Lue keskustelun säännöt.
Mummo sheimasi jatkuvasti 9 vuotiasta mökillä, joka oli kiinni minussa ( äidissä )
15.07.2026 |
Ei olisi saanut olla kuulemma kyljessä kiinni vaan olisi pitänyt olla reippaampi, puheliaampi, itsenäisempi ja omatoimisempi.
Ujosteleva, arka, hiljainen ja varautunut lapsenlapsi ei kelvannut vaan sai kuulla vittuilua 77 -vuotiaalta isoäidiltä. Kysyttiin mm miten sinä ikinä pärjäät maailmassa kun olet mamman helmoissa kiinni , veikö kissa kielen ja kyllä sinun nyt reipastua pitäisi, mitä se opettajakin sanoo tuollaisesta tuppisuusta.
Näemme äitiäni harvoin, arvaatte varmasti miksi. Kun vaari eli, tyttö oli pienenä vaarin tyttö ja mukana kalalla ym.
Olen nyt käyttänyt koko päivän vakuuttaakseni tytölle että hön on hyvä juuri sellaisena kuin on ja mummolle ei tarvitse puhua yhtään enempää kuin muillekaan, jos siltä tuntuu. Lisään vielä että tyttäreni on alkuun arka ja varautunut, mutta lämpenee kyllä ajan kanssa ja rentoutuu. Minua ei haittaa että on kiinni minussa uusissa ahdistavissa tilanteissa.
Jaksaisitteko te ylläpitää keinotekoisesti välejä isovanhempaan kun vastaanotto on tämä? Ajattelin ensi kesänä vuokrata juhannuksen jälkeen heinäkuuksi oman mökin.
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meidän suvussa oli myös tuollainen tyttö. Nyt jo aikuinen ja edelleen roikkuu äitinsä helmoissa. Ei uskalla kohdata lainkaan vieraita ihmisiä, kun ahdistaa. Ei halua käyttää psyykenlääkkeitä, koska ne leimaa. Ei tajua, että kaikki ihmiset näkee, että olisi ehkä hyvä käyttää lääkkeitä. Ei ole saanut edes ammattia hankittua, kun ei uskaltanut avata suutaan koulussa. Kukaan ei häntä töninyt lapsensa itsenäistymään ja tai irrottautumaan äitinsä helmoista, koska kaikki näki, että vika on äidissä, joka ei malta pästää irti. No, äiti saa siitä sitten peräkammarintytön itselleen. Ainoa asia mitä on ihmetelty, että miksi v:ssa neuvolassa ei jo puututtu ädin toimintaan, vaikka siellä jo nähtiin, että tyttö oli estynyt persoona ja äidissään kiinni eikä äiti tehnyt asialle mitään. Olisi ollut tytölle parempi päästä toiseen perheeseen kasvamaan.
Miksi kuvittelet että tytön estynyt persoona kehittyi nimenomaan äidin kasvatuksesta? Minä olen estynyt persoona ja koulupudokas - vanhemmat välttelivät minua vauvasta asti. Vietin yksinäisiä öitä jo vauvaikäisenä, olin aina yksin kotona koko lapsuuteni, välttämätön ruoka annettiin, vanhat risaiset kirpputorivaatteeni välillä pestiin, mutta missään ei tuettu tai autettu.
Lapsuuden kesät meni kamalissa kesäsiirtoloissa vuosina 1973- 1981, 3-11- vuotiaana, muuten olin kotona, kellarissa tai mummolassa piikana.
Helmoissa ei sopinut roikkua ikinä. Karaisu vain katkeroittaa, jos lapsella on luonnostaan ylivirittynyt autonominen hermosto.
No mitäpä veikkaisit? Olisivatkohan he nähneet miten äiti lastaan kasvatti....
Meilläkin suvussa samanlainen tapaus.
Ihan käsittömätöntä nykyjan kasvatuksessa ajatus ettei lasta saisi oikaista tekemään jotain asiaa järkevämmin . Sitten ihmetellään miten on mahdollista, kun lapsi unohti jäädä oikealla asemalla pois junan kyydistä, niin ei osannut tehdä muuta kuin heijata itseään sikiöasennossa junan lattialla täristen, kun konnari alkoi kysellä miksi on vielä junassa eikä lippua ole (sen sijaan, että olisi lähtenyt etsimään konnaria ja kertonut miten kävi ja kysynyt mitä kannattaisi tehdä. (esmerkki keksitty ja tarkoituksella liioiteltu ettei vahingossa tule kertoneeksi jotain, jka olisikin oikeasti tapahtunut jollekin)
(tuo mummo toki asetti sanansa tökerösti, mutta joillakin vanhoilla ihmisillä jstain syystä tuntuu usein poistuvan kaikenlaiset suodattimet seniiliyden kehittyessä. Eivät osaa enää ajatella, että kaikkia omia tunteitaan ei kannata sanoittaa toiselle. Sellaista se vanhuus ja seniiliys on. Joillakin tuo suodatin poistuu jo aiemmin)
Ap:n mummo lyttäsi lasta eikä mitenkään rohkaissut tai ohjannut keskusteluja kivaan suuntaan.
Ihan vertauksen tasolla mitä normaali ihminen voisi vaihtoehtoisesti sanoa lapselle vs. lyttäävä sadistimummo:
miten ikinä pärjäät maailmassa jos roikut mamman helmoissa <> äiti kertoi sun voimistelukilpailun voitosta, kerrotko miten siellä meni! (=lapsi ohjataan miettimään omia vahvuuksia)
mitä opettajakin ajattelee tuollaisesta tuppisuusta <> mitäs Maija sulla on suunnitelmissa kesälomalle? (=otetaan lapsi keskustelemaan)
ei mamman helmoissa voi roikkua <> tuletko Maija poimimaan mansikoita kasvimaalta? (=kysytään lapsi mukaan tekemiseen)
Ei tää nyt voi olla niin vaikeaa. 🙄
Luetun ymmätäminen sulla ainakin on hakusessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo on vain turhautunut kun ei saa kontaktia lapseen ja ajattelee sen olevan epänormaalia. Mummolta puuttuu kyky itse luoda kontaktia sellaiseen, joka ei toimi kuten hän. Ilmeisesti vaarilla tämä taito oli, kun hän mitä ilmeisemmin oli lapselle läheinen. Ehkä vaari toimi ns suodattimena aran ja töksäyttelevän mummin välillä ja nyt kun vaaria ei enää ole ja suodatin puuttuu, tyttö takertuu äitiinsä?
Mummolla on huono itsetunto ja hän kokee lapsen käytöksen torjuntana, mitä hän ei kestä, koska hänellä on heikko itsetunto. Lapseton siskoni on samanlainen. Hän ottaa todella henkilökohtaisesti heti sen, jos lapsi ei lähesty tai ei halua hänen seuraansa. Hän hyökyy päälle ihan liian nopeasti, mikä saa ihan ekstroverteissäkin lapsissa aikaan sen peruuntumisrefleksin. Ja sitten haukutaan lapsen vanhemmat...
Tämä. Mun isä pitää itseään sosiaalisesti taitavana ja hurmaavana ihmisenä, ja siltä menee pasmat ihan sekaisin jos joku ei vastaakaan hänen aloitteisiinsa niin kuin hän haluaa - ei juttele takaisin, ei naura hänen vitsilleen, ei tervehdi aamulla riittävän hilpeällä äänensävyllä ja hymyillen. Siitä alkaa välitön ivaaminen, ylemmyydentuntoinen tuhahtelu tai ääneen arvostelu.
Vanhempani saivat viimeisen lapsensa siihen aikaan, kun muut lapset olivat jo muuttamassa pois kotoa tai toinen jalka jo ulkona kotoa. Näin perheen kuopus kasvoi aika lailla ainoan lapsen asemassa ja häntä kasvatettiin ylenmääräisillä kehuilla ja sai usein kaken mitä halusi. Häntä suojeltiin myös psyykkisiltä pettymyksiltä. Kaikkien piti ymmärtää miten herkkä hän on ja antaa hänelle tilaa.
Siitä syntyi sitten aikuinen, joka on jämähtänyt jonnekin viisivuotiaan tasolle. Aivan sietämätön narsisitinen pikkunilkki, joka ei osaa pitää elämässään edes ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani saivat viimeisen lapsensa siihen aikaan, kun muut lapset olivat jo muuttamassa pois kotoa tai toinen jalka jo ulkona kotoa. Näin perheen kuopus kasvoi aika lailla ainoan lapsen asemassa ja häntä kasvatettiin ylenmääräisillä kehuilla ja sai usein kaken mitä halusi. Häntä suojeltiin myös psyykkisiltä pettymyksiltä. Kaikkien piti ymmärtää miten herkkä hän on ja antaa hänelle tilaa.
Siitä syntyi sitten aikuinen, joka on jämähtänyt jonnekin viisivuotiaan tasolle. Aivan sietämätön narsisitinen pikkunilkki, joka ei osaa pitää elämässään edes ystäviä.
"Kuopusta kasvatettiin ylenmääräisillä kehuilla ja hän sai kaiken mitä halusi. Häntä suojeltiin myös psyykkisiltä pettymyksiltä."
Nyt taitaa puhua sisarkateus. Muutit itse pois, etkä nähnyt hänen kasvuolojaan. Jos ihmisestä tulee, kuten kuvailit, "narsistinen nilkki", ei syynä ole hyvä kohtelu vaan huono! Toinen mahdollinen syy on jokin syntymätrauma, varsinkin keskosuus aiheuttaa helposti aivovaurion, joka ilmenee persoonallisuushäiriöinä ja impulssikontrollin puutteena.
Kehuminen ei tee kenestäkään psykopaattia, se on vale.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani saivat viimeisen lapsensa siihen aikaan, kun muut lapset olivat jo muuttamassa pois kotoa tai toinen jalka jo ulkona kotoa. Näin perheen kuopus kasvoi aika lailla ainoan lapsen asemassa ja häntä kasvatettiin ylenmääräisillä kehuilla ja sai usein kaken mitä halusi. Häntä suojeltiin myös psyykkisiltä pettymyksiltä. Kaikkien piti ymmärtää miten herkkä hän on ja antaa hänelle tilaa.
Siitä syntyi sitten aikuinen, joka on jämähtänyt jonnekin viisivuotiaan tasolle. Aivan sietämätön narsisitinen pikkunilkki, joka ei osaa pitää elämässään edes ystäviä.
"Kuopusta kasvatettiin ylenmääräisillä kehuilla ja hän sai kaiken mitä halusi. Häntä suojeltiin myös psyykkisiltä pettymyksiltä."
Nyt taitaa puhua sisarkateus. Muutit itse pois, etkä nähnyt hänen kasvuolojaan. Jos ihmisestä tulee, kuten kuvailit, "narsistinen nilkki", ei syynä ole hyvä kohtelu vaan huono! Toinen mahdollinen syy on jokin syntymätrauma, varsinkin keskosuus aiheuttaa helposti aivovaurion, joka ilmenee persoonallisuushäiriöinä ja impulssikontrollin puutteena.
Kehuminen ei tee kenestäkään psykopaattia, se on vale.
"Kehuminen ei tee kenestäkään psykopaattia, se on vale. "
ja mitään tuollaista en edes väittänyt. Mene vaikka opettelemaan luetun ymmärtämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo on vain turhautunut kun ei saa kontaktia lapseen ja ajattelee sen olevan epänormaalia. Mummolta puuttuu kyky itse luoda kontaktia sellaiseen, joka ei toimi kuten hän. Ilmeisesti vaarilla tämä taito oli, kun hän mitä ilmeisemmin oli lapselle läheinen. Ehkä vaari toimi ns suodattimena aran ja töksäyttelevän mummin välillä ja nyt kun vaaria ei enää ole ja suodatin puuttuu, tyttö takertuu äitiinsä?
Mummolla on huono itsetunto ja hän kokee lapsen käytöksen torjuntana, mitä hän ei kestä, koska hänellä on heikko itsetunto. Lapseton siskoni on samanlainen. Hän ottaa todella henkilökohtaisesti heti sen, jos lapsi ei lähesty tai ei halua hänen seuraansa. Hän hyökyy päälle ihan liian nopeasti, mikä saa ihan ekstroverteissäkin lapsissa aikaan sen peruuntumisrefleksin. Ja sitten haukutaan lapsen vanhemmat...
Tämä. Mun isä pitää itseään sosiaalisesti taitavana ja hurmaavana ihmisenä, ja siltä menee pasmat ihan sekaisin jos joku ei vastaakaan hänen aloitteisiinsa niin kuin hän haluaa - ei juttele takaisin, ei naura hänen vitsilleen, ei tervehdi aamulla riittävän hilpeällä äänensävyllä ja hymyillen. Siitä alkaa välitön ivaaminen, ylemmyydentuntoinen tuhahtelu tai ääneen arvostelu.
Mun anoppi on tällainen. Haluaa myös olla aina suorastaan pakkomielteisesti olla huomion keskipisteenä ja päättää mistä puhutaan ja kuka saa vastata, jos kyseessä isompi porukka. Saattaa olla muitakin narsistisia piirteitä.
Ja ihan samat, kun keskustelu ei suju anopin käsikirjoituksen mukaan, tulee uhriutumista, lapsellista kiukuttelua ja muiden sättimistä. Lähtipä kerran ovet paukkuen lapsen synttärijuhlista, kun tyttärensä ei ollut kiinnostunut keskustelemaan jälleen kerran anopin käsityöharrastuksen viimeisimmistä käänteistä.
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan mummo on. Ei tuollaisista mamman helmoissa roikkujista mitään tule. Ei ole normaalia käytöstä 9-vuotiaalta.
Mikä sitten on normaalia käytöstä 9-vuotiaalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On näitä törppöjä isovanhempia, valitettavasti. Pitäisin varmaan jonkinlaiset välit ja näkisin lyhyesti muutaman kerran vuodessa. Näin olen toiminut oman vanhemman kanssa. Ei osaa tippaakaan asettua lapsen asemaan. No, hänellä ei ole kyllä kummemmin suhdetta lapsiini, vaikka nämä muodolliset välit onkin (lapset 12-18v).
mitä tarkoitat sheimaa ajeleeko karvoja vai mitä tarkoitat kirjoita suomeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mitä tarkoitat sheimaa ajeleeko karvoja vai mitä tarkoitat kirjoita suomeksi.
joo, ajelee karvoja, ajelee jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan mummo on. Ei tuollaisista mamman helmoissa roikkujista mitään tule. Ei ole normaalia käytöstä 9-vuotiaalta.
Mikä sitten on normaalia käytöstä 9-vuotiaalta?
Mun mielestä on julmaa, että 9-vuotiaan pitäisi olla kovin reipas, sosiaalisesti taitava jne. Ihan raakile on vielä ihmisenä, paljon on vielä opittavaa. Jos joku ilkeä mummo alkaa vielä tivata, että veikö kissa kielen, niin vika on mummelin odotuksissa. Ei lapsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan mummo oli. Pentusi tulee olemaan tuollainen vielä 17-18 vuotiaanakin ja ehkä 30 vuotiaanakin, johan sille nauravat naurismaan aidatkin.
Kun äidistään aika jättää niin ei tule kykenemään yhtään mihinkään kun ei enää voi olla mamman helmoissa kiinni. Että onnea vaan "kasvatuksesta".
Jos mitään rohkaistumista ei tapahdu, se johtuu juuri sellaisesta kommentoinnista, mitä mummo harrasti.
On se surullista, miten jotkut elävät pitkän elämän ja tyhmentyvät vain.
Vierailija kirjoitti:
No ihan oikeassahan mummo on, ei maailmassa tuolla pärjää. Olisihan se kiva, kun kaikki kohtelisivat hienosti, mutta jalkoihin tuollainen tulee jäämään. Ja itsekin olen/olin ujo. Olisipa ollut joku mummosi kaltainen henkilö ojentamassa.
Nimenomaan pärjää. Aikuisena on solumuistissa aina äidin pyyteetön rakkaus ja tuki. Tutustu kehityspsykologiaan.
Mummo pois pilaamasta kehittyvän persoonan mielenterveyttä. Hän on kateellinen hyvästä suhteestanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän yhdellä lapsistamme oli lapsuudessa mutismia. Kyllä muuten jakoi ihmiset kahteen leiriin, kuka hänen kanssaan osasi olla ja antaa sen turvan että että tyttö uskalsi tulla ulos kuorestaan. Ja ketkä sitten loukkaantuivat puhumattomuudesta ja sulkeutuneisuudesta.
Tyttö on jo aikaa sitten toipunut mutismistaan, mutta vieläkin muistelen kumpaan leiriin kukakin sukulaisita kuului, sillä mikään muu seikka ei ole osoittautunut pätevämmäksi mittariksi luotettavuudesta ja viisaudesta, kuin tämä.
Vierailija kirjoitti:
No ihan oikeassahan mummo on, ei maailmassa tuolla pärjää. Olisihan se kiva, kun kaikki kohtelisivat hienosti, mutta jalkoihin tuollainen tulee jäämään. Ja itsekin olen/olin ujo. Olisipa ollut joku mummosi kaltainen henkilö ojentamassa.
Jos olisit ujo, tietäisit, ettei tuollainen arvostelu auta asiaa yhtään. Olet selvästi se suulas ja räväkkä persoona, joka haluaa sanella muille, millaisia heidän pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meidän suvussa oli myös tuollainen tyttö. Nyt jo aikuinen ja edelleen roikkuu äitinsä helmoissa. Ei uskalla kohdata lainkaan vieraita ihmisiä, kun ahdistaa. Ei halua käyttää psyykenlääkkeitä, koska ne leimaa. Ei tajua, että kaikki ihmiset näkee, että olisi ehkä hyvä käyttää lääkkeitä. Ei ole saanut edes ammattia hankittua, kun ei uskaltanut avata suutaan koulussa. Kukaan ei häntä töninyt lapsensa itsenäistymään ja tai irrottautumaan äitinsä helmoista, koska kaikki näki, että vika on äidissä, joka ei malta pästää irti. No, äiti saa siitä sitten peräkammarintytön itselleen. Ainoa asia mitä on ihmetelty, että miksi v:ssa neuvolassa ei jo puututtu ädin toimintaan, vaikka siellä jo nähtiin, että tyttö oli estynyt persoona ja äidissään kiinni eikä äiti tehnyt asialle mitään. Olisi ollut tytölle parempi päästä toiseen perheeseen kasvamaan.
Äidin pitää kasvattaa lasta itsenäiseksi. Kyllä lapselle saa ja pitää sanoa että ei voi roikkua jatkuvasti aikuisen helmoissa. Tuo siinä on lopputulos kun annetaan rajattomasti huomiota, eikä lapsen tarvitse itse oppia toimimaan eri tilanteissa.
Kyllä 9-vuotias saa vielä olla ujo ja äidissä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani saivat viimeisen lapsensa siihen aikaan, kun muut lapset olivat jo muuttamassa pois kotoa tai toinen jalka jo ulkona kotoa. Näin perheen kuopus kasvoi aika lailla ainoan lapsen asemassa ja häntä kasvatettiin ylenmääräisillä kehuilla ja sai usein kaken mitä halusi. Häntä suojeltiin myös psyykkisiltä pettymyksiltä. Kaikkien piti ymmärtää miten herkkä hän on ja antaa hänelle tilaa.
Siitä syntyi sitten aikuinen, joka on jämähtänyt jonnekin viisivuotiaan tasolle. Aivan sietämätön narsisitinen pikkunilkki, joka ei osaa pitää elämässään edes ystäviä.
Taidat olla kateellinen, kun sisaruksesi sai enemmän huomiota, kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmentää, että miksi me maailmalla hiljaisina ja rauhallisina kuvaillut suomalaiset vaadimme lapsiltamme ja nuoriltamme niin paljon reippautta, omatoimisuutta ja välittömyyttä.
Äitini oli juuri tällainen. Hän vaati meiltä lapsilta kaikkea sitä, mitä hän ei itse pystynyt saavuttamaan tai olemaan. Saikin sitten kuolla yksin, kun oli arvostelullaan ja haukkumisella aiheuttanut sen, ettei lapset halunneet olla enää missään tekemisissä.
En käsitä ihmisiä jotka kokevqt tarvetta arvostella sitä että joku 9v lapsi turvautuu tuollaisessa tilanteessa äitiin. Sehän on vaan hyvä, että lapsi saa turvaa kun sitä kokee tarvitsevansa. Ei se määritä mitään lapsen reippautta tai itsenäisyyttä.
Olen samaa mieltä, tosin 9-vuotiaan lapsen liiallinen takertuvuuskaan ei ole normaalia. Vaikuttaa siltä, että koko suku äidin puolelta on psyykkisesti epänormaaleja. Isän puolen suvusta aloittaja ei kerrokaan, joten voi olettaa, että siellä ollaan normaaleja.