Pojan kaverit lähes aina meillä
Poika kavereineen ohjautuu lähes aina meidän kotiin. Olipa kaverit uusia tai vanhoja, tänne meille päätyvät, todella harvoin kenenkään kaverin kotiin. Ovat siis meidän pihalla touhuamassa ulkona tai kelistä riippuen sisällä.
Tänäänkin lähti kolmen kaverin kanssa jalkapalloa pelaamaan läheiselle jaliskentälle, perin tunnin päästä kaikki neljä täällä. Tämä toistuu usein. Ensin ollaan yhden tai useamman kanssa jossain muualla (jaliskentällä tai friballa) ja sitten päädytään meille.
Omat ajatukset asiasta on välillä vähän ristiriitaiset. Olen äärettömän iloinen, että pojalla on kavereita ja seuraa, mutta viikonloppuisin ja nyt lomalla kotona ollessa huomaan kyllä kuormittuvani itse siitä, että on sellainen ”ylimääräinen” älämölö ja huolehtiminen läsnä. Ohjaan poikia kyllä koteihinsa tarvittaessa, ei isompaa ongelmaa sen suhteen, välillä vähän potuttaa.
Mietin lähinnä miksi he aina lähes poikkeuksetta ajautuvat meille? Poika sanoo, että muutama hänen kavereista sanoo aina että mennään teille, ja hän itse myös välillä ehdottaa. Kaikki asuvat omakotitaloissa, ihan normaaleita perheitä, ei pitäisi olla mitään erityistä syytä miksi eivät juuri koskaan ole muualla.
Täällä varmasti muita vastaavassa tilanteessa, onko kokemuksia mistä tällainen voisi johtua? Onko muut vanhemmat linjanneet niin tehokkaasti, ettei esim. Sisälle saa tulla joten eivät myöskään ajaudu siten heidän pihalle trampalle tms pelailemaan? Ollaanko me jotenkin pöljiä, ettei olla tajuttu tällaista ja ollaan joku ”nuorisotalo”? Pojat alaluokkalaisia, tätä ollut nyt muutaman vuoden ajan.
Ainiin, juomista (vettä,mehua) saavat ottaa vapaasti ja myös kavereiden veden juonnista huolehdin, ettei tule nestehukka urheillessa. Välipalaa tarjotaan aina jos sattuu pojan aterian aikatauluun, muuta mehujätskiä tms joskus. Ruokaa ei tarjota, ellei ole sovittu erikseen että on ihan tullut kylään tai yötä.
Kommentit (15)
Tuohan on loistava tilanne! Lapsesi viihtyy kotona, hänen kaverinsa viihtyvät teillä.
Se tärkein: pysyt kartalla, missä ja kenen kanssa lapsesi liikkuu. Tilanne tulee luultavimmin jatkumaan noin, ideaali tilanne, kun lähestyvät teini-ikää.
Pidä tuosta kiinni!
Myöhemmin lasten ollessa teinejä on kiva kun tuntnet asten kaverit. Ja kiva jos silloinkin viihtyvät teillä. Tiedät ainakin kenen kanssa ja missä teinit luuhaa.
No niin, nyt tiedetään kaikki miten kivaa ja ihanaa ja parempaa teillä on, ja miten kaikki haluavat tulla ja olla vain teillä. Onnittelut! Tätähän sä halusit kertoa.
Tästä ei nyt ole kyse. Ennemminkin syistä miksi muualla ei voi olla, koska en myöskään halua että meidän kotia ”hyväksi käytetään”. Olisi kiva itsekin monesti olla ihan rauhassa tai siivota kun lapsi olisi muualla ns. Tallessa sen aikaa. Tämä alkoi näiden ollessa eskari-ikäisiä, eli silloin vielä ihan perään katsottavia kuitenkin. Asutaan suunnilleen kaikki aika samalla alueella, joskus vähän ottanut pannuun vierestä katsella naapurin pojan vanhempien parisuhde-kävelylle menoa , kun naapurin lapsi lähes aina meillä eivätkä heillä saa esim. mennä koskaan sisälle.
Ap.
Hyvänen aika. Tuo aika on pian ohi. Koetas nyt vaan kestää.
Minulla on tästä paljonkin kokemusta ja voin ihan rehellisesti sanoa että kyllä se rasittaa kun aina on puoli koululuokkaa naapuruston lapsia nurkissa.Omat poikani olivat ala-aste ikäisiä kun taajamamme samanikäiset tulivat aina koulun jälkeen kotiimme pelailemaan ja viettämään aikaa.Jääkaappi syötiin tyhjäksi samaten pakastimesta jäätelöt meni kylän lasten suihin!Osa oli poikien läheisimpiä ystäviä joitten vanhempien kanssa olin ystävä,muut saattoi olla ihan kylän rikkaampien talojen lapsia ja meille tultiin juomaan mehut ja syömään jätskit pakkasesta.Itse olin raskaana ja työpäivän jälkeen kun tulin kotiin oli eteinen täynnä kenkiä ja reppuja.Jouduin laittamaan rajoja tälle lokkeilulle,ei enempää kuin 2 parasta kaveria kerrallaan.Tämä loppui vasta kun muutin kauemmas asumaan.
Ihanaa että pojalla on kavereita.
Kaikilla ei todellakaan ole.
Jos niille muiden pihoille ei saa mennä tekemään kaikkea kivaa mitä tekevät? Olisiko se syynä? Varjellaan nurmikkoa, pensaita, kukkia, ties mitä, ja ehkä sisällekään eivät saa mennä. Kysy pojaltasi, hän varmasti jotain tietää.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ei nyt ole kyse. Ennemminkin syistä miksi muualla ei voi olla, koska en myöskään halua että meidän kotia ”hyväksi käytetään”. Olisi kiva itsekin monesti olla ihan rauhassa tai siivota kun lapsi olisi muualla ns. Tallessa sen aikaa. Tämä alkoi näiden ollessa eskari-ikäisiä, eli silloin vielä ihan perään katsottavia kuitenkin. Asutaan suunnilleen kaikki aika samalla alueella, joskus vähän ottanut pannuun vierestä katsella naapurin pojan vanhempien parisuhde-kävelylle menoa , kun naapurin lapsi lähes aina meillä eivätkä heillä saa esim. mennä koskaan sisälle.
Ap.
Otapa yhteyttä näiden lapsesi kavereiden vanhempiin ja perustatte WhatsApp-ryhmän jossa sovitte minä päivänä lapset vuorollaan ovat kenenkin pihoilla ja kotona kyläilemässä. Yökyläilyt ja muut reissut jonkun tietyn kaverin kanssa sovitaan tietysti yksityisesti.
Aloituksesi viimeinen kappale kertoo syyn.
Aikoinaan meidän kotimme toimi puolimatkan krouvina koulun jälkeen luokkakavereille, koska minä olin kotona ja meillä oli aina välipalaa tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa että pojalla on kavereita.
Kaikilla ei todellakaan ole.
Niin minäkin ihan ensi alkuun aattelin.Mutta asuimme pienessä kolmiossa ja jatkuva toisten lasten iltapäivähoitopaikkana olo otti kyllä pattiin!!!Raskaan työpäivän jälkeen ois halunnut hieman hengähtää ja jutella vaikka omien lasten kanssa että miten vaikka koulupäivä on mennyt ja alkaa vasta sitten esim.ruoanlaittoon.Vanhempansa eivät lapsiaan useinkaan kaipailleet ja luottivat että ovat ns.tallessa kun olivat meillä.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on loistava tilanne! Lapsesi viihtyy kotona, hänen kaverinsa viihtyvät teillä.
Se tärkein: pysyt kartalla, missä ja kenen kanssa lapsesi liikkuu. Tilanne tulee luultavimmin jatkumaan noin, ideaali tilanne, kun lähestyvät teini-ikää.
Pidä tuosta kiinni!
Minulle tästä oli hyötyä juuri lasten teini-iässä. Tunsin aika hyvin porukat missä hengaavat. Joskus oli akku loppu tai muuta sellaista, soitin kavereille.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ei nyt ole kyse. Ennemminkin syistä miksi muualla ei voi olla, koska en myöskään halua että meidän kotia ”hyväksi käytetään”. Olisi kiva itsekin monesti olla ihan rauhassa tai siivota kun lapsi olisi muualla ns. Tallessa sen aikaa. Tämä alkoi näiden ollessa eskari-ikäisiä, eli silloin vielä ihan perään katsottavia kuitenkin. Asutaan suunnilleen kaikki aika samalla alueella, joskus vähän ottanut pannuun vierestä katsella naapurin pojan vanhempien parisuhde-kävelylle menoa , kun naapurin lapsi lähes aina meillä eivätkä heillä saa esim. mennä koskaan sisälle.
Ap.
Miten ne lapset sun siivoamisiasi tai kävelyitäsi häiritsee? Päin vastoin paremminhan sitä kotona rauhassa saa olla kun lapsella on seuraa kavereista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ei nyt ole kyse. Ennemminkin syistä miksi muualla ei voi olla, koska en myöskään halua että meidän kotia ”hyväksi käytetään”. Olisi kiva itsekin monesti olla ihan rauhassa tai siivota kun lapsi olisi muualla ns. Tallessa sen aikaa. Tämä alkoi näiden ollessa eskari-ikäisiä, eli silloin vielä ihan perään katsottavia kuitenkin. Asutaan suunnilleen kaikki aika samalla alueella, joskus vähän ottanut pannuun vierestä katsella naapurin pojan vanhempien parisuhde-kävelylle menoa , kun naapurin lapsi lähes aina meillä eivätkä heillä saa esim. mennä koskaan sisälle.
Ap.Otapa yhteyttä näiden lapsesi kavereiden vanhempiin ja perustatte WhatsApp-ryhmän jossa sovitte minä päivänä lapset vuorollaan ovat kenenkin pihoilla ja kotona kyläilemässä. Yökyläilyt ja muut reissut jonkun tietyn kaverin kanssa sovitaan tietysti yksityisesti.
En ole ap, mutta en mä olisi jaksanu sumplia jotain tollasta. Lapset tulivat ja menivät kavereineen. Voihan sitä joskus sanoa, etukäteen ettei tänään kavereita. Hyviä puolia oli sen, että tutustui kavereihin hyvin ja oli kiva, kun tiesi missä seurassa liikkuvat. Se on kuitenkin lyhyt aika. Ei ne kenenkään kotona loputtomiin hengaa. Muutamasta tuli niin tuttuja, että tuntuivat lähes perheenjäseniltä. Kulkivat monesti meidän mukana.
Meillä oli samaa. Kerran meidän pojat lähti pelamaan jalkkista kaverin pihaan (oli sovittu) niin hetken päästä kaikki oli meillä.