Saako lapsen kaverin jättää toiseen huoneeseen, kun perhe syö päivällistä? Tätä mieltä on perheneuvolan psykologi.

Vierailija kirjoitti:

Entä aikuisvieraat? Tarjoatteko edes kahvin/teen kun juotte, vai pitääkö sen vieraan lähteä kotiin hörppimään?

Tietysti kahvit keitetään aikuisvieraille. Voin keittää lapsillekin jos maistuu.

Miehen kaverit odottaa eteisessä, kun meillä syödään. 

Kolmella koululaisella kavereita riittää, lähes joka päivä jollakin on kaveri tai useampi kylässä, osa asuu lyhyen matkan päässä. Ja ei, emme ruoki koko komppaniaa, ei pysty. Kyllä aina silloin tällöin joku jää syömään, mutta harvemmin ja pääosin asiasta on etukäteen myös sovittu. Oma perhe syö nykyisin jo sen verran suuria annoksia, ettei millään jaksaisi kokata vielä tuplasti enemmän kavereille. Kaikille ei perus perunat+kastike+lisukkeet edes uppoa, vaan pitää olla sushi sitä, nuudeli tätä, eikä taida itselläni taidot tai mielikuvitus riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Siis onko Suomessa aikuisten oikeasti näitä ihmisiä, jotka antavat vieraan lapsen olla nälissään, jos oma perhe syö?

Kertokaa, ettei pidä paikkaansa? Että ovat sittenkin trolleja?

Jos lapsella on nälkä, hän menee omaan kotiinsa syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä aikuisvieraat? Tarjoatteko edes kahvin/teen kun juotte, vai pitääkö sen vieraan lähteä kotiin hörppimään?

Jos joku ystävä joskus tulee kylään, niin tarjoan kahvin sekä jotain makeaa tai suolaista kahvileipää. Miten se liittyy asiaan?

Siten että miksi lapsivieras on vähemmän arvoinen, ja ei voi mitään pientä edes tarjota. Ihminen se lapsikin on, ja sinun lapsesi ystävä vaikkei sinun.

Lapsi on kutsunut kaverinsa LEIKKIMÄÄN luokseen. Ruokkimiset hoitaa kunkin lapsen oma perhe. 

Meillä ilman muuta tarjotaan ruoka kaverille, jos on leikkimässä.

Pitäisin suorastaan julmana jättää tarjoamatta.

Totta. Kommenteista huomaa asenteet "pitääkö ruokkia" "onko velvollisuus ruokkia"  Suurin osa kuitenkin HALUAA TARJOTA lapsensa ystäville mahdollisuuden ruokailla jos on/ovat ruoka-aikana paikalla, joten eiköhän sallita se, vaikka joku siitä palstalla kovin koittaa kiukuta. ; )

Kohteliaisuudesta jotkut sitä saattavat tehdä, vaikkeivät aina niin haluaisikaan. Entäpä kysymys sinulle itsellesi: Mikset SINÄ huolehdi oman lapsesi syömisistä? Miksei sinun lapsesi ole kotona ruoka-aikaan, vaan huitelee jossain ties missä?

Niin, mistä sinä näet että juuri minun lapseni huitelee ties missä, eikä ole ruoka-aikana himassa?  Vähän nyt laatua näihin raivosyötteihin, kiitos.  ;D

Ihan asiallinen kommenttihan tuo oli, ei mikään ”raivosyötti”.

Voi vee. On eri asia kun vieraita käy- olkoon LAPSI- esim.  oman lapsen kaveri pyydetään vartavasten syömään  esim. sunnuntaina- la) KUIN se, että jotkut teini treenipojat pelaa ja odottaa oikein mitä sun mutsi tekee ruuaksi- jää odottamaan. Kiusallinen fiilis öidillä.

Nuori jäbä vetäää safkaa, ei tajuu edes- toi  on perheen ateriaa-  santsaa ihan noin vain ehdoitta.

Tämä: jos joka v---en pv tai viikottain ilmestyy uusi ruoka-"vieras"  aterioille-- kyllä se kyrsii.

Korostan - ihan eri jos käy kylässä JOSKUS  tai pyydetään JOSKUS.

Äipp' tulee väsyneenä himaan ja yksikin kasvava  jäbä odottaa " mitä ruokaa on teillä"  Mun tutulla kävi just noin- Kehtas väkistä- eiks muuta, en mää tosta tykkää.

Eli joko tajuutte mitä tässä ajetaan- 

Mutta toikin joku 6v pikkusyöjä---joooooo- mutttt jos joka päivä hän aterioi toisen kodissa.

Monet vanhemmat lykkää oikein skidin toisen himaan  " hei syö siellä"   Niin säästööööö.

.

On sekin tyystin eri asia jos  Tietää vähävaraisen perheen- toki jos itsellä fyrkkaa- voisikin syöttää enemmän. Mutta monilla on vaan tiukkaa.

Ei kauheen kiva kun tulet himaan- kylän lapset tyhjentäneet  jopa kakkua, kalliit leikkeet, juustot, leipiä pinottain-

Odotusarvo- että ei mun tarvii käydä tänään kaupasssa- kaikkea piisaa, on aamiaiset, on tän illan päivällinen-- Niin eikä mitä- jopa virasvarapikkuleivätkin imaistu.

Te  ,,,,jotka ette tätä ymmärrä--joku pala puuttuu päästä.

ERi asia kutsua syömäänn ne 1-3 parasta kaveria JOSKUS---kuin se, että noi pitää kakkos ellei kohta ykköshimanaan toisen kotia.

Kas kun eivät jää yöksikin-pesetä kuteensä ja jooo pydäpä viikkirahnoo.

On er pyytää kotiin  nuori-lapsi---joka selvästi on hädässä  Lasun alla-  saa heikosti ruokaa, on likainen--- Häntä pitää auttaa hienotunteisesti.

Mielekästä loppukesää-  kohta ne koulut alkaa ja nää pleisäännöt selväksi-  Koulussakin voisi opettaa käyttäytymistä.

Teillä menee puurot ja vellit nyt ihan sekaisin.

Joo vieraita käy  ja usein huom -obs- kutsuttuna- silloin on varauduttu muhkeisiin tarjottaviin- toki myös pikavieras- siis hänkin sittt käy   joskus-- on viiniä, kahvia, pakasteessa kakkua,pullaa,paninit, suklaata- MUTTA Hän ei ole joka ila-viikko siinä täyttämäsä pööpötintään  .

PS. Nuo perhen yhteiset ateriat ovat myös sellainen kuin - Muu funktio- eli käydään perheen asioita läpi, seurustellaan. puretaan huolet, ilot - pv  nollaus.

Ei siihen tarvita ulkopuolisia.

Sangen ikäväää jos sen  toisen lapsen kotona ei ole moista tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokin omani, se riittää. Muut eivät ruoki minun lapsiani, enkä minä muiden. En ole koko kylän ruokapankki, leipäjono, enkä välipala automaatti. Minulla ei ole siihen rahaa, eikä halua. Haluan pitää ruokailu hetket ihan oman perheen yhteisinä hetkinä ja lähetän vieraat lapset matkoihinsa kun meillä aletaan syömään. Kylään saa tulla mutta välipaloja ja aterioita en minä järjestele vaan kun nälkä on, mennään kotiin syömään. Nykyään kun lapset ovat isompia osaavat jo itsekkin sanoa että nyt pitää kaverin lähteä, kun ruoka-aika lähestyy. Omat syövät vain kotona ja oletan muidenkin lasten syövän siellä kotonaan. 

Kyllä tässäkin on itsekäs ja kylmä ihminen.

Mutta juntti mikä juntti.

Ajattelee vain itseään, eikä halua olla kohtelias muille. Ja vielä ruoan evääminen lapsilta osoittaa, että kyse on jostain opitusta kulttuurisesta kylmyydestä, epäkohteliaisuudesta.

 

"Minulla ei ole siihen rahaa, eikä halua. Haluan pitää ruokailu hetket ihan oman perheen yhteisinä hetkinä ja lähetän vieraat lapset matkoihinsa kun meillä aletaan syömään." 

Kannattaisi vähän olla kiinnostunut muustakin kuin omasta perheestä. Ja luoda sellaista hyvää mieltä ympärillään.

Mutta ei. Minulla on oikeus olla antamatta ruokaa. Pidän rajoistani kiinni ja käytän tuota oikeutta. 

Olet ilmeisesti samanlainen kuin poikani kaverin äiti.

Asuivat muutaman sadan metrin päässä, poika tuli lähes päivittäin ruoka-aikaan notkumaan nälissään. Meillä kyllä tarjottiin ruokaa lastenkin vieraille jos olivat ruoka-aikaan paikalla, mutta ei oikein huvittanut alkaa ihan kokonaan elättää pohjattoman nälkäistä varhaisteiniä.

Kuulin sitten, että käy myös kotinsa naapuritalossa kyselemässä siinä asuvalta vanhalta naiselta, mitä heillä olisi kulloinkin tarjota.

Eli joku tolkku toisten vieraanvaraisuuden hyväksikäytössä, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko Suomessa aikuisten oikeasti näitä ihmisiä, jotka antavat vieraan lapsen olla nälissään, jos oma perhe syö?

Kertokaa, ettei pidä paikkaansa? Että ovat sittenkin trolleja?

Jos lapsella on nälkä, hän menee omaan kotiinsa syömään.

Tämä. Meillä tuo ovi toimii molempiin suuntiin. Eli jos tulee nälkä, voi mennä kotiin syömään. Ketään ei täällä nälissään pidetä, aina on vieraalla lupa lähteä kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö vanhemnat osaa keskenään kommunikoida? Onko vaikeaa soittaa ja kysyä "saako teidän lapselle tarjota ruokaa? Onko allergioita?"

 

Isoäiti

Tämä! Kun se luuri on muutenkin koko ajan kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole varaa muiden lapsia ruokkia, omat on. Olen siis julma, kylmä, epäkohtelias ja paha ihminen kun en pidä omiani nälässä että naapuri saa syödä. 

Älä siis salli vieraita useiksi tunneiksi. Vain siksi aikaa ettei niille ehdi tilla nälkä, ja lähtevät kotiin.

Eikö se nyt pitäisi muutenkin tajuta ettei kavereiden luona luuhata tuntikausia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko Suomessa aikuisten oikeasti näitä ihmisiä, jotka antavat vieraan lapsen olla nälissään, jos oma perhe syö?

Kertokaa, ettei pidä paikkaansa? Että ovat sittenkin trolleja?

Jos lapsella on nälkä, hän menee omaan kotiinsa syömään.

Tämä. Meillä tuo ovi toimii molempiin suuntiin. Eli jos tulee nälkä, voi mennä kotiin syömään. Ketään ei täällä nälissään pidetä, aina on vieraalla lupa lähteä kotiin. 

Juuri näin. Jos ei älyä mennä kotiinsa kun on nälkä niin sit se on kyllä melkolailla voi voi. En varaa ruokaa kuin omalle perheelle ja niin lapset kuin heidän vieraansakkin tietävät milloin meillä on ruoka-aika. Sillä aikaa voi joko odotella tai piipahtaa kotona omien patojen äärellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?

Onko elämä joillekin oikeasti näin vaikeaa?

On se. Kaikilla ei ole varaa  ylimääräiseen 

- ei omakohtaista-

Kuulostaa lähinnä emotionaaliselta pihiydeltä tuommoinen. Pari kaveria tunsin aikanaan, jotka olivat tuommoisia. Kaikki kyllä kelpasi tarjottuna, mutta kovin meni vaikeaksi, jos itse piti joskus kukkaronnyörejä hellittää. Verrukkeena milloin mikäkin. Ensin oltiin köyhiä opiskelijoita, mutta myöhemmin ainakin toisella heistä kovapalkkainen työ, ja itseäni paremmat tulot. Aivan yhtä pihejä silti. 

Heijastuu myös moneen muuhun seikkaan, esim. avun saamiseen ja vastaanottamiseen. Heille kyllä oltiin muuttoapuna ja sitä ja tätä. Kun itse tarvitsisi jotain, niin aina jotain menoa tai "emmätiiä". Totesin hiukan liian myöhään, että vîttúun sellaiset "ystävät", mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. 

Viimeinen niitti toisen kaverin kohdalla oli kun saatiin kutsu hänen uuteen kotiinsa. Kontekstina se, että hän oli vuosien aikana nauttinut meillä useampia aterioita laidasta laitaan, juomineen. Ja safkapuoli meillä on aina ollut kunnossa, se hätäisempikin ramen on tehty itse porsaanluista haudutettuun liemeen. Neljälle henkilölle (muuttanut yhteen uuden tyttöystävän kanssa) tarjottavana oli joku puolen kilon valmisquiche ja jokin salaatintapainen, jossa oli viipaloitua kurkkua, tomaattia, muutama salaatinlehti ja pari ruokalusikallista hernemaissipaprikaa sekä lasilliset helsinkiläistä hanavettä.

Nämä varmaan lisääntyvät ja kipuilevat laskiessaan senttejä, kun lapsen kaveri syö neljän lihapullan sijasta viisi. No, onneksi tuolla menolla sillä lapsellakaan ei ole kohta kyläileviä kavereita. Suomessa tuollainen jopa koomisia piirteitä saava roopeankkamainen pihiys on jostain syystä sosiaalisesti hyväksytympää kuin monessa muussa maassa. Tietyissä paikoissa Aasiassa tai Välimerellä vieraanvaraisuus menee joskus omasta vinkkelistä aika överiksi. Jos vaikka Sisiliassa tai Thaimaassa kieltäytyisit antamasta ruokaa lapsen kavereille muiden syödessä, tulisi varmaan molotovin cocktail ikkunasta sisään. Törkeä pihiys on siellä kuin isku vasten kasvoja, ja osittain ymmärrän miksi. Pihi ottaa, mutta ei anna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?

Onko elämä joillekin oikeasti näin vaikeaa?

On se. Kaikilla ei ole varaa  ylimääräiseen 

- ei omakohtaista-

Kuulostaa lähinnä emotionaaliselta pihiydeltä tuommoinen. Pari kaveria tunsin aikanaan, jotka olivat tuommoisia. Kaikki kyllä kelpasi tarjottuna, mutta kovin meni vaikeaksi, jos itse piti joskus kukkaronnyörejä hellittää. Verrukkeena milloin mikäkin. Ensin oltiin köyhiä opiskelijoita, mutta myöhemmin ainakin toisella heistä kovapalkkainen työ, ja itseäni paremmat tulot. Aivan yhtä pihejä silti. 

Heijastuu myös moneen muuhun seikkaan, esim. avun saamiseen ja vastaanottamiseen. Heille kyllä oltiin muuttoapuna ja sitä ja tätä. Kun itse tarvitsisi jotain, niin aina jotain menoa tai "emmätiiä". Totesin hiukan liian myöhään, että vîttúun sellaiset "ystävät", mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. 

Viimeinen niitti toisen kaverin kohdalla oli kun saatiin kutsu hänen uuteen kotiinsa. Kontekstina se, että hän oli vuosien aikana nauttinut meillä useampia aterioita laidasta laitaan, juomineen. Ja safkapuoli meillä on aina ollut kunnossa, se hätäisempikin ramen on tehty itse porsaanluista haudutettuun liemeen. Neljälle henkilölle (muuttanut yhteen uuden tyttöystävän kanssa) tarjottavana oli joku puolen kilon valmisquiche ja jokin salaatintapainen, jossa oli viipaloitua kurkkua, tomaattia, muutama salaatinlehti ja pari ruokalusikallista hernemaissipaprikaa sekä lasilliset helsinkiläistä hanavettä.

Nämä varmaan lisääntyvät ja kipuilevat laskiessaan senttejä, kun lapsen kaveri syö neljän lihapullan sijasta viisi. No, onneksi tuolla menolla sillä lapsellakaan ei ole kohta kyläileviä kavereita. Suomessa tuollainen jopa koomisia piirteitä saava roopeankkamainen pihiys on jostain syystä sosiaalisesti hyväksytympää kuin monessa muussa maassa. Tietyissä paikoissa Aasiassa tai Välimerellä vieraanvaraisuus menee joskus omasta vinkkelistä aika överiksi. Jos vaikka Sisiliassa tai Thaimaassa kieltäytyisit antamasta ruokaa lapsen kavereille muiden syödessä, tulisi varmaan molotovin cocktail ikkunasta sisään. Törkeä pihiys on siellä kuin isku vasten kasvoja, ja osittain ymmärrän miksi. Pihi ottaa, mutta ei anna.

Oletko sattunut huomaamaan että asumme suomessa, emme thaimaassa? Tule vain paiskaamaan, tulee safkan sijasta linna tuomio. Siitä ei tule että ruokin vain omani, myös jatkossa. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ruoka-ajat ja silloin meillä on vain oma perhe pöydässä ja kaverit lähetetään tätä ennen kotiin. Tämä on perheen sääntö. Jos sääntöä ei noudateta, silloin ei myöskään kotoa lähdetä mihinkään eikä kavereita tule kylään kunnes homma onnistuu kuten me vanhemmat määräämme. Meillä nämä säännöt määrää aikuiset, ei lapset saati heidän kaverinsa. Lapset syövät koulun jälkeen ja tekevät läksyt, sitten vasta on kavereiden aika ellei ome muita menoja. Jos kaverit eivät ole syöneet ennen meille tuloa niin sitten pitää lähteä kotiin syömään kun on nälkä. 

Kuule Just noin. Meillä toki on joskus sellaisia kutsuja. Esim. lau. tehdään täytekakku, pullaa, pitsaa, hyviä uuniruokia tai grillataan. laps saa kutsua parikin parasta kamua " meille syömään" Sit arkeen paluu just toi mitä sä sanot sillai mennään.

Eihän aikuisillakaan ole joka ilta joku kyläilijä.     Täysin eri jos näkee vastuullisena aikuisena,  että jollain lapsella menee huonosti- silloin autetaan niin kauan kuin virka-apu saa tilaa.

Ja noi nuoret jotka tulevat   toisen kotiin tyhjentämään perheen ruuat.

Kerroin aiemmin--- tutulla just kasvava vieras poika oikein jättäytyi odottamaan perheen päivällist-  uteli mitä on ja   hei yök!!!!!!!!!!!!!!!!!!! eiks muuta- Määääää en tykkäää.

Täällä monet syöttäkään kylän kollitkin, ootte nuukii jne paskoo-

tavis kodeissa joku budjetti- ai joku ihan VAKI ylimääräinen pyörii ja v....lee ei kelpaa-  no ees tehty sulle- mee himaas vetää sitä supersafkaas.

täällä on lohta, karjalanpaistia, uunipuuroja, pastaa eri sooseilla, keittoja jne.  ja kokojyväleipää, ihania salaatteja, joo kermatäytekakkuaki - jopa arkena- mee himaas irvistelemään-  vai perheen äidin-isän pitäis tilata  sulle pitsaa kokista. no sittenhän sä jäisit asumaan.

Tänään oli mansikkakermakakku ja kaalikääryleet-   ne ei oo yök.

ps noi pikkutyypit-- jos satuuuuu jokin  miellyttää-- se santsin määrä- muu perhe saa vain ekat. toi kaaaaapiiiiii padan- ala vetää himaas nyt ja heti- kiiti vaan

Mitäpä ihan yksinkertaisesti pidätte huolta siitä, että lapsilla ei ole kavereita kylässä silloin kun teillä syödään. Sanotte lapsellenne jo etukäteen, että meillä aletaan syömään klo silloin ja silloin ja Villen tai Vilman pitää siihen mennessä lähteä kotiin, tai että saavat tulla vasta sen jälkeen, kun meillä on syöty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä aikuisvieraat? Tarjoatteko edes kahvin/teen kun juotte, vai pitääkö sen vieraan lähteä kotiin hörppimään?

Jos joku ystävä joskus tulee kylään, niin tarjoan kahvin sekä jotain makeaa tai suolaista kahvileipää. Miten se liittyy asiaan?

Siten että miksi lapsivieras on vähemmän arvoinen, ja ei voi mitään pientä edes tarjota. Ihminen se lapsikin on, ja sinun lapsesi ystävä vaikkei sinun.

Lapsi on kutsunut kaverinsa LEIKKIMÄÄN luokseen. Ruokkimiset hoitaa kunkin lapsen oma perhe. 

Meillä ilman muuta tarjotaan ruoka kaverille, jos on leikkimässä.

Pitäisin suorastaan julmana jättää tarjoamatta.

Totta. Kommenteista huomaa asenteet "pitääkö ruokkia" "onko velvollisuus ruokkia"  Suurin osa kuitenkin HALUAA TARJOTA lapsensa ystäville mahdollisuuden ruokailla jos on/ovat ruoka-aikana paikalla, joten eiköhän sallita se, vaikka joku siitä palstalla kovin koittaa kiukuta. ; )

Keskustelu katsos on juuri tasta "pitaako" "onko velvollisuus" asiasta.

 

Ihan oikeasti, et tieda, haluaako suurin osa tarjota ruokaa lapsen kaverille.  Tuo on vain sinun mielikuvasi, eika ole edes tietoa, kuinka moni tarjoajistakaan ihan oikeasti haluaa tehda niin.

 

Jos haluaa tarjota, niin sitten siita sovittakoon sen lapsen vanhemman kanssa. Kunnioitetaan sen vierailevan lapsen kodin tapoja (esim perheen yhteista ruokailua, johon kaikki osallistuvat ja jarjestavat myos menonsa niin, etta ovat paikalla. - Kylla, tallaisiakin perheita on, joissa vaalitaan perhe-elamaa ja perheen sisaista kanssa kaymista, yhteisia keskusteluja, jokaisen kuulemista ja kohtaamista rauhassa ruoan aaressa  - ruokailu on muutakin kuin syomista).

Jos perheessä on niin, että edes yksi ruokailu jossa on joku vieras muutaman kerran vuodessa suistaa sen raiteltaan, niin mahtaa olla hieno perhe.

Meille päivän yhteinen ruokailu on perheen yhteinen hetki, rauhoittuminen ja samalla kuulumisten vaihto.

Tuntuisi ikävältä jos siihen yhteiseen ruokailuun osallistuu tämän tästä lauma puolituttuja teinejä syömään pöydän tyhjäksi.

Asia on erikseen, kun sovitaan päivälliselle tulosta. Sovittuihin ruokailuihin varaan reilusti ruokia ja tuolloin voidaan keskustella vapaammin.

Kuka sanoi että pitäisi tämän tästä? Kirjoitin että MUUTAMAN KERRAN VUODESSA ja olettettavasti sovitusti. Heti vedetään ääripäähän että joka päiväkö pitäisi kestitä. EI, ei ja ei. 

Ainakin meillä pyöri lasten kavereita päivittäin, eli olisin saanut ruokkia useamman kerran viikossa paria-kolmea ylimääräistä.

Toki joskus ruokinkin, mutta menivät usein kotiinsa syömään, kun naapurustossa asuivat.

En tiedä kenellä käy lasten kaverit vain muutaman kerran vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle on itsestään selvää että lapset tulevat kotiin syömään ja lasten kaverit menevät syömään sinne omaansa. Tämä onneksi on myös lasten kavereiden vanhemmille yhtä selvää ja yhdessä sovittu asia. Haluavat ihan itse ruokkia omiaan, kuten minäkin omiani. Jos on joku spessu päivä esim. Yökyläily tai vastaava niin silloin asia on eri ja yhtälailla itsestään selvä. Häpeäisin silmät päästäni jos lapseni hengailisi muiden ruokapöydissä syötettävänä kun kotonakin on ruokaa tarjolla. 

Öö miksi häpeäisit? 

Meinaatko että oikeasti me jotka tarjoaa ruokaa luulee ettei teillä olisi ruokaa? 

Tää on just sitä häpeilyä jota en asian tiimoilta ymmärrä. Saa sopia että syödään kotona, mutta kaverilla syömistä en alkaisi häpeällisenä pitää. Oppivat lapsetkin turhaa asiasta jännittämään. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä ihan yksinkertaisesti pidätte huolta siitä, että lapsilla ei ole kavereita kylässä silloin kun teillä syödään. Sanotte lapsellenne jo etukäteen, että meillä aletaan syömään klo silloin ja silloin ja Villen tai Vilman pitää siihen mennessä lähteä kotiin, tai että saavat tulla vasta sen jälkeen, kun meillä on syöty. 

Juuri näin meillä on aina toimittu ja tullaan toimimaan. Kuten monen toimesta sanottu, minunkin että meiltä lähtee vieraat ennen kun perhe istuu pöytään. Tätä ei lapsillekkaan tarvitse erikseen sanoa kun on ihan pienestä asti ollut samat säännöt ja näillä mennään niin kauan kun jalat on minun ruokapöytäni alla ja suut pupeltaa minun maksamia ruokia. Meillä todella määrää aikuinen, myös niitä vieraita lapsia. Jos on joku vieraampi kylässä ja lapset eivät ole muistaneet mainita säännöstä niin toki sanotaan että nyt on aika lähteä kotiin, meiltä pitää lähteä klo. 18.00 mennessä kun alamme syömään. Mutta täällhän moni on sitä mieltä että näin ei saa toimia vaan koko kylä on ruokittava, vaikka jätettävä itse syömättä ja sahattava lastenkin annokset puoliksi, viis siitä saavatko omat tässä kohtaa enään tarpeeksi ravintoa ja perheen aikuiset lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä aikuisvieraat? Tarjoatteko edes kahvin/teen kun juotte, vai pitääkö sen vieraan lähteä kotiin hörppimään?

Jos joku ystävä joskus tulee kylään, niin tarjoan kahvin sekä jotain makeaa tai suolaista kahvileipää. Miten se liittyy asiaan?

Siten että miksi lapsivieras on vähemmän arvoinen, ja ei voi mitään pientä edes tarjota. Ihminen se lapsikin on, ja sinun lapsesi ystävä vaikkei sinun.

Lapsi on kutsunut kaverinsa LEIKKIMÄÄN luokseen. Ruokkimiset hoitaa kunkin lapsen oma perhe. 

Meillä ilman muuta tarjotaan ruoka kaverille, jos on leikkimässä.

Pitäisin suorastaan julmana jättää tarjoamatta.

Totta. Kommenteista huomaa asenteet "pitääkö ruokkia" "onko velvollisuus ruokkia"  Suurin osa kuitenkin HALUAA TARJOTA lapsensa ystäville mahdollisuuden ruokailla jos on/ovat ruoka-aikana paikalla, joten eiköhän sallita se, vaikka joku siitä palstalla kovin koittaa kiukuta. ; )

Kohteliaisuudesta jotkut sitä saattavat tehdä, vaikkeivät aina niin haluaisikaan. Entäpä kysymys sinulle itsellesi: Mikset SINÄ huolehdi oman lapsesi syömisistä? Miksei sinun lapsesi ole kotona ruoka-aikaan, vaan huitelee jossain ties missä?

Mitä jos loppuisi moiset kyläilyt täysin, kaikki olisivat vaan kotonaan. Ei saranat kulu, tai vessaa huuhdota ylimääräistä ja kulu ylimääräistä vettä. Lapsen lelutkin naarmuuntuvat ylimääräistä.

Ei ketään minnekään!

Olipa taas lapsellista! Nayttaa olevan elamanhallinta taysin hukassa.

 

Vierailut onnistuvat kylla ilman ruokatarjoiluakin oikein hyvin. Ei ole mikaan pakko vierailla ruoka-aikaan. Syo kotonasi ja ruoki myos lapsesi. Opettele hyvat tavat ja opeta myos lapsellesi. Lahtokohta on se, ettei lasten vierailu tarkoita lasten taysihoitoa ja omien vanhempien korvaamista, eika etenkaan kasvatusvelvoitteen siirtymista.

:DD On äärimmäisen huvittavaa miten te suututte ja puolustatte, miten ei tarvitse olla vieraanvarainen. Ei tarvitsekaan, mutta aika moukkamaista se on. Ja lapsia ei ole, enkä ole itsekään mikään kyläluuta.

En mäkään ole suuttunut enkä puolustanut, ihan vaan kertonut miten meillä toimitaan. Miksi suuttuisin siitä että teillä on eri säännöt kun meillä? Ei minua liikuta yhtään vaikka ruokkisitte koko kylän, me emme ruoki. Aikuisena ihmisenä katsos ymmärrän että jokainen talo elää tavallaan eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta puolustella omia tapojaan. Sinua se tuntuu jotenkin suututtavan kun kaikki ei ruoki lapsianne, eikö se teidän homma ole eikä muiden? 

Hyvin kiteytetty.

Kummallista passiivisaggressiivista vattuilua tulee noilta, joiden mielestä on pakollista tarjota ateria kaikille lasten kavereille. Varsinaisia pyhimyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on itsestään selvää että lapset tulevat kotiin syömään ja lasten kaverit menevät syömään sinne omaansa. Tämä onneksi on myös lasten kavereiden vanhemmille yhtä selvää ja yhdessä sovittu asia. Haluavat ihan itse ruokkia omiaan, kuten minäkin omiani. Jos on joku spessu päivä esim. Yökyläily tai vastaava niin silloin asia on eri ja yhtälailla itsestään selvä. Häpeäisin silmät päästäni jos lapseni hengailisi muiden ruokapöydissä syötettävänä kun kotonakin on ruokaa tarjolla. 

Öö miksi häpeäisit? 

 

Meinaatko että oikeasti me jotka tarjoaa ruokaa luulee ettei teillä olisi ruokaa? 

 

Tää on just sitä häpeilyä jota en asian tiimoilta ymmärrä. Saa sopia että syödään kotona, mutta kaverilla syömistä en alkaisi häpeällisenä pitää. Oppivat lapsetkin turhaa asiasta jännittämään. 

Koska olen opettanut lapsilleni että kenenkään kotona ei luuhata tunti kausia saati jäädä kärkkymään ruokaa, monet perheet kun haluavat viettää edes sen hetken ihan omalla porukalla. Kotiin tullaa syömään, ei norkoilla kutsua toisten pöytiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on itsestään selvää että lapset tulevat kotiin syömään ja lasten kaverit menevät syömään sinne omaansa. Tämä onneksi on myös lasten kavereiden vanhemmille yhtä selvää ja yhdessä sovittu asia. Haluavat ihan itse ruokkia omiaan, kuten minäkin omiani. Jos on joku spessu päivä esim. Yökyläily tai vastaava niin silloin asia on eri ja yhtälailla itsestään selvä. Häpeäisin silmät päästäni jos lapseni hengailisi muiden ruokapöydissä syötettävänä kun kotonakin on ruokaa tarjolla. 

Öö miksi häpeäisit? 

 

Meinaatko että oikeasti me jotka tarjoaa ruokaa luulee ettei teillä olisi ruokaa? 

 

Tää on just sitä häpeilyä jota en asian tiimoilta ymmärrä. Saa sopia että syödään kotona, mutta kaverilla syömistä en alkaisi häpeällisenä pitää. Oppivat lapsetkin turhaa asiasta jännittämään. 

Koska olen opettanut lapsilleni että kenenkään kotona ei luuhata tunti kausia saati jäädä kärkkymään ruokaa, monet perheet kun haluavat viettää edes sen hetken ihan omalla porukalla. Kotiin tullaa syömään, ei norkoilla kutsua toisten pöytiin. 

Lisään vielä sen että mikäli et huomannut niin olemme sopineet ihan näiden kaverien vanhempien kesken, että kaikkien lapset syövät kotonaan. Että kyllä minua vain hävettäisi myös se, jos omani (ja minä) ei noudattaisi yhdessä sovittuja sääntöjä kun muut niitä noudattaa.