Tunnetko ketään positiivista ihmistä?
Sellaista, joka puhuu enemmän myönteistä kuin negatiivista, joka on useammin kiitollinen kuin katkera. Minä tiedän ehkä vain yhden tai kaksi. Olen ajatellut muuttaa itseäni siihen suuntaan.
Kommentit (276)
Useita, ja itsekin olen suurimmaksi osaksi. Vain miehelleni uskallan kiukutella, hänellä sama.
Vierailija kirjoitti:
Naapurin Tepolla on HIV.
Eli positiivinen.
Minulle itselleni on silloin tällöin sanottu, että miten jaksat aina olla noin positiivinen. Minusta yllättävää, sillä en minä mielestäni en nyt niin erityisesti ole. En vain ääneen valita joka asiasta, joten se kai se sitten on sitä. Elämä ei ole ollut positiivista, mutta koetan tyrkätä ikävät asiat taka-alalle aina jos ne on sellaisia, mihin ei voi itse vaikuttaa tai mille ei voi tehdä mitään. Kun joku nyt väittää että kaikkeen voi vaikuttaa: Sitä perhettä ei voi valita, mihin syntyy, ulkonäkö tulee geeneistä, siihen ei voi vaikuttaa luonnollisin keinoin kuin rajallisesti, tietoja ja taitoja voi kehittää, mutta ei enempää mihin älyllinen kapasiteetti riittää, geneettisiä sairauksia voi tiettyyn pisteeseen asti hoitaa, mutta niiden periytymistä ei voi estää jne.
Elämässä on tullut vastaan asioita, joita en ole valinnut, joten olen kyllä löytänyt niistä hyvätkin puolet.
Tavannut useampia enemmän ja vähemmän tällaisia positiivisia ihanuuksia :-) :-)
"Everybody has an Umbridge in their life.....somewhere"
Miten tämän nyt sanoisi sillai mahdollisimman kohteliaasti, mutta sen olen huomannut, että "tyhmempi" ihminen on ainakin helposti positiivisempi ihminen. Riippuu vähän kuinka paljon tajuaa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ex-hiihtäjät Harri Kirvesniemi ja Jari Isometsä ovat. En kyllä tunne heitä mutta tiedän heidät.
Eix nuo herrat ole testattu ”positiivisiksi”?
En tunne yhtään sellaista, mutta olen kuullut huhuja että sellaisiakin on olemassa.
Itse olen liian realistinen ja joidenkin mielestä perusnegatiivinen.
Kuin suoraan narsistin näppäimistöltä
Saan usein kuulla että olen positiivisin ja piristävin ihminen, kehen muut ovat törmänneet. Olen aina ollut sellainen vaikka elämäni on ollut todella traumaattinen ja olen elänyt läpi vakavia menetyksiä ja masennuskausia. Silti olen päättänyt etsiä kauneutta maailmasta, ja sitä löytyy vaikka kuinka paljon. Koitan myös olla myötätuntoinen heitä kohtaan, joiden on vaikea nähdä maailman kauneutta, mutta välillä se on vaikeaa. Minunkin elämässä on sellaisia ihmisiä, jotka katsoo aina asioita negatiivisen kautta ja joilta saa kuulla ilkkumista siitä, että on "naivi". Näissä tilantiessa yritän muistella, että he kamppailevat omien asioiden kanssa. Sovitaanko että tuetaan kaikkia sellaisina kuin ovat, eikä vedetä ihmisiä alas jalustalta, vaan annetaan heille tilaa iloita elämää.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämän nyt sanoisi sillai mahdollisimman kohteliaasti, mutta sen olen huomannut, että "tyhmempi" ihminen on ainakin helposti positiivisempi ihminen. Riippuu vähän kuinka paljon tajuaa asioita.
Tietämättömyys asioista voi toimia suojana ihmispsyykkeelle, mutta se ei tarkoita, etteikö viisaat voisi olla positiivisia. Altistun itse opintojeni kautta ihmisoikeusrikkeille ja yleisesti yhteiskunnallisille eriarvoisuuksille, mutta pyrin silti olemaan positiivinen ihminen ja muistamaan eron yksilöiden ja järjestelmien välillä.
Vierailija kirjoitti:
En. Olen itse joskus opiskellut positiivista ajattelua. Positiivisuus lähti kuin pieru Saharaan, kun tuli vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Psyykkaaminen voi auttaa, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Koska sitähän se positiivinen ajattelu pohjimmiltaan on; itsensä psyykkaamista, mielen huijaamista, että kaikki muka olisi ok, vaikka ei olisi. Tosiasiassa kukaan ei todellisten koettelemusten keskellä jaksa ikuisesti valita positiivista asennetta ja keskittyä elämän parempiin puoliin, jos enin asioista kaatuu niskaan.
Tämä on totta ja oletteko huomanneet että meille joillekin oikein alkaa tulemaan niitä vastoinkäymisiä heti kun päättää olla positiivinen? Muut saavat fiilistellä ja hippeillä rauhassa mutta annas olla kun itse yrittää olla iloinen ja ajatella ettei se elämä ehkä olekaan niin kamalaa niin johan paskaa sataa niskaan sanko kaupalla.
Luin että polyamorista ihmistä. Valitettavasti tunnen.
Tunnen kyllä positiividiakin ihmisiä.
politiikassa. en. tai sukuyritysten johtotuttavissakinkin
Vierailija kirjoitti:
Saan usein kuulla että olen positiivisin ja piristävin ihminen, kehen muut ovat törmänneet. Olen aina ollut sellainen vaikka elämäni on ollut todella traumaattinen ja olen elänyt läpi vakavia menetyksiä ja masennuskausia. Silti olen päättänyt etsiä kauneutta maailmasta, ja sitä löytyy vaikka kuinka paljon. Koitan myös olla myötätuntoinen heitä kohtaan, joiden on vaikea nähdä maailman kauneutta, mutta välillä se on vaikeaa. Minunkin elämässä on sellaisia ihmisiä, jotka katsoo aina asioita negatiivisen kautta ja joilta saa kuulla ilkkumista siitä, että on "naivi". Näissä tilantiessa yritän muistella, että he kamppailevat omien asioiden kanssa. Sovitaanko että tuetaan kaikkia sellaisina kuin ovat, eikä vedetä ihmisiä alas jalustalta, vaan annetaan heille tilaa iloita elämää.
Mikai sitten alleviivaat traumaattisuutta ja menetyksiä? Kai positiivinen kuvailisi elämäänsä toisella tavalla.
Norjalaiset hiihtäjät ja heistä jokaisen, melkoisia kusettajia.
Nuorempana oli paljonkin positiivisuutta, mutta viidenkympin jälkeen alkoi läsähdellä realiteetit naamalle eli ennää ei naurata. Vetuttaa lähinnä.