Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuva epäonni ja pettymykset elämässä
19.07.2026 |
Juuri mietin, että kuinkahan kauan tällaista oikeasti jaksaa? Nimittäin jo muutaman vuoden jatkunut, että lähes ihan kaikki isommat ja pienemmät asiat elämässä menevät mönkään jollain lailla. Ja ihan joka elämän osa-alueella. Ja vaikka itse tosissaan tekee kaikkensa asioiden eteen. Alkaa olla jo niin turtunut ja lamaantunut jatkuviin pettymyksiin kaikessa. Eilen viimeksi sai kuulla, että eräs kauan odotettu ja toivottu asia ei onnistu. Onko tämä jotain kirousta vai miten voi olla jatkuvaa epäonnea, ettei mikään onnistu? Onko muilla ja miten olette jaksaneet?
Kommentit (86)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama vuosi? Mulla 41 vuosi menossa...
Vierailija kirjoitti:
On samaa ollut jo lähes 10 vuotta. Juuri pohdin että mitä tässä tekisi
Teemitä lystäät. Niin tekee muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä se kauan odotettu asia olisi ollut?
Että sossu rahoittaa muuden patjan kusisen tilalle. Yyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ajatellut hengellisiä asioita, ikuisuusasioita? Vaikeudet elämässä eivät välttämättä ole jotain sattumaa tai huonoa tuuria. Usein Jumala vetää ihmistä niiden kautta puoleensa. Kun asiat sujuvat, harva ihminen sellaisessa elämäntilanteessa alkaa miettiä vakavia asioita, omaa iankaikkisuuskohtaloaan yms. Siksi Jumala sallii kovia asioita, jotta ne pysäyttäisivät ihmisen ja laittaisivat hänet miettimään.
Kunhan nyt toin tämänkin vaihtoehdon esiin. Voimia ja jaksamista sinulle elämääsi.
Jännä Jumala sinulla kyllä.
Kurmoottaa lastaan, että oppii olemaan.
Noinko sinä toimit omia mahdollisia lapsiasi tai läheisiäsi kohtaan? Annat runtua että pikku perkeleet oppivat olemaan?
Teidän uskisten käsitys Jumalasta on jotenkin kieroutunut ja perverssi.
Kuinka kukaan edes voisi aidosti rakastaa tuollaista Jumalaa, joka toimii kuin jokin pienisieluinen diktaattori?
Siis tämä!!! Jos jumala olisi olemassa niin ei se kiusaisi ihmisiä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap, joitakin kurmuutetaan tässä elämässä enemmän kuin toisia. Eihän siinä oikeastaan auta kun suomalainen järkkymätön sisu, että kiusallaankin jatkaa eteenpäin jos ei muuta. Itselläkin oli rankka vuosikymmen ja nyt pari vuotta vähän parempaa, mutta edelleen on sellainen vähän säikky olo että mitä elämä seuraavaksi järjestää. Synkimpinä hetkinä itseä lohdutti että ihmiselämä on oikeasti aika lyhyt. Sekä kärsimys että ilon hetket, kaikki on ohikiitävää universumissa. Pian olen vain tähtipölyä taas ja maailma jatkaa radallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin molemmat vanhemmat lapsena enkä ikinä kehtaiai valittaa tuollaisista pikkuasioista. Rankka lapsuus tekee ihmisestä vahvemman ja tuo sietokykyä.
Mitä? Onko sinun mielestä muitten ongelmat vähäpäitöisiä verrattuna sinun ongelmiin? Olen pahoillani vanhempiesi menetyksestä, mutta jokaisella on omat ristinsä kannettavana, oli ne sitten isoja tai pieniä. Luulisi sinun ymmärtävän, kun olet paljon joutunut kestämään, ja "sietokykyä" kasvattamaan.
Eiköhän orvoksi jääneellä ole enemmän elämän kokemusta kuin kenelläkään.
Tää on varmaan vitsi? Orvoksi jääminen on toki ikävää, mutta aikuisella pitää olla työkalut mennä eteenpäin. On ihmisiä, joilla on aika paljon isompiakin ristejä kannettavanaan. Ei orpous ole mikään läpi elämän esiin vedettävä uhrikortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Se vaan jatkuu sellaisena teki mitään tai ei.
Jumala vihaa läskiä ja rankaisee häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ajatellut hengellisiä asioita, ikuisuusasioita? Vaikeudet elämässä eivät välttämättä ole jotain sattumaa tai huonoa tuuria. Usein Jumala vetää ihmistä niiden kautta puoleensa. Kun asiat sujuvat, harva ihminen sellaisessa elämäntilanteessa alkaa miettiä vakavia asioita, omaa iankaikkisuuskohtaloaan yms. Siksi Jumala sallii kovia asioita, jotta ne pysäyttäisivät ihmisen ja laittaisivat hänet miettimään.
Kunhan nyt toin tämänkin vaihtoehdon esiin. Voimia ja jaksamista sinulle elämääsi.
Uskonnot ovat ihmisten joukkopsykooseja käytännössä. Toki jos joku niistä lohtua saa niin senkus, mutta aika mautonta tulla sanomaan toisten kärsimykselle että se on Jumalan tahto. On täysin sattumaa, että synnyimme, on sattumaa, että meille kehittyi tietoisuus, paljon on vain sattuman tuotosta. Ihmisen perustarve on keksiä merkitystä kaikelle, sen takia näemme pilvissäkin kuvioita ja keksimme heti loogisen tarinan päässämme jollekin tapahtumankululle, vaikka tapahtumassa ei olisi mitään loogista. Harvan polla kestää sitä että asioilla ei ole sen syvempää tarkoitusta. Niinhän se Nietzschekin julisti.
Mä suhtaudun kaikkeen filosofisesti
ja sieluni evoluution oppiläksyihin
kuuluvana oppimateriaalina.
Olen yhä selektiivisempi
ihmisten suhteen, mutta itse Elämään
en koskaan katkeroidu. Kun valitsen
seurani frekvenssimatchina, en voi
mennä kovin pieleen, sillä intressimme ovat
tällöin hyvin samankaltaiset. Suhde
päihteisiin on myös ratkaiseva tekijä.
Hengellisyyteni
ja vahva uskoni ovat kivijalkani.
Ihmisten kontolle en onneni avaimia
sälytä. Jollen ole tyytyväinen ja tasapainoinen yksin ja omillani - kukaan
muukaan ei sitä voi puolestani olla/tehdä.
E
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani on tullut pettymyksiä toisensa perään. Ensin itse sairastuin parantumattomasti. Seuraavaksi tuli puolisolle diagnoosi etenevästä sairaudesta, johon on vain oireita lievittäviä hoitoja.
Tuli työttömyyttä ja sen myötä talousvaikeuksia. Kaverit alkoivat ottaa etäisyyttä.
Pahinta kuitenkin oli, että lapseni joutui liikenneonnettomuuteen, jossa vammautui loppuiäkseen. Tuntuu, että kaiken muun kestän, mutta tämä on asia, joka tuntuu täysin ylivoimaiselta. Minusta pitäisi tulla vielä lapseni omaishoitaja ja se tuntuu pahalta. Kaikkien haaveiden ja toiveiden mureneminen lapsen kohdalla.
Tuntuu pahalta sun puolestasi. Toivottavasti saat elämääsi jotain kautta vielä valoa ja vertaistukea, jonka avulla jaksaa. Olet supersankari, kun jaksat noinkin hyvin.
Edellinen ainoa minulta.
Toivotan erinomaista iltaa
ja mitä parhainta viikkoa. E
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin molemmat vanhemmat lapsena enkä ikinä kehtaiai valittaa tuollaisista pikkuasioista. Rankka lapsuus tekee ihmisestä vahvemman ja tuo sietokykyä.
Mitä? Onko sinun mielestä muitten ongelmat vähäpäitöisiä verrattuna sinun ongelmiin? Olen pahoillani vanhempiesi menetyksestä, mutta jokaisella on omat ristinsä kannettavana, oli ne sitten isoja tai pieniä. Luulisi sinun ymmärtävän, kun olet paljon joutunut kestämään, ja "sietokykyä" kasvattamaan.
Eiköhän orvoksi jääneellä ole enemmän elämän kokemusta kuin kenelläkään.
Tää on varmaan vitsi? Orvoksi jääminen on toki ikävää, mutta aikuisella pitää olla työkalut mennä eteenpäin. On ihmisiä, joilla on aika paljon isompiakin ristejä kannettavanaan. Ei orpous ole mikään läpi elämän esiin vedettävä uhrikortti.
Lapselle pahinta mitä voi olla on menettää vanhempansa. Orvoksi jääminen on rankin mahdollinen tapahtuma eikä sitä voi ymmärtää sellaiset jotka on saaneet elää vanhempien helmoissa, se tuo elämän kokemusta ja koettu rankka lapsuus itsenäistää ja tuo perspektiiviä. Ei se mikään uhrikortti ole vaan totuus.
Vierailija kirjoitti:
Jumala vihaa läskiä ja rankaisee häntä.
Jumala vihaa itseään?
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on kuitenkin, loppujen lopuksi, taipumus järjestyä.
Joskus kyllä kestää pitkäänkin. Keski-ikä voi olla jo seesteistä.
Tai sitten ei.
Näin naispuolisena autistina kaikki menee vain vaikeammaksi. Ja apua ei saa mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin molemmat vanhemmat lapsena enkä ikinä kehtaiai valittaa tuollaisista pikkuasioista. Rankka lapsuus tekee ihmisestä vahvemman ja tuo sietokykyä.
Mitä? Onko sinun mielestä muitten ongelmat vähäpäitöisiä verrattuna sinun ongelmiin? Olen pahoillani vanhempiesi menetyksestä, mutta jokaisella on omat ristinsä kannettavana, oli ne sitten isoja tai pieniä. Luulisi sinun ymmärtävän, kun olet paljon joutunut kestämään, ja "sietokykyä" kasvattamaan.
Eiköhän orvoksi jääneellä ole enemmän elämän kokemusta kuin kenelläkään.
Tää on varmaan vitsi? Orvoksi jääminen on toki ikävää, mutta aikuisella pitää olla työkalut mennä eteenpäin. On ihmisiä, joilla on aika paljon isompiakin ristejä kannettavanaan. Ei orpous ole mikään läpi elämän esiin vedettävä uhrikortti.
Lapselle pahinta mitä voi olla on menettää vanhempansa. Orvoksi jääminen on rankin mahdollinen tapahtuma eikä sitä voi ymmärtää sellaiset jotka on saaneet elää vanhempien helmoissa, se tuo elämän kokemusta ja koettu rankka lapsuus itsenäistää ja tuo perspektiiviä. Ei se mikään uhrikortti ole vaan totuus.
No ei todellakaan ole. Osa lapsista elää niin karmeissa oloissa että vanhempien kuolema olisi ollut vain helpotus. Pienet vauvatkin joutuu jo seksuaalirikosten ja insestin uhriksi, elävät vuosikausia väkivallan ja huumeiden keskellä. Orvoksi päätyminen on aika kevyttä niiden oikeasti karujen kohtaloiden rinnalla. Mutta ethän sä sitä halua nähdä, vaikka tekisi ihan hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin molemmat vanhemmat lapsena enkä ikinä kehtaiai valittaa tuollaisista pikkuasioista. Rankka lapsuus tekee ihmisestä vahvemman ja tuo sietokykyä.
Mitä? Onko sinun mielestä muitten ongelmat vähäpäitöisiä verrattuna sinun ongelmiin? Olen pahoillani vanhempiesi menetyksestä, mutta jokaisella on omat ristinsä kannettavana, oli ne sitten isoja tai pieniä. Luulisi sinun ymmärtävän, kun olet paljon joutunut kestämään, ja "sietokykyä" kasvattamaan.
Eiköhän orvoksi jääneellä ole enemmän elämän kokemusta kuin kenelläkään.
Tää on varmaan vitsi? Orvoksi jääminen on toki ikävää, mutta aikuisella pitää olla työkalut mennä eteenpäin. On ihmisiä, joilla on aika paljon isompiakin ristejä kannettavanaan. Ei orpous ole mikään läpi elämän esiin vedettävä uhrikortti.
Lapselle pahinta mitä voi olla on menettää vanhempansa. Orvoksi jääminen on rankin mahdollinen tapahtuma eikä sitä voi ymmärtää sellaiset jotka on saaneet elää vanhempien helmoissa, se tuo elämän kokemusta ja koettu rankka lapsuus itsenäistää ja tuo perspektiiviä. Ei se mikään uhrikortti ole vaan totuus.
No ei todellakaan ole. Osa lapsista elää niin karmeissa oloissa että vanhempien kuolema olisi ollut vain helpotus. Pienet vauvatkin joutuu jo seksuaalirikosten ja insestin uhriksi, elävät vuosikausia väkivallan ja huumeiden keskellä. Orvoksi päätyminen on aika kevyttä niiden oikeasti karujen kohtaloiden rinnalla. Mutta ethän sä sitä halua nähdä, vaikka tekisi ihan hyvää.
Aika kohtuutonta olisi sanoa vanhemmista noin, ne joilla vanhemmat elossa on aina mahdollisuus elää vanhempiensa kanssa. Sitä mahdollisuutta vanhempansa menettäneillä ei ole. Orvoksi jääminen ei todellakaan ole mitään kevyttä, vaan oikeasti karuin mahsollinen kohtalo minkä lapsi on joutunut kokemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on kuitenkin, loppujen lopuksi, taipumus järjestyä.
Joskus kyllä kestää pitkäänkin. Keski-ikä voi olla jo seesteistä.
Tai sitten ei.
Näin naispuolisena autistina kaikki menee vain vaikeammaksi. Ja apua ei saa mistään.
Minulta ei tällaisia kommentteja.
Yksinasuvana naisena myönnän
toivovani fyysistä koskemattomuutta.
Tilaa ilman sèksuaalista ahdistelua
tai väkisin seuran tuputtamista >
sanomani EI-sanan jälkeen. Sama
toive IRL sekä digimaastoissa.
Onko mikään sen
karmeampaa kuin väsymätön
paranoidi stalkkeri, jolla obsessiona
> itseluotu yksipuolinen
mielikuvitussuhde sinuun,
ventovieraaseen naishlöön?
Sellaisen hörhön sain riesaksi tältä
alustalta. Syyntakeeton mt-
miekkonen kutsuu rakkaakseen.
Jatkaa, jatkaa;
ei jätä minua rauhaan millään. 😳💭
E
Alue: Aihe vapaa
Kaipa mullakin on persuksilleen aika lailla mennyt, mutta niinkään sitä tule mietittyä. Päivä kerrallaan tässä mennään ja eletään ja varsinkin nautitaan siitä mitä tuleman pitää.