Saako lapsen kaverin jättää toiseen huoneeseen, kun perhe syö päivällistä? Tätä mieltä on perheneuvolan psykologi.

Syömme omalla porukalla, lasten kaverivieraita en ruoki. Ruoka-aika on klo 18.00 ja siihen mennessä talosta poistuu ulkopuolinen väki, kukin omille teilleen ja omien pöytien ääreen. Poikkeuksen tähän tekee satunainen yökyläily, sukulaiset ja AIKUISTEN toimesta KUTSUTUT ystävät lapsineen. Minähän ne ruoat maksan, ei lapseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on itsestään selvää että lapset tulevat kotiin syömään ja lasten kaverit menevät syömään sinne omaansa. Tämä onneksi on myös lasten kavereiden vanhemmille yhtä selvää ja yhdessä sovittu asia. Haluavat ihan itse ruokkia omiaan, kuten minäkin omiani. Jos on joku spessu päivä esim. Yökyläily tai vastaava niin silloin asia on eri ja yhtälailla itsestään selvä. Häpeäisin silmät päästäni jos lapseni hengailisi muiden ruokapöydissä syötettävänä kun kotonakin on ruokaa tarjolla. 

Öö miksi häpeäisit? 

 

Meinaatko että oikeasti me jotka tarjoaa ruokaa luulee ettei teillä olisi ruokaa? 

 

Tää on just sitä häpeilyä jota en asian tiimoilta ymmärrä. Saa sopia että syödään kotona, mutta kaverilla syömistä en alkaisi häpeällisenä pitää. Oppivat lapsetkin turhaa asiasta jännittämään. 

Koska olen opettanut lapsilleni että kenenkään kotona ei luuhata tunti kausia saati jäädä kärkkymään ruokaa, monet perheet kun haluavat viettää edes sen hetken ihan omalla porukalla. Kotiin tullaa syömään, ei norkoilla kutsua toisten pöytiin. 

Teet asiasta mielestäni turhan monimutkaista. Ei lapsi jää kärttämään ruokaa vaan kaverin seuraa. Joka katkeaa jos pitää kotiin lähteä välillä.  Ja jos lapselle tarjotaan ruokaa, hänen tulee siis aina kieltäytyä? Vaikka sen hänen annoksensa voi kotona laittaa kaappiinkin.

No ala-asteelaisia itsellä niin ne paimennetaan kylästä kotiin muutenki kuuden tienoilla. Mutta ei se minua hävettäisi jos olisi kyläpaikassa ruokaa saanut.

Ilman lupaa ei tietenkään mennä kenenkään kaapeille mutta miksi kursailla jos tarjotaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä aikuisvieraat? Tarjoatteko edes kahvin/teen kun juotte, vai pitääkö sen vieraan lähteä kotiin hörppimään?

Jos joku ystävä joskus tulee kylään, niin tarjoan kahvin sekä jotain makeaa tai suolaista kahvileipää. Miten se liittyy asiaan?

Siten että miksi lapsivieras on vähemmän arvoinen, ja ei voi mitään pientä edes tarjota. Ihminen se lapsikin on, ja sinun lapsesi ystävä vaikkei sinun.

Lapsi on kutsunut kaverinsa LEIKKIMÄÄN luokseen. Ruokkimiset hoitaa kunkin lapsen oma perhe. 

Meillä ilman muuta tarjotaan ruoka kaverille, jos on leikkimässä.

Pitäisin suorastaan julmana jättää tarjoamatta.

Totta. Kommenteista huomaa asenteet "pitääkö ruokkia" "onko velvollisuus ruokkia"  Suurin osa kuitenkin HALUAA TARJOTA lapsensa ystäville mahdollisuuden ruokailla jos on/ovat ruoka-aikana paikalla, joten eiköhän sallita se, vaikka joku siitä palstalla kovin koittaa kiukuta. ; )

Keskustelu katsos on juuri tasta "pitaako" "onko velvollisuus" asiasta.

 

Ihan oikeasti, et tieda, haluaako suurin osa tarjota ruokaa lapsen kaverille.  Tuo on vain sinun mielikuvasi, eika ole edes tietoa, kuinka moni tarjoajistakaan ihan oikeasti haluaa tehda niin.

 

Jos haluaa tarjota, niin sitten siita sovittakoon sen lapsen vanhemman kanssa. Kunnioitetaan sen vierailevan lapsen kodin tapoja (esim perheen yhteista ruokailua, johon kaikki osallistuvat ja jarjestavat myos menonsa niin, etta ovat paikalla. - Kylla, tallaisiakin perheita on, joissa vaalitaan perhe-elamaa ja perheen sisaista kanssa kaymista, yhteisia keskusteluja, jokaisen kuulemista ja kohtaamista rauhassa ruoan aaressa  - ruokailu on muutakin kuin syomista).

Jos perheessä on niin, että edes yksi ruokailu jossa on joku vieras muutaman kerran vuodessa suistaa sen raiteltaan, niin mahtaa olla hieno perhe.

Meille päivän yhteinen ruokailu on perheen yhteinen hetki, rauhoittuminen ja samalla kuulumisten vaihto.

Tuntuisi ikävältä jos siihen yhteiseen ruokailuun osallistuu tämän tästä lauma puolituttuja teinejä syömään pöydän tyhjäksi.

Asia on erikseen, kun sovitaan päivälliselle tulosta. Sovittuihin ruokailuihin varaan reilusti ruokia ja tuolloin voidaan keskustella vapaammin.

Kuka sanoi että pitäisi tämän tästä? Kirjoitin että MUUTAMAN KERRAN VUODESSA ja olettettavasti sovitusti. Heti vedetään ääripäähän että joka päiväkö pitäisi kestitä. EI, ei ja ei. 

No kouluiässä niitä kavereita on kylässä harva se päivä, ei kerran vuodessa.

Ja tähän voi itse vaikuttaa, avata suunsa ja sanoa että ei kavereita kylään harva se päivä? Kuka käskee sallia melkein jokapäivästä kyläilyä puolin ja toisin? Itse en sallisi, niin niinä kertoina kun vieraita on voisi tarjota ruokaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä aikuisvieraat? Tarjoatteko edes kahvin/teen kun juotte, vai pitääkö sen vieraan lähteä kotiin hörppimään?

Jos joku ystävä joskus tulee kylään, niin tarjoan kahvin sekä jotain makeaa tai suolaista kahvileipää. Miten se liittyy asiaan?

Siten että miksi lapsivieras on vähemmän arvoinen, ja ei voi mitään pientä edes tarjota. Ihminen se lapsikin on, ja sinun lapsesi ystävä vaikkei sinun.

Lapsiko ne ruoat ostaa? Ei ainakaan meillä. Meillä ne maksan ja valmistan minä joten minä päätän kuka niitä syö. 

Vierailija kirjoitti:

Olen yleensä kohteliaisuudesta tarjonnut mutta…

Monet kaverit on nirsoja, pahimmsssa tapauksessa närkkivät ruokaa ja menee lautasellinen roskiin. Osa on niin ujoja etteivät pysty syömään pöydässä muiden kanssa. Herkut kyllä kelpaisivat. 
Osa jopa ”vaatii” itselleen jotain erityistä, esim kelpaa vaan tietynlainen kinkku tai muro tai leipä (yökylässä). Saisivat tuoda omat eväät. 

En tiedä mikä nykylapsia/teinejä vaivaa.
 

Jos tiedän että lapsi/et jää syömään teen yleensä kalapuikkoja ja raneja. 

Se kun tekee lohikeittoo ja koko kattila menee viemäriin, kun närppivät. Ei huvita ei kiinnosta.

Ilomielin ruokkisin kaikkiruokkaista, mutta hävikki ja ruualla leikkiminen häiritsee sen verran, että ei kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on itsestään selvää että lapset tulevat kotiin syömään ja lasten kaverit menevät syömään sinne omaansa. Tämä onneksi on myös lasten kavereiden vanhemmille yhtä selvää ja yhdessä sovittu asia. Haluavat ihan itse ruokkia omiaan, kuten minäkin omiani. Jos on joku spessu päivä esim. Yökyläily tai vastaava niin silloin asia on eri ja yhtälailla itsestään selvä. Häpeäisin silmät päästäni jos lapseni hengailisi muiden ruokapöydissä syötettävänä kun kotonakin on ruokaa tarjolla. 

Öö miksi häpeäisit? 

 

Meinaatko että oikeasti me jotka tarjoaa ruokaa luulee ettei teillä olisi ruokaa? 

 

Tää on just sitä häpeilyä jota en asian tiimoilta ymmärrä. Saa sopia että syödään kotona, mutta kaverilla syömistä en alkaisi häpeällisenä pitää. Oppivat lapsetkin turhaa asiasta jännittämään. 

Koska olen opettanut lapsilleni että kenenkään kotona ei luuhata tunti kausia saati jäädä kärkkymään ruokaa, monet perheet kun haluavat viettää edes sen hetken ihan omalla porukalla. Kotiin tullaa syömään, ei norkoilla kutsua toisten pöytiin. 

Teet asiasta mielestäni turhan monimutkaista. Ei lapsi jää kärttämään ruokaa vaan kaverin seuraa. Joka katkeaa jos pitää kotiin lähteä välillä.  Ja jos lapselle tarjotaan ruokaa, hänen tulee siis aina kieltäytyä? Vaikka sen hänen annoksensa voi kotona laittaa kaappiinkin.

 

No ala-asteelaisia itsellä niin ne paimennetaan kylästä kotiin muutenki kuuden tienoilla. Mutta ei se minua hävettäisi jos olisi kyläpaikassa ruokaa saanut.

 

Ilman lupaa ei tietenkään mennä kenenkään kaapeille mutta miksi kursailla jos tarjotaan?

Kyllä, tulee hyvien tapojen mukaan kieltäytyä ja antaa perheelle ruokarauha. Sinun tehtäväsihän se on lapsesi ruokkia, ei lapsen kaverin vanhempien. Ja ala-asteikäisen lapsen on jo hyvä ymmärtää, että sitä kaverin seuraa saa silloin ja sen verran kun on sen aika, ja sen jälkeen lähdetään kotiin oman perheen seuraan. Tai mitä nyt sitten iltaisin teettekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on itsestään selvää että lapset tulevat kotiin syömään ja lasten kaverit menevät syömään sinne omaansa. Tämä onneksi on myös lasten kavereiden vanhemmille yhtä selvää ja yhdessä sovittu asia. Haluavat ihan itse ruokkia omiaan, kuten minäkin omiani. Jos on joku spessu päivä esim. Yökyläily tai vastaava niin silloin asia on eri ja yhtälailla itsestään selvä. Häpeäisin silmät päästäni jos lapseni hengailisi muiden ruokapöydissä syötettävänä kun kotonakin on ruokaa tarjolla. 

Öö miksi häpeäisit? 

 

Meinaatko että oikeasti me jotka tarjoaa ruokaa luulee ettei teillä olisi ruokaa? 

 

Tää on just sitä häpeilyä jota en asian tiimoilta ymmärrä. Saa sopia että syödään kotona, mutta kaverilla syömistä en alkaisi häpeällisenä pitää. Oppivat lapsetkin turhaa asiasta jännittämään. 

Koska olen opettanut lapsilleni että kenenkään kotona ei luuhata tunti kausia saati jäädä kärkkymään ruokaa, monet perheet kun haluavat viettää edes sen hetken ihan omalla porukalla. Kotiin tullaa syömään, ei norkoilla kutsua toisten pöytiin. 

Teet asiasta mielestäni turhan monimutkaista. Ei lapsi jää kärttämään ruokaa vaan kaverin seuraa. Joka katkeaa jos pitää kotiin lähteä välillä.  Ja jos lapselle tarjotaan ruokaa, hänen tulee siis aina kieltäytyä? Vaikka sen hänen annoksensa voi kotona laittaa kaappiinkin.

 

No ala-asteelaisia itsellä niin ne paimennetaan kylästä kotiin muutenki kuuden tienoilla. Mutta ei se minua hävettäisi jos olisi kyläpaikassa ruokaa saanut.

 

Ilman lupaa ei tietenkään mennä kenenkään kaapeille mutta miksi kursailla jos tarjotaan?

Monimutkaista? Yhdessä muiden vanhempien kanssa sovittu "kaikki syö kotonaan" on sinulle jotenkin monimutkaista? Kyllä. Jos lapselle tarjotaan ruokaa, lapsi osaa sanoa ystävällisesti että kiitos kovasti, mutta minua odotetaan kotiin syömään. Ei tosin tarjota kun lapset eivät vieraissa paikoissa pyöri ja kavereilla on aivan sama sääntö tämän suhteen, kun me aikuiset olemme niin sopineet. Minua kyllä hävettäisi olla ainoa vanhempi jonka lapsi ei kykene noudattamaan sitä mitä olemme yhdessä sopineet. 

En ikinä syönyt kaverin luona. Jos tarjottiin, kiitn kohteliaasti ja odotin kaveria hänen huoneessaan ruokailun ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on itsestään selvää että lapset tulevat kotiin syömään ja lasten kaverit menevät syömään sinne omaansa. Tämä onneksi on myös lasten kavereiden vanhemmille yhtä selvää ja yhdessä sovittu asia. Haluavat ihan itse ruokkia omiaan, kuten minäkin omiani. Jos on joku spessu päivä esim. Yökyläily tai vastaava niin silloin asia on eri ja yhtälailla itsestään selvä. Häpeäisin silmät päästäni jos lapseni hengailisi muiden ruokapöydissä syötettävänä kun kotonakin on ruokaa tarjolla. 

Öö miksi häpeäisit? 

 

Meinaatko että oikeasti me jotka tarjoaa ruokaa luulee ettei teillä olisi ruokaa? 

 

Tää on just sitä häpeilyä jota en asian tiimoilta ymmärrä. Saa sopia että syödään kotona, mutta kaverilla syömistä en alkaisi häpeällisenä pitää. Oppivat lapsetkin turhaa asiasta jännittämään. 

Koska olen opettanut lapsilleni että kenenkään kotona ei luuhata tunti kausia saati jäädä kärkkymään ruokaa, monet perheet kun haluavat viettää edes sen hetken ihan omalla porukalla. Kotiin tullaa syömään, ei norkoilla kutsua toisten pöytiin. 

Teet asiasta mielestäni turhan monimutkaista. Ei lapsi jää kärttämään ruokaa vaan kaverin seuraa. Joka katkeaa jos pitää kotiin lähteä välillä.  Ja jos lapselle tarjotaan ruokaa, hänen tulee siis aina kieltäytyä? Vaikka sen hänen annoksensa voi kotona laittaa kaappiinkin.

 

No ala-asteelaisia itsellä niin ne paimennetaan kylästä kotiin muutenki kuuden tienoilla. Mutta ei se minua hävettäisi jos olisi kyläpaikassa ruokaa saanut.

 

Ilman lupaa ei tietenkään mennä kenenkään kaapeille mutta miksi kursailla jos tarjotaan?

Onneksi lapseni ymmärtää lähteä kotiin ja olla kärttämättä seuraa silloin kun toisisilla on perheen kesken ruokailu menossa. On nääs opetettu että talo toimii tavallaan, vieraat tulee ajallaan. 

-Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole varaa muiden lapsia ruokkia, omat on. Olen siis julma, kylmä, epäkohtelias ja paha ihminen kun en pidä omiani nälässä että naapuri saa syödä. 

Älä siis salli vieraita useiksi tunneiksi. Vain siksi aikaa ettei niille ehdi tilla nälkä, ja lähtevät kotiin.

Eikö se nyt pitäisi muutenkin tajuta ettei kavereiden luona luuhata tuntikausia?

Ai ne lapset jotka kutsuivat, eivät ikinä viivytä sitä kaveria tai löydy yhtäkkiä jotain eri tekemistä? Ihme oletus että kysymys olisi aina luuhaamisesta.  Aikuisten tehtävä on päättää vierailujen pituus eikä antaa lasten olla pidempään, eikä lasten tietää milloin pitää häipyä. Varsinkin pienet koululaiset eivät välttämättä tälläisiä asioita ymmärrä, vaan on hauskaa ja eivät halua lopettaa leikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on itsestään selvää että lapset tulevat kotiin syömään ja lasten kaverit menevät syömään sinne omaansa. Tämä onneksi on myös lasten kavereiden vanhemmille yhtä selvää ja yhdessä sovittu asia. Haluavat ihan itse ruokkia omiaan, kuten minäkin omiani. Jos on joku spessu päivä esim. Yökyläily tai vastaava niin silloin asia on eri ja yhtälailla itsestään selvä. Häpeäisin silmät päästäni jos lapseni hengailisi muiden ruokapöydissä syötettävänä kun kotonakin on ruokaa tarjolla. 

Öö miksi häpeäisit? 

 

Meinaatko että oikeasti me jotka tarjoaa ruokaa luulee ettei teillä olisi ruokaa? 

 

Tää on just sitä häpeilyä jota en asian tiimoilta ymmärrä. Saa sopia että syödään kotona, mutta kaverilla syömistä en alkaisi häpeällisenä pitää. Oppivat lapsetkin turhaa asiasta jännittämään. 

Koska olen opettanut lapsilleni että kenenkään kotona ei luuhata tunti kausia saati jäädä kärkkymään ruokaa, monet perheet kun haluavat viettää edes sen hetken ihan omalla porukalla. Kotiin tullaa syömään, ei norkoilla kutsua toisten pöytiin. 

Teet asiasta mielestäni turhan monimutkaista. Ei lapsi jää kärttämään ruokaa vaan kaverin seuraa. Joka katkeaa jos pitää kotiin lähteä välillä.  Ja jos lapselle tarjotaan ruokaa, hänen tulee siis aina kieltäytyä? Vaikka sen hänen annoksensa voi kotona laittaa kaappiinkin.

 

No ala-asteelaisia itsellä niin ne paimennetaan kylästä kotiin muutenki kuuden tienoilla. Mutta ei se minua hävettäisi jos olisi kyläpaikassa ruokaa saanut.

 

Ilman lupaa ei tietenkään mennä kenenkään kaapeille mutta miksi kursailla jos tarjotaan?

Kyllä, tulee hyvien tapojen mukaan kieltäytyä ja antaa perheelle ruokarauha. Sinun tehtäväsihän se on lapsesi ruokkia, ei lapsen kaverin vanhempien. Ja ala-asteikäisen lapsen on jo hyvä ymmärtää, että sitä kaverin seuraa saa silloin ja sen verran kun on sen aika, ja sen jälkeen lähdetään kotiin oman perheen seuraan. Tai mitä nyt sitten iltaisin teettekään.

Hyvien tapojen mukaista on tarjota ruokaa vieraille, jos vieraita on ruoka-aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on itsestään selvää että lapset tulevat kotiin syömään ja lasten kaverit menevät syömään sinne omaansa. Tämä onneksi on myös lasten kavereiden vanhemmille yhtä selvää ja yhdessä sovittu asia. Haluavat ihan itse ruokkia omiaan, kuten minäkin omiani. Jos on joku spessu päivä esim. Yökyläily tai vastaava niin silloin asia on eri ja yhtälailla itsestään selvä. Häpeäisin silmät päästäni jos lapseni hengailisi muiden ruokapöydissä syötettävänä kun kotonakin on ruokaa tarjolla. 

Öö miksi häpeäisit? 

 

Meinaatko että oikeasti me jotka tarjoaa ruokaa luulee ettei teillä olisi ruokaa? 

 

Tää on just sitä häpeilyä jota en asian tiimoilta ymmärrä. Saa sopia että syödään kotona, mutta kaverilla syömistä en alkaisi häpeällisenä pitää. Oppivat lapsetkin turhaa asiasta jännittämään. 

Koska olen opettanut lapsilleni että kenenkään kotona ei luuhata tunti kausia saati jäädä kärkkymään ruokaa, monet perheet kun haluavat viettää edes sen hetken ihan omalla porukalla. Kotiin tullaa syömään, ei norkoilla kutsua toisten pöytiin. 

Teet asiasta mielestäni turhan monimutkaista. Ei lapsi jää kärttämään ruokaa vaan kaverin seuraa. Joka katkeaa jos pitää kotiin lähteä välillä.  Ja jos lapselle tarjotaan ruokaa, hänen tulee siis aina kieltäytyä? Vaikka sen hänen annoksensa voi kotona laittaa kaappiinkin.

 

No ala-asteelaisia itsellä niin ne paimennetaan kylästä kotiin muutenki kuuden tienoilla. Mutta ei se minua hävettäisi jos olisi kyläpaikassa ruokaa saanut.

 

Ilman lupaa ei tietenkään mennä kenenkään kaapeille mutta miksi kursailla jos tarjotaan?

Monimutkaista? Yhdessä muiden vanhempien kanssa sovittu "kaikki syö kotonaan" on sinulle jotenkin monimutkaista? Kyllä. Jos lapselle tarjotaan ruokaa, lapsi osaa sanoa ystävällisesti että kiitos kovasti, mutta minua odotetaan kotiin syömään. Ei tosin tarjota kun lapset eivät vieraissa paikoissa pyöri ja kavereilla on aivan sama sääntö tämän suhteen, kun me aikuiset olemme niin sopineet. Minua kyllä hävettäisi olla ainoa vanhempi jonka lapsi ei kykene noudattamaan sitä mitä olemme yhdessä sopineet. 

Vaikea uskoa että tälläisiä timanttisia tiimejä on että Kaikkien kavereiden vanhemmat on näin sopineet. 

Mun mielstä ei Kyläpaikassa ei tarvii kieltäytyä kohteliaasti jos tarjotaan. Ihan vain kun se on tapana. Voi toki soittaa kotiin, ja kysyä saankl syödä täällä, mutta lupa tulee kyllä jos ei ole jo ennakkoon sovittu. Jos ei haluta ruokailuun mukaan ja lähtemään kotiin niin sitten sanotaan että nyt kotiin. 

Minusta Ainakin noilla ala- asteelaisilla on kiva kun on ikästänsä seuraa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä aikuisvieraat? Tarjoatteko edes kahvin/teen kun juotte, vai pitääkö sen vieraan lähteä kotiin hörppimään?

Jos joku ystävä joskus tulee kylään, niin tarjoan kahvin sekä jotain makeaa tai suolaista kahvileipää. Miten se liittyy asiaan?

Siten että miksi lapsivieras on vähemmän arvoinen, ja ei voi mitään pientä edes tarjota. Ihminen se lapsikin on, ja sinun lapsesi ystävä vaikkei sinun.

Lapsiko ne ruoat ostaa? Ei ainakaan meillä. Meillä ne maksan ja valmistan minä joten minä päätän kuka niitä syö. 

No sitten ei vieraita teille ruoka-aikaan. Simppeliä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?

Onko elämä joillekin oikeasti näin vaikeaa?

On se. Kaikilla ei ole varaa  ylimääräiseen 

- ei omakohtaista-

Kuulostaa lähinnä emotionaaliselta pihiydeltä tuommoinen. Pari kaveria tunsin aikanaan, jotka olivat tuommoisia. Kaikki kyllä kelpasi tarjottuna, mutta kovin meni vaikeaksi, jos itse piti joskus kukkaronnyörejä hellittää. Verrukkeena milloin mikäkin. Ensin oltiin köyhiä opiskelijoita, mutta myöhemmin ainakin toisella heistä kovapalkkainen työ, ja itseäni paremmat tulot. Aivan yhtä pihejä silti. 

Heijastuu myös moneen muuhun seikkaan, esim. avun saamiseen ja vastaanottamiseen. Heille kyllä oltiin muuttoapuna ja sitä ja tätä. Kun itse tarvitsisi jotain, niin aina jotain menoa tai "emmätiiä". Totesin hiukan liian myöhään, että vîttúun sellaiset "ystävät", mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. 

Viimeinen niitti toisen kaverin kohdalla oli kun saatiin kutsu hänen uuteen kotiinsa. Kontekstina se, että hän oli vuosien aikana nauttinut meillä useampia aterioita laidasta laitaan, juomineen. Ja safkapuoli meillä on aina ollut kunnossa, se hätäisempikin ramen on tehty itse porsaanluista haudutettuun liemeen. Neljälle henkilölle (muuttanut yhteen uuden tyttöystävän kanssa) tarjottavana oli joku puolen kilon valmisquiche ja jokin salaatintapainen, jossa oli viipaloitua kurkkua, tomaattia, muutama salaatinlehti ja pari ruokalusikallista hernemaissipaprikaa sekä lasilliset helsinkiläistä hanavettä.

Nämä varmaan lisääntyvät ja kipuilevat laskiessaan senttejä, kun lapsen kaveri syö neljän lihapullan sijasta viisi. No, onneksi tuolla menolla sillä lapsellakaan ei ole kohta kyläileviä kavereita. Suomessa tuollainen jopa koomisia piirteitä saava roopeankkamainen pihiys on jostain syystä sosiaalisesti hyväksytympää kuin monessa muussa maassa. Tietyissä paikoissa Aasiassa tai Välimerellä vieraanvaraisuus menee joskus omasta vinkkelistä aika överiksi. Jos vaikka Sisiliassa tai Thaimaassa kieltäytyisit antamasta ruokaa lapsen kavereille muiden syödessä, tulisi varmaan molotovin cocktail ikkunasta sisään. Törkeä pihiys on siellä kuin isku vasten kasvoja, ja osittain ymmärrän miksi. Pihi ottaa, mutta ei anna.

Oletko sattunut huomaamaan että asumme suomessa, emme thaimaassa? Tule vain paiskaamaan, tulee safkan sijasta linna tuomio. Siitä ei tule että ruokin vain omani, myös jatkossa. 

Ei lapseni kavereilla ole moisia pihivanhempia, eikä minulla ole mitään tarvetta soveltaa vieraiden maiden kunniakäytäntöjä täällä. Kunhan ihmettelen, että miten kaltaisiasi niljakkaita pihistelijöitä ei syrjitä laajemmin.

Koskaan whatsapp-aikakaudella ei ole muodostunut ongelmaksi joku lasten ateriointi. Olen myös tarjonnut huvipuistorannekkeen ja jäätelön, ajatella! Ja omallekin lapselle on tarjottu asioita, ja häntä kutsutaan synttäreille ja yökylään. Laitatko lastesi yökyläilevät kaveritkin katsomaan nälässä kun "ruokit vain omiasi"?

Hyvä tapa kuolla yksin tuo elämänfilosofiasi. Jatka samaan malliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on itsestään selvää että lapset tulevat kotiin syömään ja lasten kaverit menevät syömään sinne omaansa. Tämä onneksi on myös lasten kavereiden vanhemmille yhtä selvää ja yhdessä sovittu asia. Haluavat ihan itse ruokkia omiaan, kuten minäkin omiani. Jos on joku spessu päivä esim. Yökyläily tai vastaava niin silloin asia on eri ja yhtälailla itsestään selvä. Häpeäisin silmät päästäni jos lapseni hengailisi muiden ruokapöydissä syötettävänä kun kotonakin on ruokaa tarjolla. 

Öö miksi häpeäisit? 

 

Meinaatko että oikeasti me jotka tarjoaa ruokaa luulee ettei teillä olisi ruokaa? 

 

Tää on just sitä häpeilyä jota en asian tiimoilta ymmärrä. Saa sopia että syödään kotona, mutta kaverilla syömistä en alkaisi häpeällisenä pitää. Oppivat lapsetkin turhaa asiasta jännittämään. 

Koska olen opettanut lapsilleni että kenenkään kotona ei luuhata tunti kausia saati jäädä kärkkymään ruokaa, monet perheet kun haluavat viettää edes sen hetken ihan omalla porukalla. Kotiin tullaa syömään, ei norkoilla kutsua toisten pöytiin. 

Teet asiasta mielestäni turhan monimutkaista. Ei lapsi jää kärttämään ruokaa vaan kaverin seuraa. Joka katkeaa jos pitää kotiin lähteä välillä.  Ja jos lapselle tarjotaan ruokaa, hänen tulee siis aina kieltäytyä? Vaikka sen hänen annoksensa voi kotona laittaa kaappiinkin.

 

No ala-asteelaisia itsellä niin ne paimennetaan kylästä kotiin muutenki kuuden tienoilla. Mutta ei se minua hävettäisi jos olisi kyläpaikassa ruokaa saanut.

 

Ilman lupaa ei tietenkään mennä kenenkään kaapeille mutta miksi kursailla jos tarjotaan?

Kyllä, tulee hyvien tapojen mukaan kieltäytyä ja antaa perheelle ruokarauha. Sinun tehtäväsihän se on lapsesi ruokkia, ei lapsen kaverin vanhempien. Ja ala-asteikäisen lapsen on jo hyvä ymmärtää, että sitä kaverin seuraa saa silloin ja sen verran kun on sen aika, ja sen jälkeen lähdetään kotiin oman perheen seuraan. Tai mitä nyt sitten iltaisin teettekään.

Joo, varmaan muodostuu hyvä sosiaalinen elämä kun ei voi edes syödä muiden seurassa ennen aikuisikää...

Tai ikinä käydä yökylässä. Tämä taitaa olla provo tai sitten joku kauhea pirttihirmu, jolle pihiys ja pihtaaminen on kunnia-asia. Hyi helvetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä aikuisvieraat? Tarjoatteko edes kahvin/teen kun juotte, vai pitääkö sen vieraan lähteä kotiin hörppimään?

Jos joku ystävä joskus tulee kylään, niin tarjoan kahvin sekä jotain makeaa tai suolaista kahvileipää. Miten se liittyy asiaan?

Siten että miksi lapsivieras on vähemmän arvoinen, ja ei voi mitään pientä edes tarjota. Ihminen se lapsikin on, ja sinun lapsesi ystävä vaikkei sinun.

Lapsiko ne ruoat ostaa? Ei ainakaan meillä. Meillä ne maksan ja valmistan minä joten minä päätän kuka niitä syö. 

Ja edelleen tässä kiteytyy että lapsivierasta pidetään mitättömänä, toisin kuin aikuista jolle tarjoat kahvileipää ja kahvia, tai leivonnaista. Mutta lapselle ei mitään, ei edes leipää, tai hedelmää? Vaikka itse olet antanut luvan lapsellesi kutsua kaverin kylään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on itsestään selvää että lapset tulevat kotiin syömään ja lasten kaverit menevät syömään sinne omaansa. Tämä onneksi on myös lasten kavereiden vanhemmille yhtä selvää ja yhdessä sovittu asia. Haluavat ihan itse ruokkia omiaan, kuten minäkin omiani. Jos on joku spessu päivä esim. Yökyläily tai vastaava niin silloin asia on eri ja yhtälailla itsestään selvä. Häpeäisin silmät päästäni jos lapseni hengailisi muiden ruokapöydissä syötettävänä kun kotonakin on ruokaa tarjolla. 

Öö miksi häpeäisit? 

 

Meinaatko että oikeasti me jotka tarjoaa ruokaa luulee ettei teillä olisi ruokaa? 

 

Tää on just sitä häpeilyä jota en asian tiimoilta ymmärrä. Saa sopia että syödään kotona, mutta kaverilla syömistä en alkaisi häpeällisenä pitää. Oppivat lapsetkin turhaa asiasta jännittämään. 

Koska olen opettanut lapsilleni että kenenkään kotona ei luuhata tunti kausia saati jäädä kärkkymään ruokaa, monet perheet kun haluavat viettää edes sen hetken ihan omalla porukalla. Kotiin tullaa syömään, ei norkoilla kutsua toisten pöytiin. 

Teet asiasta mielestäni turhan monimutkaista. Ei lapsi jää kärttämään ruokaa vaan kaverin seuraa. Joka katkeaa jos pitää kotiin lähteä välillä.  Ja jos lapselle tarjotaan ruokaa, hänen tulee siis aina kieltäytyä? Vaikka sen hänen annoksensa voi kotona laittaa kaappiinkin.

 

No ala-asteelaisia itsellä niin ne paimennetaan kylästä kotiin muutenki kuuden tienoilla. Mutta ei se minua hävettäisi jos olisi kyläpaikassa ruokaa saanut.

 

Ilman lupaa ei tietenkään mennä kenenkään kaapeille mutta miksi kursailla jos tarjotaan?

Monimutkaista? Yhdessä muiden vanhempien kanssa sovittu "kaikki syö kotonaan" on sinulle jotenkin monimutkaista? Kyllä. Jos lapselle tarjotaan ruokaa, lapsi osaa sanoa ystävällisesti että kiitos kovasti, mutta minua odotetaan kotiin syömään. Ei tosin tarjota kun lapset eivät vieraissa paikoissa pyöri ja kavereilla on aivan sama sääntö tämän suhteen, kun me aikuiset olemme niin sopineet. Minua kyllä hävettäisi olla ainoa vanhempi jonka lapsi ei kykene noudattamaan sitä mitä olemme yhdessä sopineet. 

Vaikea uskoa että tälläisiä timanttisia tiimejä on että Kaikkien kavereiden vanhemmat on näin sopineet. 

 

Mun mielstä ei Kyläpaikassa ei tarvii kieltäytyä kohteliaasti jos tarjotaan. Ihan vain kun se on tapana. Voi toki soittaa kotiin, ja kysyä saankl syödä täällä, mutta lupa tulee kyllä jos ei ole jo ennakkoon sovittu. Jos ei haluta ruokailuun mukaan ja lähtemään kotiin niin sitten sanotaan että nyt kotiin. 

 

Minusta Ainakin noilla ala- asteelaisilla on kiva kun on ikästänsä seuraa 

Niin. Ja eri paikoissa saa erilaisia kokemuksia ja erilaista ruokaa. Oppii, että eri perheissä on erilaiset ruokailutottumukset ja säännöt kotona, ym. muuta sosiaalista pääomaa. Toki, jos se periaate on MEHÄN EI MUITA RUOKITA VAIKKA HENKI MENIS, niin siitä on hyvä pitää kiinni hautaan asti. Tuollaisten paskapihien lapset ei meille tule, eikä päin vastoin.

Nää on niitä samoja tyyppejä, jotka maksaa satasen, että naapuri ei saisi viittä kymppiä, ja kyttää jokaista vesipisaraa suihkussa. Oksennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä aikuisvieraat? Tarjoatteko edes kahvin/teen kun juotte, vai pitääkö sen vieraan lähteä kotiin hörppimään?

Jos joku ystävä joskus tulee kylään, niin tarjoan kahvin sekä jotain makeaa tai suolaista kahvileipää. Miten se liittyy asiaan?

Siten että miksi lapsivieras on vähemmän arvoinen, ja ei voi mitään pientä edes tarjota. Ihminen se lapsikin on, ja sinun lapsesi ystävä vaikkei sinun.

Lapsiko ne ruoat ostaa? Ei ainakaan meillä. Meillä ne maksan ja valmistan minä joten minä päätän kuka niitä syö. 

Ja edelleen tässä kiteytyy että lapsivierasta pidetään mitättömänä, toisin kuin aikuista jolle tarjoat kahvileipää ja kahvia, tai leivonnaista. Mutta lapselle ei mitään, ei edes leipää, tai hedelmää? Vaikka itse olet antanut luvan lapsellesi kutsua kaverin kylään?

Ihan kun Pihi-Marjatalla kävisi kukaan muu kuin hapan-Leena syömässä kuivaa kahvileipää naama norsunvîtulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä aikuisvieraat? Tarjoatteko edes kahvin/teen kun juotte, vai pitääkö sen vieraan lähteä kotiin hörppimään?

Jos joku ystävä joskus tulee kylään, niin tarjoan kahvin sekä jotain makeaa tai suolaista kahvileipää. Miten se liittyy asiaan?

Siten että miksi lapsivieras on vähemmän arvoinen, ja ei voi mitään pientä edes tarjota. Ihminen se lapsikin on, ja sinun lapsesi ystävä vaikkei sinun.

Lapsiko ne ruoat ostaa? Ei ainakaan meillä. Meillä ne maksan ja valmistan minä joten minä päätän kuka niitä syö. 

No sitten ei vieraita teille ruoka-aikaan. Simppeliä

Niinhän se on hyvinkin simppeliä. Ette te kukaan varmasti aikuisvieraitakaan istuta olohuoneessa odottelemassa, kun itse syötte perheen kesken keittiössä. Ei, kyllä se on niin, että silloin ei ole vieraita talossa, kun halutaan ruokailla perheen kesken.

Surullista lukea, miten paljon pihejä ja epävieraanvaraisia ihmisiä Suomessa on. Aika monessa maassa oltaisiin aika järkyttyneitä tuollaisesta asenteesta, ja ne maat eivät ole taatusti kaikki varakkaampia maita kuin Suomi. Kyse on asenteesta. Haluaako olla muille ystävällinen. 

Ja mikään ruoka ei ole kiveenhakattu niin, ettei sitä olisi helppo jatkaa lisäämällä riisiä, pastaa, perunaa tms. Lihasta voi tehdä suikaleita, eikä kukaan huomaa mitään. Eikä koskaan muutenkaan lapsiperheessä voi tehdä tarkkoja annoskokoja, koska mistä voisi etukäteen tietää, kuinka nälkäinen kukin on. 

Eli esim kesällä, kun lapset oli pieniä, tein ison iltaruuan, josta riitti lapsille ja vieraillekin. Jos jäi yli, kuten yleensä jäi, syötiin se seuraavan päivän lounaalla sopivasti sovellettuna. Ihmisen pitää minusta kyetä jonkinlaiseen joustavuuteen.