Mummo sheimasi jatkuvasti 9 vuotiasta mökillä, joka oli kiinni minussa ( äidissä )
Ei olisi saanut olla kuulemma kyljessä kiinni vaan olisi pitänyt olla reippaampi, puheliaampi, itsenäisempi ja omatoimisempi.
Ujosteleva, arka, hiljainen ja varautunut lapsenlapsi ei kelvannut vaan sai kuulla vittuilua 77 -vuotiaalta isoäidiltä. Kysyttiin mm miten sinä ikinä pärjäät maailmassa kun olet mamman helmoissa kiinni , veikö kissa kielen ja kyllä sinun nyt reipastua pitäisi, mitä se opettajakin sanoo tuollaisesta tuppisuusta.
Näemme äitiäni harvoin, arvaatte varmasti miksi. Kun vaari eli, tyttö oli pienenä vaarin tyttö ja mukana kalalla ym.
Olen nyt käyttänyt koko päivän vakuuttaakseni tytölle että hön on hyvä juuri sellaisena kuin on ja mummolle ei tarvitse puhua yhtään enempää kuin muillekaan, jos siltä tuntuu. Lisään vielä että tyttäreni on alkuun arka ja varautunut, mutta lämpenee kyllä ajan kanssa ja rentoutuu. Minua ei haittaa että on kiinni minussa uusissa ahdistavissa tilanteissa.
Jaksaisitteko te ylläpitää keinotekoisesti välejä isovanhempaan kun vastaanotto on tämä? Ajattelin ensi kesänä vuokrata juhannuksen jälkeen heinäkuuksi oman mökin.
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Miksi mummo ei saisi sanoa omia tunteitaan ääneen?
Just oli juttua 80- ja 90-luvuilla syntyneistä ja siitä, miten he valittivat, kun vanhemmat ei opettaneet puhumaan tunteista ja käsittelemään niitä. Nyt mummo sanoo ääneen pelkonsa ja mitä tekee oma lapsi - kauhistelee, kun tunteet ei olleetkaan kivoja ja ihastelevia!
Uskokaa jo, kaikilla on oikeus sanoa ääneen, mitä ajattelee, ei se ole vain kolmekymppisten etuoikeus.
Toisten arvosteleminen ja haukkuminen ei ole tunteita vaan henkistä väkivaltaa. Mikä mummon tunne on nimeltä "mitä opettajakin sanoo tuollaisesta tuppisuusta"? Tuossa rajaton ja auktoriteettiasemassa oleva (lapsi <> vanhempi) vain sadistisesti simputtaa alisteisessa asemassa olevaa puolustuskyvytöntä heikompaa.
77-vuotiaalta aikuiselta ihmiseltä ei tarvitse hyväksyä moista paskakäytöstä. Arka lapsi tulee vain sulkeutuneemmaksi moisesta simputuksesta kun sillä ei ole vielä henkisiä työkaluja puolustautua ja kyseenalaistaa vanhemman ihmisen suoria haukkuja itsestään. Kaikki tuo p-ska internalisoituu lapsen minäkuvaan ja lapsi alkaa itsekin uskoa siihen että on huono, muut tuomitsevat häntä, ja että hän on vääränlainen.
Laittakaa koko mummo roskiin. Tuollaista idioottia ei pidä päästää lasten lähelle.
"mies katseli kuuta joka vihelteli itsekseen"
"kuuta katseli mies joka vihelteli itsekseen"
Ei oo vaikeaa!
T: Ärsyttävä kielipoliisi
Äiti ja kakara luiskaan! Mummo pomoksi.
Minun appivanhempani, jo edesmenneet. Appi tylytti lapsiaan koko ajan, siis ihan koko ajan, tuolla lailla. Anoppi sitten salaa hemmotteli ja hyssytteli ja kehui, kehuen täysin aiheetta.
Kälyillä molemmilla toisaalta apen takia hirvittävän huono itsetunto, mutta sitten taas anopin takia suhteettomat käsitykset taidoistaan. Mieheni ei kestä minkäänlaista kritiikkiä, siis minkäänlaista. Vanhempiensa seurassa mykistyi täysin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuon ikäisen kuulu pyöriä helmassa kiinni kuin 3-vuotias. Minä olin jo käynyt hirvimetsässä 9 vuotiaana ja nylkenyt ekan saaliini.
Vau, hienot sinulle! Jaatko nimmareita jossain, voisin tulla hakemaan ja tsekkaamaan miten on elämänkoulu koulinut karpaasia noin mahtavan alun jälkeen.
Mummo on kyllä oikeassa. Ikävä sanoa.
Vierailija kirjoitti:
No ihan oikeassahan mummo on, ei maailmassa tuolla pärjää. Olisihan se kiva, kun kaikki kohtelisivat hienosti, mutta jalkoihin tuollainen tulee jäämään. Ja itsekin olen/olin ujo. Olisipa ollut joku mummosi kaltainen henkilö ojentamassa.
mummo tapa toimia pahentaa lapsen tilannetta. mummo ei ole sivistymätön vaan täys mulk****ku. miksi ap ei sano sille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meidän suvussa oli myös tuollainen tyttö. Nyt jo aikuinen ja edelleen roikkuu äitinsä helmoissa. Ei uskalla kohdata lainkaan vieraita ihmisiä, kun ahdistaa. Ei halua käyttää psyykenlääkkeitä, koska ne leimaa. Ei tajua, että kaikki ihmiset näkee, että olisi ehkä hyvä käyttää lääkkeitä. Ei ole saanut edes ammattia hankittua, kun ei uskaltanut avata suutaan koulussa. Kukaan ei häntä töninyt lapsensa itsenäistymään ja tai irrottautumaan äitinsä helmoista, koska kaikki näki, että vika on äidissä, joka ei malta pästää irti. No, äiti saa siitä sitten peräkammarintytön itselleen. Ainoa asia mitä on ihmetelty, että miksi v:ssa neuvolassa ei jo puututtu ädin toimintaan, vaikka siellä jo nähtiin, että tyttö oli estynyt persoona ja äidissään kiinni eikä äiti tehnyt asialle mitään. Olisi ollut tytölle parempi päästä toiseen perheeseen kasvamaan.
Miksi kuvittelet että tytön estynyt persoona kehittyi nimenomaan äidin kasvatuksesta? Minä olen estynyt persoona ja koulupudokas - vanhemmat välttelivät minua vauvasta asti. Vietin yksinäisiä öitä jo vauvaikäisenä, olin aina yksin kotona koko lapsuuteni, välttämätön ruoka annettiin, vanhat risaiset kirpputorivaatteeni välillä pestiin, mutta missään ei tuettu tai autettu.
Lapsuuden kesät meni kamalissa kesäsiirtoloissa vuosina 1973- 1981, 3-11- vuotiaana, muuten olin kotona, kellarissa tai mummolassa piikana.
Helmoissa ei sopinut roikkua ikinä. Karaisu vain katkeroittaa, jos lapsella on luonnostaan ylivirittynyt autonominen hermosto.
No mitäpä veikkaisit? Olisivatkohan he nähneet miten äiti lastaan kasvatti....
Meilläkin suvussa samanlainen tapaus.
Ihan käsittömätöntä nykyjan kasvatuksessa ajatus ettei lasta saisi oikaista tekemään jotain asiaa järkevämmin . Sitten ihmetellään miten on mahdollista, kun lapsi unohti jäädä oikealla asemalla pois junan kyydistä, niin ei osannut tehdä muuta kuin heijata itseään sikiöasennossa junan lattialla täristen, kun konnari alkoi kysellä miksi on vielä junassa eikä lippua ole (sen sijaan, että olisi lähtenyt etsimään konnaria ja kertonut miten kävi ja kysynyt mitä kannattaisi tehdä. (esmerkki keksitty ja tarkoituksella liioiteltu ettei vahingossa tule kertoneeksi jotain, jka olisikin oikeasti tapahtunut jollekin)
(tuo mummo toki asetti sanansa tökerösti, mutta joillakin vanhoilla ihmisillä jstain syystä tuntuu usein poistuvan kaikenlaiset suodattimet seniiliyden kehittyessä. Eivät osaa enää ajatella, että kaikkia omia tunteitaan ei kannata sanoittaa toiselle. Sellaista se vanhuus ja seniiliys on. Joillakin tuo suodatin poistuu jo aiemmin)
Ap:n mummo lyttäsi lasta eikä mitenkään rohkaissut tai ohjannut keskusteluja kivaan suuntaan.
Ihan vertauksen tasolla mitä normaali ihminen voisi vaihtoehtoisesti sanoa lapselle vs. lyttäävä sadistimummo:
miten ikinä pärjäät maailmassa jos roikut mamman helmoissa <> äiti kertoi sun voimistelukilpailun voitosta, kerrotko miten siellä meni! (=lapsi ohjataan miettimään omia vahvuuksia)
mitä opettajakin ajattelee tuollaisesta tuppisuusta <> mitäs Maija sulla on suunnitelmissa kesälomalle? (=otetaan lapsi keskustelemaan)
ei mamman helmoissa voi roikkua <> tuletko Maija poimimaan mansikoita kasvimaalta? (=kysytään lapsi mukaan tekemiseen)
Ei tää nyt voi olla niin vaikeaa. 🙄
mitä opettajakin ajattelee tuollaisesta tuppisuusta <> mitäs Maija sulla on suunnitelmissa kesälomalle? (=otetaan lapsi keskustelemaan)
Opettaja voi esimerkiksi antaa tehtäväksi kuvata jotain aihetta, vaikka niitä kesäkuvia, jolloin lapsi voi esitellä ne, näyttää osaamistaan, eikä tarvitse puhua, jollei halua.
Samaten esimerkiksi draaman keinot on hyviä, koska niissä lapsi on joku muu kuin itsensä ja sen roolihahmon sisällä on helpompi puhua yleisönkin edessä.
Voi myös teettää koneella tehtäviä, joita palautella, jolloin tarvitsee puhua vielä vähemmän.
t. ope
lapsi etusijalla. toi asiatonta lasta jopa vaurioittavaa.
selitä lapselle mistä moinen huono käytös voi johtua. nyt jo saattanut tehdä tuhoa.
ja kyllä välit vaikka poikki- yksikin huono tapaaminen jää kummittelemaan lapsen päähän.
ja kylll maar se oma mökki-idea loista. tee niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuon ikäisen kuulu pyöriä helmassa kiinni kuin 3-vuotias. Minä olin jo käynyt hirvimetsässä 9 vuotiaana ja nylkenyt ekan saaliini.
Kaikki eivät ole yhtä täydellisiä kuten sinä. Yritä kestää.
metsästyskortti 9v saanut- nylkeeeee luolapoika saaaaaliiinsa uhw takoo nyrkillä rintaansa- akkakin ol katottuna jonka veti luolaan tukasta- sukukypsyys saavutettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuon ikäisen kuulu pyöriä helmassa kiinni kuin 3-vuotias. Minä olin jo käynyt hirvimetsässä 9 vuotiaana ja nylkenyt ekan saaliini.
Harvoin nähdyt sukulaiset ujostuttaa.
Yhdeksänvuotiasta? No, ap:n lapsi lienee erityislapsi.
Tuskin erityislapsi... introvertti mm. luonne vetäytvämpi, hiljaisempi ja onhan aikuisissakin ujoja- ja huomatkaa- ne muistijäljet , jos kohdannut ikävää kohtelua tai kommenointia- vähemmästäkin alkaa jännittämään.
on noita nähty-
-vähättely- mm tapaus- tätinsä ojenti- älä ulise- kun tyttö lauloi. no tyttö ei enää laulanut-- koulun kanssa lääkärintodistuksella vapautus laulusta- ja toinen kun just mummonsa-ivasi piirustuksia ihan siis nauroi--- ei siusta mikkää picasso tuu.
tyttä kysyy mikä se picasso on--- hänkin lopeti piirustamisen, vaikka rakasti värejä- jo pelkästään väreillä leikkiminen-yhdistely tuotti mielihyvää ja ns hyvä värisilmä esim laveerata.
lapsi muistaa. ap nyt äkkiä stoppi.
Vierailija kirjoitti:
No ihan oikeassahan mummo on, ei maailmassa tuolla pärjää. Olisihan se kiva, kun kaikki kohtelisivat hienosti, mutta jalkoihin tuollainen tulee jäämään. Ja itsekin olen/olin ujo. Olisipa ollut joku mummosi kaltainen henkilö ojentamassa.
Lapsellani aikanaan diagnosoitiin selektiivinen mutismi, ja silloin parikymmentä vuotta sitten kukaan ei tiennyt kyseisestä diagnoosista juuri mitään. Jopa kasvatusalan ammattilaiset pyörittivät päätään ja minut äitinä lytättiin huonona kasvattajana, kun sallin lapseni "ylimielisen" käytöksen. Eli lasta pidettiin uhmakkaana ja uppiniskaisena, kun hän ei vastannut kysyttäessä. Ei ymmärretty, että lapsi ei kerta kaikkiaan pysty saamaan sanoja ulos, koska henkinen lukko oli niin voimakas.
Yläkoulun ammatinvalinnan ohjaaja suositteli lapselleni kehitysvammaisille tarkoitettua koulua ja naureskeli väheksyen, kun kerroin lapseni urahaaveista. Joka paikassa törmäsimme aivan uskomattoman tökeröön käytökseen aikuisten ihmisten taholta.
Lopulta lapsi vain kasvoi ulos mutismistaan oman perheen ja ystäviensä tukemana. Tänä päivänä hän pärjää elämässään, opiskeli itselleen sen unelma-ammatin, johon ammatinvalinnan ohjaaja ei uskonut hänen kykenevän, ja sai vakituisen työpaikan alaltaan. Hän on itsenäinen, pärjäävä, sosiaalinen ja pidetty ihminen. Todellinen taistelijaluonne. Hän selvisi, vaikka niin moni itseään järkevänä aikuisena ja ammattilaisena pitävä ihminen häntä koittikin painaa matalaksi tylyin sanoin.
Halusin kertoa tämän tarinan esimerkkinä siitä, kuinka "arasta ankanpoikasesta" voi hyvinkin kasvaa uljas joutsen!
Vierailija kirjoitti:
No ihan oikeassahan mummo on, ei maailmassa tuolla pärjää. Olisihan se kiva, kun kaikki kohtelisivat hienosti, mutta jalkoihin tuollainen tulee jäämään. Ja itsekin olen/olin ujo. Olisipa ollut joku mummosi kaltainen henkilö ojentamassa.
sä et oo normise tuli selväksi. karsee kaivoon pantava vain.
Miksi se mökki oli kiinni äidissä? Oliko se joku sellainen jalasmökki? Kauhean raskasta vetää sellaista koko ajan perässään, vaikka olisi pienikin. Ymmärrän, että harmittaa ja ärsyyntyy helposti.
Minä olen adoptioäiti. Kuopukseni kärsi myös selektiivisestä mutismista pienenä. Onneksi minä tiesin siitä. Yksi hirveä eskariopettaja hänellä oli. Nuori ja epäpätevä. Muuten pidin huolen, että häntä ei lytätty missään. Nyt opiskelee yliopistossa, rauhallinen vaikkei edelleenkään varmaan se suupaltein, mutta hyvin pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja kakara luiskaan! Mummo pomoksi.
Ja siul ambulannsi ja tyrmään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se mökki oli kiinni äidissä? Oliko se joku sellainen jalasmökki? Kauhean raskasta vetää sellaista koko ajan perässään, vaikka olisi pienikin. Ymmärrän, että harmittaa ja ärsyyntyy helposti.
sie oot jonninjoutava länkkyleuka- nolo-nappipää
Oikeassahan mummo on. Ei tuollaisista mamman helmoissa roikkujista mitään tule. Ei ole normaalia käytöstä 9-vuotiaalta.
Minua hämmentää, että miksi me maailmalla hiljaisina ja rauhallisina kuvaillut suomalaiset vaadimme lapsiltamme ja nuoriltamme niin paljon reippautta, omatoimisuutta ja välittömyyttä.