Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas , itse oli 90 luvulla yksinhuoltaja eikä ollut tukiverkkoja. Ihan sitä kuule itse lapsista huolehdi 24/7 enkä edes olettanut saavani apua. Joten en kyllä ymmärrä mikä on ongelma jos perheessä on kaksi vanhempaa? Mitä ihme lomailua kaipaatte, toinen ulos lasten kanssa ja toinen lepää sen ajan. Ihme valitusta, niin itse kuitenkin olette ne lapset tehneet/ halunneet
Mahtavan rakentava viesti! Että kun et apua saanut/tarvinnut, ei sitä pidä muidenkaan saaman. Eikä, herrajestas sentään, toivoakaan!
Tässä kommentissa kuule on varmasti kyse siitä,että aplla ei ole täyttä todellisuudentajua sen suhteen,kuinka paljon paljon paljon raskaampaa voisi olla,eli hän tosiaan tekee kärpäsestä härkäsen. sellaisen mielestä,joka on ollut moninverroin kovemmilla kuin hän itse ja silti kuin ihmeen kaupalla selvinnyt edes jotenkuten-kaikki eivät selviä. Jos apsta tuntuu että psyyke ei kestä,on olemassa esim. mielipalvelu, jonne voi soittaa anonyymisti. Se kummasti helpottaa jaksamien suhteen,kun saat purkaa pääsi sisällön jollekulle,ihan sama tajuaako kaikkea vai ei. VIelä 90-luvullakaan ei tosiaan ollut mitään esim nettiauttajia tai puhelinlinjoja,jonne olisi voinut soitella-ihmiset todella jaksoivat miten jaksoivat ja moni ei sitten enää laman tultua jaksanutkaan,vaan alkoholismin ja itsemu rhien piikki oli todella nosteessa,mutta lastensuojelua ei kiinnostellut pas kaakaan mitä lapsille kuului. Mitäpä te 2000-luvulla syntyneet toisaalta ymmärtäisittekään,kun kaiken on oltava niin kivutonta ja helppoa? Kyllä huomaa,kuinka suomalainen kuttuuri on muuttunut vain parissa vuosikymmenessä-eikä kaikessa parempaan todellakaan.
Et näköjään ymmärtänyt aloitusta. Ohis
Ja sinä et taida ymmärtää,että kaiken,mistä ap aloituksessaan puhuu,minä olen totaali yhna hoitanut yksin,noin 20 vuotta. Että jos "kuittailua" tarkoitat,tämä ei ole sitä,vaan yritys herättää ap näkemään,että jos ihmiiset,jotka ovat paljon vaikeammissa tilanteissa kuin hän, on hänen ymmärrettävä, että kyse on omasta asenteesta ja siitä,mitä todella pitää tärkeänä. Jos työ on lapsia tärkeämpää tai talous ei salli lopettaa töitä,niin silloin maksajina ovat lapset. Kaikki on arvovalintaa ja jos ap ei herää tähän ajoissa,hänelle tulee jatkossa tätäkin suurempia ongelmia,niin lasten kuin parisuhteenkin osalta,se on selvää. Että kritiikki on eri asia, kuin "kuittailu",ymmärrätkö sinä itse lukemaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 lasta, nyt 9-19v ja ei ole ollut apuja meilläkään ikinä kun kaikki sukulaiset kaukana, mutta en ole muuta odottanutkaan. Sama tilanne oli myös itselläni lapsena. Omat vanhemmat hoiti, ei kaukana asuvat isovanhemmat ikinä, vaikka rakkaita ja tärkeitä olivatkin. Siitä sainkin hyvän mallin vanhemmiltani kuinka ihan hyvin sitä pärjää lopulta, vaikka välillä rankkaa onkin esim. lasten sairastaessa ja miehen ollessa matkatyössä.
Nykyvanhemmat suorittaa vanhemmuutta aivan liikaa. Ei tarvi koko ajan olla tekemässä ja menemässä ja lapsia viihdyttämässä. Ottakaa rennommin niin jaksaa paremmin.
Ei kyse aina ole mistään tekemisistä ja viihdyttämisistä. Meillä esimerkiksi kuormittaa se, että lapsi on ns. erityinen. Diagnoosia ei vielä näin pienellä (5 v) ole, mutta elo hänen kanssaan on kuormittavaa. Samasta asiasta saattaa joutua sanomaan sen sata kertaa, lapsi kaipaa arjen asioissa apua (osa tämänikäisistä on todella omatoimisia), ruokailun kanssa on haastetta ja lapsella on haasteita tunnesäätelyn kanssa. Väistämättä tällainen kuormittaa. Päiväkotiarki kuitenkin antaa vanhemmille jonkinlaisen tauon lapsen kanssa olosta, vaikka vanhemmat olisivatkin tauon aikana töissä.
Vammaisuuden mahdollisuuden takia just jätin lisääntymättä.
Helppo tulla pätemään, jos itsellä ei ole käsitystä 2020-luvun vanhemmuudesta ja työelämän paineista. Vanhemmuus ja työelämä on ollut ihan toista luokkaa muutama kymmenen vuotta takaperin.
Alue: Aihe vapaa
.un lapset syntyneet 80-luvulla ( 3) eikä yksikään ole ollut kertaakaan isovanhemmilla hoidossa. Ja 80-luvulla ei vietykää isompiq päikkyyn, kun vauva syntyi. Että semmosta peliä.