Tunnetko ketään positiivista ihmistä?

Tunnen kaksi Suomen positiivisin-voittajaa: Annimari Korte ja Kaj Kunnas.

Tunnen yhden. Hänellä on kaikki positiivista ja parasta jos se koskee häntä ja hänen lapsiaan tai tuttaviaan. Muuten kaikki huonoa.

Onko posittivi kun polttaa pilveä ja hekottelee kokoajan?    Pummii muilta tupakat ruuat jne. 

Gaither gospel YouTube . Nää on kokoajan myyntihommissa .  

Aina kun kuuntelee vitsejä YouTube on fiilistä. 

Stuppi kaet on.

Minä. Olen ihan tarkoituksella koko elämäni rakentanut itsestäni sellaista, auringonpaistetta. Inhoan ilkeitä ja v*ttumaisia ihmisiä, kaiken maailman valittajia ja ärtyneitä, jotka levittävät pahaa mieltään muihin. Suojelen itseäni, koska niin moni on yrittänyt lannistaa ja alistaa minuakin. Iloisuuteni tuntuu ärsyttävän tosi monia. Ei saisi ainakaan hymyillä. Mörrimöykyt eivät tiedä, kuinka paljon minullakin on ollut elämässäni vastoinkäymisiä, en vain ole jäänyt vellomaan niihin, vaan mennyt eteenpäin, vaikka kontaten. Elän tosi paljon itsekseni ja mielikuvitusmaailmassani ihan ammattinikin takia, ja valitsen seurani tosi tarkkaan, mutta silti olen joutunut oikein tosissani opettelemaan vetämään rajat tietynlaisiin ihmisiin. Minulla on vain tämä yksi elämä. Onnekseni lähimmäiseni ovat samanlaisia kuin minä, iloisia ja positiivisia.

Minä olen positiivinen. Tästä olen saanut ihan töissäkin palautetta: olen niin positiivinen, että se tarttuu. Olin itse aika hämmentynyt tästä. En ole ajatellut asian olevan näin. Mutta sitten aloin vähän tutkimaan asiaa ja totta se on.

Positiivisuuteni kumpuaa siitä, että minulla on ollut paljon vastoinkäymisiä. Lapsena olin sairaanloisen ujo. Ja tästä syystä myös kiusattu. Olen silti aina uskonut, että hyvä voittaa pahan. Nyt, kun olen aikuinen, enkä ujostele enää, olen niin kiitollinen jokaisesta päivästä, kun on hyvä olla, eikä ahdista. Jos välillä ahdistaa, tiedän jo, että se menee ohi ja tulee taas päivä, kun ei ahdista. 

Oli vaihe, kun olin pienituloinen yksinhuoltaja ja rahat riittivät juuri ja juuri. Tänä päivänä olen hyvätuloinen ja rahat riittävät. On helppo olla positiivinen, kun ei tarvitse laskea enää jokaista kolikkoa. Tai mennä kaupassa laskimen kanssa ja jättää jotain oleellista pois, kun rahaa ei vain ole. Sellainen vetää ryhdin helposti kumaraan. 

Suurta iloa tuo myös se, että nämä köyhän yh-äidin kasvattamat lapset pärjäävät elämässä hyvin. Ei se vaadi aina isoja tuloja, että elämä on hyvää. 

En tunne.  Tai no ehkä yhden ja sekin alkoholisti.

Minä olen positiivinen tai niin kaikki sanoo. Se positiivisuus tosin tuli esiin vasta vaikean nuoruuden jälkeen ja opettelun kautta. Nykyään en vähästä, tai paljostakaan, hätkähdä. Elämä on hyvää kun aamun aloittaa vihreällä teellä, saa tehdä töitä, joskus lomailla ja on kivaa itsensä kanssa. Uteliaisuus ja kiinnostus elämää kohtaan myös auttaa. Ja ettei jää kitisemään kun mulle kävi näin, vaan on ratkaisukeskeinen ja menee eteenpäin vaikka sitten kiroillen.

Tunnen useita kehopositiivisia. Tuossa pihallakin on yksi Lainapeite-kokoluokan naikkonen, joka käy  röökillä jopa kaksi kertaa tunnissa. Hompsuinen olemus, kehnosti värjätty takkuinen tukka, rööki huulessa, känny kädessä ja ylipainoa rajulla tavalla. Kuolinsyynä aikanaan joko sydän-veritaudit tai keuhkosyöpä.

Tiedän yhden, on aina pilvessä.

Tunnen vaikka kuinka monta positiivista ihmistä mutta en asukaan Euroopan Onnellisimmassa Maassa Eli Suomessa🤣😂🤣😂🤣😂🤣

Tunsin yhden, hän oli paras ystäväni. Saattohoidossakin totesi että se vain harmittaa kun ei koskaan pääse eläkkeelle. 

Pena taitaa olla ainut. Mutta hänkin vain HIV-positiivinen.

Avomieheni. Ei juuri valita mistään koskaan ja löytää aina sen positiivisen puolen negatiivisesta. Äitini ja tätini. Itse yritän olla,mutta aina en onnistu, jos turhaudun johonkin tai olen väsynyt nin sitten tulee." vinguttua". Olen joskus hyvinkin kyyninen ja toivoisin olevani enemmän positiivinen. 

No en nyt varsinaisesti tunne, mutta olen kuullut huhuja, että Tampereella olisi joku.

Oma puolisoni on sellainen.

Vierailija kirjoitti:

No en nyt varsinaisesti tunne, mutta olen kuullut huhuja, että Tampereella olisi joku.

Pirkanmaalainen optimisti ajattelee samalla lailla kuin savolainen pessimisti.   Sellaisen sanonnan olen kuullut. Sukulaisissa on kumpaakin, ja kun heitä kuuntelen, niin kyllähän tuohon sanontaan voi yhtyä.

Vierailija kirjoitti:

Avomieheni. Ei juuri valita mistään koskaan ja löytää aina sen positiivisen puolen negatiivisesta. Äitini ja tätini. Itse yritän olla,mutta aina en onnistu, jos turhaudun johonkin tai olen väsynyt nin sitten tulee." vinguttua". Olen joskus hyvinkin kyyninen ja toivoisin olevani enemmän positiivinen. 

Sä olet vastavoima.

Kai positivisuutta voisi opetella?

Tulee lapsuudesta mallit. 
Niitten muuttaminen vaatii työtä.

Ja saaja sitä olla omanlaisensa.