Saako lapsen kaverin jättää toiseen huoneeseen, kun perhe syö päivällistä? Tätä mieltä on perheneuvolan psykologi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep ja kyllä se kaveri sitten sanoo jos on menossa kotiin syömään.

Se on vanhemman vastuulla kasvattaa sitä omaa lasta ja meidän lapsi on näin kasvatettu. Kun kaverilla on se ruoka-aika tullaan kotiin. 

Ihmiset, jotka ovat ruokkineet "koko kylää" kotonaan ovat urbaanilegendaa. Minulla on monta lasta. Ja jos kohteliaisuuttani pyytäisin kaikkien kavereita ruokapöytään aina, kun he sattuu olemaan päivällisaikaan kylässä eli käytännössä joka päivä, niin minulla olisi yksinhuoltajana kaksin-kolminkertainen määrä suita ruokittavana. Ja ei. Mitään vastavuoroisuutta ei ole. Sen olen jo aikaa sitten oppinut. Päinvastoin. On iso määrä vanhempia, ihan hyvin toimeentulevia ja yhdessä asuvia, jotka ruokkii ja hoidattaa jälkikasvunsa muiden nurkissa. Iloitsevat vielä, kun lapsi niin viihtyy kavereitten luona. Vaikka ne muut olisivat väsymyksestä ja talousvaikeuksista puhki palaneita.

On eri asia satunnaisesti kutsua joku päivällispöytään kuin, että jatkuvasti hoitaisi ja ruokkisi myös muitten lapsia. Ja semmoiseksi se tänä päivänä helposti menee, jos ei pidä rajoistaan kiinni.

Omat lapseni syövät ja elävät kotona. Ja niin se kuuluu ollakin. Asia erikseen, jos on kutsuttu vaikkapa illanviettoon, yökylään tai juhlimaan. Silloin ilman muuta tulee tarjota ruoka. Muussa tapauksessa joko omat eväät tai kotiin syömään. Kukin elättäköön ja ruokkikoon itse lapsiaan. 

Sitäkään en ymmärrä, kun jotkut saavat olla kaverilla yökylässä päiväkausia. Tai siihen asti kunnes minun pitää heille erikseen sanoa, että nyt riittää ja mars omaan kotiin asumaan. Mitä tämmöisten lasten vanhempien päässä oikein liikkuu? Eikö he itse osaa rajata ja kasvattaa lapsiaan? Minulle ei tulisi mieleenkään antaa lasteni elää jonkun toisen perheen kotona päivä- tai viikkokausia.

Omassa kotona syödään ja nukutaan, vietetään juhlapyhät ja osallistutaan perheen yhteisiin menoihin, vaikka välillä olisi parempaakin tekemistä. Vanhemman kuuluu asettaa rajat ja raamit lapsilleen. Se on rakkautta ja tahdikkuutta muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä aikuisvieraat? Tarjoatteko edes kahvin/teen kun juotte, vai pitääkö sen vieraan lähteä kotiin hörppimään?

Jos joku ystävä joskus tulee kylään, niin tarjoan kahvin sekä jotain makeaa tai suolaista kahvileipää. Miten se liittyy asiaan?

Siten että miksi lapsivieras on vähemmän arvoinen, ja ei voi mitään pientä edes tarjota. Ihminen se lapsikin on, ja sinun lapsesi ystävä vaikkei sinun.

Lapsiko ne ruoat ostaa? Ei ainakaan meillä. Meillä ne maksan ja valmistan minä joten minä päätän kuka niitä syö. 

Ja edelleen tässä kiteytyy että lapsivierasta pidetään mitättömänä, toisin kuin aikuista jolle tarjoat kahvileipää ja kahvia, tai leivonnaista. Mutta lapselle ei mitään, ei edes leipää, tai hedelmää? Vaikka itse olet antanut luvan lapsellesi kutsua kaverin kylään?

Minulla käy kavereita kutsuttuna kahvilla ehkä kerran kuussa jos niinkään usein. Lapsilla taas käy kavereita useamman kerran viikossa ihan vain leikkimässä, ei ruokavieraana. Etkö tosiaan näe noissa mitään eroa?

eri

Meillä vanhemmat ruokkivat kaikki meidän lastenkin vieraat ja oli ainainen kitinä kuinka rahaa ei ole, raha ei kasva puissa, kaikki on kallista, aina on ruoka loppu, kun sekin syö aina niin paljon jne jne... Tätä itku virttä sitten kuunneltiin vaikka muiden ruokkiminen ei meidän lasten päätös millään tavalla ollutkaan. Eihän tätä vieraille vinguttu vaan meille lapsille. Silti piti periaatteen vuoksi kaikki syöttää ja sitten kehdattiin valittaa kun sitä ruokaa meni. Itse päätin toimia toisin, minulla ei ole ylimääräistä joten en ruoki enkä syötä lasten kavereita. Tämän vuoksi en myöskään itse ole koskaan syönyt kyläpaikoissa (YHDESSÄ maksettuja illanistujaiseväät kyllä)  eipä ole tarvinnut koskaan itse miettiä että vingutaanko jossain kun otin toisenkin leivän kun tarjottiin tai kauhoinko soppaa liikaa lautaselle. Minusta jokainen voi syödä kotonaan. 

Meidänkin pojalla on melkein joka päivä käymässä lauma poikia. En todellakaan tee ruokaa laumalle. Joskus tarjoan jäätelöt tai jos leivon niin annan tietysti kaikille, mutta en tee ruokia kaikille. Menisi älyttömästi rahaakin. Jos on yksi kaveri käymässä niin pyydän kyllä perheen kanssa syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä aikuisvieraat? Tarjoatteko edes kahvin/teen kun juotte, vai pitääkö sen vieraan lähteä kotiin hörppimään?

Jos joku ystävä joskus tulee kylään, niin tarjoan kahvin sekä jotain makeaa tai suolaista kahvileipää. Miten se liittyy asiaan?

Siten että miksi lapsivieras on vähemmän arvoinen, ja ei voi mitään pientä edes tarjota. Ihminen se lapsikin on, ja sinun lapsesi ystävä vaikkei sinun.

Lapsiko ne ruoat ostaa? Ei ainakaan meillä. Meillä ne maksan ja valmistan minä joten minä päätän kuka niitä syö. 

Ja edelleen tässä kiteytyy että lapsivierasta pidetään mitättömänä, toisin kuin aikuista jolle tarjoat kahvileipää ja kahvia, tai leivonnaista. Mutta lapselle ei mitään, ei edes leipää, tai hedelmää? Vaikka itse olet antanut luvan lapsellesi kutsua kaverin kylään?

Minulla käy kavereita kutsuttuna kahvilla ehkä kerran kuussa jos niinkään usein. Lapsilla taas käy kavereita useamman kerran viikossa ihan vain leikkimässä, ei ruokavieraana. Etkö tosiaan näe noissa mitään eroa?

eri

Tietenkin eri juttu, jos eivät ole useita tunteja leikkimässä ja vain esim parin tunnin leikit.  Mutta minusta on reilua tarjota edes jotakin pientä, jos ovat useita tunteja sovitusti ja eivät asu naapurissa.

Tarjoan ruokaa jos kutsun jonkun SYÖMÄÄN. Lapset kutsuvat kavereitaan LEIKKIMÄÄN. Ei ole minun kutsumia, lapsilla on lupa kutsua kavereita tiettyinä päivinä ja aikoina, nämä sallitut ajat eivät ole perheen ruoka-aikoina. Toki saavat hekin kutsua kavereitaan syömään, heti kun maksavat ja valmistavat heille ne ruoat, niinhän minäkin joudun tekemään. 

Vierailija kirjoitti:

Meidänkin pojalla on melkein joka päivä käymässä lauma poikia. En todellakaan tee ruokaa laumalle. Joskus tarjoan jäätelöt tai jos leivon niin annan tietysti kaikille, mutta en tee ruokia kaikille. Menisi älyttömästi rahaakin. Jos on yksi kaveri käymässä niin pyydän kyllä perheen kanssa syömään.

Tälläistä ei kukaan tarkoittanut, vaan juurikin jos on yksittäinen kaveri käymässä ja mitään ei anneta. (Eli käsketään odottaa huoneessa yksin, kun muut syövät)

Sen nyt varmasti ymmärtää kaikki että ei isoa lapsilaumaa ole varaa ruokkia joka päivä. Teet ihan oikein kun tarjoat jäätelöä tai jotain pientä välillä.

Vierailija kirjoitti:

Tarjoan ruokaa jos kutsun jonkun SYÖMÄÄN. Lapset kutsuvat kavereitaan LEIKKIMÄÄN. Ei ole minun kutsumia, lapsilla on lupa kutsua kavereita tiettyinä päivinä ja aikoina, nämä sallitut ajat eivät ole perheen ruoka-aikoina. Toki saavat hekin kutsua kavereitaan syömään, heti kun maksavat ja valmistavat heille ne ruoat, niinhän minäkin joudun tekemään. 

Ja edelleen sitä ei kukaan tarkoittanut. Ongelmaa ei ole, jos lapsia ei ole kylässä ruoka-aikana. Jutun aihe ei siis liity sinuun! Vaan niihin, jotka antavat tulla kylään ruoka-aikana, mutta eivät sitten tarjoa vieraalle.

Mulla oli lapsena yks kaveri naapurissa. Sen äiti tuli joskus lastenhuoneeseen lautasen kans. Lippas lapselle ruokaa suuhun samalla, kun leikittiin :D   Tää oli 80-luvun alussa. Rip Helli-täti ja Pirita. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä ihan yksinkertaisesti pidätte huolta siitä, että lapsilla ei ole kavereita kylässä silloin kun teillä syödään. Sanotte lapsellenne jo etukäteen, että meillä aletaan syömään klo silloin ja silloin ja Villen tai Vilman pitää siihen mennessä lähteä kotiin, tai että saavat tulla vasta sen jälkeen, kun meillä on syöty. 

Teen vuorotöitä ja osa lapsista harrastaa. Meillä syödään, kun ehdin kotiin laittamaan ruokaa. Se ei ole joka päivä samaan aikaan. Minun tehtävä ei ole opettaa muitten lapsia käyttäytymään. Tosi moni vieras lapsi kävelee omine lupineen jääkaapille, lämmittää mikrossa mun huomisen päivän työeväät tai vetää puoli pakettia kalkkunaleikkeleitä/päivällisen jälkkärirahkat. Ja ihan sen ikäisiä ovat, että pitäisi kyllä tajuta, että eivät voi niin tehdä toisten kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?

Onko elämä joillekin oikeasti näin vaikeaa?

On se. Kaikilla ei ole varaa  ylimääräiseen 

- ei omakohtaista-

Kuulostaa lähinnä emotionaaliselta pihiydeltä tuommoinen. Pari kaveria tunsin aikanaan, jotka olivat tuommoisia. Kaikki kyllä kelpasi tarjottuna, mutta kovin meni vaikeaksi, jos itse piti joskus kukkaronnyörejä hellittää. Verrukkeena milloin mikäkin. Ensin oltiin köyhiä opiskelijoita, mutta myöhemmin ainakin toisella heistä kovapalkkainen työ, ja itseäni paremmat tulot. Aivan yhtä pihejä silti. 

Heijastuu myös moneen muuhun seikkaan, esim. avun saamiseen ja vastaanottamiseen. Heille kyllä oltiin muuttoapuna ja sitä ja tätä. Kun itse tarvitsisi jotain, niin aina jotain menoa tai "emmätiiä". Totesin hiukan liian myöhään, että vîttúun sellaiset "ystävät", mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. 

Viimeinen niitti toisen kaverin kohdalla oli kun saatiin kutsu hänen uuteen kotiinsa. Kontekstina se, että hän oli vuosien aikana nauttinut meillä useampia aterioita laidasta laitaan, juomineen. Ja safkapuoli meillä on aina ollut kunnossa, se hätäisempikin ramen on tehty itse porsaanluista haudutettuun liemeen. Neljälle henkilölle (muuttanut yhteen uuden tyttöystävän kanssa) tarjottavana oli joku puolen kilon valmisquiche ja jokin salaatintapainen, jossa oli viipaloitua kurkkua, tomaattia, muutama salaatinlehti ja pari ruokalusikallista hernemaissipaprikaa sekä lasilliset helsinkiläistä hanavettä.

Nämä varmaan lisääntyvät ja kipuilevat laskiessaan senttejä, kun lapsen kaveri syö neljän lihapullan sijasta viisi. No, onneksi tuolla menolla sillä lapsellakaan ei ole kohta kyläileviä kavereita. Suomessa tuollainen jopa koomisia piirteitä saava roopeankkamainen pihiys on jostain syystä sosiaalisesti hyväksytympää kuin monessa muussa maassa. Tietyissä paikoissa Aasiassa tai Välimerellä vieraanvaraisuus menee joskus omasta vinkkelistä aika överiksi. Jos vaikka Sisiliassa tai Thaimaassa kieltäytyisit antamasta ruokaa lapsen kavereille muiden syödessä, tulisi varmaan molotovin cocktail ikkunasta sisään. Törkeä pihiys on siellä kuin isku vasten kasvoja, ja osittain ymmärrän miksi. Pihi ottaa, mutta ei anna.

Oletko sattunut huomaamaan että asumme suomessa, emme thaimaassa? Tule vain paiskaamaan, tulee safkan sijasta linna tuomio. Siitä ei tule että ruokin vain omani, myös jatkossa. 

Ei lapseni kavereilla ole moisia pihivanhempia, eikä minulla ole mitään tarvetta soveltaa vieraiden maiden kunniakäytäntöjä täällä. Kunhan ihmettelen, että miten kaltaisiasi niljakkaita pihistelijöitä ei syrjitä laajemmin.

Koskaan whatsapp-aikakaudella ei ole muodostunut ongelmaksi joku lasten ateriointi. Olen myös tarjonnut huvipuistorannekkeen ja jäätelön, ajatella! Ja omallekin lapselle on tarjottu asioita, ja häntä kutsutaan synttäreille ja yökylään. Laitatko lastesi yökyläilevät kaveritkin katsomaan nälässä kun "ruokit vain omiasi"?

Hyvä tapa kuolla yksin tuo elämänfilosofiasi. Jatka samaan malliin.

Huvipuistorannekkeen maksu on pieni kustannus 8000 euroa kuussa tienaavalle. 1500 euroa tienaavalle se on mahdottomuus tarjota.

Jollakin lapsella on yksi kaveri joka syö vähän. Helppo siinä on tarjota ateria.

Joku asuu kaukana ja vanhemmat kuskaavat kylään. Silloin aterian tarjoaminen puolin ja toisin on luontevaa.

Jossakin perheessä on kymmeniä lapsia joka päivä lapsilla kylässä. Silloin lienee luontevaa, että kaverit nenevät koteihinsa syömään. Kustannukset voivat käydä jo ylivoimaisiksi.

Synttärit ja yökyläilyt on asia erikseen. Silloin tietenkin tarjotaan ateriat.

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaverit odottaa eteisessä, kun meillä syödään. 

Myötistä, vaikka pakostakin provo. Tosin voi olla Suomessa tottakin.

En raada töissä ruokkiakseni teidän lapsia vaan omiani. Ei meillä riitä rahaa muiden eväisiin, hyvä että riittää omiin. Lapsilla käy paljon kavereita, ei päivitäin mutta useampi useamman kerran viikossa, eli laskennallisesti joka päivälle riittäisi vähintään yksi ylimääräinen suu ruokittavaksi. Vaikka se ylimääräinen ateria olisi vain euron, se maksaisi minulle 365e vuodessa. Ei kiitos. On aivan helvetin iso raha minulle ja pois omalta perheeltäni. Omat ensin, sitten vasta muut. 

Siis aina pitäisi ostaa ylimääräistä, jos joku kaverit tai useampi sattuu perheen ruoka-aikaan?!

Vierailija kirjoitti:

Siis aina pitäisi ostaa ylimääräistä, jos joku kaverit tai useampi sattuu perheen ruoka-aikaan?!

Niinpä. Tai sitten pitää pienentää varsinaisen ruuan annosta ja keittää siihen tilalle perunoita. Mitäpä väliä lautasmallilla ja riittävällä proteiinin saamisella, kunhan muidenkin lapsille riittää.

Vierailija kirjoitti:

Kolmella koululaisella kavereita riittää, lähes joka päivä jollakin on kaveri tai useampi kylässä, osa asuu lyhyen matkan päässä. Ja ei, emme ruoki koko komppaniaa, ei pysty. Kyllä aina silloin tällöin joku jää syömään, mutta harvemmin ja pääosin asiasta on etukäteen myös sovittu. Oma perhe syö nykyisin jo sen verran suuria annoksia, ettei millään jaksaisi kokata vielä tuplasti enemmän kavereille. Kaikille ei perus perunat+kastike+lisukkeet edes uppoa, vaan pitää olla sushi sitä, nuudeli tätä, eikä taida itselläni taidot tai mielikuvitus riittää. 

No voisin kuvitella, että vajavaisesti sosiaalistettujen tai muuten deprivoidut lapset saattavat käyttäytyä tällä tavalla. Juuri sen takia olisi tärkeä opettaa jo ajoissa kyläilemään, etteivät päästä suustaan tällaista. Meillä kävi aina paljon sekä aikuisten että lasten vieraita, vastavuoroisesti. Voin vaikka vannoa, että jo aikuisten lasteni suusta ei nirsoilevia sammakoita pääse.

Vierailija kirjoitti:

Siis aina pitäisi ostaa ylimääräistä, jos joku kaverit tai useampi sattuu perheen ruoka-aikaan?!

Ei, vaan pitää huolen että niitä kavereita ei ole käymässä ruoka-aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Siis aina pitäisi ostaa ylimääräistä, jos joku kaverit tai useampi sattuu perheen ruoka-aikaan?!

Kyllä! Ja jos ei ole ylimääräistä niin sinun kuuluu antaa omasi sekä puolittaa lastesi ateriat näille vieraille. Ei haittaa vaikka oma porukka jäisi nälkäiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis aina pitäisi ostaa ylimääräistä, jos joku kaverit tai useampi sattuu perheen ruoka-aikaan?!

Kyllä! Ja jos ei ole ylimääräistä niin sinun kuuluu antaa omasi sekä puolittaa lastesi ateriat näille vieraille. Ei haittaa vaikka oma porukka jäisi nälkäiseksi. 

Ei. Vaan ei kutsu kavereita ruoka-aikana/lähettää kaverit kotiin ennen ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis aina pitäisi ostaa ylimääräistä, jos joku kaverit tai useampi sattuu perheen ruoka-aikaan?!

Ei, vaan pitää huolen että niitä kavereita ei ole käymässä ruoka-aikana. 

Täällä on kyllä lukuisia kommentteja joissa nimenomaan käsketään aina ostaa ja tehdä ylimääräistä. 😂 On suorastaan julmaa ja itsekästä jos ei ole varautunut ruokkimaan puolta kylää, oli rahaa tai ei.