Antaisitko tehdä DNR päätöksen monisairaalle iäkkäälle omaisellesi vuodeosastolla?

Jokaisen olisi hyvä tehdä hoitotestamentti rahapussiin valmiiksi vielä järjissään ollessa. Ei sitten tarvitse omaisilta kysellä eikä heitä vaikeilla päätöksillä vaivata. Luottokortin kokoisia lappuja saa "valmiina" tai sellasen voi itse kirjoittaa haluamallaan tavalla.

Kun minä olin siinä käsityksessä, että elvytyskiellon pitää olla ihmisen itsensä antama tai ainakin hänen suostumuksellaan tehty.

tai jos on tilanne ettei enää ole mahdollisuutta toipua, kärsii kovista kivuista eikä kykene itse enää päättämään asioistaan (esim. dementoitunut joka kuolemassa syöpään).

Toisen puolesta en sellaista päätöstä tekisi.

ja kuullut aikuisen miehen itkevän että haluaisi jo kuolla kun kivut ovat niin kovat. Kyllä siinä tilanteessa tunne oli järjen kanssa samaa mieltä.

-16

on helppo huudella täällä elvytyskieltomyönteisyyttään, kun ei ole tositilanteen edessä. Siinä kohtaa, kun olet omaisen vieressä ja teet päätöstä, tuntuu, että sitä on se "viimeinen tuomari". Siinä kohtaa helposti päätyy toiselle kannalle. Niin se vaan on.

Inhimillistä on, että näin anonyymisti ihmiset miettivät järjellä. Ja sitten tosipaikan tullen tunteella.

että DNR-päätöksen tekee lääkäri. Toki henkilön/omaisten kanssa keskustellen, mutta viime kädessä lääkäri päättää. Hänellä on asiaan tarvittava ammattitaito.

DNR tai DNAR on lääkärin lääketieteellisistä syistä tekemä päätös, jossa kyllä kysytään omaisten mielipidettäkin, mutta viime kädessä se on lääkäri, joka voi päättää, ettei elvytyksestä ole potilaa terveydentila huomioon ottaen hyötyä.



TAI sitten se on potilaan oma hoitotahto.



Mutta sinänsä ap:n kysymyksenasettelu on väärä, että omaiset eivät voi noin vain päättää, että monisairasta vanhusta joko elvytetään tai ei elvytetä.



Täällä aiheesta perusteellinen kirjoitus:



http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_ar…

Isoisälleni olin mukana tekemässä päätöstä v. 2008 (isäni, hänen ainoa lapsensa, ja isoäitini kuolleita). Olen lähihoitaja ja työskentelen itse pitkäaikaissairaiden osastolla, jossa kaikilla potilailla on DNR-päätös.

Antibiootit ja DNR tai ER eivät kuulu samaan lauseeseen.

Sen sijaan ihminen on voinut hoitotahdossaan päättää ettei halua esim. nesteytyksiä, letkuruokintaa tai aktiivisia antibioottihoitoja.



DNR/ER-päätöstä ei tee omainen, vaan lääkäri. Omaisen suostumus siihen kylläkin kysytään, jos katsotaan ettei potilas itse ole kykenevä päättämään asiasta.



DNR/ER-päätös on siis ainoastaan Ei elvytetä- päätös.



Ja mitä tulee omalle kohdalleni, tilanteen mukaan. Ja jos omaiseni on valmiiksi huonossa kunnossa, ehdottomasti antaisin tehdä.

ja kuullut aikuisen miehen itkevän että haluaisi jo kuolla kun kivut ovat niin kovat. Kyllä siinä tilanteessa tunne oli järjen kanssa samaa mieltä.

-16

on helppo huudella täällä elvytyskieltomyönteisyyttään, kun ei ole tositilanteen edessä. Siinä kohtaa, kun olet omaisen vieressä ja teet päätöstä, tuntuu, että sitä on se "viimeinen tuomari". Siinä kohtaa helposti päätyy toiselle kannalle. Niin se vaan on.

Inhimillistä on, että näin anonyymisti ihmiset miettivät järjellä. Ja sitten tosipaikan tullen tunteella.

Sillä että näkee ihmisen huutavan tuskaansa haluten kuolla, ei ole tekemistä DNR päätöksen kanssa.

Se yltää vain elvytystilanteisiin!!



Valitettavasti Suomessa ei eutanasia ole sallittu.

eikä DNR-päätöstä olisi?

Sillä että näkee ihmisen huutavan tuskaansa haluten kuolla, ei ole tekemistä DNR päätöksen kanssa.

Se yltää vain elvytystilanteisiin!!

Valitettavasti Suomessa ei eutanasia ole sallittu.

Joka ei enää ymmärtäisi mitä DNR tarkoittaa, mutta kärsisi silti niin että haluaisi kuolla?

Joo mutta kyllä se aikuinen mies itse päättää asioistaan.

ja kuullut aikuisen miehen itkevän että haluaisi jo kuolla kun kivut ovat niin kovat. Kyllä siinä tilanteessa tunne oli järjen kanssa samaa mieltä.

-16

on helppo huudella täällä elvytyskieltomyönteisyyttään, kun ei ole tositilanteen edessä. Siinä kohtaa, kun olet omaisen vieressä ja teet päätöstä, tuntuu, että sitä on se "viimeinen tuomari". Siinä kohtaa helposti päätyy toiselle kannalle. Niin se vaan on.

Inhimillistä on, että näin anonyymisti ihmiset miettivät järjellä. Ja sitten tosipaikan tullen tunteella.

Ei elvytettäisi.

Jos on parantumatonta syöpää sairastava, joka kuolisi siihen kuitenkin, silloin ei elvytetä.





Jos paranemisesta on toivoa, harkinnan mukaan.



Mutta tuo tilanteen esimerkki antoi ymmärtää että sairaus on pitkällä kun syöpäkipuja huutaa tuskissaan, silloin ei elvytetä.

Ihminen voi myös pyytää anestesian silloin. Jos ei todella kestä kipuja. Sekin on vähän autettu kuolema, vaikkakin sallittu. Ei ihmisen sairas ruumis kauan jaksa nukutettuna hengittää.



Vastaileepi lääkäri.

Lääkäri päättää. Hän kuulee omaisia, jos potilas ei itse kykene kommunikoimaan - mutta päätös on silti lääkärin.



Potilaan itsensa antama elvytyskielto/hoitotahto on eri asia.

Sitten kun toivoa ei enää ole, eivätkä agressiiviset hoitotoimenpiteet paranna jäljellä olevan elämän laatua on aika luovuttaa vaikka itsestään tuntuisi kuinka pahalle!



Läh.nimim.Been there done that

kun kyseessä on keuhkokuumeen kourissa tajuttomana oleva dementikko!! Kyllä siinä vaiheessa me omaiset teimme sen päätöksen että antibioottihoitoa ei aloiteta kun hoitava lääkäri sitä meiltä kysyi!! Mutta tietysti riittävästä kipulääkityksestä ja nesteytyksestä pidettiin huolta loppuun asti!!

Kun minä olin siinä käsityksessä, että elvytyskiellon pitää olla ihmisen itsensä antama tai ainakin hänen suostumuksellaan tehty.

Ja asian päättää lääkäri, ei omainen. Jos siis potilaalla ei ole hoitotestamenttia.Monisairaan elvytys on kidutusta pahimmillaan!

kun kyseessä on keuhkokuumeen kourissa tajuttomana oleva dementikko!! Kyllä siinä vaiheessa me omaiset teimme sen päätöksen että antibioottihoitoa ei aloiteta kun hoitava lääkäri sitä meiltä kysyi!! Mutta tietysti riittävästä kipulääkityksestä ja nesteytyksestä pidettiin huolta loppuun asti!!

Kun minä olin siinä käsityksessä, että elvytyskiellon pitää olla ihmisen itsensä antama tai ainakin hänen suostumuksellaan tehty.

Teiltä kysyttiin mielipide, koska lääkäri näki, että potilas ei siitä hyödy. Lääkäri sen silti siis päätti ja vastuunkin siitä kantaa.

toivoo, että häntä elvytettäisiin vanhana ja sairaana. Elytys on nuorelle perusterveellekin ihmiselle raju teko, josta on kuitenkin mahdollista toipua edes jotenkin. Vanha sairas ihminen kuolee viimeistään elvytyksen jälkitilaan.

-sh-