Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Maksatte lastenhoidosta.
Ai niin mutku se m a k s a a eli tuokaan ehdotus ei kelpaa.
En tiedä ap:n asuinpaikasta.
Kaikilla paikkakunnilla ei lastenhoitoa niin vain saakaan. MLL lakkautti lastenhoitoapupalvelun. Ei välttämättä ole mitään luotettavaa tahoa, josta apua saisi. Kuinka moni esim. uskaltaisi jättää lapsensa täysin ventovieraan luokse hoitoon tai päästä tuntemattoman ihmisen kotiinsa? Somessa kuka tahansa voi esittää mitä tahansa ja se lastenhoitoapua rahaa vastaan tarjoava voi olla kaikkea muuta kuin täyspäinen tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 lasta, nyt 9-19v ja ei ole ollut apuja meilläkään ikinä kun kaikki sukulaiset kaukana, mutta en ole muuta odottanutkaan. Sama tilanne oli myös itselläni lapsena. Omat vanhemmat hoiti, ei kaukana asuvat isovanhemmat ikinä, vaikka rakkaita ja tärkeitä olivatkin. Siitä sainkin hyvän mallin vanhemmiltani kuinka ihan hyvin sitä pärjää lopulta, vaikka välillä rankkaa onkin esim. lasten sairastaessa ja miehen ollessa matkatyössä.
Nykyvanhemmat suorittaa vanhemmuutta aivan liikaa. Ei tarvi koko ajan olla tekemässä ja menemässä ja lapsia viihdyttämässä. Ottakaa rennommin niin jaksaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas , itse oli 90 luvulla yksinhuoltaja eikä ollut tukiverkkoja. Ihan sitä kuule itse lapsista huolehdi 24/7 enkä edes olettanut saavani apua. Joten en kyllä ymmärrä mikä on ongelma jos perheessä on kaksi vanhempaa? Mitä ihme lomailua kaipaatte, toinen ulos lasten kanssa ja toinen lepää sen ajan. Ihme valitusta, niin itse kuitenkin olette ne lapset tehneet/ halunneet
En ymmärrä, mikä tarve on pistää pahemmaksi tyyliin "toista se on mulla".
Meilläkään ei aikoinaan ollut juurikaan tukiverkkoja. Vanhat vanhemmat molemmilla ja puolison äiti asui toisessa maassakin. Mutta vaihdettiin jonkin verran lastenhoitoa kaveriperheen kanssa.
Nyt kun ollaan itse isovanhempia, autetaan mielellämme lastenlasten hoidossa ihan viikkokin kerrallaan, vaikka nyt 13 vuoden isovanhemmuuden jälkeen, oma jaksaminen ei ihan täydellä tasolla olekaan. Mutta muistan hyvin, millaista oli, kun ei ollut mummolaa tms, johon viedä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas , itse oli 90 luvulla yksinhuoltaja eikä ollut tukiverkkoja. Ihan sitä kuule itse lapsista huolehdi 24/7 enkä edes olettanut saavani apua. Joten en kyllä ymmärrä mikä on ongelma jos perheessä on kaksi vanhempaa? Mitä ihme lomailua kaipaatte, toinen ulos lasten kanssa ja toinen lepää sen ajan. Ihme valitusta, niin itse kuitenkin olette ne lapset tehneet/ halunneet
Mahtavan rakentava viesti! Että kun et apua saanut/tarvinnut, ei sitä pidä muidenkaan saaman. Eikä, herrajestas sentään, toivoakaan!
Vierailija kirjoitti:
3 lasta, nyt 9-19v ja ei ole ollut apuja meilläkään ikinä kun kaikki sukulaiset kaukana, mutta en ole muuta odottanutkaan. Sama tilanne oli myös itselläni lapsena. Omat vanhemmat hoiti, ei kaukana asuvat isovanhemmat ikinä, vaikka rakkaita ja tärkeitä olivatkin. Siitä sainkin hyvän mallin vanhemmiltani kuinka ihan hyvin sitä pärjää lopulta, vaikka välillä rankkaa onkin esim. lasten sairastaessa ja miehen ollessa matkatyössä.
Nykyvanhemmat suorittaa vanhemmuutta aivan liikaa. Ei tarvi koko ajan olla tekemässä ja menemässä ja lapsia viihdyttämässä. Ottakaa rennommin niin jaksaa paremmin.
Ei kyse aina ole mistään tekemisistä ja viihdyttämisistä. Meillä esimerkiksi kuormittaa se, että lapsi on ns. erityinen. Diagnoosia ei vielä näin pienellä (5 v) ole, mutta elo hänen kanssaan on kuormittavaa. Samasta asiasta saattaa joutua sanomaan sen sata kertaa, lapsi kaipaa arjen asioissa apua (osa tämänikäisistä on todella omatoimisia), ruokailun kanssa on haastetta ja lapsella on haasteita tunnesäätelyn kanssa. Väistämättä tällainen kuormittaa. Päiväkotiarki kuitenkin antaa vanhemmille jonkinlaisen tauon lapsen kanssa olosta, vaikka vanhemmat olisivatkin tauon aikana töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa arjesta irtiotto eri aikaan. Jos siis edes kavereita on? En jaksanut lukea kokonaan. Käy kaverin kanssa kahdestaan baarissa tai missä lie,keilaamassa,rannalla,leffassa. Puoliso käy oman kaverin kanssa toisena päivänä missä lie. Sillon kun meillä lapset oli pienempiä, kävin siskoni kanssa toisessa kaupungissa pe-su bilettämässä ja nukuttiin hotellissa.
Jos on niin uupunut ettei edes aloitusta jaksa lukea, ei pidä tulla kommentoimaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksatte lastenhoidosta.
Ai niin mutku se m a k s a a eli tuokaan ehdotus ei kelpaa.
En tiedä ap:n asuinpaikasta.
Kaikilla paikkakunnilla ei lastenhoitoa niin vain saakaan. MLL lakkautti lastenhoitoapupalvelun. Ei välttämättä ole mitään luotettavaa tahoa, josta apua saisi. Kuinka moni esim. uskaltaisi jättää lapsensa täysin ventovieraan luokse hoitoon tai päästä tuntemattoman ihmisen kotiinsa? Somessa kuka tahansa voi esittää mitä tahansa ja se lastenhoitoapua rahaa vastaan tarjoava voi olla kaikkea muuta kuin täyspäinen tapaus.
No sitten ei mitään voi. Ei kannata kuiten katkeroitua. Kohta tuo taapero aika on ohi. Ei sitä huomaakaan. Ja miettiä sitten että tällä mennään. Jos ei mitään vaihtoehtoja ole missä asuu, niin voi vain kohauttaa olkapäitä jos ei apuja ole. Jokainen keksii mitä keksii ratkaistaakseen omat ongelmat tai ei. Ei edes esim. naapurin puolituttua lukiosta valmistunutta, joka nyt kuiten ei edes sillein täysin tuntematon ole. Ei sitä apua tartte kuiten ihan kadulta pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on aina näissä ketjuissa ihmetyttänyt se, kun tulee kommentti "hyvinhän sitä pärjää, kun on kaksi vanhempaa". Ei yhtään käsitetä, että tilanteita on monenlaisia. Kahden vanhemman perheessä...
-toinen vanhemmista voi olla sairas tai muuten toimintakyvyltään rajoittunut (ja myös lapsi/lapset saattavat olla sairaita tai muulla tavalla vaativat ns. enemmän kuin helpot, terveet lapset)
-toinen vanhemmista (tai molemmat) voi olla esim. vuorotyössä tai työssä, jossa on hankalia työaikoja, työmatkoja ja näiden myötä poissaoloa kotoa
-kaikki vanhemmat eivät todellakaan ole mitään 100 % ahkeria, aktiivisia ja osaavia. Toinen vanhemmista voi olla hyvinkin laiska, saamaton tai osaamaton, mutta ulkopuolinen kuvittelee molempien vanhempien työpanoksen olevan aina loistava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiv.ihamielisyys näkyy tässäkin asiassa. Ei haluta olla avuksi ja käsketään pärjätä keskenään. Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat väsyvät ja syntyvyys sakkaa. Kukapa haluaisi lapsia, jos näkee vierestä miten vanhemmat jäävät yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa arjesta irtiotto eri aikaan. Jos siis edes kavereita on? En jaksanut lukea kokonaan. Käy kaverin kanssa kahdestaan baarissa tai missä lie,keilaamassa,rannalla,leffassa. Puoliso käy oman kaverin kanssa toisena päivänä missä lie. Sillon kun meillä lapset oli pienempiä, kävin siskoni kanssa toisessa kaupungissa pe-su bilettämässä ja nukuttiin hotellissa.
Jos on niin uupunut ettei edes aloitusta jaksa lukea, ei pidä tulla kommentoimaankaan.
Se ei päde täällä. Täällä voi kommentoida vaikkei tiedä asiasta mitään. Ollaanhan me kaikki myös AV lääkäreitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsiperheet eivät tue toisiaan? Joo väsyttää mutta puolin ja toisin välillä lapset hoitoon niin taas jaksaa hetken. Lapsista seuraa toisilleen niin eivät ole mankumassa vanhempia viihdyttämään. Yhdessä reissuun ja vuorotellen pariskunnat ravintolaan syömään, kesäteatteriin yms.
Pienen lapsen vanhemman kommentti:
Arkipäivät ovat sata kertaa helpompia kuin vapaapäivät/lomat. Arkena ei tarvitse miettiä, mitä lapsi syö 5 krt/päivässä. Ei tarvitse miettiä lapselle tekemistä koko päiväksi (yksikään pieni lapsi ei omatoimisesti viihdytä itseään koko päivää, vaan se leikkihetki yksin saattaa kestää sen vartin ja lopun ajasta lapsi kaipaa vanhemman seuraa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyykö kaveriperheistä samassa tilanteessa olevia? Ehdottakaa vaihtareita; te otatte heidän lapsensa yökylään vaikka joka toinen kk yhdeksi yöksi, he tekevät samoin. Vaatii panostusta, mutta palkinto on sen arvoinen.
Ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi elämänvalinnoistani.
-lapseton sinkku
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsiperheet eivät tue toisiaan? Joo väsyttää mutta puolin ja toisin välillä lapset hoitoon niin taas jaksaa hetken. Lapsista seuraa toisilleen niin eivät ole mankumassa vanhempia viihdyttämään. Yhdessä reissuun ja vuorotellen pariskunnat ravintolaan syömään, kesäteatteriin yms.
Kynnys kysyä toisia reissuun on aika korkea. Aikataulut eivät aina osu yksiin. Eivätkä kaikki perheet tykkää samoista menoista. Omassa tuttavapiirissäni nämä lapsiperheellisten tapaamiset on luokkaa "miehet lähtee lasten kanssa hoploppiin, jotta äidit saavat kotona levätä/siivota".
Onhan se uuvuttavaa jos ketään ei ole eikä ole ratkaisua asiaan. Ei edes ketään jota palkata hoitamaan. Olen se minäkin ollut uupunut. Sit sitä mennään eteenpäin sisulla tai jäädä murehtimaan. Eikös totta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsiperheet eivät tue toisiaan? Joo väsyttää mutta puolin ja toisin välillä lapset hoitoon niin taas jaksaa hetken. Lapsista seuraa toisilleen niin eivät ole mankumassa vanhempia viihdyttämään. Yhdessä reissuun ja vuorotellen pariskunnat ravintolaan syömään, kesäteatteriin yms.
Kynnys kysyä toisia reissuun on aika korkea. Aikataulut eivät aina osu yksiin. Eivätkä kaikki perheet tykkää samoista menoista. Omassa tuttavapiirissäni nämä lapsiperheellisten tapaamiset on luokkaa "miehet lähtee lasten kanssa hoploppiin, jotta äidit saavat kotona levätä/siivota".
Ai kyllä mun ainakin pitää edes kerran kesässä päästä vähän ryyppäämään. Kyselen siinä järjestyksessä kun seura kiinnostaa. Jos eka sanoo ei. Seuraava, ehkä. No mieti pari päivää, on mulla yks vaikka vielä jolta kysyä. Ihan vaikka terassille muutamalle. Jos ei muuten lähe niin tarjoan. Enkä jää siivoamaan. Pyh.
Vierailija kirjoitti:
Pienen lapsen vanhemman kommentti:
Arkipäivät ovat sata kertaa helpompia kuin vapaapäivät/lomat. Arkena ei tarvitse miettiä, mitä lapsi syö 5 krt/päivässä. Ei tarvitse miettiä lapselle tekemistä koko päiväksi (yksikään pieni lapsi ei omatoimisesti viihdytä itseään koko päivää, vaan se leikkihetki yksin saattaa kestää sen vartin ja lopun ajasta lapsi kaipaa vanhemman seuraa).
Keitetään kattilallinen soppaa ja syödään sitä kaksi päivää, puuroa aamulla ja illalla, välissä käydään kaupan pakastealtaasta hakemassa jäätelöt ja maataan nurmikolla niitä syöden.
Kaikesta ei pidä tehdä niin hirveän vaikeaa.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minä muistan että ihan tuntui lomalta kun kesäloma koitti vaikka lapset olivat pieniä, molemmat isovanhemmat olivat yrittäjiä eikä heillä ollut lomaa silloin kun lapset olivat todella vaadittavia. Asuivat vielä 200km päässä, kun mentiin käymään lähinnä yritettiin auttaa heitä ja laittaa heillekin ruokaa.
Me elettiin ja nautittiin lapsistamme ja hellitettiin aikatauluista eivät lapset niin välitä kellontarkoista rutiineista, kunhan tietävät että ruokaa, unta sekä syliä ja halauksia saa aina kun on tarvis.
90luvun äiti