Te, joilla on onnellinen liitto, kertokaa salaisuutenne sen saamiseksi!

No jos lähdetään siitä, että luottamus on molemminpuolista, eikä sitä tarvitse epäillä, niin pitää muistaa se, että molemmilla on kuitenkin oma elämä jota eletään, vaikka ne elämät halutaankin elää yhdessä sitä elämää kokien.

Vapaus ja ymmärrys toisen erilaisuudesta ja haluista, pitää antaa omaa tilaa. 

Mikään ei vie halujakaan niin tehokkaasti, kuin jatkuva jahtaaminen ja painostus. Kaikilla on omia kausiaan, jolloin voi olla vaikka alakuloa tai haluaa vaan olla hetken täysin itsekseen. Jos malttaa odottaa ja kannustaa, pitkäjänteisyydellä, mikä on ehdoton vaatimus kaikessa, saa silloin hyvää aikaiseksi.

Unohda vaihteeksi se minäminä ja ajattele joskus myös kumppaniasi.

Jo pappikin usein hääparille sanoo, että Menkää rauhassa ja kilvoitelkaa toistenne onnellisiksi tekemisellä. Metsä yleensä vastaa...

Mikä ammattiliitto?

Ei ne sairaudet välttämättä huononna suhdetta vaan päinvastoin.. 

Yhdessä neljännesvuosisata. 

Olemme alunperinkin seksuaalisesti hyvin yhteensopivia ja aika on opettanut kuuntelemaan ja tuntemaan toisemme yhtä paremmin tälläkin saralla. Ei seksi yksin mitään tee, mutta on vahva liima muutenkin hyvässä suhteessa. 

Päätös ettemme rajoita toisen kasvua, vaan kannustamme toisiamme unelmien tavoittelussa. Sen myötä olemme kumpikin saaneet hyvin mielenkiintoisen ja henkisesti rikkaan elämän. Paljon enemmän kuin ikinä olisimme osanneet nuorina kuvitella. 

Päätös ettei arkinen hellyys saa unohtua ja että erimielisyydet pitää aina selvittää. 

Molemminpuolinen joustavuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivittäinen seksi miehen kanssa.

Entä jos ei tee mieli yhtään?

Silloin voi tietysti miettiä että miksi ei tee mieli yhtään. Ehkä se suhde ei ole muutenkaan kovin onnellinen? 

Itse ajattelen niin että seksi ei ole onnellisen avioliiton edellytys vaan seuraus. 

Olen eri ja eri mieltä. Ihmisten libidot ovat eri tasoisia. Seksi on toisille tärkeämpää kuin toisille. Minä väitän, että läheisyys ja kumppanuus on onnellisen avioliiton seuraus. Toisille läheisyyteen kuuluu myös seksi, toisille nämä ovat kaksi erillistä asiaa. 

Ja vielä se, että etsimme yhdessä sitä, mikä on parisuhteelle hyväksi sen sijaan, että pitäisi jääräpäisesti kiinni siitä mitä itse haluaa. Että tavallaan parisuhde menee yksilöiden edelle, koska tiedämme tämän parisuhteen olevan meille molemmille hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivittäinen seksi miehen kanssa.

Entä jos ei tee mieli yhtään?

Silloin voi tietysti miettiä että miksi ei tee mieli yhtään. Ehkä se suhde ei ole muutenkaan kovin onnellinen? 

Itse ajattelen niin että seksi ei ole onnellisen avioliiton edellytys vaan seuraus. 

Olen eri ja eri mieltä. Ihmisten libidot ovat eri tasoisia. Seksi on toisille tärkeämpää kuin toisille. Minä väitän, että läheisyys ja kumppanuus on onnellisen avioliiton seuraus. Toisille läheisyyteen kuuluu myös seksi, toisille nämä ovat kaksi erillistä asiaa. 

Joo toki. Mutta tämä toimii vain silloin kun ollaan tässäkin asiassa samanlaisia. Jos toiselle läheisyyteen kuuluu seksi ja toiselle ei, liitto tuskin voi olla molemmille kovinkaan onnellinen. Toiselle se voi toki sitäkin olla, ainakin aikansa. 

Me olemme olleet 42 vuotta yhdessä ja ensihuuma kesti 30 vuotta. Sen jälkeen on ollut tasaisempaa. 

Ollaan pian 50, 30 vuotta yhdessä ja 20 naimisissa. Puoliso on paras ystäväni ja meillä aidosti kivaa yhdessä. Ihan arjessa viihdytään. Samat arvot, vaikka esim. mies himoliikkuja ja minä vain sellainen keskiverto kävelijä. Seksiä ei kauhean usein, mutta hellyyttä osoitetaan päivittäin ja kerrotaan rakastavamme myös usein. 

RAHA

Ei olla mitään viininlipittäjiä, joiden pitää esittää jotain muuta mitä on. 

Avioliitossa vuodesta -78, yksi lapsi. Koulupohja Yo ja toinen on merkantti. Ei varallisuutta koska duunaripalkollisina (nyk. työeläkkeellä). Yhteinen lompakko eikä salaisuuksia, kaikki läpinäkyvää. Viihdymme kotona, ei laittomia aineita ja hyvin niukasti alkoa. Välillä elämä kolhinut meistä riippumattomista syistä.

Wanhoilla päivillä ikä/terveys alkanut vaikuttaa toimintoihin jolloin muinainen tapa ei onnistu mutta Plan B järjestää helpotuksen. Tärkeä pitää mielessä että on molemminpuolinen ymmärrys elämän perusasioista, ja jos jokin asia vähän hammastaa niin olemme ratkaisukeskeiset, emme hae syyllistä vaan ratkaisua.

Kyllä on kotona "työnjako", minä vien roskat koska vaimo pelkää roskahuoneen hiiriä ja rottia, minä hoidan auton, vaimo hoitaa pyykin ja minä avitan lakanoiden vedossa. Minä täytän astianpesukoneen ja vaimo tyhjentää. Rakkaus elää elämän pienissä ja suurissa asioissa! 

Päivittäinen seksi (no sairastumisia ja muita vastaavia lukuun ottamatta) jo 39 vuoden ajan! Yhä seisoo hyvin ja vastakappale kostuu. Varmasti juuri tällä vehkeiden runsaalla käytöllä on ollut vaikutuksensa siinä, että ne on edelleen käyttökunnossa niin hienosti. Toivottavasti jatkuu ihan loppuun saakka näin. Ollaan 66-vuotiata ja 5 lasta. -Pertti 66

Itselleen valehtelu? 

Annan kissalle hyvää ruokaa ja rapsutuksia.

Vaikeita asioita ei vältellä, ne nostetaan rohkeasti keskusteluun ja niihin etsitään yhdessä ratkaisuja (muuten katkeruus)

Kiitetään toista ja arvostetaan niistä asioista, ns.pienistäkin, mitä tekee.

Nähdään itsessäkin vikaa/parannettavaa ja työstetään itsessä niitä puolia. 

Kannetaan yhdessä vastuuta.

Ollaan valmiita kompromisseihin

Keskustellaan avoimesti

En someta

Yhtenevä arvomaailma ja huumori 

Fyysinen läheisyys

Ei mennä riitaisena nukkumaan

Kyllä mä katson, että meillä on ollut onnellinen parisuhde. On ollut pientä kurvia viime aikoina, mutta vasta nyt. Liittynee lähinnä kummankin keski-ikäistymiseen. Hänen villitykseen ja mun vaihtareihin. Ei mitään suurta draamaa, mutta semmoista uupumusta ja kyllästymistä. Ollaan tiedostettu, puhuttu ja hyväksytty tilanne tällä hetkellä, kun ei jaksa rehkiä. ;) Syssymmällä sitte.

Alusta saakka ollaan oltu hyviä kavereita. Meillä on samat arvot, saman tyyppiset taustat, huumori, samoja mielenkiinnonkohteita (mutta on omiakin). Meillä on myös ollut omat kaveripiirit, joita ei olla sotkettu keskenään. En tiedä onko sillä mitään merkitystä.

Luottamus on toiminut. Ei ole tarvinnut epäilä tai laittaa kyseenalaiseksi. On vapaus mennä, kunhan käytänteet hoituu. esim lasten hoidot, toista ei jätetä pulaan.. 

Raha-asiat ovat aina sujuneet. Ei olla tapeltu koskaan. Rahan käyttö on ollut vastaavaa ja se on aina ollut yhteistä. 

Menimme naimisiin 2014 vuoden seurustelun jälkeen. Olin noin 19v. Edelleen yhdessä ja onnellisina vuonna 2026.

Mielestäni tärkeintä on ollut, että viettää yhdessä aikaa eikä unohda iloa. Yhdessä nauraminen on liimaa. 

Toinen tärkeä juttu on se, että vaikeita aikoja tulee. Mutta kun päättää, että olen tuon ihmisen tukena myötä ja vastamäessä. Niin se tuo luottamusta elämään. Että vaikka mulla meni huonosti raskausaikana ja uupumisen takia, en missään vaiheessa pelännyt, että toinen lähtisi.

Kaikki on täysin yhteistä, yhteinen tili ja täysi luottamus. Luottamus onkin parasta. Vierelläni on ihminen, jonka tunnen täysin ja joka tuntee minut. Hän tuntee minut kaikkine puolineen ja on läheisin ihminen. Olisi ihana vanheta yhdessä, toivottavasti kuolema ei erota meitä kovin nuorena. Hän tuntee myös sukuni, ja on läheinen suvulleni. On turvallista, kun ei tarvii olla maailmassa yksin vaan saa jakaa elämän toisen näin läheisen ihmisen kanssa. Hän on tosirakkauteni.

Olemme olleet onnellisesti yhdessä lähes 30 vuotta. Olemme suunnilleen samanikäisiä, samanlaiset arvot ja kiinnostuksenkohteet, korkea koulutus. Olimme molemmat kokeneet jo huonoja suhteita ja ottaneet opiksemme. Avoin kommunikaatio on tärkeää. Yhteinen tekeminen, sille ajan varaaminen, toisen huomioiminen arjessa. Lastenhoidon ja kotitöiden jakaminen. Meillä on yhteiset rahat, joten rahasta ei tule riitaa. Hellyys ja säännöllinen, molempia tyydyttävä seksi ovat tietysti se parisuhteen liima. Toisen kunnioittaminen, edes riidan keskellä emme sano mitään julmaa ja peruuttamatonta. Mieheni on sellainen, että hänen kanssaan on helppo ja kiva olla.