa niitä tännekin, niitä on monta erilaista sarjaa: Usko, Kilvoitus, sitten nuo kuivalta kuulostavat Raamatun henkilöistä (Mooses, Elia jne), nekin oli kivoja keskusteluja, joissa peilattiin nykypäivään. Kuuntele vaan kaikenlaisia. (Usein on arjessa helpompi kuunnella kuin lukea). Ihanaa tietysti olisi, jos voisit livenä jutella jonkun uskovaisen kanssa. <3

-Maria

Huomaan tässä että olen käpertynyt omaan häpeääni syntien ja epäilysten suhteen, ja niistä rakentanut sitten itselleni erottavan muurin. Varmasti se on juuri niin kuin sanot. 

Tässä kuuntelen toista seurapuhetta ruuanlaiton lomassa. Tuntuu turvalliselta kuulla tätä kuitenkin tuttua puhetta <3

Ja ethän ajattele, että parannukseen vaaditaan jotenkin hyvä ja virheetön ihminen, että ”kelpaa” uskovaiseksi?

Ei ollenkaan, vain me syntiset, jotka tarvitsemme armoa, koemme tarvetta kuulla evankeliumia. Siitä Taivaan Isä kyllä auttaa eteenpäin.

-M

Tiedätkö, kuuntelin juuri puheen torstain suviseuroista. Taisi olla järjestyksessä toinen seurapuhe. Puhe tuli kyllä jotenkin suoraan kohti. En ole varma sanamuodoista, mutta puhuja sanoi mm.: ”Sinä, joka koet että sinulla on uskomisen esteitä, kuinka kauaksi olet kulkenutkaan Jumalan valtakunnasta…” Hyvin lohdullista, ja tavoitti todellakin minun herkistyneet korvani. 

Tuon oman syntisyyden kokemisen kanssa olen myös juurikin taistellut. Että kun olen toiminut niin ja näin, valinnut tuossa kohtaa tällä tavalla ja tässä kohtaa tuolla tavalla. Ja tähänkin puhujalla oli näkökanta; hän luetteli joukon hyvin erilaisia ihmisiä jotka kaikista kiusauksistaan huolimatta haluavat elää Jumalan sanan mukaan, ja totesi ettei koskaan saisi käydä niin että tuntee itsensä vieraaksi omien keskellä. Tätä jäin miettimään. Että kun Jumalanlasten joukko tuntuu tutulta, niin tarviiko minun kokea itsestäni vierautta, vaikka olenkin monessa puutteellinen. 
- Aiempi

Oliko puhujalla joku ratkaisu siihen miten estää itsensä vieraaksi tunteminen omien keskellä? Kiinnostaa laitettiinko tuossa syy yksilöön vai ryhmään. Esim. kiusaamisen aiheuttama vierauden tunne ei ole omaa syytä.

Ei siinä varsinaista ratkaisua esitetty, mutta ei myöskään lähdetty siitä että tuo kokemus olisi ihmisen itsensä syy. Ymmärsin asian niin että jokaisella olisi oikeus kokea olevansa kotonaan uskovaisten joukossa. 
- Aiempi

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksinäinen, ja seura, sekä yhteisöllisyys varmaan yhdellä tasolla olisi ihan ok satunnaisesti introvertille, kuten minä. Yksiselitteinen poissulkeva asia on, että olen rationalisti. Logiikka on rakastettuni ja ymmärrys kumppanini. Niistä luopuminen olisi kuin elämästä luopuminen. Liian kova hinta satunnaisista yksinäisyydenpuuskista, jotka menee ohi.

MInäkin koen olevani aika rationaalinen ihminen, mutta pystyn uskomaan. Itse suhtaudun siihen osittain niin, että en menetä mitään uskoessani, mutta minulla on mahdollisuus voittaa. Jos en usko, minulla ei ole mahdollisuuttakaan voittaa, jos kaikki onkin totta.

Haluaisiko joku rukoilla puolestani vaikeassa tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maria,

Kuuntelin aiemmin linkkaamasi ohjelmat Kesäseuraradiosta. Oli ihana huomata että ei sitä kuitenkaan aivan väärillä jäljillä ole, sain myös vastauksia asioihin joita olin miettinyt vaikka sinänsä uskomisen asiat on tuttuja, mutta kuitenkin. Onpa hienoa että tällaisia ohjelmapätkiä on tehty ja näin avattu uskomisen asiaa. 

Kuuntelin myös seurapuheen saman päivän ohjelmistosta.

Haluaisin kysyä sinulta neuvoa, että jos sinulla on ollut kamppailua jonkun asian kanssa, miten olet saanut voimaa uskoa ja miten olet saanut ikään kuin painetuksi inhimillisen luontosi pinnan alle? 
- Aiempi 

Ainoastaan evankeliumilla. Se on Jumalan voima syntiä vastaan. Kun on lähellä saattomies (mulla oma puoliso), niin pitää vaan rohkaistua juttelemaan asiasta. Kun saa kuulla, että ihan kaikki synnit (juuri ne omat helmasynnitkin) on anteeksi, niin jaksaa taas eteenpäin. Eikä meidän tarvii jaksaa kuin vain päivä kerrallaan. 

Minä olen jemmannut noita keskustelupätkiä itselle helposti kuunneltaviksi (kun talvella ei ole kesäseuraradioo). Voisin jakaa niitä tännekin, niitä on monta erilaista sarjaa: Usko, Kilvoitus, sitten nuo kuivalta kuulostavat Raamatun henkilöistä (Mooses, Elia jne), nekin oli kivoja keskusteluja, joissa peilattiin nykypäivään. Kuuntele vaan kaikenlaisia. (Usein on arjessa helpompi kuunnella kuin lukea). Ihanaa tietysti olisi, jos voisit livenä jutella jonkun uskovaisen kanssa. <3

-Maria

Huomaan tässä että olen käpertynyt omaan häpeääni syntien ja epäilysten suhteen, ja niistä rakentanut sitten itselleni erottavan muurin. Varmasti se on juuri niin kuin sanot. 

Tässä kuuntelen toista seurapuhetta ruuanlaiton lomassa. Tuntuu turvalliselta kuulla tätä kuitenkin tuttua puhetta <3

Ja ethän ajattele, että parannukseen vaaditaan jotenkin hyvä ja virheetön ihminen, että ”kelpaa” uskovaiseksi?

Ei ollenkaan, vain me syntiset, jotka tarvitsemme armoa, koemme tarvetta kuulla evankeliumia. Siitä Taivaan Isä kyllä auttaa eteenpäin.

-M

Tiedätkö, kuuntelin juuri puheen torstain suviseuroista. Taisi olla järjestyksessä toinen seurapuhe. Puhe tuli kyllä jotenkin suoraan kohti. En ole varma sanamuodoista, mutta puhuja sanoi mm.: ”Sinä, joka koet että sinulla on uskomisen esteitä, kuinka kauaksi olet kulkenutkaan Jumalan valtakunnasta…” Hyvin lohdullista, ja tavoitti todellakin minun herkistyneet korvani. 

Tuon oman syntisyyden kokemisen kanssa olen myös juurikin taistellut. Että kun olen toiminut niin ja näin, valinnut tuossa kohtaa tällä tavalla ja tässä kohtaa tuolla tavalla. Ja tähänkin puhujalla oli näkökanta; hän luetteli joukon hyvin erilaisia ihmisiä jotka kaikista kiusauksistaan huolimatta haluavat elää Jumalan sanan mukaan, ja totesi ettei koskaan saisi käydä niin että tuntee itsensä vieraaksi omien keskellä. Tätä jäin miettimään. Että kun Jumalanlasten joukko tuntuu tutulta, niin tarviiko minun kokea itsestäni vierautta, vaikka olenkin monessa puutteellinen. 
- Aiempi

Oliko puhujalla joku ratkaisu siihen miten estää itsensä vieraaksi tunteminen omien keskellä? Kiinnostaa laitettiinko tuossa syy yksilöön vai ryhmään. Esim. kiusaamisen aiheuttama vierauden tunne ei ole omaa syytä.

Minä en muista tuota puhetta, mutta ei seuroissa tarvitse etsiä syyllistä, joka on syntiin johdattanut. Sehän on aina sielunvihollinen tai ihmisen oma liha.

Kiusaaja nostaa jalustalle tämän maailman ”ihanuudet” ja vetoaa järkeen. Se yrittää saada muut uskovaiset näyttämään juurikin arvottomalta, tyhmältä ja aivopestyltä joukolta. Vähintäänkin vieraalta. Kun se saa tarpeeksi voittoja ja syntiä kertyy tunnolle, se sanoo että et ole enää uskovainen, kannattaa siirtyä takavasemmalle ja häipyä.

Älkää jääkö yksin, seurakunnassa meitä kaikkia kannetaan ja saadaan uskoa synnit anteeksi uudestaan ja uudestaan. Se on se voima, jolla voidaan taistella.

-Maria

Et vastaa tuossa kysymykseen ja puhut aiheen vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisiko joku rukoilla puolestani vaikeassa tilanteessa?

Kyllä. 
Haluatko määritellä sen kummemmin asiaa? Ei ole pakko, Taivaan Isä näkee ja tietää meidän kaikki huokaukset.

- Aiempi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maria,

Kuuntelin aiemmin linkkaamasi ohjelmat Kesäseuraradiosta. Oli ihana huomata että ei sitä kuitenkaan aivan väärillä jäljillä ole, sain myös vastauksia asioihin joita olin miettinyt vaikka sinänsä uskomisen asiat on tuttuja, mutta kuitenkin. Onpa hienoa että tällaisia ohjelmapätkiä on tehty ja näin avattu uskomisen asiaa. 

Kuuntelin myös seurapuheen saman päivän ohjelmistosta.

Haluaisin kysyä sinulta neuvoa, että jos sinulla on ollut kamppailua jonkun asian kanssa, miten olet saanut voimaa uskoa ja miten olet saanut ikään kuin painetuksi inhimillisen luontosi pinnan alle? 
- Aiempi 

Ainoastaan evankeliumilla. Se on Jumalan voima syntiä vastaan. Kun on lähellä saattomies (mulla oma puoliso), niin pitää vaan rohkaistua juttelemaan asiasta. Kun saa kuulla, että ihan kaikki synnit (juuri ne omat helmasynnitkin) on anteeksi, niin jaksaa taas eteenpäin. Eikä meidän tarvii jaksaa kuin vain päivä kerrallaan. 

Minä olen jemmannut noita keskustelupätkiä itselle helposti kuunneltaviksi (kun talvella ei ole kesäseuraradioo). Voisin jakaa niitä tännekin, niitä on monta erilaista sarjaa: Usko, Kilvoitus, sitten nuo kuivalta kuulostavat Raamatun henkilöistä (Mooses, Elia jne), nekin oli kivoja keskusteluja, joissa peilattiin nykypäivään. Kuuntele vaan kaikenlaisia. (Usein on arjessa helpompi kuunnella kuin lukea). Ihanaa tietysti olisi, jos voisit livenä jutella jonkun uskovaisen kanssa. <3

-Maria

Huomaan tässä että olen käpertynyt omaan häpeääni syntien ja epäilysten suhteen, ja niistä rakentanut sitten itselleni erottavan muurin. Varmasti se on juuri niin kuin sanot. 

Tässä kuuntelen toista seurapuhetta ruuanlaiton lomassa. Tuntuu turvalliselta kuulla tätä kuitenkin tuttua puhetta <3

Ja ethän ajattele, että parannukseen vaaditaan jotenkin hyvä ja virheetön ihminen, että ”kelpaa” uskovaiseksi?

Ei ollenkaan, vain me syntiset, jotka tarvitsemme armoa, koemme tarvetta kuulla evankeliumia. Siitä Taivaan Isä kyllä auttaa eteenpäin.

-M

Tiedätkö, kuuntelin juuri puheen torstain suviseuroista. Taisi olla järjestyksessä toinen seurapuhe. Puhe tuli kyllä jotenkin suoraan kohti. En ole varma sanamuodoista, mutta puhuja sanoi mm.: ”Sinä, joka koet että sinulla on uskomisen esteitä, kuinka kauaksi olet kulkenutkaan Jumalan valtakunnasta…” Hyvin lohdullista, ja tavoitti todellakin minun herkistyneet korvani. 

Tuon oman syntisyyden kokemisen kanssa olen myös juurikin taistellut. Että kun olen toiminut niin ja näin, valinnut tuossa kohtaa tällä tavalla ja tässä kohtaa tuolla tavalla. Ja tähänkin puhujalla oli näkökanta; hän luetteli joukon hyvin erilaisia ihmisiä jotka kaikista kiusauksistaan huolimatta haluavat elää Jumalan sanan mukaan, ja totesi ettei koskaan saisi käydä niin että tuntee itsensä vieraaksi omien keskellä. Tätä jäin miettimään. Että kun Jumalanlasten joukko tuntuu tutulta, niin tarviiko minun kokea itsestäni vierautta, vaikka olenkin monessa puutteellinen. 
- Aiempi

Oliko puhujalla joku ratkaisu siihen miten estää itsensä vieraaksi tunteminen omien keskellä? Kiinnostaa laitettiinko tuossa syy yksilöön vai ryhmään. Esim. kiusaamisen aiheuttama vierauden tunne ei ole omaa syytä.

Minä en muista tuota puhetta, mutta ei seuroissa tarvitse etsiä syyllistä, joka on syntiin johdattanut. Sehän on aina sielunvihollinen tai ihmisen oma liha.

Kiusaaja nostaa jalustalle tämän maailman ”ihanuudet” ja vetoaa järkeen. Se yrittää saada muut uskovaiset näyttämään juurikin arvottomalta, tyhmältä ja aivopestyltä joukolta. Vähintäänkin vieraalta. Kun se saa tarpeeksi voittoja ja syntiä kertyy tunnolle, se sanoo että et ole enää uskovainen, kannattaa siirtyä takavasemmalle ja häipyä.

Älkää jääkö yksin, seurakunnassa meitä kaikkia kannetaan ja saadaan uskoa synnit anteeksi uudestaan ja uudestaan. Se on se voima, jolla voidaan taistella.

-Maria

Et vastaa tuossa kysymykseen ja puhut aiheen vierestä.

Mutta Maria ei tiennyt äkkiseltään, mistä puheesta on kyse. Eihän silloin ole mahdollistakaan vastata täsmällisemmin kysymykseen. Sen sijaan hän minusta hienosti otti kantaa itse asiaan yleisellä tasolla. Ei kaikesta tarvitsisi aina etsiä vikoja. 

Tänään alkaa illemmalla Reisjärven opistoseurojen aattoseurat. Nyt päivällä kesäseuraradiosta kuuluu puhetallenteita ja muuta ohjelmaa.

https://soitin.kesaseuraradio.fi/kesaseuraradio

Yt, Maria

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksinäinen, ja seura, sekä yhteisöllisyys varmaan yhdellä tasolla olisi ihan ok satunnaisesti introvertille, kuten minä. Yksiselitteinen poissulkeva asia on, että olen rationalisti. Logiikka on rakastettuni ja ymmärrys kumppanini. Niistä luopuminen olisi kuin elämästä luopuminen. Liian kova hinta satunnaisista yksinäisyydenpuuskista, jotka menee ohi.

Järjen käyttö olisi syntiä, mistä pitäisi tuntea katumusta ja pyytää sitä anteeksi. Näin estetään se ettei vakaumuksessa olevia perusteettomia sääntöjä kukaan kyseenalaista tai jos tekee niin tekee syntiä eikä pääse taivaaseen. 

Huomenta!

Täällä on taas viestejä poistunut, ihan tavallisia viestejä ilman mitään linkkejä. Osa minun, osa muiden kirjoittamia. Surullista.

Tänään klo 10 alkaa virallisesti Reisjärven opistoseurat. Ohjelmassa on seurapuheita ja laulutuokioita teltasta. Kun teltassa ei ole mitään menossa, kuuluu muuta juonnettua ohjelmaa.
Yt, Maria

Toimiiko tämä? Aina välillä tulee ”Etsimääsi sivua ei voi näyttää”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku haluaa kuuntelun sijaan katsella, niin täältä näkee:

https://youtube.com/@rkropisto?si=BTr0tzk8jVtdm2MX

-M

Myös opistoseuroihin ovat kaikki lämpimästi tervetulleita! Lisätietoja niistä löydät Reisjärven kristillisen kansanopiston sivuilta. 
-M

Onko nämä joka vuosi ja tekeekö samat ihmiset aina sen järjestelytyön? Eikö kyllästytä?

Vierailija kirjoitti:

Huomenta!

Täällä on taas viestejä poistunut, ihan tavallisia viestejä ilman mitään linkkejä. Osa minun, osa muiden kirjoittamia. Surullista.

Tänään klo 10 alkaa virallisesti Reisjärven opistoseurat. Ohjelmassa on seurapuheita ja laulutuokioita teltasta. Kun teltassa ei ole mitään menossa, kuuluu muuta juonnettua ohjelmaa.
Yt, Maria

Joo ei ihan tavallisten viestien ja keskustelun poistaminen ole kyllä asiallista toimintaa.

Ap:n mainosviestien poistaminen toki suotavaa.

Onko noissa missään ohjelmissa käsitelty hengellistä väkivaltaa ja sitä miten siihen vanhoillislestadiolaisuudessa suhtaudutaan?