Te, joilla on onnellinen liitto, kertokaa salaisuutenne sen saamiseksi!

Vierailija kirjoitti:

Suomi korkeimmilla paaluilla tilastoissa Euroopan domestic violence tilastoissa...

Etkö todellakaan osaa sanoa asiaa suomeksi? Älyllistä laiskuutta

Ehdottomasti tärkein asia tapahtuu puolison valintavaiheessa. Kun ensimmäinen liitto oli hajonnut, totesin haluavani miehen, jonka kanssa ei tarvitse riidellä. Asioista voi myös keskustella, ei tarvitse huutaa. Onnistuin, nyt jo 15 vuotta rauhallista elämää takana. Tottakai meissä molemmissa on "vikoja", mutta niihin suhtaudutaan leppoisasti.

Edellisen liiton lapsien vuoksi naisystävän kanssa ollaan yhdessä joka toinen viikonloppu ja kaksi viikon lomaa vuodessa. Tapaamisten välillä ehtii tulla jo ikävä ja jälleennäkemiset ovat kiihkeitä. Näin on menty jo reilu viisi vuotta ja yhdessä ollessa ollaan kuin kuherruskuukaudella.

Vierailija kirjoitti:

Vähäseksinen liitto ei ole onnellinen liitto. Siispä meillä harrastetaan seksiä usein, jotta liitto pysyy onnellisena. Suomessa onneksi löytyy myös koulutettuja, hyvätuloisia ja itsestään huolta pitäviä naisia, jotka ymmärtävät tämän.

Ei se noin mene, koska ihmisillä on erilaiset halut, ja toiseksi keskimäärin suhteen alussa sitä seksiä ja paljon ja sen jälkeen vähemmän. Se että pari harrastaa paljon seksiä, ei ole mikään merkki onnellisuudesta. Toisille sopiva määrä on 5 kertaa viikossa ja toisille kerran viikossa. Ikä myös vaikuttaa, esimerkiksi meillä mies nuorena oli halukas useammin ja viisikymppisenä ei ole halukas kovin usein. Hormonitoiminta heikkenee, ja niinhän se on ollut maailman sivu, että lisääntymisiässä olevia vie hormonit enemmän. Kun miehen testisteronitaso laskee, se vaikuttaa haluihin. En sitä sano, etteikö joillakin seitsemänkymppisilläkin voi olla usein seksiä, mutta se on poikkeus. 

Ei vertailla itseä muihin. Ei valiteta pikkuasioista, vaan laajempi kokonaisuus ratkaisee. Yhdessä hassuttelu ja muu huumori. Kumpikaan ei yritä väkisin pitää toista itsellään. Ei kyttäämistä.

Naimisissa 19 vuotta.

Kerran viikossa vierailu nuoren tsekkitytön luona piristää kummasti

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole lapsia.

Onko teillä molemmilla eronneet vanhemmat? Erosivatko vanhempasi, koska olit aikamoinen räkänokkalapsi, joka rasitti vanhempiesi suhdetta?

Tekee yhdessä asioita vielä sittenkin kun liitto on kestänyt pitkään. Se on tärkeää. Jos on 2 ihmistä, jotka jakavat saman kodin, mutta molemmat elävät erillistä elämää, pikkuhiljaa se vaikuttaa suhteeseen. 

Me ollaan mieheni kanssa molemmat nähty se kehitys omissa lapsuudenkodissamme. Esimerkiksi mieheni isä haki sivusuhteen ja muutoinkin oli viettänyt paljon aikaa poissa kotoa, kun äiti oli vastuussa kodin pyörittämisestä ja lasten asioista. En ihan varmaksi muista, oliko ne olleet yhdessä 20 vuotta kun erosivat. Ei sellainen oman elämän pyörittäminen perheen ulkopuolella toimi. 

Ja minun vanhemmat taas erosivat kun olin 2,5 v. ja palasivat takaisin yhteen myöhemmin. Minusta heillä oli aina sellainen liitto, ettei mitään tehneet koskaan yhdessä. Isällä oli oma musiikkiharrastus ja kesät pyöri keikoilla humppabändissä. Äiti siivosi, pesi pyykkiä, laittoi ruokaa, hoiti kukkia, lenkkeili ahkerasti, tapasi ystäviään (naisia) montakin kertaa viikossa. Ystävillä on tietysti oltava paikkansa, mutta on sekin liitolle haitta, jos niiden ystävien kanssa menot määrittelee sitä milloin voi olla pariskunnalla yhteistä aikaa. Ei siinä puolisolle ehdi antaa aikaa, jos on päivän töissä, sitten tulee kotiin ja laittaa ruokaa ja siivoilee ja lähtee ystävän kanssa kirjastoon tai konserttiin tai vaikka seurakunnan rukousiltaan ja tulee yöksi takaisin kotiin. Sellaista meillä oikeastaan oli kotona. Ja sitten kun äiti ei ollut jossain ystävien kanssa tai ystävät meillä, niin isä oli jossain soittotreeneissä ja kesäisin tosiaan paljon kierteli lavoilla ja kissanristiäisissä harrastuksensa myötä. Perheen kesken käytiin ulkomailla tai kotimaassa lomalla viikko vuodessa, mutta isä ja äiti eivät ikinä missään yhdessä.

Omassa liitossa ollaan pidetty huolta, että on myös kahdenkeskistä aikaa, vaikka on lapset, nyt jo teinit. Ja vaikka on ystäviä molemmilla, ei niiden ystävien tai harrastusten kanssa olla sillä tavalla naimisissa, etteikö meidän suhde menisi niiden edelle.

Matkailu on se juttu meillä. Molemmat rentoutuu kummasti, nautiskellaan ja paneskellaan kuin kanit. Kyllä pysyy mieli hyvänä. Vaimo käy Kreikassa ja itse Thaikuissa.

Vierailija kirjoitti:

Päivittäinen seksi miehen kanssa.

Tämä. Tosin peppuseksi kruunaa kaiken.

Taianomainen seksi <3 

Aina ei voi saada omaa tahtoaan läpi. Eikä kukaan ole täydellinen.

Oltu jo yli 6 v yhdessä. Salaisuus: Ei oo menty naimisiin eikä edes kihloihin. Mitä suotta? Yhdessä voi olla muutenkin. Ja kummallakin oma kämppä, oma vapaus, oma tila. Ei nillitetä mistään, ei haukuta toisia, ei riidellä jne. Jos jokin rupeaa v....tamaan, ei kaadeta sitä toisen niskaan, koska se ei ole sen toisen syy. Ymmärretään, että vaikka ollaan yhdessä, niin kumpikaan ei omista toista, kumpikin on sellainen kuin on ja molemmilla on se oma elämä. Kumpikin ymmärtää, mitä suhteessa voi tehdä ja mitä ei.

Tavallinen elämä ilman suurta draamaa. Toisen kunnioittaminen. Ei kannata tahallisesti hankkia ongelmia, niitä tukee vastaan vuosien saatossa ja niistä mennään eteenpäin  YHDESSÄ. Kimpassa 50 v. 

Keskinäinen kemia, samanhenkisyys, samansuuntainen arvomaailma, yhteensopiva elämäntyyli, yhteensopiva seksuaalisuus.. sekä ihastumista seurannut rakastuminen ja sitä seurannut syventynyt rakkaus. Eli toisin sanoen juuri ne asiat, joista moni aina kehottaa tinkimään, että "ei nuo ole niin tärkeitä". Mutta kun nimenomaan ovat. Niin joo ja samanlaiset toiveet suhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivittäinen seksi miehen kanssa.

Itse en jaksa 20-30v seksiä jatkuvasti vaikka olis kuin ihana ja taitava puoliso. Jos tämä on ainoa tapa pitää onnellinen suhde niin olen mieluummin ilman! 

Sama. Nuorena lomilla oli muutamankin kerran päivässä (ja yössä), mutta nyt +/-80-vuotiaina ei enää jaksa.

Kun lapset lähtivät omilleen, meillä alkoi toinen kuherruskuukausi ja kun jäimme eläkkeelle alkoi taas kuherruskuukausi, ei ollut kiire minnekään.

31 vuotta. Fyysinen vetovoima on edelleen voimissaan. Varmasti yksi hyvän parisuhteen perusta.

Erilliset sängyt. Tämä ei tietenkään estä etteikö muuten voisi 

Vierailija kirjoitti:

Olemme nudisteja.

Teidän sohva haisee varmasti

Vähän periaatekysymyksiä ja huono muisti. Siinä se.