Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies heittäytynyt aivan teinin tasolle?
15.07.2026 |
Tilanne on haastava ja parisuhde alkaa olla kriisin partaalla. Toivon asiallista keskustelua ja ennen kaikkea onko muita ollut vastaavassa tilanteessa ja miten pääsitte eteenpäin?
Yritän tiivistää tilanteen:
Mies koulussa kirjoilla ja teki töitä opintojen aikana. Nyt koulusta noin vuosi jäljellä, mutta viime vuoden lopussa alkoi kunnon alamäki meidän elämässä. Hän ensinnäkin jäi työttömäksi, mikä on iso osuus meidän pahoinvoinnista. Ajan kanssa työttömyys syö ihmistä ja ymmärrän, että se passivoi ja masentaa toden teolla. Siksi en alkuun sanonut mitään enkä toista painostanut, vaikka kouluhommat alkoi myös jäämään sivu suun eikä osallistunut yhtään mihinkään. Koska on opsikelija, ei saa kuin opintolainan ja opintorahan. Ei asumistukea tai työttömyystukea. Rahaa ei siis mies saa juuri mistään mikä on toinen risti ollut meidän niskassa.
Olemme (kyllä, typerää) eläneet kuin kahden ihmisen tuloilla ja vähän myös yli varojen ja se on johtanut tilanteeseen, että miehen luottotiedot menossa eikä tilannetta voi enää pelastaa.
Ongelma alkaa kriisiytyä, koska mies ei tee mitään. Tälläkin hetkellä nukkuu makkarissa. Tilanne on jatkunut yli puoli vuotta, opinnot viivästyy ja opintotukikuukaudet lopussa. Sai nyt lisäaikaa, mutta ei sekään lopulta asiaa ratkaise jos ei ala opintoja kirimään.
Töitä ei ole hakenut pitkään aikaan. Ei edes katsonut mitä olisi tarjolla. Päivät hän viettää koneella, salilla, nukkuen tai käyttäen päihteitä. Jos yritän sanoa asiasta tai edes näytän mitään turhautumisen merkkejä, saan osakseni valitusta ja ”mäkä mäkä”.
Nyt sai opintolainan ja käytti sen kokonaan itseensä. Samaan aikaan olen koko meidän suhteen ajan maksanut kaikki pakolliset menot vuokrasta nettiin ja vesilaskuista sähköön ja ruokaan. Vesilaskut vituttaa eniten, koska miehen suihkut on niin pitkiä että se näkyy laskuissa (noin 100€/kk).
Alan olla kyllästynyt olemaan se joka kannattelee yksinään tätä elämää. Teen raskasta työtä ja muiden elämää kuormittavien tekijöiden myötä alkoi minunkin selkäranka pettämään ja päädyin saikulle, koska tilanne alkoi vaikuttamaan töiden tekoon ja teen työtä jossa ei voi virheitä tehdä koska ne voivat päätyä jonkun kuolemaksi pahimmillaan.
Olen alkanut huomaamaan, että minua suorastaan vituttaa sekin, että kerrankin kun miehellä oli rahaa niin ei osallistunut mihinkään meidän kuluihin saati lupauksesta huolimatta hommannut mulle synttärilahjaa. Tiedän että se on pienin murhe tässä konkurssissa muttei huomioinut sitä mitenkään. Tuntuu että jään kaikessa kakkoseksi. Mikä ajaa ihmisen tälläseen, että toinen raataa niska limassa, ymmärtää ja koittaa tsempata ja silti ei ota onkeensa? Sit jos sanoo napakammin niin sit se onkin sitä nalkuttamista ja tyhjästä valittamista 🥴
Tiedän että tilanne on hankala hänelläkin enkä haluaisi olla nalkuttava akka, mutta onko se liikaa pyydetty että näkisi sen että itsekin alan repeillä liitoksista enkä loputtomiin pysty kaikkeen? Onko se liikaa vaadittu että elettäisiin yhdessä tämän läpi eikä niin että viimeisillä voimilla vedän toista perässä? Miksei hän näe minun ahdinkoa?
jatkuu…
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet yhä aloittaja suhteessa? Miksi olet jäänyt suhteeseen?
Kai osin tottumuksesta, osin rakkaudesta ja osin siksi että teidän ettei mies ole pohjimmiltaan paha ihminen. Ei hän esimerkiksi väkivaltainen ole ja ollut todella hyvä kumppani kunnes alkoi tämä alamäki. Siksi en haluaisi luovuttaa. Kun asiat oli paremmin hän töiden ja opintojen ohella osallistui arkeen ja kulut meni sovitusti, eikä ollut tälläsiä ylilyöntejä.
Meidän elämä meni aivan pirstaleiksi tän alamäen myötä.
ApTe sovitte kyllä toisillenne todella hyvin koska ei kukaan muu katselis tota. Mutta mieti nyt kunnolla, luuletko että muuttuu vai oletko valmis että jatkossakaan ei muista sua syntymäpäivinä tai vaikka jouluna mitenkään? Sehän kouluttaa sua nyt tottumaan sellaiseen rakkauteen jossa sitä ei tarvitse hänen sinulle osoittaa teoin. Oletko varma että tätä haluat?
Sopivat kyllä, mies tarvitsee jonkun elättämään itseään ja ap kilttinä, koska silleenhän hyvä kumppani tekee, joustaa loputtomiin. Apn mies on täysin rajaton, mutta niin on apkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun nainen on tarpeeksi hankala kontrolloiva syyttävä hyökkäävä ja muutenkin vaikea kumppani, monesti mies käy passiiviseksi.
Hyvän ja mukava naisen kanssa jonka kanssa on yhteys, mies haluaa yrittää parhaansa ja rakentaa elämää eteenpäin.
Minä eroasin jo pelkästään päihteiden käytön takia. Et tiedä milloin napsahtaa varsinkin kun paineita on kasaantunut noin paljon.
MASENTUNUT!! Yks yhteen mun kokemuksen mukaan. Miehet ei vaan halua tunnustaa sitä ja hakea apua. Joko hakee apua sun tukemana tai sitten ei. Aseta itsellesi ja hänelle aikaraja. Jos ei asiat muutu, lähde.
Vakava keskustelu miehen kanssa, lopettaa suihkussa lotrauksen, kunnes saa niin hyväpalkkaisen työn, että on varaa kotona lotrata. Tai rupeaa käymään vaikka uimahallissa niin saa siellä törsätä vettä. Teette budjetin yhdessä niin että menot on reilusti pienemmät kuin tulot kunnes osamaksut on maksettu. Syötte niin edullisesti kuin mahdollista.
Jos mies ei jousta yhtään, niin omat asunnot on ainoa vaihtoehto ap:n jaksamisen ja talouden kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sanon suoraan: tuosta ei tule mitään, jatka matkaa. En puhu rahasta vaan siitä, että hän ahjattelee vain itseään
Onpa ihme, että naista harmittaa, kun miehen tulot putoaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa ihme, että naista harmittaa, kun miehen tulot putoaa...
Ja sä maksat iloisena kaiken, jotta mä voin kuluttaa kaikki omat rahat vain itseeni?
Lähdetkö treffeille?
T työtön nainen
Hyvä nainen. Sinä et ole kuntoutuslaitos pahoinvoivalle miehelle.
Ero ja ukko pihalle. Sit hoidat itsesi kuntoon. Se on ainoa ja oikea vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa ihme, että naista harmittaa, kun miehen tulot putoaa...
Nyt, kun mies on pahimman pään lokki, niin käännät asian edelleen naista vastaan? Sinähän se kasa ehtaa p askaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ihme, että naista harmittaa, kun miehen tulot putoaa...
Ja sä maksat iloisena kaiken, jotta mä voin kuluttaa kaikki omat rahat vain itseeni?
Lähdetkö treffeille?
T työtön nainen
Äläkä muuten sitten herätä mua aamulla, kun lähdet töihin. Kahvinkeittimen voit ladata valmiiksi 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin teini? Mun teini on ahkerampi. Nousee aamulla ite kouluun ja suorittaa opintonsa. Vie koiran ulos vuorollaan. Vie roskat vuorollaan. Laittaa tiskit ja pyykit kun pyydetään. Ei käytä päihteitä. Toi minulle äitienpäivänä lahjankin.
Sulla Ap on rajat niin alhaalla, ettei niitä edes enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet yhä aloittaja suhteessa? Miksi olet jäänyt suhteeseen?
Kai osin tottumuksesta, osin rakkaudesta ja osin siksi että teidän ettei mies ole pohjimmiltaan paha ihminen. Ei hän esimerkiksi väkivaltainen ole ja ollut todella hyvä kumppani kunnes alkoi tämä alamäki. Siksi en haluaisi luovuttaa. Kun asiat oli paremmin hän töiden ja opintojen ohella osallistui arkeen ja kulut meni sovitusti, eikä ollut tälläsiä ylilyöntejä.
Meidän elämä meni aivan pirstaleiksi tän alamäen myötä.
Ap
Itselleni ei ihan riittäisi suhteen jatkumiseen se, ettei toinen ole paha.
Kun parisuhteessa elämän pitäisi olla parempaa, kuin mitä elämä olisi yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, vaikka rakastaisit miestäsi, hän ei hoitamattoman masennuksen kanssa voi rakastaa sua sellaisella tavalla, mitä tarvitset ja miten mies ehkä itsekin haluaisi rakastaa. Se, että rakastaa toista, ei riitä syyksi jäädä huonoon suhteeseen.
Miehesi ei tunne iloa eikä tulevaisuudenuskoa, ja hänen empatiakykynsä on selvästi heikentynyt. Siksi itsekkyys, mielihyvän hakeminen sieltä mistä voi (suihkut, päihteet) ja totaalinen elämän lekkeriksi heittäminen. Impulsiivisuus, aggressiivisuus ja muu ADHD:hen liittyvä masennusoireilu ei ole OK, jos se on alistavaa. Masennus ei oikeuta miehesi loukkaavia tekoja.
Olen itse ymmärtänyt masentunutta, mutta apua hakematonta miestä liian pitkään, mutta pääsin vähemmällä haitalla kuin ystäväni, joka pilasi elämänsä roikkumalla tuollaisen miehen kanssa 10 vuotta hedelmällisen ikänsä loppupuolella. Ei tullut lapsia, vaan ystävälle traumat, vakavat mielenterveyden haasteet ja niin särkynyt sydän, että ei osaa hakeutua enää terveisiin parisuhteisiin. Suhde johti yhdessä kohtaa jopa ystävän hakemaan lohtua alkoholista, mutta sai onneksi juomisen katkaistua.
Sinun on jätettävä miehesi. Se on hänelle elämän kovan koulun opetus, sinulle vapautus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies masentunut. Ohjaa hoitoon.
Ohjatkoon vauva itsensä avun piiriin. Miten naiset osaa itse varata ajan, mutta miehet ei? Mikä kohta on liian monimutkainen miehille, kun kuitenkin Nobelitkin kahmivat (avn miesten mukaan)?
Sä et taida ymmärtää masennuksesta mitään. Ympäristön tulee heistä huolehtia.
Heitä possu pihalle! Tuollaiseen tyyppiin ei kannata tuhlata enää yhtään aikaa!
Olet ilmeisesti suht nuori vielä joten mulla on vain yksi neuvo: Älä pilaa omaa ainutlaatuista elämääsi! Itse pilasin miehen takia ja vielä lapsenikin siitä kärsi ja kärsii vielä aikuisenakin ja itse kannan hullua syyllisyyttä. Kadun aivan järkyttävän paljon ja en tule koskaan saamaan hyvää elämää tämän takia. Älä siis pilaa omaa hyvää elämääsi toisen ihmisen takia!!!