Jatkuva epäonni ja pettymykset elämässä

Vierailija kirjoitti:

Aina voo ajatella että voisi mennä huonmminkin, et varmaankaan ole saanut syöpädoagnoosia lääkäriltä. Jotkut toiset ihmiset ovat ja vaihtaisivat mielellään paikkaa kanssasi. Jumala muös rankaisee toimettomia lihavia ihmisiä. Ryhdy aktiiviseksi ja älä ole ylipainoinen niin jumala rakastaa sinua enemmän.

Oletko ihan täysivaltainen yhteiskunnan jäsen? Aika pelottavaa jos näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On samaa ollut jo lähes 10 vuotta. Juuri pohdin että mitä tässä tekisi

Teemitä lystäät. Niin tekee muutkin.

Ei minulta missään nimessä 

tällaisia valitusvirsiä. Kannan

itseni ja elämäni arvokkuudella.

E

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voo ajatella että voisi mennä huonmminkin, et varmaankaan ole saanut syöpädoagnoosia lääkäriltä. Jotkut toiset ihmiset ovat ja vaihtaisivat mielellään paikkaa kanssasi. Jumala muös rankaisee toimettomia lihavia ihmisiä. Ryhdy aktiiviseksi ja älä ole ylipainoinen niin jumala rakastaa sinua enemmän.

Oletko ihan täysivaltainen yhteiskunnan jäsen? Aika pelottavaa jos näin on.

Kannattaa todellakin pyrkiä

normaalipainoindeksin ylärajoille

oman vitaliteettinsa kannalta.

Saa myös tietysti huomiota/

seuraa viehättävällä, hoikalla,

vetreällä habituksella ylipainoista

inehmoa huomattavasti helpommin.

(He, jotka seuraa kaipaavat. Itse en..)

-E sivulta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan ajatellut hengellisiä asioita, ikuisuusasioita? Vaikeudet elämässä eivät välttämättä ole jotain sattumaa tai huonoa tuuria. Usein Jumala vetää ihmistä niiden kautta puoleensa. Kun asiat sujuvat, harva ihminen sellaisessa elämäntilanteessa alkaa miettiä vakavia asioita, omaa iankaikkisuuskohtaloaan yms. Siksi Jumala sallii kovia asioita, jotta ne pysäyttäisivät ihmisen ja laittaisivat hänet miettimään.

Kunhan nyt toin tämänkin vaihtoehdon esiin. Voimia ja jaksamista sinulle elämääsi.

Jännä Jumala sinulla kyllä.

Kurmoottaa lastaan, että oppii olemaan.

Noinko sinä toimit omia mahdollisia lapsiasi tai läheisiäsi kohtaan? Annat runtua että pikku perkeleet oppivat olemaan?

Teidän uskisten käsitys Jumalasta on jotenkin kieroutunut ja perverssi.

Kuinka kukaan edes voisi aidosti rakastaa tuollaista Jumalaa, joka toimii kuin jokin pienisieluinen diktaattori?

Siis tämä!!! Jos jumala olisi olemassa niin ei se kiusaisi ihmisiä !

Uskiskommentit muilta. E

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menetin molemmat vanhemmat lapsena enkä ikinä kehtaiai valittaa tuollaisista pikkuasioista. Rankka lapsuus tekee ihmisestä vahvemman ja tuo sietokykyä.

Mitä? Onko sinun mielestä muitten ongelmat vähäpäitöisiä verrattuna sinun ongelmiin? Olen pahoillani vanhempiesi menetyksestä, mutta jokaisella on omat ristinsä kannettavana, oli ne sitten isoja tai pieniä. Luulisi sinun ymmärtävän, kun olet paljon joutunut kestämään, ja "sietokykyä" kasvattamaan.

Eiköhän orvoksi jääneellä ole enemmän elämän kokemusta kuin kenelläkään.

Tää on varmaan vitsi? Orvoksi jääminen on toki ikävää, mutta aikuisella pitää olla työkalut mennä eteenpäin. On ihmisiä, joilla on aika paljon isompiakin ristejä kannettavanaan. Ei orpous ole mikään läpi elämän esiin vedettävä uhrikortti.

Lapselle pahinta mitä voi olla on menettää vanhempansa. Orvoksi jääminen on rankin mahdollinen tapahtuma eikä sitä voi ymmärtää sellaiset jotka on saaneet elää vanhempien helmoissa, se tuo elämän kokemusta ja koettu rankka lapsuus itsenäistää ja tuo perspektiiviä. Ei se mikään uhrikortti ole vaan totuus.

Myötätuntoni sinulle. E

Orvoksi jääminen ei todellakaan ole pahin kohtalo mitä lapselle voi sattua, jos nyt aivan pakko on sellaista väittää, niin kyllä om pöajon pahempaakin. Myös Suomessa.

#66 minulta viimeinen.

Olin jo yli 35-vee keski-ikään

astunut nainen isäpuoleni kuoleman

hetkellä.. ja jo yli 45 äitini mennessä.

Biologinen isäni elää yhä. E

Biologinen isäni oli kuvioissa

äidin vihkipuolisona ja huushollin

jäsenenä vain 5-vuotiaaksi. Sitten 

heille tuli avioero äitini aloitteesta.

Suhde oli vain vajaan 7 vuoden 

mittainen. Äitini aivoverenvuoto 

ja invaliditeetti + kuntoutusjakso

tietysti ajoivat isäni hakemaan 

seuransa vieraista liiton ulkopuol.

kaunottarista - nuorella viriilillä

miehellä oli fyysiset tarpeensa.

En tästä kaunaa isälleni kanna. 

Karismaattinen, kaunis, viisas äitini 

löysi pian upean uuden ihmisen

rinnalleen naapurimaasta,

ja minä + veljeni

saimme supermahtavan isäpuolen. E

Narsisteille kuuluu kylmä kohtalo. Korjaa virhees, niin asiat muuttuu ja paranee. 

Vierailija kirjoitti:

Narsisteille kuuluu kylmä kohtalo. Korjaa virhees, niin asiat muuttuu ja paranee. 

Sinä olet pillütta jäänyt kiimakulli Savosta?

Hahah. 

Kannattaisiko aikuistua ja ottaa vastuu elämästäsi ja lopettaa tuo uhriutuminen sekä valittaminen ja tehdä muutoksia elämään että asiat muuttuisi paremmaksi? Vai oletko niitä naisia jotka pitää itseään kaikella tapaa täydellisenä ja kaikki on aina muiden vikaa?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko aikuistua ja ottaa vastuu elämästäsi ja lopettaa tuo uhriutuminen sekä valittaminen ja tehdä muutoksia elämään että asiat muuttuisi paremmaksi? Vai oletko niitä naisia jotka pitää itseään kaikella tapaa täydellisenä ja kaikki on aina muiden vikaa?

Excuse me.

Kenelle selität? Mä en hae tältä sivulta

yhtään mitään 'tukea enkä apua.'

Iso osa kirjoittajista on laholatvoja.

En sellaisilta neuvoja ota.

Tämä on minulle pelkkä viihdesaitti.

Kaikki elämässäni on hallinnassa. 

E

Mikä on kohde jos

Ei tiedossa ole

Koska tulee se hetki

Mikä tuo uskottavuutta 

Elämän ilot halut teot

Kyvyt olla nyt

Ja aina kun en ajatellut tehdä sen 

Harhan

Haaveissa vaiko oot mun

Kun tänään lähdet

Vielä on kesää jäljellä 

Jos vielä oot vapaa 

-E

Vierailija kirjoitti:

Orvoksi jääminen ei todellakaan ole pahin kohtalo mitä lapselle voi sattua, jos nyt aivan pakko on sellaista väittää, niin kyllä om pöajon pahempaakin. Myös Suomessa.

On

Tervetuloa joukkoon :

- lapsuus alkoholisti perheessä 

-väkivalta, henkinen ja fyysinen lapsena 

-koulukiusaaminen

-krooninen sairaus x3

-keskenmeno x4

-avioero x2

-lapsen vakava sairastuminen

-lapsen joutuminen teholle ja sairaalassa monta kk

Jne listaa voisi jatkaa loputtomiin. Moni kysyy miten jaksan. No en jaksa, ei vaan ole vaihtoehtoja. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on kohde jos

Ei tiedossa ole

Koska tulee se hetki

Mikä tuo uskottavuutta 

Elämän ilot halut teot

Kyvyt olla nyt

Ja aina kun en ajatellut tehdä sen 

Harhan

Haaveissa vaiko oot mun

Kun tänään lähdet

Vielä on kesää jäljellä 

Jos vielä oot vapaa 

-E

🔵GÖNTSÄ ÄLÄ VIITSI. Ei oikea E.

Vierailija kirjoitti:

Orvoksi jääminen ei todellakaan ole pahin kohtalo mitä lapselle voi sattua, jos nyt aivan pakko on sellaista väittää, niin kyllä om pöajon pahempaakin. Myös Suomessa.

Helppohan se on huudella jos ei ole mitään kokemusta asiasta. Vanhempien menettäminen lapsuudessa romahduttaa lapsen maailman, pakottaa sellaiseen tilanteeseen mihin yhdenkään lapsen ei koskaan kuuluisi joutua. Ehkä siksi vanhempansa menettäneissä lapsissa on jotain sellaista herkkyyttä ja ymmärrystä oikeasta elämästä mitä muissa ei. Vanhempien menettäminen lapsuudessa tekee vahvemmaksi ja itsenäisemmäksi ja sen huomaa aikuisenakin.

Eipä ole kaikki pääkopassa kunnossa tällä tyypillä, joka jankuttaa vanhempiensa menetyksestä vuosi toisensa jälkeen. On tainnut takertua menetykseensä siten, ettei koskaan tule olemaan tasapainossa itsensä kanssa. 

Lionel Messikö se sielä kirjottelee 🤣

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kaikki pääkopassa kunnossa tällä tyypillä, joka jankuttaa vanhempiensa menetyksestä vuosi toisensa jälkeen. On tainnut takertua menetykseensä siten, ettei koskaan tule olemaan tasapainossa itsensä kanssa. 

Kaikki eivät vaan koe yhtä rankkoja vastoinkäymisiä.