Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (1043)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas , itse oli 90 luvulla yksinhuoltaja eikä ollut tukiverkkoja. Ihan sitä kuule itse lapsista huolehdi 24/7 enkä edes olettanut saavani apua. Joten en kyllä ymmärrä mikä on ongelma jos perheessä on kaksi vanhempaa? Mitä ihme lomailua kaipaatte, toinen ulos lasten kanssa ja toinen lepää sen ajan. Ihme valitusta, niin itse kuitenkin olette ne lapset tehneet/ halunneet
Mahtavan rakentava viesti! Että kun et apua saanut/tarvinnut, ei sitä pidä muidenkaan saaman. Eikä, herrajestas sentään, toivoakaan!
Tässä kommentissa kuule on varmasti kyse siitä,että aplla ei ole täyttä todellisuudentajua sen suhteen,kuinka paljon paljon paljon raskaampaa voisi olla,eli hän tosiaan tekee kärpäsestä härkäsen. sellaisen mielestä,joka on ollut moninverroin kovemmilla kuin hän itse ja silti kuin ihmeen kaupalla selvinnyt edes jotenkuten-kaikki eivät selviä. Jos apsta tuntuu että psyyke ei kestä,on olemassa esim. mielipalvelu, jonne voi soittaa anonyymisti. Se kummasti helpottaa jaksamien suhteen,kun saat purkaa pääsi sisällön jollekulle,ihan sama tajuaako kaikkea vai ei. VIelä 90-luvullakaan ei tosiaan ollut mitään esim nettiauttajia tai puhelinlinjoja,jonne olisi voinut soitella-ihmiset todella jaksoivat miten jaksoivat ja moni ei sitten enää laman tultua jaksanutkaan,vaan alkoholismin ja itsemu rhien piikki oli todella nosteessa,mutta lastensuojelua ei kiinnostellut pas kaakaan mitä lapsille kuului. Mitäpä te 2000-luvulla syntyneet toisaalta ymmärtäisittekään,kun kaiken on oltava niin kivutonta ja helppoa? Kyllä huomaa,kuinka suomalainen kuttuuri on muuttunut vain parissa vuosikymmenessä-eikä kaikessa parempaan todellakaan.
Et näköjään ymmärtänyt aloitusta. Ohis
Ja sinä et taida ymmärtää,että kaiken,mistä ap aloituksessaan puhuu,minä olen totaali yhna hoitanut yksin,noin 20 vuotta. Että jos "kuittailua" tarkoitat,tämä ei ole sitä,vaan yritys herättää ap näkemään,että jos ihmiiset,jotka ovat paljon vaikeammissa tilanteissa kuin hän, on hänen ymmärrettävä, että kyse on omasta asenteesta ja siitä,mitä todella pitää tärkeänä. Jos työ on lapsia tärkeämpää tai talous ei salli lopettaa töitä,niin silloin maksajina ovat lapset. Kaikki on arvovalintaa ja jos ap ei herää tähän ajoissa,hänelle tulee jatkossa tätäkin suurempia ongelmia,niin lasten kuin parisuhteenkin osalta,se on selvää. Että kritiikki on eri asia, kuin "kuittailu",ymmärrätkö sinä itse lukemaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 lasta, nyt 9-19v ja ei ole ollut apuja meilläkään ikinä kun kaikki sukulaiset kaukana, mutta en ole muuta odottanutkaan. Sama tilanne oli myös itselläni lapsena. Omat vanhemmat hoiti, ei kaukana asuvat isovanhemmat ikinä, vaikka rakkaita ja tärkeitä olivatkin. Siitä sainkin hyvän mallin vanhemmiltani kuinka ihan hyvin sitä pärjää lopulta, vaikka välillä rankkaa onkin esim. lasten sairastaessa ja miehen ollessa matkatyössä.
Nykyvanhemmat suorittaa vanhemmuutta aivan liikaa. Ei tarvi koko ajan olla tekemässä ja menemässä ja lapsia viihdyttämässä. Ottakaa rennommin niin jaksaa paremmin.
Ei kyse aina ole mistään tekemisistä ja viihdyttämisistä. Meillä esimerkiksi kuormittaa se, että lapsi on ns. erityinen. Diagnoosia ei vielä näin pienellä (5 v) ole, mutta elo hänen kanssaan on kuormittavaa. Samasta asiasta saattaa joutua sanomaan sen sata kertaa, lapsi kaipaa arjen asioissa apua (osa tämänikäisistä on todella omatoimisia), ruokailun kanssa on haastetta ja lapsella on haasteita tunnesäätelyn kanssa. Väistämättä tällainen kuormittaa. Päiväkotiarki kuitenkin antaa vanhemmille jonkinlaisen tauon lapsen kanssa olosta, vaikka vanhemmat olisivatkin tauon aikana töissä.
Vammaisuuden mahdollisuuden takia just jätin lisääntymättä.
Helppo tulla pätemään, jos itsellä ei ole käsitystä 2020-luvun vanhemmuudesta ja työelämän paineista. Vanhemmuus ja työelämä on ollut ihan toista luokkaa muutama kymmenen vuotta takaperin.
Toisin kuin wt-ap:n kuvitelmissa, ysärin lapsuudessa ei normaaleissa piireissä todellakaan lapset olleet minkään isovanhempien tai sukulaisten riesana tai hoidettavana ikinä. Sukulaisia köytiin moikkaamassa päiväseltään, ja lapset eivät todellaaan olleet kenenkään ulkopuolisen hoidettvana tai alle kouluikäisenä ulkona itsekseen. Uimarannoilla yksin eivät ikinä, täysin mahdoton ajatuskin. Vanhemmat hoitivat itsestään selvästi omat lapsensa, ja se oli sitä normaalia perhe-elämää. Naurettava ajatus jostain parisuhdeajasta tai jatkuvasta kersojen viihdyttämisestä. Lukivat ja rakentelivat kotona, jos vanhemmat torkkuivat.
Näin siis normaaliälyisissä perheissä, joissa fokus oli perheessä, ei munan perässä juoksemisessa.
Vierailija kirjoitti:
Toisin kuin wt-ap:n kuvitelmissa, ysärin lapsuudessa ei normaaleissa piireissä todellakaan lapset olleet minkään isovanhempien tai sukulaisten riesana tai hoidettavana ikinä. Sukulaisia köytiin moikkaamassa päiväseltään, ja lapset eivät todellaaan olleet kenenkään ulkopuolisen hoidettvana tai alle kouluikäisenä ulkona itsekseen. Uimarannoilla yksin eivät ikinä, täysin mahdoton ajatuskin. Vanhemmat hoitivat itsestään selvästi omat lapsensa, ja se oli sitä normaalia perhe-elämää. Naurettava ajatus jostain parisuhdeajasta tai jatkuvasta kersojen viihdyttämisestä. Lukivat ja rakentelivat kotona, jos vanhemmat torkkuivat.
Näin siis normaaliälyisissä perheissä, joissa fokus oli perheessä, ei munan perässä juoksemisessa.
Me ollaan eletty se ysäri…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kuvitelmat siitä, että lapsia hoidatettiin isovanhemmilla maalla, ovat jostain Tiina-kirjoista. Oikeissa, paremmissa perheissä niin ei ole koskaan toimittu.
Kannattaa yrittää mitoittaa se lisääntymisensä kykyjensä mukaan. Onneksi ap:n ei tarvitse juurikaan nöhdä vaivaa, kun puistoruokailut eli veronmaksajst ruokkii lapset ja jårjestää valvottuja puistoja. Koulu ja viranomainen sitten kasvattaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisin kuin wt-ap:n kuvitelmissa, ysärin lapsuudessa ei normaaleissa piireissä todellakaan lapset olleet minkään isovanhempien tai sukulaisten riesana tai hoidettavana ikinä. Sukulaisia köytiin moikkaamassa päiväseltään, ja lapset eivät todellaaan olleet kenenkään ulkopuolisen hoidettvana tai alle kouluikäisenä ulkona itsekseen. Uimarannoilla yksin eivät ikinä, täysin mahdoton ajatuskin. Vanhemmat hoitivat itsestään selvästi omat lapsensa, ja se oli sitä normaalia perhe-elämää. Naurettava ajatus jostain parisuhdeajasta tai jatkuvasta kersojen viihdyttämisestä. Lukivat ja rakentelivat kotona, jos vanhemmat torkkuivat.
Näin siis normaaliälyisissä perheissä, joissa fokus oli perheessä, ei munan perässä juoksemisessa.
Me ollaan eletty se ysäri…
Mitä ilmeisimmi et tai sittenn olet samaa roskavä.keä kuin ap:kin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko tarpeen 1.muuttaa ihan ajatustapaa, eli lopetat ajattelun: "voi kun on raskasta, en saa lapsivapasta, ei saada olla miehen kanssa kahden, ei oo tukiverkkoo, oon ihan loppu lääh... "
Kokeile suggestoida aivosi eri moodiin, eli otat vaikka väkisin toisenlaisen ajattelutsvan " kiva kesäloma ihana olla lasten kanssa, kyllä tämä tästä, pikkulapsiaika ei kestä kuin muutaman vuoden, meillä on kaikki hyvin terveet lapset ja itse voidaan hyvin, lapsilla ei tarvitse olla kokoaikaa ohjattua tekemisyä, ne voi leikkiä keskenäänkin, lopetetaan suorittaminen ja zillaillaan kesä, kun lapset nukkuu on aikuisten oma aika, hankitaan lapsille hoitaja edes 1x kk".
Oman ajatustavan muuttaminen auttaa edes vähän.
Onhan niitä muoria tyttöjä ilman kesäduunia vaikka kuinka paljon jotka osaa hoitaa lapsia ja tulevat 1/2 päiväksi 50eurolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaahas , itse oli 90 luvulla yksinhuoltaja eikä ollut tukiverkkoja. Ihan sitä kuule itse lapsista huolehdi 24/7 enkä edes olettanut saavani apua. Joten en kyllä ymmärrä mikä on ongelma jos perheessä on kaksi vanhempaa? Mitä ihme lomailua kaipaatte, toinen ulos lasten kanssa ja toinen lepää sen ajan. Ihme valitusta, niin itse kuitenkin olette ne lapset tehneet/ halunneet
Minä olin kahden totaaliyksinhuoltaja 2007-2020. Ei ketään, kenelle lapset olisi voinut dumpata pariksi yöksi, tai edes yöksi. Toinen lapsista autismin kirjolla, joten kukaan ei huolinut. Enkä olisi heitä vieraalle ihmiselle halunnut antaakaan. Päiväkodissa olivat tasan sen aikaa kun itse olin töissä (päiväkodissa) joten enpä halunnut heitä roikottaa yhtään ylimääräistä päiväkodissa kuin oli pakko. Ovat nyt jo aikuisia ja muuttaneet pois. Läheiset välit on kumpaiseenkin nuoreen.
Olen seurannut sivusta kuinka serkku teki yhden lapsen ja erosi. Heillä on viikko-viikko systeemi ja serkun äiti hoitaa tyttöä säännöllisesti. Päiväkodissa tytöllä tietysti oli aina pitkät päivät, kunnes isovanhempi haki tytön päiväkodista ja vei kotiin, laittoi ruokaa ja odotteli että serkkuni saapui kotiin töistä salin kautta. En jaksa oikein kuunnella valitusta, kuinka on niin väsynyt. Kehtasipa hän kerran ehdottaa, että kun minulla on aina viikonloput vapaat niin voisi tuoda tyttärensä meille kun pitäisi päästä viikonloppureissuun ja ei ole isäviikko eikä mummolle sovi. Arvatkaapa sopiko minulle? Eipä sopinut. Minulla oli treffit itseni kanssa. Ikinä hän ei tarjoutunut lastenhoitoavuksi kun omani olivat pieniä ja olin totaaliyh, edes toiselle. Enpä kyllä olisi koko touhusta edes kostunut mitään, olisin vaan stressannut kuinka kaikki sujuu enkä olisi voinut nauttia ns vapaastani.
Moni opiskelija tulisi mielellään auttamaan kun ei oo saanut kesätöitä.
Myös reippaita eläkkeellä olevia naisia löytyy avuksi.
Tuntipalkka vaikkapa 5-10 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko tarpeen 1.muuttaa ihan ajatustapaa, eli lopetat ajattelun: "voi kun on raskasta, en saa lapsivapasta, ei saada olla miehen kanssa kahden, ei oo tukiverkkoo, oon ihan loppu lääh... "
Kokeile suggestoida aivosi eri moodiin, eli otat vaikka väkisin toisenlaisen ajattelutsvan " kiva kesäloma ihana olla lasten kanssa, kyllä tämä tästä, pikkulapsiaika ei kestä kuin muutaman vuoden, meillä on kaikki hyvin terveet lapset ja itse voidaan hyvin, lapsilla ei tarvitse olla kokoaikaa ohjattua tekemisyä, ne voi leikkiä keskenäänkin, lopetetaan suorittaminen ja zillaillaan kesä, kun lapset nukkuu on aikuisten oma aika, hankitaan lapsille hoitaja edes 1x kk".
Oman ajatustavan muuttaminen auttaa edes vähän.
Kyllä tuo auttaa paljonkin! Noin itsekin ajattelin: olen tässä ja nyt, tämä on nyt tätä, muu ei ole tärkeämpää. Ja yhtäkkiä sitä tajusi, että tosiaankaan se "muu" ei ollut nyt tärkeämpää, vain ne pienet ihmiset. Ja kummasti sitä sitten kuitenkin löyty aina joku rakonen sille omalle hetkelle, pääsi käymään vaikka yksin ruokakaupassa. Tämä on NYT tätä, nyt se oma hetki kestää puolituntia tai tunnin, turha haaveilla kokonaisesta päivästä, koska silloin vain pettyy, kun se ei järjesty.
Itse en koskaan pelännyt lähteä ja tehdä yksin asioita lasten kanssa, sillä tavalla mulla oli helpompaa. Ap:n kannattaa totutella asiaan pienin askelin. Menette vaikka ensin kauemmas leikkipuistoon kävellen, pyörillä, julkisilla.... Sitten jonnekin kesäkahvilaan, kotieläinpihalle jne. Kun huomaat, että hyvin sinä pärjäät lasten kanssa, lapset tottelee sinua riittävästi, tapaturmia ei sattunut jne., niin rohkeus kasvaa tehdä jotain aikuisellekin mieluisaa, jossa lapset kulkee mukana.
Uimarannalle kyllä yrittäisin saada jonkun toisen aikuisen mukaan. Eikö edes naapurissa ole ketään vaikka vanhempaa mukavaa ihmistä, jolta rohkenesit kysyä, että lähtisikö joskus kaveriksi, että lapset pääsisivät uimaan? Tai joku sun kaveri?
Me ollaan oltu koko loma mökillä lasten kanssa. Ei ole tarvinnut lapsia viihdytellä, perään on katsottu, kun on uintiaika, muuten ovat keksineet tekemistä ihan itse. Illalla on rauhoituttu saunan ja päivällisen jälkeen lukutuokioon. Miehellä on rauhallinen lukuääni. Ja sitten lapset haluavatkin nukkumaan. Klo 20 menivät ja vieläkin nukkuvat. Meillä oli ilkalla monta tuntia parisuhdeaikaa.
Kaupungissa on kaksi opiskelityttöä, joita voi pyytää lapsenvahdiksi, jos meillä molemmilla on menoa yhtäaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko tarpeen 1.muuttaa ihan ajatustapaa, eli lopetat ajattelun: "voi kun on raskasta, en saa lapsivapasta, ei saada olla miehen kanssa kahden, ei oo tukiverkkoo, oon ihan loppu lääh... "
Kokeile suggestoida aivosi eri moodiin, eli otat vaikka väkisin toisenlaisen ajattelutsvan " kiva kesäloma ihana olla lasten kanssa, kyllä tämä tästä, pikkulapsiaika ei kestä kuin muutaman vuoden, meillä on kaikki hyvin terveet lapset ja itse voidaan hyvin, lapsilla ei tarvitse olla kokoaikaa ohjattua tekemisyä, ne voi leikkiä keskenäänkin, lopetetaan suorittaminen ja zillaillaan kesä, kun lapset nukkuu on aikuisten oma aika, hankitaan lapsille hoitaja edes 1x kk".
Oman ajatustavan muuttaminen auttaa edes vähän.
Kyllä tuo auttaa paljonkin! Noin itsekin ajattelin: olen tässä ja nyt, tämä on nyt tätä, muu ei ole tärkeämpää. Ja yhtäkkiä sitä tajusi, että tosiaankaan se "muu" ei ollut nyt tärkeämpää, vain ne pienet ihmiset. Ja kummasti sitä sitten kuitenkin löyty aina joku rakonen sille omalle hetkelle, pääsi käymään vaikka yksin ruokakaupassa. Tämä on NYT tätä, nyt se oma hetki kestää puolituntia tai tunnin, turha haaveilla kokonaisesta päivästä, koska silloin vain pettyy, kun se ei järjesty.
Itse en koskaan pelännyt lähteä ja tehdä yksin asioita lasten kanssa, sillä tavalla mulla oli helpompaa. Ap:n kannattaa totutella asiaan pienin askelin. Menette vaikka ensin kauemmas leikkipuistoon kävellen, pyörillä, julkisilla.... Sitten jonnekin kesäkahvilaan, kotieläinpihalle jne. Kun huomaat, että hyvin sinä pärjäät lasten kanssa, lapset tottelee sinua riittävästi, tapaturmia ei sattunut jne., niin rohkeus kasvaa tehdä jotain aikuisellekin mieluisaa, jossa lapset kulkee mukana.
Uimarannalle kyllä yrittäisin saada jonkun toisen aikuisen mukaan. Eikö edes naapurissa ole ketään vaikka vanhempaa mukavaa ihmistä, jolta rohkenesit kysyä, että lähtisikö joskus kaveriksi, että lapset pääsisivät uimaan? Tai joku sun kaveri?
Sori, nyt jäi mieleen jostain toisesta ketjusta juttuja (jollakin oli uimataidottomat 3 ja 7 v, ja mies joka ei suostunut osallistumaan mihinkään...), ei ne liittynytkään tähän aloitukseen....
On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta.
Tämä on kyllä todella hämmentävää, etkö AP todella tajunnut sitä että vanhemmuus on vastuussa olemista ympärivuorokautisesti siihen saakka kun lapset on aikuisia tai pärjäävät omillaan?
Eihän tämä pidä paikkaansa ollenkaan. Minun lapseni ovat syntyneet 1987 ja 1990, eikä meillä ollut tukiverkkoja. Toiset isovanhemmat asuivat kaukana ja olivat vanhoja, peräti kuusikymppisiä, toiset olivat työelämässä ja kiireisiä. Asuimme eteläisessä Helsingissä. Siellä ei koskaan päästetty pieniä lapsia yksin ulos pihalle. Vanhoissa kerrostaloissa ei edes ollut leikkimiseen soveltuvia pihoja, vaan lapset vietiin leikkipuistoon, ja siellä he olivat joko puistotädin tai vanhempiensa valvonnassa.
Omassa lapsuudessani 60-luvulla siskoni ja minut työnnettiin tuon tuostakin mummolaan, jotta vanhempamme pääsivät bilettämään tai etelänmatkoille. Perinne ei jatkunut, vaan äitini lupasi olla hoitamatta lastenlapsiaan ja piti lupauksensa.
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta.
Tämä on kyllä todella hämmentävää, etkö AP todella tajunnut sitä että vanhemmuus on vastuussa olemista ympärivuorokautisesti siihen saakka kun lapset on aikuisia tai pärjäävät omillaan?
Vanhemmuus ei lopu edes siihen kun lapset ovat aikuisia, koska kaikki aikuiset lapset eivät pärjää omillaan. Vanhemmuus ei lopu edes lapsen kuolemaan.
Lapset olivat ennen niin paljon paremmin kasvatettuja ja tottelevaisia että isovanhempien, sukulaisten ja naapureiden oli helpompi hoitaa heitä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä muoria tyttöjä ilman kesäduunia vaikka kuinka paljon jotka osaa hoitaa lapsia ja tulevat 1/2 päiväksi 50eurolla.
Sori, mutta tuollaisella palkalla ei tule kukaan hoitamaan. Epäilen, että 20 e/h on liiankin vähän nykyään.
.un lapset syntyneet 80-luvulla ( 3) eikä yksikään ole ollut kertaakaan isovanhemmilla hoidossa. Ja 80-luvulla ei vietykää isompiq päikkyyn, kun vauva syntyi. Että semmosta peliä.