Te, joilla on onnellinen liitto, kertokaa salaisuutenne sen saamiseksi!

Kunnioitus. Voi kuulostaa ensialkuun oudolta, mutta toisen arvostus, huomiointi ja kuunteleminen ovat todella tärkeitä asioita. Koskaan toista ei haukuta tai puhuta arvostelevasti muiden ihmisten kanssa, olipa puoliso paikalla tai ei. Yhteinen arvomaailma on tärkeä - on turha odottaa liiton kestävän, jos tietyt fundamentaliset arvot eivät kohtaa. Ja aina kannattaa muistaa, että ihminen muuttuu koko ikänsä. Et ole sama 10-vuotiaana ja 20-vuotiaana. Et sama 20-vuotiaana ja 30-vuotiaana - ja niin edelleen. Vaikka kokisi olevansa "aikuinen ja kypsä" nelikymppisenä, niin siitä huolimatta sitä muuttuu, jotkut asiat jäävät elämästä, uusia saattaa tulla tilalle. Ja jos asiat muuttuvat molemmilla eri suuntiin, niin kaikesta huolimatta suhde ei saata sitä kestää. Kun sanotaan, että joku pariskunta tai kaverukset "kasvoivat erilleen", niin siinä on paljon totuutta. Toisaalta, tässä voi käydä toisinkin päin, ja muutosten myötä sulaudutaan entistä tiiviimmin yhteen.

Kysymyksesi on suloinen. 💞  Tuntuu, että tuolla asenteella tulet onnistumaan, koska asia kiinnostaa sinua.  45v-> ylittäneessä parisuhteessa/avioliitossa olevana en osaa mitään reseptiä kirjoittaa, johtuen siitä, että kaikki parit ovat erilaisia, eri lähtökohdista eli omia persooniaan.  Kuitenkin aloitan mm. siitä, että toinen pitäisi pyrkiä hyväksymään sellaisena mikä hän on, muutos tulisi lähteä itsestä, mikäli tarvetta on.  Itseään peilistä katsova voi onnistua vaikuttamaan myös toisen huomaamaan itse mikäli asioissa on liika särmää ja olisi laskeutumisen paikka.  Keskustella toki pitää, mykkäkoulu on toisen henkistä pahoinpitelyä.  Loukkaantuneelle osapuolelle toki pitää antaa oma aikansa olla suuttunut ja käsitellä asiaa.  Mielestäni vihaisena puhkuvaa puolisoa ei pitäisi heti mennä lepyttelemään, annetaan hänelle oma aika käsitellä asia.  On myös ainakin vanhemmiten hyvä ohje, ettei vihaisena pitäisi mennä nukkumaan.  Koskaan ei tiedä mitä pitkä yö tuo tullessaan.  En haluaisi kokea sitä tunnetta, mikäli toinen ei heräisi uuteen aamuun.  Anteeksi pyytäminen ja halaaminen on kyllä sitä rakkauden liimaa jatkoa ajatellen.  Olen itse ollut aika hyvässä asemassa kissamme suuttuu ja osoittaa joskus mieltään hänkään ei ole pitkävihainen, eikä onneksi mieheni.  Mahdottoman hyvää tulevaisuutta ja onnea sylin täydeltä sulle toivottelen .  🥰

Turvallisuuden tunne tulisi luoda molemminpuoleisena.  Asuin vuokralla työnantajan omistamassa asunnossa joka ei kuitenkaan ollut työsuhdeasunto.  Vuokra sama mitä kaikilla muillakin ko.firmasta vuora-asunnon saaneilla.  Mutta huomioitava yhteiselämään on kuitenkin se tosiasia, mikäli ero tulisi, niin hän olisi se jonka pitäisi lähteä, joten kodin tuoma pysyvä/luotettava turva saattaa aiheuttaa epävarmuutta.  Lähdin miettimään ja ehdottamaan tulevaisuutta tasa-arvoisempaan eli omistusasunnon suuntaan.  Kaksi vuotta meni ja ostimme yhteisen asunnon ja yhdistimme tulot ottamalla yhteisen tilin.  Rahasta ei ole koskaan tullut riitaa.  Kumpikaan ei nöyryytä toista tuhlailusta henkilökohtaisista hankinnoista ja kodin sisustamisen hankinnoista keskustellaan.  Kuitenkin yllättävää yhdessä kulkiessa saattaa olla, että kuinka pienistä jopa mitättömistä (jälkeenpäin ajatellen) voi syntyä rajukin riita.  Joskus on ilmeisesti puhdistettava pölyt ja mölyt vai mitä mieltä muut? 

Kannattaa ottaa etäisyyttä tai pyrkiä kokonaan eroon negatiivisistä ja kateellisista "ystävistä" ovat he sitten kumman tahansa puolelta mikäli jompi kumpi kokee, ettei koe seurassa oloaan hyväksytyksi.  Tosiystävä toivottaa hyvää jatkoa ja onnittelee vilpittömästi, mutta kehottaa luottamaan omiin aisteihin ja varovaisuuteen vaaran merkit havaittuaan. Paraskaan ystävä ei välttämättä aina ole oikeassa kun sen oikean kohtaat, se on sitten menoa.

"Kun sen oikean kohtaat, se on sitten menoa." Näin kävi itselleni (ja puolisolleni) kauan aikaa sitten.

Mikä ammattiliitto?

Onko ketään pariskuntaa joka on ensimmäisessä ja ainoassa liitossa, eikä kummallakaan ole kokemusta toisen kanssa? Nimenomaan intiimiä seksikokemusta muiden/ muun kanssa kuin aviopuolison. Oletan että on harvinaista , mutta itse tiedän kaksi pariskuntaa, joilla onnistunut avioliitto noin. Toinen oli tätini avioliitto ja toinen muu pari. Itse olen miettinyt usealta kantilta ainutlaatuisuutta ja sitä mistä jää paitsi vai jääkö mistään paitsi. Ei ole mitään vertailukohtaa. 

"Ja jos asiat muuttuvat molemmilla eri suuntiin, niin kaikesta huolimatta suhde ei saata sitä kestää. Kun sanotaan, että joku pariskunta tai kaverukset "kasvoivat erilleen", niin siinä on paljon totuutta."

Siksi erilleen kasvamisen ehkäisyä varten kannattaa tehdä töitä.  Pitää huolta keskusteluyhteydestä ja siitä et on edes jotain yhteistä tekemistä.  

Tarvitaan halua kasvaa samaan suuntaan. Silti voi olla oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään pariskuntaa joka on ensimmäisessä ja ainoassa liitossa, eikä kummallakaan ole kokemusta toisen kanssa? Nimenomaan intiimiä seksikokemusta muiden/ muun kanssa kuin aviopuolison. Oletan että on harvinaista , mutta itse tiedän kaksi pariskuntaa, joilla onnistunut avioliitto noin. Toinen oli tätini avioliitto ja toinen muu pari. Itse olen miettinyt usealta kantilta ainutlaatuisuutta ja sitä mistä jää paitsi vai jääkö mistään paitsi. Ei ole mitään vertailukohtaa. 

Itse olen, ja tunnen useita samanlaisia. Ollaan uskovaisia.

Välillä mietin että minkälaista olisi olla jonkun toisen kanssa, mutta uskon että tämä on kuitenkin parasta näin, eli seksi toimii hyvin yhteisen harjoittelun kautta. 

Valitse puolisoksesi sellainen henkilö, jonka kanssa voit elää onnellisesti. T. 33v onnellisesti naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

"Kun sen oikean kohtaat, se on sitten menoa." Näin kävi itselleni (ja puolisolleni) kauan aikaa sitten.

Näin on, pitkälti yli puolivuosisataa yhdessä! Kiitos rakkaani 💥

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään pariskuntaa joka on ensimmäisessä ja ainoassa liitossa, eikä kummallakaan ole kokemusta toisen kanssa? Nimenomaan intiimiä seksikokemusta muiden/ muun kanssa kuin aviopuolison. Oletan että on harvinaista , mutta itse tiedän kaksi pariskuntaa, joilla onnistunut avioliitto noin. Toinen oli tätini avioliitto ja toinen muu pari. Itse olen miettinyt usealta kantilta ainutlaatuisuutta ja sitä mistä jää paitsi vai jääkö mistään paitsi. Ei ole mitään vertailukohtaa. 

Minä ja mieheni oltiin toistemme ensimmäiset. Ollaan oltu avioliitossa melkein 25 vuotta. Meillä on lapsia, ollaan rakennettu talo, yksi lapsista sairasti rajun sairauden. Rakastan miestäni tulisesti ja toivon, että saamme vanheta yhdessä. En koe jääneeni mistään paitsi. Olen onnellinen että menneisyydessä ei kummittele mikään, eikä kukaan, ja kauppareissuilla ei törmää exiin, kun niitä ei ole. 

Kannustan vaimoani puhumaan minulle rehellisestija  asiallisesti, jos jokin asia vaivaa hänen mieltään ja minä teen samoin.

Tuon käytännön seurauksena on se, että emme ole riidelleet lainkaan yli kymmenen vuoden avioliiton aikana. 

Yhteistä aikaa. Omaa tilaa. Samanlaiset arvot. Viihdytään toistemme seurassa. On se rakkaus. On toisesta välittäminen. On kunnioitus. On luottamus. Välillä ärsyttää, ja saa ärsyttää. Kunnioitus.

Vierailija kirjoitti:

"Ja jos asiat muuttuvat molemmilla eri suuntiin, niin kaikesta huolimatta suhde ei saata sitä kestää. Kun sanotaan, että joku pariskunta tai kaverukset "kasvoivat erilleen", niin siinä on paljon totuutta."

Siksi erilleen kasvamisen ehkäisyä varten kannattaa tehdä töitä.  Pitää huolta keskusteluyhteydestä ja siitä et on edes jotain yhteistä tekemistä.  

Tarvitaan halua kasvaa samaan suuntaan. Silti voi olla oma itsensä.

Näinpä. Jotkut luovuttavat siinä vaiheessa kun alkaa tuntumaan, että toinen on muuttunut. Ei se muutos tarkoita automaattista eroa, ellei jo valmiiksi halua antaa periksi.

Ai sua kiinnostaa nyt tällainen juttu, kerro lisää! Voisinko mä tulla sun mukaan joku kerta? Tämä asenne on auttanut meitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju täyttä valhetta. Pari ihmistä tahkonnut "onnellisia" tarinoita. Sinkkuus on onnea.

Sinkkuna olo on kuin menisi karkkikauppaan. Kaikkea voi saada ja kokea. Nämä pariutuneet eivät ymmärrä mistä jäävät paitsi.

Lyhyitä parisuhteita harrastavat eivät puolestaan tiedä, mitä on pitkän parisuhteen synnyttämä kumppanuus. Se on yhteyttä aivan toisella tasolla.

Ei se että on tuntenut toisen pitkään ja ollut pitkään suhteessa automaattisesti synnytä kumppanuutta, ainakaan sellaisena kuin itse sen miellän. Ihmiset elää aivan ihmeellisiä rinnakkaiselämiä saman katon alla olematta kuitenkaan läheisiä tai toistensa tukena. Ehkä tavat voi tulla tutuksi ja tietää mitä toinen ajattelee, mutta se ei ole vielä kumppanuutta se. Sanoisin myös, että kumppanuutta voi olla monenlaista, ei pelkästään parisuhteen kautta eli kyllä ihmisillä voi olla siitä käsitys myös vaikka sisarus- tai ystävyyssuhteiden kautta - ainakin itse luotan omiin siskoihini ja kahteen ystävääni erittäin paljon, he ovat rinnallani aina, kohta 50 vuotta sisarukset ja 40 vuotta ystävät ja on läpikäyty vaikka mitä. Kyllä sellaisten ihmissuhteiden kautta saa hyvinkin paljon kosketusta siihen mitä pitkä ihmissuhde on, miten se muuttuu ja niitä voi ja kannattaakin sitoutua huoltamaan. Se on myös rinnalla kulkemista ja hyvin tärkeää sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään pariskuntaa joka on ensimmäisessä ja ainoassa liitossa, eikä kummallakaan ole kokemusta toisen kanssa? Nimenomaan intiimiä seksikokemusta muiden/ muun kanssa kuin aviopuolison. Oletan että on harvinaista , mutta itse tiedän kaksi pariskuntaa, joilla onnistunut avioliitto noin. Toinen oli tätini avioliitto ja toinen muu pari. Itse olen miettinyt usealta kantilta ainutlaatuisuutta ja sitä mistä jää paitsi vai jääkö mistään paitsi. Ei ole mitään vertailukohtaa. 

Minä ja mieheni oltiin toistemme ensimmäiset. Ollaan oltu avioliitossa melkein 25 vuotta. Meillä on lapsia, ollaan rakennettu talo, yksi lapsista sairasti rajun sairauden. Rakastan miestäni tulisesti ja toivon, että saamme vanheta yhdessä. En koe jääneeni mistään paitsi. Olen onnellinen että menneisyydessä ei kummittele mikään, eikä kukaan, ja kauppareissuilla ei törmää exiin, kun niitä ei ole. 

Onnellisessa parisuhteessa olen, molemmilla on exiä ja kylläpä niihin törmätään välillä kaupungilla. Silti ei ole mitään ongelmaa asiassa, ei he ole kummituksia vaan aikanaan tärkeitä ihmisiä ja nyt ovat sitä muistoissa. Parisuhteissa on oppinut valtavasti asioita ja omalla kohdalla uskon että useampi kumppani on ollut ihmissuhdetaitojen ynnä muiden taitojen kannalta itselleni parempi kuin yhden kanssa oleminen. Olen sen verran utelias että olisin kokenut etten ole saanut kokea riittävästi elämää yhden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymmentä vuotta naimisissa. Liitto perustuu raadolliseen rehellisyyteen - paino sanalla raadollinen. Kaikki kerrotaan. Salaisuudet syövät suhteen. Nykyisin iän myötä ollaan tultu molemmat väsyneemmiksi ja pehmeämmiksi, kulmat hioutuneet. 

40 vuotta yhdessä. Mitä potentiaalia salaisuuksia teillä olisi? En ihan tunnista omasta elämästä.

Matkan varrella vaikka ja mitä. Minä en ole kovin helppo tai tasainen, mutta rehellinen olen. Salaisuudet ovat olleet sekä ajatuksia että tekoja. Haaveita ja toteutettuja asioita -puolin ja toisin. 

Oletteko siis pettäneet? Jos olette, silti olette pysyneet yhdessä?

Tinderi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään pariskuntaa joka on ensimmäisessä ja ainoassa liitossa, eikä kummallakaan ole kokemusta toisen kanssa? Nimenomaan intiimiä seksikokemusta muiden/ muun kanssa kuin aviopuolison. Oletan että on harvinaista , mutta itse tiedän kaksi pariskuntaa, joilla onnistunut avioliitto noin. Toinen oli tätini avioliitto ja toinen muu pari. Itse olen miettinyt usealta kantilta ainutlaatuisuutta ja sitä mistä jää paitsi vai jääkö mistään paitsi. Ei ole mitään vertailukohtaa. 

Minä ja mieheni oltiin toistemme ensimmäiset. Ollaan oltu avioliitossa melkein 25 vuotta. Meillä on lapsia, ollaan rakennettu talo, yksi lapsista sairasti rajun sairauden. Rakastan miestäni tulisesti ja toivon, että saamme vanheta yhdessä. En koe jääneeni mistään paitsi. Olen onnellinen että menneisyydessä ei kummittele mikään, eikä kukaan, ja kauppareissuilla ei törmää exiin, kun niitä ei ole. 

Aika lailla sama meillä. Muutama ex toisaalta on kummallakin, mutta koska homma ei mennyt syvemmäksi/ ei ollut suudelmia enempää, ei ole mitään ongelmaa nähdä kauppareissulla.