Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies heittäytynyt aivan teinin tasolle?
15.07.2026 |
Tilanne on haastava ja parisuhde alkaa olla kriisin partaalla. Toivon asiallista keskustelua ja ennen kaikkea onko muita ollut vastaavassa tilanteessa ja miten pääsitte eteenpäin?
Yritän tiivistää tilanteen:
Mies koulussa kirjoilla ja teki töitä opintojen aikana. Nyt koulusta noin vuosi jäljellä, mutta viime vuoden lopussa alkoi kunnon alamäki meidän elämässä. Hän ensinnäkin jäi työttömäksi, mikä on iso osuus meidän pahoinvoinnista. Ajan kanssa työttömyys syö ihmistä ja ymmärrän, että se passivoi ja masentaa toden teolla. Siksi en alkuun sanonut mitään enkä toista painostanut, vaikka kouluhommat alkoi myös jäämään sivu suun eikä osallistunut yhtään mihinkään. Koska on opsikelija, ei saa kuin opintolainan ja opintorahan. Ei asumistukea tai työttömyystukea. Rahaa ei siis mies saa juuri mistään mikä on toinen risti ollut meidän niskassa.
Olemme (kyllä, typerää) eläneet kuin kahden ihmisen tuloilla ja vähän myös yli varojen ja se on johtanut tilanteeseen, että miehen luottotiedot menossa eikä tilannetta voi enää pelastaa.
Ongelma alkaa kriisiytyä, koska mies ei tee mitään. Tälläkin hetkellä nukkuu makkarissa. Tilanne on jatkunut yli puoli vuotta, opinnot viivästyy ja opintotukikuukaudet lopussa. Sai nyt lisäaikaa, mutta ei sekään lopulta asiaa ratkaise jos ei ala opintoja kirimään.
Töitä ei ole hakenut pitkään aikaan. Ei edes katsonut mitä olisi tarjolla. Päivät hän viettää koneella, salilla, nukkuen tai käyttäen päihteitä. Jos yritän sanoa asiasta tai edes näytän mitään turhautumisen merkkejä, saan osakseni valitusta ja ”mäkä mäkä”.
Nyt sai opintolainan ja käytti sen kokonaan itseensä. Samaan aikaan olen koko meidän suhteen ajan maksanut kaikki pakolliset menot vuokrasta nettiin ja vesilaskuista sähköön ja ruokaan. Vesilaskut vituttaa eniten, koska miehen suihkut on niin pitkiä että se näkyy laskuissa (noin 100€/kk).
Alan olla kyllästynyt olemaan se joka kannattelee yksinään tätä elämää. Teen raskasta työtä ja muiden elämää kuormittavien tekijöiden myötä alkoi minunkin selkäranka pettämään ja päädyin saikulle, koska tilanne alkoi vaikuttamaan töiden tekoon ja teen työtä jossa ei voi virheitä tehdä koska ne voivat päätyä jonkun kuolemaksi pahimmillaan.
Olen alkanut huomaamaan, että minua suorastaan vituttaa sekin, että kerrankin kun miehellä oli rahaa niin ei osallistunut mihinkään meidän kuluihin saati lupauksesta huolimatta hommannut mulle synttärilahjaa. Tiedän että se on pienin murhe tässä konkurssissa muttei huomioinut sitä mitenkään. Tuntuu että jään kaikessa kakkoseksi. Mikä ajaa ihmisen tälläseen, että toinen raataa niska limassa, ymmärtää ja koittaa tsempata ja silti ei ota onkeensa? Sit jos sanoo napakammin niin sit se onkin sitä nalkuttamista ja tyhjästä valittamista 🥴
Tiedän että tilanne on hankala hänelläkin enkä haluaisi olla nalkuttava akka, mutta onko se liikaa pyydetty että näkisi sen että itsekin alan repeillä liitoksista enkä loputtomiin pysty kaikkeen? Onko se liikaa vaadittu että elettäisiin yhdessä tämän läpi eikä niin että viimeisillä voimilla vedän toista perässä? Miksei hän näe minun ahdinkoa?
jatkuu…
Kommentit (64)
No ei ole pakko erota, mutta mies kannattaa laittaa omaan kämppäänsä maksamaan omat laskunsa. Ehkä se herättää miettimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ole pakko erota, mutta mies kannattaa laittaa omaan kämppäänsä maksamaan omat laskunsa. Ehkä se herättää miettimään.
Tätä mietin itsekin, saisin oman talouteni raiteille kun olisi vain omat kulut 🥲 tuntuisi samalla todella kirjalta ajaa mies tollaseen tilanteeseen tähän päälle. Ehkä mun liiallinen empatiakyky ja miellyttämisen tarve alkaa nyt kääntyä mua vastaan.
Ap
No masentunut hän on, vie päälääkäriin.
Pystytkö lähtemään sieltä pois vaikka vanhemmillesi / tuttavillesi muutamaksi viikoksi? Jätät miehen selviämään koirineen. Samalla voit miettiä kuinka kauan realistisesti jaksat tuota ja koska olisi eron paikka. Jos mies ei lupauksista huolimatta ole ryhdistäytynyt ei hän tule sitä tekemään koskaan.
Vierailija kirjoitti:
No masentunut hän on, vie päälääkäriin.
Miksi naisen pitäisi taluttaa aikuista miestä mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No masentunut hän on, vie päälääkäriin.
On varmasti, yritin häntä saadakin lääkäriin muttei halua mennä. Lääkitystä on vastaan ja kokee ettei juttelu ole häntä varten.
Ap
Ottakaa eri asunnot lähekkäin. Tai sitten saat aina maksettavaksi miehen kulut ja ruoat. Miehellä on vanhemmat joiden pitäisi tukea miestä taloudellisesti. Sun vanhempien sua, ellet etsi lisää tuloja. Koirien huolto jää sinulle tai jos etsit uuden kodin niille. Ei mies jaksa. Aamuisin ei ole sinun pakko siivota. Sovi siivoukset erikseen, joustavasti. Tukien puute Suomessa ei ole miehen syy, täällä leikattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole pakko erota, mutta mies kannattaa laittaa omaan kämppäänsä maksamaan omat laskunsa. Ehkä se herättää miettimään.
Tätä mietin itsekin, saisin oman talouteni raiteille kun olisi vain omat kulut 🥲 tuntuisi samalla todella kirjalta ajaa mies tollaseen tilanteeseen tähän päälle. Ehkä mun liiallinen empatiakyky ja miellyttämisen tarve alkaa nyt kääntyä mua vastaan.
Ap
No itse on itsensä tuohon tilanteeseen ajanut! Nyt ryhdistäydyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa eri asunnot lähekkäin. Tai sitten saat aina maksettavaksi miehen kulut ja ruoat. Miehellä on vanhemmat joiden pitäisi tukea miestä taloudellisesti. Sun vanhempien sua, ellet etsi lisää tuloja. Koirien huolto jää sinulle tai jos etsit uuden kodin niille. Ei mies jaksa. Aamuisin ei ole sinun pakko siivota. Sovi siivoukset erikseen, joustavasti. Tukien puute Suomessa ei ole miehen syy, täällä leikattu.
Hänellä ei ole vanhempia hengissä enää
Omiani en halua sotkea tähän tilanteeseen mitenkään.
Ap
Ja siis, onhan tää tilanne aivan absurdi ja ennen kaikkea mua hävettää itseä miten olen antanut edes itseni mennä tähän tilanteeseen. Homma toimi kun miehellä oli työt ja koulu, sai iloa opiskelukavereista ja arki toimi. Toki silloinkin vähän tiukilla oltiin muttei mitenkään verrattavissa nykytilanteeseen. Tää vuosi on ollut aivan hirveä kaikin puolin ja tuntuu että kaikki lahoo käsiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä meni vähän samalla tavalla. Lisäksi mies muuttui aggressiiviseksi.
Lopulta ero oli helpotus. Nykyään vierellä oikeasti aikuinen mies, joka kantaa vastuun itsestään ja muista.
Eli eroa. Vastoinkäymiset paljastivat miehen todellisen luonteen / toimintakyvyn.
Kummallekin omat asunnot, ennenkuin mies menettää luottotietonsa.
Koirat pois, turha rahareikä tässä vaiheessa.
Onneksi teillä ei ole huollettavia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No,hän ei ainakaan auta omaa elämääsi.Kyllä,puhun kokemuksesta.Sairastan kaksisuuntaista,lääkkeet on,mutta ei vie välttämättä masennusjaksoja pois.Siksi elän yksin,täytyy olla ihmeihminen joka jaksaisi minua.
Ei ole teinin tasoa, jos mies väsynyt. Mutta et jaksa taloudellista ym. taakkaa yksin, eri asunnot?
Lopeta aikuisen miehen hyysääminen! Se ei auta, kuten olet nähnyt jo itsekin. Mikään masennus ei kelpaa tekosyyksi sille, että mies tuhlaa vähäiset rahansa tuossa tilanteessa "itseensä" eli päihteisiin, peleihin tai muuhun turhaan.
Riittäisikö miehen kärsivällisyys, jos osanne olisivat toisinpäin? Sinä dokaisit, pelaisit, makaisit kotona, ostaisit opintolainalla meikkejä ja käsilaukkuja, kävisit tunnin suihkussa päivittäin ja valittaisit, haukkuist ja valehtelisit... Jaksaisiko mies tukea, auttaa, ymmärtää, tsempata, hoitaa? Tuskin!
Vaikea nähdä, miten tilanne voisi enää parantua tuosta. Mies katkeroituu ja alkaa kantaa kaunaa sinulle, sinä taas et näe miestä enää miehenä vaan lapsena, jolle olet äitihahmo. Ja mieshän on selvästi lokki, ollut alusta asti. Olet ihastunut potentiaaliin, joka ei koskaan realisoidu. Tämäkö tosiaan on ihanin mies, jonka sinä voit saada? Mieti asiaa...
Ei nyt hyvät ajat, vaan huonot, jotka paljastaa, miten ihminen ottaa vastuuta itsestään ja elämästään.
Mä laatisin ehdot, joilla haluan miehen osallistuvan kykyjensä mukaan ja miehen vakavaan keskusteluun, että olet aivan poikki ja että tilanteen täytyy muuttua. Jos tilanne ei muutu (puheita ei lasketa!), ottaisin vähintään asumuseron ja miettisin tosissani, haluanko viettää loppuelämäni ihmisen, joka on valmis vierittämään kaiken mun niskoille, kanssa.
Olen vähän kahden vaiheilla että uskonko aloitusta vai en. Pikku juttu mutta missä voi vesi maksaa 100e/kk kun meillä maksaa puolet vähemmän, pyykit tosin pestään pesutuvassa. Ja tuo uupumus ja masennus kun kuitenkin teet aika paljon, tosin tiedän kokemuksesta että masentunut pystyy toimimaan yllättävän pitkään "normaalisti" ja ylikin.
Voitko aloittaa siitä että taloudellista vahinkoa ei enää tule? Tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta velkaa ei pidä tehdä lisää. Miehen täytyy nyt hoitaa koirat ja siivota omat jälkensä. Parasta olisi jos menisi myös lääkäriin mutta noilla spekseillä ei varmaan voi pakottaa. Onko sinulla hoitokontaktia? Myös kriisipuhelin voisi auttaa, siellä on vastannut välillä ihan asiallisia ja lämminhenkisiä päivystäjiä.
Olen etäisesti samankaltaisessa tilanteessa ja viime kuukausina ymmärtänyt että tärkeintä on auttaa ensin itseään. Välillä (joka päivä) kun ottaa päähän niin itse ainakin ajattelen että vaikka toinen miten tekee kiusaa ja yrittää kurjistaa oloa niin kaikkien eniten hän satuttaa itseään. Keskityn niihin voimavaroihin mitä minulla on ja annan toisen olla. On käsittämätöntä miten ihmiset uskottelevat itselleen että kaiken oman saamattomuuden voi kaataa toisen niskaan.
Voimia!
jatkuu…
Monet toteaisi, että eroa. Monesta näkökulmasta ajatellen sehän olisi järkevää. En vaan millään haluaisi, koska mies ei ollut tällainen ja uskallan väittää että tilanne muuttuisi kun saisi töitä ja rytmin elämään takaisin. Hän ei ole pohjimmiltaan perseestä, siihen on syy miksi ollaan aikanaan päädytty yhteen ja haluaisin tämän pelastaa. Olen vain alkanut pelkäämään, että käyttääkö mies mua vaan lopulta hyväksi? Hän loukkasi minua pahimmalla tavalla viime syksynä, myönsi ja katui sitä heti ja tsemppasikin hetken koska pelkäsi että lähden menemään. Sit alkoi taas tämä toimettomuus ja omaehtoinen eläminen johon mun tarpeet ei mahdu. Mun pitäisi nytkin olla lomalla ja lomani koostuu siitä että herään aamulla siivoamaan hänen jälkiään, viemään koiria ulos ja ruokkimaan ne. Hän ei sitäkään enää tee vaikka itse halusi ne aikanaan. Jos pyydän jotain tekemään tulee joko tyhjä lupaus tai tekosyitä miksi ei voi asiaa tehdä. Eilen pyysin että veisi koirat, sanoi vievänsä ”ihan kohta”, tunnin jälkeenkään ei vienyt joten päädyin itse viemään. Pyysin lähtiessä että keittäisi kahvia, sanoi keittävänsä, ei keittänyt. Illalla ei muistanut muka koko asiaa että olisi sellaisia luvannut.
Olen aivan loppu 😭 mun pitäs uupumuksesta ja masennuksesta tässä toipua enkä saa levätä omassa kodissani koska joudun tekemään KAIKEN. Puhumattakaan muista murheista joita lähipiirissä sattunut.