Te, joilla on onnellinen liitto, kertokaa salaisuutenne sen saamiseksi!

Ei kait siihen mitään salaisuutta ole. Hyvällä onnella on kaksi toisilleen sopivaa ihmistä kohdanneet. Kun tykkää ja luottaa, sillä pääsee pitkälle. Myös toisen kunnioittaminen on tärkeää, yhtä tärkeää kuin rakkaus.

Salaisuus on se, että on aito rakkaus. Se tekee onnelliseksi ja suhteessa on kemiaa, tahtoa yrittää ja syvää tunnetta. Seksi on myös tärkeää, kummankin on sitä haluttava. 

Huolellinen valinta jo aluksi.  En valinnut sellaista, joka osoitti merkkejä riippuvuuksista esim. ruokaan tai juomaan. Lisäksi valitsin sellaisen, jolla oli  tavoitteita ja ahkeruutta, jotta pystyi tekemään itselleen tyydyttävän ammattiuran. En olisi kestänyt sohvaperunaa, joka vahvaa lätkää television ääressä pizzan kanssa. Parempi on, että hän urheilee itse.

*vahtaa

Luottamus ja huumori.

Koskaan ei tarvitse epäillä etteikö toinen olisi tukena, kuuntelemassa tai auttamassa. Molemmin puolin.

Ai niin, ja me vittuillaan toisillemme. Silleen huumorilla eikä ilkeästi, mutta varmasti tietää että tulee sanomista jos jotain toheloi tai ei tajua.  :D 

Rakkaudella, se passaa meille vaikka kaikki ei ymmärtäiskään.

Toista ei pidä yrittää muuttaa vaan rakastaa sellaisena kuin tämä on. Myös mm. sisustamisesta pitäisi päättää yhdessä. Aika usein toinen osapuoli jyrää kiltemmän tahdon ja elämä on yhtä nalkuttamista. Aika usein se joka jyrätään on mies. Naisen jyräämistä ei hyväksytä, mutta jos sama tehdään miehelle siitä voi hyvin naureskella vaikka jouluna koko suvulle kuinka meidän Petteri on niin hölmö mutta onneksi hänellä on minut päättämässä asioista. Ja olen siis nainen enkä voi ymmärtää miesten alistumista tai naisia jotka näin tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään pariskuntaa joka on ensimmäisessä ja ainoassa liitossa, eikä kummallakaan ole kokemusta toisen kanssa? Nimenomaan intiimiä seksikokemusta muiden/ muun kanssa kuin aviopuolison. Oletan että on harvinaista , mutta itse tiedän kaksi pariskuntaa, joilla onnistunut avioliitto noin. Toinen oli tätini avioliitto ja toinen muu pari. Itse olen miettinyt usealta kantilta ainutlaatuisuutta ja sitä mistä jää paitsi vai jääkö mistään paitsi. Ei ole mitään vertailukohtaa. 

Täällä on yksi. Lähes puoli vuosisataa yhdessä, josta 42 vuotta aviossa. Näillä mennään päätyyn asti. Ei olla jääty mistään paitsi, ja makuukammarihommia harrastetaan edelleen melkein yhtä tiiviisti kuin 40 vuotta sitten.

Onnellisen suhteen salaisuus? Valitaan kumppani, jonka arvomaailma ja elämänasenne ovat omien kaltaiset. Jokainen ihminen on yksilö, joten nämä pitää punnita kunkin omalta kannalta.

Kuitenkin useimmille tärkeitä lienevät keskinäinen lojaalisuus, kunnioitus ja arvostus, sekä tahto tehdä hyvää toiselle ja ratkaista eteen tulevat ongelmat rakentavasti ilman turhia valtapelejä. Ainakin itselle nämä ovat olleet ratkaisevan tärkeitä.

Ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta, mutta erimielisyydet sattuessa pitää antaa tilaa toiselle. Pikkuasioista kuten rahasta ei kannata riidellä, mutta ei ole pakko pitää yhteistä tiliäkään, jos molemmat eivät halua. Oletus tässä tietenkin on, että se hyvin valittu puoliso ei hassaa viimeisiä rahoja mönkijään/Vuittonin merkkilaukkuun...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään pariskuntaa joka on ensimmäisessä ja ainoassa liitossa, eikä kummallakaan ole kokemusta toisen kanssa? Nimenomaan intiimiä seksikokemusta muiden/ muun kanssa kuin aviopuolison. Oletan että on harvinaista , mutta itse tiedän kaksi pariskuntaa, joilla onnistunut avioliitto noin. Toinen oli tätini avioliitto ja toinen muu pari. Itse olen miettinyt usealta kantilta ainutlaatuisuutta ja sitä mistä jää paitsi vai jääkö mistään paitsi. Ei ole mitään vertailukohtaa. 

Täällä on yksi. Lähes puoli vuosisataa yhdessä, josta 42 vuotta aviossa. Näillä mennään päätyyn asti. Ei olla jääty mistään paitsi, ja makuukammarihommia harrastetaan edelleen melkein yhtä tiiviisti kuin 40 vuotta sitten.

 

Onnellisen suhteen salaisuus? Valitaan kumppani, jonka arvomaailma ja elämänasenne ovat omien kaltaiset. Jokainen ihminen on yksilö, joten nämä pitää punnita kunkin omalta kannalta.

 

Kuitenkin useimmille tärkeitä lienevät keskinäinen lojaalisuus, kunnioitus ja arvostus, sekä tahto tehdä hyvää toiselle ja ratkaista eteen tulevat ongelmat rakentavasti ilman turhia valtapelejä. Ainakin itselle nämä ovat olleet ratkaisevan tärkeitä.

 

Ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta, mutta erimielisyydet sattuessa pitää antaa tilaa toiselle. Pikkuasioista kuten rahasta ei kannata riidellä, mutta ei ole pakko pitää yhteistä tiliäkään, jos molemmat eivät halua. Oletus tässä tietenkin on, että se hyvin valittu puoliso ei hassaa viimeisiä rahoja mönkijään/Vuittonin merkkilaukkuun...

Oletko varma, että tunnet miehesi kaikki ominaisuudet/ salaisuudet ja hän sinun? Tuli tämäkin mieleen, että nykyään varsinkin löytää netistä kaikenlaista kuten seksiä, pornoa tms ja hiukan oletan, että usealla uteliaisuus saa kurkkaamaan mm millaisia sukuelimiä on muilla. Tai rintoja jne. Kun niissä löytyy arsenaalia valtavasti. Moni on jopa ihmetellyt kun mennyt kurkkaamaan. Miltei jokaisella on salaisuuksia ja jopa paljonkin joista toinen ei tiedä saati että osaisi epäillä tai aavistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään pariskuntaa joka on ensimmäisessä ja ainoassa liitossa, eikä kummallakaan ole kokemusta toisen kanssa? Nimenomaan intiimiä seksikokemusta muiden/ muun kanssa kuin aviopuolison. Oletan että on harvinaista , mutta itse tiedän kaksi pariskuntaa, joilla onnistunut avioliitto noin. Toinen oli tätini avioliitto ja toinen muu pari. Itse olen miettinyt usealta kantilta ainutlaatuisuutta ja sitä mistä jää paitsi vai jääkö mistään paitsi. Ei ole mitään vertailukohtaa. 

Täällä on yksi. Lähes puoli vuosisataa yhdessä, josta 42 vuotta aviossa. Näillä mennään päätyyn asti. Ei olla jääty mistään paitsi, ja makuukammarihommia harrastetaan edelleen melkein yhtä tiiviisti kuin 40 vuotta sitten.

 

Onnellisen suhteen salaisuus? Valitaan kumppani, jonka arvomaailma ja elämänasenne ovat omien kaltaiset. Jokainen ihminen on yksilö, joten nämä pitää punnita kunkin omalta kannalta.

 

Kuitenkin useimmille tärkeitä lienevät keskinäinen lojaalisuus, kunnioitus ja arvostus, sekä tahto tehdä hyvää toiselle ja ratkaista eteen tulevat ongelmat rakentavasti ilman turhia valtapelejä. Ainakin itselle nämä ovat olleet ratkaisevan tärkeitä.

 

Ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta, mutta erimielisyydet sattuessa pitää antaa tilaa toiselle. Pikkuasioista kuten rahasta ei kannata riidellä, mutta ei ole pakko pitää yhteistä tiliäkään, jos molemmat eivät halua. Oletus tässä tietenkin on, että se hyvin valittu puoliso ei hassaa viimeisiä rahoja mönkijään/Vuittonin merkkilaukkuun...

Oletko varma, että tunnet miehesi kaikki ominaisuudet/ salaisuudet ja hän sinun? Tuli tämäkin mieleen, että nykyään varsinkin löytää netistä kaikenlaista kuten seksiä, pornoa tms ja hiukan oletan, että usealla uteliaisuus saa kurkkaamaan mm millaisia sukuelimiä on muilla. Tai rintoja jne. Kun niissä löytyy arsenaalia valtavasti. Moni on jopa ihmetellyt kun mennyt kurkkaamaan. Miltei jokaisella on salaisuuksia ja jopa paljonkin joista toinen ei tiedä saati että osaisi epäillä tai aavistaa.

Ei tämäntyyppisiä salaisuuksia tarvitsekaan tuntea. Ei mitään merkitystä, jos puoliso kurkkii pornoa.

Se on eri asia, jos hänellä on salasuhde.

Avio-onni on taattu kun muija osaa olla hiljaa ja pitää pesukoneen pyörimässä.

Vaimoni tekisi miltei mitä vaan vuokseni. Ja minä saman hänelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään pariskuntaa joka on ensimmäisessä ja ainoassa liitossa, eikä kummallakaan ole kokemusta toisen kanssa? Nimenomaan intiimiä seksikokemusta muiden/ muun kanssa kuin aviopuolison. Oletan että on harvinaista , mutta itse tiedän kaksi pariskuntaa, joilla onnistunut avioliitto noin. Toinen oli tätini avioliitto ja toinen muu pari. Itse olen miettinyt usealta kantilta ainutlaatuisuutta ja sitä mistä jää paitsi vai jääkö mistään paitsi. Ei ole mitään vertailukohtaa. 

Täällä on yksi. Lähes puoli vuosisataa yhdessä, josta 42 vuotta aviossa. Näillä mennään päätyyn asti. Ei olla jääty mistään paitsi, ja makuukammarihommia harrastetaan edelleen melkein yhtä tiiviisti kuin 40 vuotta sitten.

 

Onnellisen suhteen salaisuus? Valitaan kumppani, jonka arvomaailma ja elämänasenne ovat omien kaltaiset. Jokainen ihminen on yksilö, joten nämä pitää punnita kunkin omalta kannalta.

 

Kuitenkin useimmille tärkeitä lienevät keskinäinen lojaalisuus, kunnioitus ja arvostus, sekä tahto tehdä hyvää toiselle ja ratkaista eteen tulevat ongelmat rakentavasti ilman turhia valtapelejä. Ainakin itselle nämä ovat olleet ratkaisevan tärkeitä.

 

Ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta, mutta erimielisyydet sattuessa pitää antaa tilaa toiselle. Pikkuasioista kuten rahasta ei kannata riidellä, mutta ei ole pakko pitää yhteistä tiliäkään, jos molemmat eivät halua. Oletus tässä tietenkin on, että se hyvin valittu puoliso ei hassaa viimeisiä rahoja mönkijään/Vuittonin merkkilaukkuun...

Oletko varma, että tunnet miehesi kaikki ominaisuudet/ salaisuudet ja hän sinun? Tuli tämäkin mieleen, että nykyään varsinkin löytää netistä kaikenlaista kuten seksiä, pornoa tms ja hiukan oletan, että usealla uteliaisuus saa kurkkaamaan mm millaisia sukuelimiä on muilla. Tai rintoja jne. Kun niissä löytyy arsenaalia valtavasti. Moni on jopa ihmetellyt kun mennyt kurkkaamaan. Miltei jokaisella on salaisuuksia ja jopa paljonkin joista toinen ei tiedä saati että osaisi epäillä tai aavistaa.

Ei tämäntyyppisiä salaisuuksia tarvitsekaan tuntea. Ei mitään merkitystä, jos puoliso kurkkii pornoa.

Se on eri asia, jos hänellä on salasuhde.

Entä jos käy maksullisella? On ollut monia juttuja viime aikoina mediassa, joissa erityyppiset maksulliset naiset kertoneet miten heillä on asiakaskunnassa naimisissa olevia miehiä, jotka käyvät säännöllisesti, kun eivät saa vaimoltaan tiettyjä seksiasioita. 

Vierailija kirjoitti:

Toista ei pidä yrittää muuttaa vaan rakastaa sellaisena kuin tämä on. Myös mm. sisustamisesta pitäisi päättää yhdessä. Aika usein toinen osapuoli jyrää kiltemmän tahdon ja elämä on yhtä nalkuttamista. Aika usein se joka jyrätään on mies. Naisen jyräämistä ei hyväksytä, mutta jos sama tehdään miehelle siitä voi hyvin naureskella vaikka jouluna koko suvulle kuinka meidän Petteri on niin hölmö mutta onneksi hänellä on minut päättämässä asioista. Ja olen siis nainen enkä voi ymmärtää miesten alistumista tai naisia jotka näin tekee. 

Ja vaikka vaimo jyräisikin hoksaamatonta/ tyhmää miestään on se paras tehdä fiksusti eikä haukkuen!

Aviovuosia takana 36, on ollut huonojakin aikoja, nyt ollaan todella onnellisia.  

Miten tähän on päästy?

- Olemme opetelleet tietoisesti puhumaan kauniisti, kuuntelemaan toisiamme sekä riitelemään rakentavasti. 

- Suuri ja pysyvä muutos kohtalaisesta avioiliitosta loistavaan tapahtui Nmky:n avioliittoleirillä vuosikymmeniä sitten.

- Ilman yhteistä kristillistä uskoa tuskin olisimme tässä pisteessä, missä nyt olemme.

Joku väitti, että huumori ja kaksi kylpyhuonetta.

Vierailija kirjoitti:

Yhteistä aikaa. Omaa tilaa. Samanlaiset arvot. Viihdytään toistemme seurassa. On se rakkaus. On toisesta välittäminen. On kunnioitus. On luottamus. Välillä ärsyttää, ja saa ärsyttää. Kunnioitus.

Tämä, toimii meillä myös. 20 vuotta nyt yhdessä, pari lasta, on kasvettu ja koettu elämässä niin hyviä kuin huonojakin asioita. Jo suhteen alkuvaiheessa on käyty keskusteluja mm. liittyen suhtautumisesta pettämiseen, juteltu seksistä, pitkin matkaa on juteltu jos ja mistä. Yhdessä tehdään paljon, välillä suunnitellaan tosi paljon ja pitkäjänteisesti ja miettien ja kuunnellen miten kumpikin haluaa, välillä jopa excelit käytössä. Ja välillä tehdään asioita hyvin lyhyellä miettimisellä. Kun jollakin päätettävällä/mietittävällä asialla ei ole itselleni niin valtavan suurta merkitystä, sanon kyllä mielipidettäni/näkemystäni, mutta sanon myös, että mitkä (kaikki) vaihtoehdot minulle käyvät. Silloin voin luottaa siihen, että kun välillä todella sanon mielipiteeni, se otetaan huomioon. Eli en vaadi joka asiassa oman tahtoni menevän läpi, en jyrää. Ja arvostan toisen osaamista ja näkemyksiä. 

Molemmilla on omat harrastukset, joihin toinen on saanut tutustua ja osallistua, mutta mihin toista ei vaadita/käsketä/pakoteta mukaan. On yhteiset rahat ja sitten on omat rahat. Yhteisten rahojen käytöstä sovitaan välillä todella tarkkaan, mutta omistaan kumpikin päättää itse. Emme lähde yökerhoon tai risteilylle kavereiden tai työkavereiden kanssa. Yhdessä kyllä juhlimme ja kavereiden kanssa myös (yksin ja yhdessä). Mutta pidämme itse itsemme pois perinteisistä pettämisen tilanteista. 

Puolisoni seurassa minun on äärettömän hyvä olla. Ja ei, en rakasta kaikkia hänen puoliaan, mutta olen valinnut hänet. Ja joskus vertaan hänen hyviä puolia toisen (ehkä kiinnostavankin) henkilön ärsyttäviin/huonoihin puoliin, jolloin puolisoni voittaa aina :)

Koulutus- ja tulotaso on samaa suuruusluokkaa ja teemme itse omat valintamme uramme suhteen, eli kumpikaan ei ole riippuvainen toisesta.

Yhdyn kommenttiin raadollisesta rehellisyydestä. Olemalla rehellinen annat itsesi tulla rakastetuksi juuri sellaisena kuin olet. Sellainen rakkaus on äärimmäinen voimavara niin suhteessa kuin henkilökohtaisessa elämässä. Rehellisyyden ja luottamuksen lisäksi tarkoituksenmukainen eläminen on toinen valtava voimavara. Meillä on puolisoni kanssa hyvin rikkaat elämät harrastusten ja kiinnostuksenkohteiden näkökulmasta ja olemme rakentaneet uraa yhteisten kiinnostustenkohteiden ympärille. Se että katsotaan maailmaa samankaltaisten linssien läpi ja työskennellään yhdessä molemmille tärkeiden asioiden parissa on meille äärimmäisen tärkeää. 

20 vuotta yhdessä. Vasta pari vuotta sitten mentiin naimisiin. Eli ei kannata hötkyillä :) Tärkeintä on, että tekee ihan yksinkertaisia asioita yhdessä puolison kanssa vaikka arkirumba olisi mitä. Eilen tuli yhtäkkiä mieleen, että voitaisiin käydä yleisessä saunassa ja uimassa. Ja vaimo oli tyytyväinen yhteisestä tekemisestä.

Nuorena minä 18 hän 22 satuimme kohtaamaan ja kipininöitä riitti loppuun asti.Matkustelimme, teimme yhdesså töitä, nukuimme yhdessä.    Sitten hän nukkui pois ja minä vieläkin kaipaan hänen ääntään ja kosketustaan, Kerran vielä kohdataan........Vaikka työkaveri sanoi mulle et kyl se huumaa loppuu, onneks oli väärässsä

Ollaan vastakohtaisia luonteita, mutta arvomaailma on aikalailla sama. On ollut välillä hankalampiakin aikoja,ja ne ovat hioneet särmiä molemmista. Vieläkin, 49 vuotisen yhteisen taipaleen jälkeen, tulee erimielisyymsiä, joista sitten sovitaan. Ehkäpä se 'salaisuus' voisi olla opeteltu itsensä ja toisen arvostus, ja armollisuus puutteita kohtaan. Tavallinen arki ja asioista rehellisesti puhuminen on tärkeä osa luottamusta, joka pikkuhiljaa vjosien varrella on rakentunut.