35v lapseton sinkku, ja ahdistaa törmätä tuttuihin, kun oma elämä ei etene
Olen 35v ja aina halunnut kovasti lapsia. Oma elämä ei kuitenkaan mennyt niin kuin toivoin, ja nyt perheettömyys syö sisältä vuosi vuodelta enemmän.
On todella vaikeaa nykyisin törmätä tuttuihin (opiskelijakaverit ym.) ja vaihtaa kuulumisia, koska omassa elämässä ei ole tapahtunut juuri mitään viiteen vuoteen. Muut saavat lapsia, menevät naimisiin, ostavat taloja jne., ja itse asun samassa asunnossa vuodesta toiseen ilman mitään parisuhteen tapaista. Töissä toki käyn, ja vuosi sitten löysin harrastuksen, jota rakastan, mutta muiden kuulumisien suhteen nämä ovat vähäpätöisiä.
Opiskelijana itselläni oli vientiä, ja tiedän usean ihastuneen minuun. Seurustelin pitkään itselleni tosi rakkaan ihmisen kanssa, mutta se päättyi vuosia sitten. Olin sen jälkeen todella rikki. Luulin, että kyllä vielä lähempää kolmekymppiä voi löytää jonkun ihanan, mutta nyt olen huomannut, että ei se menekkään niin.
Huomaan, että osa opiskelukavereistani on hieman ivallisia siitä, että en löydä puolisoa. Exäni on jo aika päivät sitten löytänyt uuden, mutta itse en ole edes seurustellut kenenkään kanssa, koska sopivaa ei tule vastaan. Käyn paljon kaikkialla, ja juttelen ihmisten kanssa, mutta kiinnostavia sinkkuja ei tule vastaan.
Nykyisin kuulen jatkuvia vauvauutisia kaikkialta, jopa heiltä jotka vannoivat olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia aina. Näiden uutisten kuuleminen on vaikeaa, mutta tietysti onnittelen jne. Kotona sitten romahdan lattialle itkemään.
Oman lapsen kaipuu on valtava, että sitä on ehkä muiden vaikea tajuta. Voisin hankkia lapsen yksin, mutta toivoisin puolisoa ihan hirveästi. Pari päivää sitten melkein pillahdin itkuun, kun näin isän pitävän pienen tyttärensä nukkea kainalossa. Tajusin, että itse en ole koskaan tuossa asemassa, että multa löytyisi puoliso, joka pitäisi huolta yhteisestä lapsestamme.
Mulla on tulossa reilu kuukauden päästä juhlat, jossa tulen törmäämään useisiin tuttuihin. Ahdistaa jo valmiiksi, enkä tiedä mitä tekisin. On ihanaa jutella heidän kanssaan niinkuin ennen vanhaan, mutta samalla on hirveä alemmuuskompleksi, ja oma elämä tuntuu ontolta.
Onkohan kellään mitään lohduttavia sanoja tai ehdotuksia mitä tekisin? Nyt jos koskaan kaipaisin niitä!
Kommentit (320)
Älä vaan ryhdy yh-äidiksi. Teitä jo riittää. Tv. Veronmaksajaraataja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen niitä miehiä, jotka aina löytävät tiensä näihin ketjuihin huutamaan naiset odottaa jotain yli 185cm rikasta komistusta. Ihan elämällä normaalia elämää näkee, että tuo ei ole tilanne. Joka päivä vastaan tulee pariskuntia, joissa molemmat ovat ihan tavallisen näköisiä. Ja omassa ystäväpiirissäni on useita miehiä, jotka eivät ole varakkaita tai pitkiä ja silti on mukavat tyttöystävät. Uskon toki, että pituus voi olla hidaste, koska jotkut haluavat pitkän kumppanin. Mutta pituus tuskin yksin selittää sitä miksi kumppania ei löydy lainkaan.
Kenellekään naiselle ei myöskään ole mikään ilo, että miehelle riittää tyyliin se, että naisella on pulssi. Ei kukaan halua olla toiselle "vain joku". Elämänkumppanilta toivoo rakkautta. Ja tuollainen voi myös suhteessa kääntyä tosi isoksi ongelmaksi, jos mies on vaan tyytynyt kumppaniinsa. Olen itse ollut suhteessa mieheen, joka ilmeisesti oli minuun tyytynyt. Olen ihan tavallinen, normaalipainoinen ja nätti nainen, mutta mies oli haaveillut fitness-naisesta. Ei tosin itse ollut mikään atleetti ja oli aina tyytymätön ulkonäköönsä. Pikku hiljaa seurustellessa tämä sitten alkoi käydä ilmi, kun aloin saada ikäviä huomautuksia ulkonäöstäni. Lopulta sitten myönsi, että en ole ulkoisesti niin kaunis kuin hän olisi halunnut. Voin sanoa, että sattui, kun itse rakasti oikeasti. On todella kamalaa tajuta, että itse on suhteessa täysillä, kun toinen suhtautuukin noin.
N34
95% miehistä on tyytyneet kumppaniinsa koska vaihtoehdot on aika vähissä. Tätä naisten on vaikea tajuta. Ei yksikään tavismies pyöritä omaa haaremia, vaan sen tekee ne top 10% miesten kermasta jotka saa valita kumppaninsa ihan vapaasti.
No itse en ainakaan enää koskaan halua olla miehen kanssa, joka ei oikeasti halua minua vaan haaveilee muusta. Olen mieluummin yksin.
Suurin osa ihmisistä on ulkoisesti taviksia. Ei mitään fitness-malleja tai miss Universumeita. Jos 95% miehistä oikeasti joutuisi tyytymään niin se kertoisi aika ikävää tarinaa miehistä. Väitän, että aika iso osa ihmisistä, niin miehistä kuin naisistakin, pystyy ihastumaan ja rakastumaan myös muihin kuin ulkoisesti kaikkein kauneimpiin/komeimpiin.
N34
Jos miehellä ei yksinkertaisesti ole muita vaihtoehtoja kuin sinä niin miten luulet että mies "ei vain tyydy" suhun? Nykyään parinvalinta tapahtuu deittisovelluksissa ja alin 50% miehistä (eli kaikki tavismiehet) saa n. 1% kaikista naisten antamista tykkäyksistä kun taas top 10% miehistä saa 80-90% kaikista tykkäyksistä. Ei tavikset pysty kilpailemaan kun Tinderissä on kuuminta jännämiestä tarjolla.
Fakta vaan on se, pidit siitä tai, että tavismiehet ottaa minkä voivat, ei sitä mitä haluaisivat.
Jos et ole valokuvamalli, näytät todennäköisesti valokuvissa rumemmalta kuin kasvokkain. Ei taida tuottaa tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, kun tänne tuli kaikenlaisia inceleitä ja katkeria ihmisiä inisemään omaa agendaansa, niin tulikin jotenkin parempi mieli: oma elämä on oikein makoisaa noiden elämään verrattuna :D. Olen kokenut kaikenlaisia vastoinkäymisiä, mutta silti olen pohjimmiltani iloinen ja positiivinen ihminen, joka ei arvota ihmisiä ulkonäön perusteella. Jokaisessa on niin paljon enemmän! Lisäksi saan vuorovaikuttaa ihanien ihmisten kanssa siellä täällä arjessa ja vapaalla. Minulla on oikeastaan kaikki hyvin!
Ainoastaan oma perhe olisi ihana asia tulevaisuudessa. Olen itse kyllä aktiivinen asian suhteen, mutta tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.
Ap
Naiset ei aina tunnista sitä, että kuinka paljon ulkonäkö vaikuttaa parinvalintaan. Sitä kuvittelisi ettei itselle ulkonäkö merkkaa mitään mutta deittailuhistorian kautta näkee että tämä ei pidä paikkaansa. On olemassa myös halo-efekti eli pitkällä & komealla miehellä menee (naisen mielestä) muuten hyvin eli luonne ja aatemaailma täsmää vaikka todellisuussa olisivat täysin erilaisia.
Ulkonäön pitää miellyttää omaa silmää, vaikka onkin muille aivan tavis.
Jännä, että jos viettää paljon aikaa miehen seurassa ja mies on mukava ja huomaavainen, hän alkaa miellyttää silmää, vaikka olisi miten kivikasvoinen, rujo tai mitäänsanomaton. Itselläni on ainakin käynyt monesti näin. :D
Ap
Miksei yksikään näistä miehistä ole sitten kelvannut isukiksi lapsillesi?
On käynyt ilmi, että ovat varattuja tai elämäntilanteet tai toiveet eivät kohtaa. Olisivat varmasti olleet ihania puolisoita muuten!
Ap
Eli taas yksi nainen varattujen useita naisiabpyörittävien jännämiesten perässä.
Väärinymmärtämisen taito taas kukoistaa... 🙄🙄
Naiset muuten tykkäsivät miehistä, jotka ymmärtävät tavallista enemmän eikä vähemmän. (eri)
Puoliso olisi hyvä olla. Lisää turvallisuutta. Enemmin tai myöhemmin ihminen sairastuu äkillisesti, puoliso voi silloin tilata ambulanssin.
Olen katkera ja vihainen naisille
Jotku perustaa vielä nelikymppisinä perheitä. Silloin kun on 60 vuotias suunnilleen, lapset ovat noin 20 vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Jotku perustaa vielä nelikymppisinä perheitä. Silloin kun on 60 vuotias suunnilleen, lapset ovat noin 20 vuotiaita.
60 on uusi 40.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, kun tänne tuli kaikenlaisia inceleitä ja katkeria ihmisiä inisemään omaa agendaansa, niin tulikin jotenkin parempi mieli: oma elämä on oikein makoisaa noiden elämään verrattuna :D. Olen kokenut kaikenlaisia vastoinkäymisiä, mutta silti olen pohjimmiltani iloinen ja positiivinen ihminen, joka ei arvota ihmisiä ulkonäön perusteella. Jokaisessa on niin paljon enemmän! Lisäksi saan vuorovaikuttaa ihanien ihmisten kanssa siellä täällä arjessa ja vapaalla. Minulla on oikeastaan kaikki hyvin!
Ainoastaan oma perhe olisi ihana asia tulevaisuudessa. Olen itse kyllä aktiivinen asian suhteen, mutta tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.
Ap
Naiset ei aina tunnista sitä, että kuinka paljon ulkonäkö vaikuttaa parinvalintaan. Sitä kuvittelisi ettei itselle ulkonäkö merkkaa mitään mutta deittailuhistorian kautta näkee että tämä ei pidä paikkaansa. On olemassa myös halo-efekti eli pitkällä & komealla miehellä menee (naisen mielestä) muuten hyvin eli luonne ja aatemaailma täsmää vaikka todellisuussa olisivat täysin erilaisia.
Ulkonäön pitää miellyttää omaa silmää, vaikka onkin muille aivan tavis.
Jännä, että jos viettää paljon aikaa miehen seurassa ja mies on mukava ja huomaavainen, hän alkaa miellyttää silmää, vaikka olisi miten kivikasvoinen, rujo tai mitäänsanomaton. Itselläni on ainakin käynyt monesti näin. :D
Ap
Ja silti päätyneet eroon😝😝😝🤣🤣🤣😝
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on katalogi täynnä miehiä joista valita ja silti valittavat
No, anna niitä konkreettisia vinkkejä sitten, jos se on niin helppoa: mistä löytyy kunnollisia, raittiita, mukavia, luotettavia sekä positiivisen, tasa-arvoisen asennoitumisen omaavia poikamiehiä, jotka ovat valmiita sitoutumaan ja perustamaan perheen sekä olemaan aktiivisesti isä lapselleen?
Sinä kävelet tuollaisen miehen ohi joka päivä kymmenen kertaa. Ongelma onkin se kohtaaminen ja vastavuoroinen kiinnostus. Ei se, että nämä miehet olisivat jotenkin harvinaisia.
Miten ap voi sellaisen löytää? Kadulla kyselemälläkö?
Varmaan samalla tavalla kuin tässä positiivisen tasa-arvoisessa maassa ne miehetkin löytävät kumppanin. Olemalla aktiivinen.
Ei naisten ego kestä jos ne joutuu tekemään aloitteita tai edes jotain parisuhteen eteen.
Varsinkin kun naisilla on 99% todennäköisyys että aloite onnistuu ja mies lähtee treffeille tai jotain. Miehillä ei ole samanlaista luksusta
Tältä palstalta olen oppinut, ettei naisen kannata tehdä aloitetta. Mies nimittäin kyllä sanoo "joo" ja lähtee treffeille jne, mutta jatkaa edelleen jonkun muun naisen yrittämistä, josta on oikeasti kiinnostunut. Nainen taas sanoo vastaavassa tilanteessa rehellisesti "ei".
Tässä onkin taviksen ja kerman ero. Tavismiehellä ei ole ollenkaan vientiä kun taas naiset haluavat kollektiivisesti miesten kermaa. Heillä on vientiä, taviksilla ei.
Sitten kun joskus poistut kotoasi ja tietokoneen äärestä, tai edes avaat verhot ja katsot ulos, huomaat, että ihan kaikennäköisillä ja kokoisilla miehillä on nainen. Ja kaikennäköisillä ja kokoisilla naisilla on mies.
Eli se ei ole este parisuhteelle
Älä huoli. Max.10 vuotta ja 80 % näistä perheistä on hajonnut, asunnot on myyty ja tuskaillaan lähi-/etävanhempana. Menevät takapakkia ja lujaa.
-55 vuoden elämänkokemuksella todeten-
AP n ikäluokassa on paljon jo eronneita miehiä, joilla on lapsi. Ehkä sellainen olisi hyvä vaihtoehto? Siis mies joka myös aidosti hoitaa sen lapsensa ja välittää hänestä. Tiedän monia sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen niitä miehiä, jotka aina löytävät tiensä näihin ketjuihin huutamaan naiset odottaa jotain yli 185cm rikasta komistusta. Ihan elämällä normaalia elämää näkee, että tuo ei ole tilanne. Joka päivä vastaan tulee pariskuntia, joissa molemmat ovat ihan tavallisen näköisiä. Ja omassa ystäväpiirissäni on useita miehiä, jotka eivät ole varakkaita tai pitkiä ja silti on mukavat tyttöystävät. Uskon toki, että pituus voi olla hidaste, koska jotkut haluavat pitkän kumppanin. Mutta pituus tuskin yksin selittää sitä miksi kumppania ei löydy lainkaan.
Kenellekään naiselle ei myöskään ole mikään ilo, että miehelle riittää tyyliin se, että naisella on pulssi. Ei kukaan halua olla toiselle "vain joku". Elämänkumppanilta toivoo rakkautta. Ja tuollainen voi myös suhteessa kääntyä tosi isoksi ongelmaksi, jos mies on vaan tyytynyt kumppaniinsa. Olen itse ollut suhteessa mieheen, joka ilmeisesti oli minuun tyytynyt. Olen ihan tavallinen, normaalipainoinen ja nätti nainen, mutta mies oli haaveillut fitness-naisesta. Ei tosin itse ollut mikään atleetti ja oli aina tyytymätön ulkonäköönsä. Pikku hiljaa seurustellessa tämä sitten alkoi käydä ilmi, kun aloin saada ikäviä huomautuksia ulkonäöstäni. Lopulta sitten myönsi, että en ole ulkoisesti niin kaunis kuin hän olisi halunnut. Voin sanoa, että sattui, kun itse rakasti oikeasti. On todella kamalaa tajuta, että itse on suhteessa täysillä, kun toinen suhtautuukin noin.
N34
95% miehistä on tyytyneet kumppaniinsa koska vaihtoehdot on aika vähissä. Tätä naisten on vaikea tajuta. Ei yksikään tavismies pyöritä omaa haaremia, vaan sen tekee ne top 10% miesten kermasta jotka saa valita kumppaninsa ihan vapaasti.
Ei ihme, että naiset yhä enenevässä määrin eivät halua parisuhdetta, kun eivät miehet kykene rakastamaan. Elämä todellakin on parempaa itsekseen kuin ihmisen kanssa, joka ei rakasta.
Ap, ajattele laajemmin. Voit hyvinkin rakastua mieheen jolla on jo lapsi. Ja teillä sitten myöhemmin lisäksi yhteinen lapsi. Anna mahdollisuus myös etäisälle, tutustu tarkemmin myös heihin.
Vierailija kirjoitti:
AP n ikäluokassa on paljon jo eronneita miehiä, joilla on lapsi. Ehkä sellainen olisi hyvä vaihtoehto? Siis mies joka myös aidosti hoitaa sen lapsensa ja välittää hänestä. Tiedän monia sellaisia.
Jos ap on akateeminen, niin tuskin haluaa mitään 2-kymppisenä lapsensa pykänneitä. Jokin taso pitää säilyttää. 💪🏻
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen niitä miehiä, jotka aina löytävät tiensä näihin ketjuihin huutamaan naiset odottaa jotain yli 185cm rikasta komistusta. Ihan elämällä normaalia elämää näkee, että tuo ei ole tilanne. Joka päivä vastaan tulee pariskuntia, joissa molemmat ovat ihan tavallisen näköisiä. Ja omassa ystäväpiirissäni on useita miehiä, jotka eivät ole varakkaita tai pitkiä ja silti on mukavat tyttöystävät. Uskon toki, että pituus voi olla hidaste, koska jotkut haluavat pitkän kumppanin. Mutta pituus tuskin yksin selittää sitä miksi kumppania ei löydy lainkaan.
Kenellekään naiselle ei myöskään ole mikään ilo, että miehelle riittää tyyliin se, että naisella on pulssi. Ei kukaan halua olla toiselle "vain joku". Elämänkumppanilta toivoo rakkautta. Ja tuollainen voi myös suhteessa kääntyä tosi isoksi ongelmaksi, jos mies on vaan tyytynyt kumppaniinsa. Olen itse ollut suhteessa mieheen, joka ilmeisesti oli minuun tyytynyt. Olen ihan tavallinen, normaalipainoinen ja nätti nainen, mutta mies oli haaveillut fitness-naisesta. Ei tosin itse ollut mikään atleetti ja oli aina tyytymätön ulkonäköönsä. Pikku hiljaa seurustellessa tämä sitten alkoi käydä ilmi, kun aloin saada ikäviä huomautuksia ulkonäöstäni. Lopulta sitten myönsi, että en ole ulkoisesti niin kaunis kuin hän olisi halunnut. Voin sanoa, että sattui, kun itse rakasti oikeasti. On todella kamalaa tajuta, että itse on suhteessa täysillä, kun toinen suhtautuukin noin.
N34
Nämä miehet itse ihailee niitä 185cm Tom of Finland muskelilaatikkoleukoja, ja pitävät heitä seksikkäinä. Siitä sitten projisoivat omat mieshaaveensa naisten haaveiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsihaave on hyvin vahva niin kanntaa toteuttaa se yksin jos sinulla on tukijoukkoja.
Kyllä sillä lapsella on oikeus saada myös hyvä isä elämäänsä.
Tätä kun nyt kaikki miehet muistuttaisivat yhtä ahkerasti toisilleen niin mieskulttuuri voisi muuttua ja meillä olisi vähemmän yksinhuoltajia ja isättömiä lapsia
Ei tuo naisten eroamisalttiutta muuta. Aina voi kalastella parempaa. Kaikilla mun naistutuilla oli elättäjä opiskelun ajaksi. Sitten kun oli oma ammatti, vaihdettiin lisääntymismieheen. Lopuksi lasten ollessa isompia, vielä vaihto jännempään, naiseen tai vaan yksin käänteisen asuntolainan kanssa rälläämään.
Mun naistutuilla ei ollut mitään tuollaisia paukapäisiä viritelmiä, ja tunnen naisia Yhdysvalloista Japaniin ja siltä väliltä.
Kertoo vain siitä, millaisissa piireissä itse liikut.
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin löytää ihan tavallisen miehen joka on 195cm keskipitkä ja näyttää nuorelta Brad Pittiltä ja haluaa sitoutua vain minuun yms
Grinderistä lähtisin sinuna aloittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP n ikäluokassa on paljon jo eronneita miehiä, joilla on lapsi. Ehkä sellainen olisi hyvä vaihtoehto? Siis mies joka myös aidosti hoitaa sen lapsensa ja välittää hänestä. Tiedän monia sellaisia.
Jos ap on akateeminen, niin tuskin haluaa mitään 2-kymppisenä lapsensa pykänneitä. Jokin taso pitää säilyttää. 💪🏻
Ap on akateeminen tai amk, kun taas yhä harvempi mies on. Siitä se ongelma syntyy. Poikien Pisa-tulokset on tulleet rytinällä alas, kun anti-intellektuaalisuus on heillä pop. Osin ihan kotoperäisesti, osin ehkä influensserien ja muiden nettimyyräntyön tekijöiden seurauksena. Kun "ei ole äijämäisen siistiä satsata kouluun". Ja miksi olisikaan, kun "kympin tyttö" ei ole mikään kehu, vaan diskvalifiointi näinä outoina aikoina. Pojat valitsee muiden junttien suosion sen yli, että olisi kouluttautunut ja sopiva moderniin maailmaan ja modernin naisen elämään. Sitten tosiaan naisten kiinnostus keskittyy kovasti pieneen ryhmään miehiä, joilla tietenkin nousee hattuun moinen. Eikö kukaan näe näiden asioiden yhteyttä?
Vertailet itseäsi muihin aivan liikaa. Moni voi hyvinkin olla salaa sinulle kateellinen, koska sinulla on työ, vapaa-aikaa ja asiat ilmeisesti muuten hyvin paitsi parisuhde- ja lapsisaralla. Noilla spekseillä lähtisin itse itselliseksi äidiksi jos lapsi on tosiaan se suurin unelma.
Koko keskustelu pyörii tyymis sanan ympärillä. Ei miehet ole naisen kanssan jonka kanssa ne ei halua olla yhtään sen enempää kuin naiset.