Seurustelisitko vakavasti masentuneen kanssa?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kumppania osin aktiivisesti etsimässäkään, mutta mulla on diagnosoitu vaikea masennus ja kukaan ulkopuolinen ei varmasti osaisi arvata tätä ja olen positiivisempaa seuraa kuin useimmat ei-masentuneet.
Jos olet käynyt terapiassa, tunnet itsesi ainakin paremmin kuin keskiverto tallaaja ja olet oppinut itsereflektointia. Usein masentuneet tuntevat helpommin empatiaakin.
Olen käynyt terapiassa ja muutenkin panostan muutenkin paljon itseni kehittämiseen. Mulla masennus johtuu hyvin pitkälti vaikeasta fyysisestä sairaudesta ja siitä miten se rajoittaa elämääni ja tuo on se pääsyy miksi en jaksa deittaillakaan.
Haluan vain sanoa, että olet rohkea, kun uskallat kertoa avoimesti kokemuksistasi. Älä anna ilkeiden kommenttien määrittää arvoasi. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, liian suuri riski sille että se päättää poistua muonavahvuudesta ja vie jonkun mukanaan.
Tuo kuulostaa enemmän mielikuvalta jostain muusta ilmiöstä kuin masennuksesta. Masennus ei yleensä tee ihmisestä muita kohtaan vaarallista. Siihen voi liittyä itsetuhoisuutta ja etenkin uhoa asiasta, mutta se on eri asia kuin väkivalta muita kohtaan.
Itse kyllä todellakin lasken sen väkivallaksi (henkiseksi) jos uhkailee puolisoaan itsensä tappamisella ja aiheuttaa näin tuskaa, pelkoa ja epävarmuutta sille puolisolleen. Mitäs muuta kuin väkivaltaa tuollainen puolison henkinen kidutus itsemurha uhoamisella on?
Aika harva masentunut toimii noin. Tuo henkilö kuulostaa alkoholistilta.
En ottanut kantaa diagnoosiin vaan väitteeseen siitä että tuollainen uho ja itsemurha uhkailu ei muka ole väkivaltaa puolisoa kohtaan..
Tietenkin uhkailu on väkivaltaa puolisoa vastaan. Mutta on älyllisesti epärehellistä yleistää kaikki masentuneet sellaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Voisin. Masennus on vielä kevyt diagnoosi.
Sama. Sitten jos olisi kyse biposta tai skitsofreniasta, saattaisin olla eri mieltä.
En ikinä. Masentunut vetää läheisensäkin mukaan omaan kurjuuteensa.
Vierailija kirjoitti:
En, en ja en.
Aika hauskasti ihmiseltä, jolla lyhyen viestinsä perusteella on monipersoonahäiriö.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä. Masentunut vetää läheisensäkin mukaan omaan kurjuuteensa.
On ihan ymmärrettävää, ettei jokainen koe jaksavansa parisuhdetta vakavasti masentuneen kanssa. Se on eri asia kuin väittää, että kaikki masentuneet vetävät läheisensä mukanaan kurjuuteen.
Suurin osa masennusta sairastavista ei ole pelkästään sairautensa. Monet ovat hoidossa, käyvät töissä tai opiskelevat, huolehtivat ihmissuhteistaan ja tekevät parhaansa toipuakseen. Masennus voi kuormittaa parisuhdetta, mutta niin voivat monet muutkin sairaudet tai vaikeat elämäntilanteet.
Jos oma rajasi on, ettet halua seurustella vakavasti masentuneen kanssa, se on täysin sinun päätöksesi. Mutta siitä ei seuraa, että masentuneet ihmiset olisivat yleisesti sellaisia kuin kuvailet.
Ei, kyllä mä olen ketjussa jonka otsikko kuuluu "Seuristelisitko vakavasti masentuneen kanssa? ". Mistään seurustelun alkamisesta ei aloittaja kirjoittanut yhtään mitään. Eikä myöskään sulkenut pois sitäkään ollaanko tässä jo suhteessa kun tämä vakava masennus iskee vai vasta tutustumassa. Onko sulla lukihäiriö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin. Masennus on vielä kevyt diagnoosi.
Sama. Sitten jos olisi kyse biposta tai skitsofreniasta, saattaisin olla eri mieltä.
Tarkoitin että masennus ei ole vielä itsessään vakavana "vakava". Siis se on kevyt diagnoosi. Sitten kun ihmisen psyykeen toimintakyky rapautuu eksentriseen tai rajatilatyyppiseen toimintaan, aletaan puhumaan oikeasti vakavista haasteista. Sekään ei estäisi rakkauttani. Vointi voi parantua hyvässä seurassa.
En ainakaan aloittaisi seurustelua, minussa ei ole pätkääkään hoivaajaluonnetta. Jos ei pääse sängystä ylös, niin koen, että en voisi asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä. Masentunut vetää läheisensäkin mukaan omaan kurjuuteensa.
On ihan ymmärrettävää, ettei jokainen koe jaksavansa parisuhdetta vakavasti masentuneen kanssa. Se on eri asia kuin väittää, että kaikki masentuneet vetävät läheisensä mukanaan kurjuuteen.
Suurin osa masennusta sairastavista ei ole pelkästään sairautensa. Monet ovat hoidossa, käyvät töissä tai opiskelevat, huolehtivat ihmissuhteistaan ja tekevät parhaansa toipuakseen. Masennus voi kuormittaa parisuhdetta, mutta niin voivat monet muutkin sairaudet tai vaikeat elämäntilanteet.
Jos oma rajasi on, ettet halua seurustella vakavasti masentuneen kanssa, se on täysin sinun päätöksesi. Mutta siitä ei seuraa, että masentuneet ihmiset olisivat yleisesti sellaisia kuin kuvailet.
Noin hyvin toimivat eivät ole vakavasti masentuneita.
En. Hoidan heitä työkseni, en halua töitä kotiin.
Olen itse masentunut, diagnosoitu vakava masennus. En seurustelisi ihmisen kanssa, joka on masentunut. Myöskään minun kanssani ei kenenkään pitäisi seurustella. Tiedostan, että minä olen olemassa, en kuitenkaan elä elämää niin kuin sitä eletään. Olisi minun puoleltani väärin saattaa toinen ihminen siihen tilanteeseen, jossa kumppani ei kykene elämään.
Ketjussa ihmiset rinnastavat psyykkiset ja fyysiset sairaudet keskenään. Ne eivät ole rinnastettavissa.
- tk-eläkeläinen
Ihmiset haluaa pitää hauskaa, nauttia elämästä, elää täydellä sykkeellä. Minä olen masentunut kroonisesti ja saanut kuulla usein että vien ilon muilta kun olen raskas. Ja sitten mut on jätetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen kumppani on vakavasti masentunut? Kysyn ihan tosissani. Millaista hänen puheensa ja toimintansa on?
Oman havaintoni mukaan on surullinen tai usein ärtynyt, nukkuu paljon päivällä mutta saattaa valvoa yöllä, paljon sairaslomia. Saattaa jaksaa käydä suihkussa ja joskus ulkona kodista, mutta ei voi odottaa kuin yhden asian tekemistä kerran päivässä. Joskus se on ruuanlaitto, joskus se on ihan vain kahvin keittäminen ja sen juominen, joskus postinhaku yms. Ei kuitenkaan kaikkea kerralla vaan priorisoiden. Voi olla lääkkeistä vähän hidas ja tokkurassa. Usein ajatukset pyörii oman navan ympärillä ja muut elämän ihmiset on vaan sivurooleissa. Isoimpana masennuksen markkerina huono omatunto ihan kaikesta ihan kokoajan.
Hyvä kuvaus, komppaan tätä. Tuo itseensä käpertyminen on aika tuhoisaa ihmissuhteille ja jopa veikkaan, että se on masennukselle altistava piirre. Ajatuksia on hyvä ohjata terveellä tavalla ympäröivään maailmaan ja muihinkin ihmisiin.
Olet oikeassa. Olen kokenut kamalan masennuksen. Sellaisen ettei syö eikä nuku. Ainoa mikä auttaa on se ajatusten saaminen pois omasta navasta kohti muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa. Se itsensä loputon analysointi ja liikkumattomana makaaminen pahentaa masennusta vaikka on niin hemmetin vaikea muuta kuin maata ja analysoida omia tunteitaan ja elämäänsä
Yritin, mutta eihän siitä vaikeasti masentuneen kanssa mitään tule. Kaikki jäi hoitamatta, mikään ei kiinnostanut, mitään ei tehty ja piti minua jonain omaishoitajana ja terapeuttina. Muusta ei jauhettu kun siitä helvetin masennuksesta jatkuvasti, eikä mikään muu mielessä liikkunut kun pötköttely peiton alla seinää tuijotellen ja valitellen. En siis alkanut seurustella kun oli jo masentunut, vaan masentui parin vuoden yhdessä olon jälkeen kun jäi työttömäksi. Olis siis terpeutti, palvelija, lompakko ja kodikone.. Niin ja sylkykuppi kun tarvitsi purkaa kiukkuaan. Irtisanpin itseni kämpästä, suhteessa ja lähdin menemään. Jätin märisemään sinne punkan pohjalle. Liekkö makaa siellä vieläkin.. Tosin ovat varmaan kantaneet ulos masentelemaan kun ei edes vuokranmaksu kerran kuussa onnistunut kun oli se masennus.
Masennusta on monenlaista kuten sitä sairastaviakin. Riippuen tilanteesta voisin joissain tapauksissa seurustellakin. Olen itsekin masentunut, mutta asianmukaisen lääkityksen vuoksi sitä ei kyllä kukaan huomaisi jos treffeillä kävisin (olen parisuhteessa joten en käy).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Liian iso riski että vaikuttaa omaan terveyteen negatiivisesti. Sairastuttavat usein myös muut ympärillään.
En ihan ymmärrä tätä.
Ne masentuneet, jotka vellovat masennuksessaan, eivät edes etsi kumppania. Et siis saisi masennuksessa vellovaa kumppania.
Ne masentuneet, joiden masennus on hoidossa eivätkä juuri kärsi enää oireista, ovat niitä jotka sitä kumppania etsivät.
Meinaat että kukaan ei ole koskaan parisuhteessa olleessaan sairastunut masennukseen vai? Että sinkkuja ovat kaikki masentuneet? 😂 Meinaatko että sairastuvan puolisolla ei ole tätä riskiä sairastua itsekin? Ai joo.. Ei tietenkään ole kun sinun maailmassasi vaan sinkut näköjää masentuu. 😂 Ps. Täälläkin on lukuisat oireilevat masentuneet jo kumonneet tuon väittämäsi ettei heitä kiinnostaisi seurustelu.
Olet ketjussa, jossa kysytään, alkaisitko seurustella masentuneen kanssa.
Tuossa on se tunneside jo ehtinyt muodostua.
en aloittaisi seurustelua silloin kuin vaikea masennusjakso meneillään, koska jos ei tule edes itsensä kanssa toimeen, niin ei oikein muidenkaan. Mutta masennus dg. ei haittaa noin yleisluontoisesti yhtään mitään. ihminenhän tärkein on.
En. Siellä on vapaana kyllä terveitäkin ihmisiä, miksi siis valitsisin sen henkisesti sairaan?