Lue keskustelun säännöt.
Seurustelisitko vakavasti masentuneen kanssa?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahasti masentuneet elää usein pää niin syvällä omassa perslävessä, että harva sitä jaksaa pitkään katsoa. On varmasti paljon poikkeuksia, mutta oma kokemus on tämä. Vatvotaan vaan omia ongelmia, vaaditaan muilta, sellaista äärimmäistä itsekkyyttä havaittavissa.
No ei ole. Vain hoitamattomat masentuneet ovat tuollaista. Jos sairaus on hoidossa, pystyy masentunut elämään ihan normaalia elämää.
Jos masennus on hyvin hoidossa ja elää normaalia elämää, niin tuskin on enää vaikeasti masentunut. Ap kysyi seurustelusta vaikeasti masentuneen kanssa ja he on raskasta seuraa. Terveisin kokemusta on.
Mulla on diagnosoitu välillä vaikea ja välillä keskivaikea masennus. Olen käynyt terapiassa ja mulla on vakinainen lääkitys. Käyn nyt töisssä ja harrastan ja seurustelen, elän siis täysin normaalia elämää enkä usko että kukaan tän ketjun kirjoittajista tajuaisi, että olen sairas.
Jos elät normaalia elämää ja kukaan ei edes voi huomata masennustasi, tuskinpa olet enää vakavasti masentunut. Ehkä diagnoosisi olisi nyt lievä masennus tai masennus on remissiossa hoidolla. Älä roiku diagnoosi historiassa. Joskin juuri tuollainen itsekeskeinen vatvominen on masentuneille tyypillistä ja tekee heistä raskasta seuraa terveelle ihmiselle.
Niinkö? Jos jätän lääkkeen pois, oireet palaa. Tätä on kokeiltu monesti. Ja sä väität että mä olen terve? Luulet tietäväsi paremmin kuin psykiatrit ja muut asiantuntijat. Aika paksua sulta.
Mähän nimenomaan sanoin että elän normaalia elämää, en mä vello menneisyydessä. Ärsyttää vain kokemattomien oletukset masennusta sairastavista.
En ole kirjoittanut että olisit terve. Vaan että kuulostaa, että masennuksesi on hoidon myötä lievittynyt (ei ole enää vakava-asteinen) tai on hoidolla remissiossa, mikä tarkoittaa oireetonta tai lähes oireetonta tilaa.
Tässä nyt hyvä varoittava esimerkki kaikille :D Tällaista on masentuneen kanssa eläminen. Jatkuvaa itsekeskeistä vatkaamista. Muiden sanatkin muuttuu mielisairaan päässä omaa masennusta ja vääryydenkokemusta tukemaan.
Hän kirjoitti ihan asiaa. Sähän itse hyökkäsit hänen kimppuunsa ja aloit lopulta nimittelemäänkin.. Sulla ei ole edes mitään sairautta verukkeena eli taidat olla vaan tavallinen ilkeä av-mamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Otin tuon takia avioeron. Puoliso masentui eikä suostunut apua edes etsimään. Kaikki jäi minun hoidettavaksi kun ukko möllötti sohvalla pitkällään kiukuttelemassa ja äyskimässä. Ei osallistunut yhtään mihinkään, ainoastaan ilkeili, äyski ja makasi. Odotti palvelua sinne sohvalle ja hoitaa olisi pitänyt kuin lapsia. Aikuista miestä. Aikani jaksoin katsella alkaako toeta vaan kun ei tehnyt elettäkään hoitaakseen itseään, kuntotuakseen ja lapsetkin alkoivat jo oireilla niin lähdimme kävelemään. Kiitos ei ikinä enään yhtään päävikaista lapsen tasolle taantuvaa hoidokkia sohvalle makaamaan ja vit tuilemaan.
Saat masennuksen kulostamaan siltä niin kuin se masentunut itse aiheutaisi sen masennuksensa. Sättisitkö syöpäsairastakin? Tai vaikka epilepasiaa sairastavaa, että paskaako siinä sätkit, etkä ota itteäs niskasta kiinni jne?
Eihän hån noin kirjoittanut, miksi keksit tarinaa päästäsi? Kenes muun päässä se masennus on kun masentuneen? Monilla masentuneilla vain on tapana syytellä siitä juuri niitä muita ja odottaa muiden poistavan heidän masennuksensa ilman että itse tekevät asialle mitään. Muiden pitäisi vain kestää ja koko maapallon pyöriä yksin masentuneen ympärillä, ei muista väliä. En minäkään tuollaista olisi katsellut ja aivan varmasti olisi alkanut keittää. Hän ei kertonu sanoneensa yhtään mitään negatiivista äijälle, eikä mitään noista höpinöistä joita SINÄ hänen suuhunsa laitoit. Minä olisin käskenyt sen ukon kaivaa päänsä pois perseestään tai suksia vit.... Kun en todellakaan katso ihmistä joka ei suostu hoitamaan itseään ja hakemaan apua. Kyllä parisuhteessa sairastua saa, siihen kyllä kuuluu mielestäni myös velvollisuus pyrkiä paranemaan. Sitähän tuo mies ei edes yrittänyt.
Seurustelisin vain pintpuolisesti ja sitten dumppaisin kun olisin saanut tarpeekseni.
Ihmisiä on niin erilaisia ja varmasti masennuksiakin. Aika monella negatiivisia kokemuksia seurustelusta masentuneen kanssa. On myös masentuneita, ketkä ei edes kerro ongelmasta muille. Itse olen salannut asian lähipiiriltäkin, hävettää ja en halua tulla julkimasentuneeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti masentunut ei todellakaan halua aloittaa seurustelua. Silloin ei kiinnosta mikään.
Kiinnostaahan, hän itse. Hän haluaa jonkun rakastamaan itsensä ehjäksi.
Myös lapsia tehdään poistamaan sitä masennusta. Isäni taipui lapseen viiden vuoden taivuttelun jälkeen. Eihän se hyvin päättynyt ja jäin erossa isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahasti masentuneet elää usein pää niin syvällä omassa perslävessä, että harva sitä jaksaa pitkään katsoa. On varmasti paljon poikkeuksia, mutta oma kokemus on tämä. Vatvotaan vaan omia ongelmia, vaaditaan muilta, sellaista äärimmäistä itsekkyyttä havaittavissa.
No ei ole. Vain hoitamattomat masentuneet ovat tuollaista. Jos sairaus on hoidossa, pystyy masentunut elämään ihan normaalia elämää.
Jos masennus on hyvin hoidossa ja elää normaalia elämää, niin tuskin on enää vaikeasti masentunut. Ap kysyi seurustelusta vaikeasti masentuneen kanssa ja he on raskasta seuraa. Terveisin kokemusta on.
Mulla on diagnosoitu välillä vaikea ja välillä keskivaikea masennus. Olen käynyt terapiassa ja mulla on vakinainen lääkitys. Käyn nyt töisssä ja harrastan ja seurustelen, elän siis täysin normaalia elämää enkä usko että kukaan tän ketjun kirjoittajista tajuaisi, että olen sairas.
Jos elät normaalia elämää ja kukaan ei edes voi huomata masennustasi, tuskinpa olet enää vakavasti masentunut. Ehkä diagnoosisi olisi nyt lievä masennus tai masennus on remissiossa hoidolla. Älä roiku diagnoosi historiassa. Joskin juuri tuollainen itsekeskeinen vatvominen on masentuneille tyypillistä ja tekee heistä raskasta seuraa terveelle ihmiselle.
Niinkö? Jos jätän lääkkeen pois, oireet palaa. Tätä on kokeiltu monesti. Ja sä väität että mä olen terve? Luulet tietäväsi paremmin kuin psykiatrit ja muut asiantuntijat. Aika paksua sulta.
Mähän nimenomaan sanoin että elän normaalia elämää, en mä vello menneisyydessä. Ärsyttää vain kokemattomien oletukset masennusta sairastavista.
En ole kirjoittanut että olisit terve. Vaan että kuulostaa, että masennuksesi on hoidon myötä lievittynyt (ei ole enää vakava-asteinen) tai on hoidolla remissiossa, mikä tarkoittaa oireetonta tai lähes oireetonta tilaa.
Tässä nyt hyvä varoittava esimerkki kaikille :D Tällaista on masentuneen kanssa eläminen. Jatkuvaa itsekeskeistä vatkaamista. Muiden sanatkin muuttuu mielisairaan päässä omaa masennusta ja vääryydenkokemusta tukemaan.
Hän kirjoitti ihan asiaa. Sähän itse hyökkäsit hänen kimppuunsa ja aloit lopulta nimittelemäänkin.. Sulla ei ole edes mitään sairautta verukkeena eli taidat olla vaan tavallinen ilkeä av-mamma.
Hah. "Muiden sanatkin muuttuu mielisairaan päässä omaa masennusta ja vääryydenkokemusta tukemaan."
Mutta kas kummaa! Kun jonkun muun sanat tukevat kommentoijan OMAA VÄÄRYYDENKOKEMUSTA, onpa erilainen ääni kellossa silloin!
Riippuu ja roikkuu yms. itse kun olin fyysisesti sairas niin en kelvannut miehille. En kelpaa vieläkään. Pillu kyllä kelpaisi. En ole mitenkään ruma, tyhmä tai muutenkaan epäviehättävä. joku erillinen ominaisuus on se sitten fyysinen näkymätön parisuhteeseen vaivaamaton sairaus nähdään usein haittana. Itse sairastuin parantumisen jälkeen vakavaan masennukseen. Periaatteessa voisin jos masennus ois seuraus jostain jos taas on vain masentunut koko ajan ilman mitään syytä niin ehkä en kuormittaisi itseä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelisin. On parhaillaankin eräs 21 v nainen mielenterveyskuntoutuja panopuuna.
Hyvän näköinen isot tissit ja nätti alasti, oikein kunnon tuhero löytyy..
Mikäs se on poikamiehen käydä sellaista polkemassa?
M58
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Otin tuon takia avioeron. Puoliso masentui eikä suostunut apua edes etsimään. Kaikki jäi minun hoidettavaksi kun ukko möllötti sohvalla pitkällään kiukuttelemassa ja äyskimässä. Ei osallistunut yhtään mihinkään, ainoastaan ilkeili, äyski ja makasi. Odotti palvelua sinne sohvalle ja hoitaa olisi pitänyt kuin lapsia. Aikuista miestä. Aikani jaksoin katsella alkaako toeta vaan kun ei tehnyt elettäkään hoitaakseen itseään, kuntotuakseen ja lapsetkin alkoivat jo oireilla niin lähdimme kävelemään. Kiitos ei ikinä enään yhtään päävikaista lapsen tasolle taantuvaa hoidokkia sohvalle makaamaan ja vit tuilemaan.
Saat masennuksen kulostamaan siltä niin kuin se masentunut itse aiheutaisi sen masennuksensa. Sättisitkö syöpäsairastakin? Tai vaikka epilepasiaa sairastavaa, että paskaako siinä sätkit, etkä ota itteäs niskasta kiinni jne?
No, sekä masennukseen, syöpään, epilepsiaan, yms voi vaikuttaa elintavoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahasti masentuneet elää usein pää niin syvällä omassa perslävessä, että harva sitä jaksaa pitkään katsoa. On varmasti paljon poikkeuksia, mutta oma kokemus on tämä. Vatvotaan vaan omia ongelmia, vaaditaan muilta, sellaista äärimmäistä itsekkyyttä havaittavissa.
No ei ole. Vain hoitamattomat masentuneet ovat tuollaista. Jos sairaus on hoidossa, pystyy masentunut elämään ihan normaalia elämää.
Jos masennus on hyvin hoidossa ja elää normaalia elämää, niin tuskin on enää vaikeasti masentunut. Ap kysyi seurustelusta vaikeasti masentuneen kanssa ja he on raskasta seuraa. Terveisin kokemusta on.
Mulla on diagnosoitu välillä vaikea ja välillä keskivaikea masennus. Olen käynyt terapiassa ja mulla on vakinainen lääkitys. Käyn nyt töisssä ja harrastan ja seurustelen, elän siis täysin normaalia elämää enkä usko että kukaan tän ketjun kirjoittajista tajuaisi, että olen sairas.
Jos elät normaalia elämää ja kukaan ei edes voi huomata masennustasi, tuskinpa olet enää vakavasti masentunut. Ehkä diagnoosisi olisi nyt lievä masennus tai masennus on remissiossa hoidolla. Älä roiku diagnoosi historiassa. Joskin juuri tuollainen itsekeskeinen vatvominen on masentuneille tyypillistä ja tekee heistä raskasta seuraa terveelle ihmiselle.
Niinkö? Jos jätän lääkkeen pois, oireet palaa. Tätä on kokeiltu monesti. Ja sä väität että mä olen terve? Luulet tietäväsi paremmin kuin psykiatrit ja muut asiantuntijat. Aika paksua sulta.
Mähän nimenomaan sanoin että elän normaalia elämää, en mä vello menneisyydessä. Ärsyttää vain kokemattomien oletukset masennusta sairastavista.
En ole kirjoittanut että olisit terve. Vaan että kuulostaa, että masennuksesi on hoidon myötä lievittynyt (ei ole enää vakava-asteinen) tai on hoidolla remissiossa, mikä tarkoittaa oireetonta tai lähes oireetonta tilaa.
Tässä nyt hyvä varoittava esimerkki kaikille :D Tällaista on masentuneen kanssa eläminen. Jatkuvaa itsekeskeistä vatkaamista. Muiden sanatkin muuttuu mielisairaan päässä omaa masennusta ja vääryydenkokemusta tukemaan.
Hän kirjoitti ihan asiaa. Sähän itse hyökkäsit hänen kimppuunsa ja aloit lopulta nimittelemäänkin.. Sulla ei ole edes mitään sairautta verukkeena eli taidat olla vaan tavallinen ilkeä av-mamma.
Ja katsoa, sinä tulet itse sivusta nimittelemään ilkeäksi av- mammaksi. Älä puutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Kokemusta on. Kyllä todella pahasti meinasi alkaa vaikuttamaan omaan mielenterveyteenkin masentuneen kanssa asuminen. Kaikki teit yksin, kotona 247 kireä ja ilkeä tunnelma. Ihan pään aukomista, syyllistystä, Oli jopa katkera koska minä olen terve ja siitä piikitteli jatkuvasti, kokoajan sovituista luistamista "koska masennus", raivoili ja osoitti minulle mieltään, ihan kun masennuksensa olisi ollut minun syytäni. Ei ollut kiinnostunut mistään muusta kuin itsestään ja masennuksestaan. Mistään muusta ei puhuttu, mitään ei tehty. Tarjottuun apuun suhtautui ylimielisesti ja vähätelleen. Juuri tämä oli meilläkin mitä joku sanoi edellä, eli ettei hoitanut itseään eikä edes yrittänyt. Oma terveyteni ja hyvinvointini meni sit siinä kohtaa puolison tarpeiden edelle ja puoliso ovesta ulos. Uutta en ota riesakseni, elämäni on nyt 100x parempaa kuin masentuneen kanssa.
Sinulla on kokemus yhdestä parisuhteesta, kyseisen ihmisen kanssa. Ihanan avartavaa kuulla että kaikki masentuneet ovat samanlaisia kuin exäsi.
Tässä kysyttiin nimenomaan ihmisen OMAA MIELIPIDETTÄ seurustelisiko masentuneen kanssa. Minä kirjoitin nimenomaan sen oman mielipiteeni ja kokemukseni johon mielipiteeni perustan. Eli vastasin esitettyyn kysymykseen, en tiennyt että palstapoliisi ei sitä hyväksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut on suhteessa masennuksensa kanssa. Turhaan siinä roikkuu kolmantena pyöränä.
En. Mielenterveys kuntoutujat ei ole mun juttu enkä pidä synkistä, ilottomista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä. Terveitäkin ihmisiä on tarjolla. Jos sairastuisi suhteen aikana katsoisin työskenteleekö toipumisen eteen ja tapahtuuko muutosta, jos ei niin hei sitten. En sitoutunut mihinkään hoitosuhteeseen vaan parisuhteeseen. Eikä parisuhde ole minulle sitä että vain toinen tekee, huolehtii ja osallistuu kuten se usein masentuneen kanssa menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Otin tuon takia avioeron. Puoliso masentui eikä suostunut apua edes etsimään. Kaikki jäi minun hoidettavaksi kun ukko möllötti sohvalla pitkällään kiukuttelemassa ja äyskimässä. Ei osallistunut yhtään mihinkään, ainoastaan ilkeili, äyski ja makasi. Odotti palvelua sinne sohvalle ja hoitaa olisi pitänyt kuin lapsia. Aikuista miestä. Aikani jaksoin katsella alkaako toeta vaan kun ei tehnyt elettäkään hoitaakseen itseään, kuntotuakseen ja lapsetkin alkoivat jo oireilla niin lähdimme kävelemään. Kiitos ei ikinä enään yhtään päävikaista lapsen tasolle taantuvaa hoidokkia sohvalle makaamaan ja vit tuilemaan.
Saat masennuksen kulostamaan siltä niin kuin se masentunut itse aiheutaisi sen masennuksensa. Sättisitkö syöpäsairastakin? Tai vaikka epilepasiaa sairastavaa, että paskaako siinä sätkit, etkä ota itteäs niskasta kiinni jne?
Käyttäytymistyyli on valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahasti masentuneet elää usein pää niin syvällä omassa perslävessä, että harva sitä jaksaa pitkään katsoa. On varmasti paljon poikkeuksia, mutta oma kokemus on tämä. Vatvotaan vaan omia ongelmia, vaaditaan muilta, sellaista äärimmäistä itsekkyyttä havaittavissa.
No ei ole. Vain hoitamattomat masentuneet ovat tuollaista. Jos sairaus on hoidossa, pystyy masentunut elämään ihan normaalia elämää.
Jos masennus on hyvin hoidossa ja elää normaalia elämää, niin tuskin on enää vaikeasti masentunut. Ap kysyi seurustelusta vaikeasti masentuneen kanssa ja he on raskasta seuraa. Terveisin kokemusta on.
Mulla on diagnosoitu välillä vaikea ja välillä keskivaikea masennus. Olen käynyt terapiassa ja mulla on vakinainen lääkitys. Käyn nyt töisssä ja harrastan ja seurustelen, elän siis täysin normaalia elämää enkä usko että kukaan tän ketjun kirjoittajista tajuaisi, että olen sairas.
Jos elät normaalia elämää ja kukaan ei edes voi huomata masennustasi, tuskinpa olet enää vakavasti masentunut. Ehkä diagnoosisi olisi nyt lievä masennus tai masennus on remissiossa hoidolla. Älä roiku diagnoosi historiassa. Joskin juuri tuollainen itsekeskeinen vatvominen on masentuneille tyypillistä ja tekee heistä raskasta seuraa terveelle ihmiselle.
Niinkö? Jos jätän lääkkeen pois, oireet palaa. Tätä on kokeiltu monesti. Ja sä väität että mä olen terve? Luulet tietäväsi paremmin kuin psykiatrit ja muut asiantuntijat. Aika paksua sulta.
Mähän nimenomaan sanoin että elän normaalia elämää, en mä vello menneisyydessä. Ärsyttää vain kokemattomien oletukset masennusta sairastavista.
En ole kirjoittanut että olisit terve. Vaan että kuulostaa, että masennuksesi on hoidon myötä lievittynyt (ei ole enää vakava-asteinen) tai on hoidolla remissiossa, mikä tarkoittaa oireetonta tai lähes oireetonta tilaa.
Tässä nyt hyvä varoittava esimerkki kaikille :D Tällaista on masentuneen kanssa eläminen. Jatkuvaa itsekeskeistä vatkaamista. Muiden sanatkin muuttuu mielisairaan päässä omaa masennusta ja vääryydenkokemusta tukemaan.
Mulla on kilpirauhasen liikatoiminta joka on lääkkeillä oireeton. Sun logiikkasi mukaan mäkin olen terve, ja koska näin kehtaan sanoa sulle ja olla eri mieltä kanssasi, mäkin ilmeisesti jatkuvasti vatkaan itsekeskeisesti. Olenko mäkin susta mielisairas?
PS. Onko susta kovinkin sivistynyttä ja aikuismaista nimitellä ihmistä, joka on kertonut masennuksestaan, mielisairaaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahasti masentuneet elää usein pää niin syvällä omassa perslävessä, että harva sitä jaksaa pitkään katsoa. On varmasti paljon poikkeuksia, mutta oma kokemus on tämä. Vatvotaan vaan omia ongelmia, vaaditaan muilta, sellaista äärimmäistä itsekkyyttä havaittavissa.
No ei ole. Vain hoitamattomat masentuneet ovat tuollaista. Jos sairaus on hoidossa, pystyy masentunut elämään ihan normaalia elämää.
Jos masennus on hyvin hoidossa ja elää normaalia elämää, niin tuskin on enää vaikeasti masentunut. Ap kysyi seurustelusta vaikeasti masentuneen kanssa ja he on raskasta seuraa. Terveisin kokemusta on.
Mulla on diagnosoitu välillä vaikea ja välillä keskivaikea masennus. Olen käynyt terapiassa ja mulla on vakinainen lääkitys. Käyn nyt töisssä ja harrastan ja seurustelen, elän siis täysin normaalia elämää enkä usko että kukaan tän ketjun kirjoittajista tajuaisi, että olen sairas.
Jos elät normaalia elämää ja kukaan ei edes voi huomata masennustasi, tuskinpa olet enää vakavasti masentunut. Ehkä diagnoosisi olisi nyt lievä masennus tai masennus on remissiossa hoidolla. Älä roiku diagnoosi historiassa. Joskin juuri tuollainen itsekeskeinen vatvominen on masentuneille tyypillistä ja tekee heistä raskasta seuraa terveelle ihmiselle.
Niinkö? Jos jätän lääkkeen pois, oireet palaa. Tätä on kokeiltu monesti. Ja sä väität että mä olen terve? Luulet tietäväsi paremmin kuin psykiatrit ja muut asiantuntijat. Aika paksua sulta.
Mähän nimenomaan sanoin että elän normaalia elämää, en mä vello menneisyydessä. Ärsyttää vain kokemattomien oletukset masennusta sairastavista.
En ole kirjoittanut että olisit terve. Vaan että kuulostaa, että masennuksesi on hoidon myötä lievittynyt (ei ole enää vakava-asteinen) tai on hoidolla remissiossa, mikä tarkoittaa oireetonta tai lähes oireetonta tilaa.
Tässä nyt hyvä varoittava esimerkki kaikille :D Tällaista on masentuneen kanssa eläminen. Jatkuvaa itsekeskeistä vatkaamista. Muiden sanatkin muuttuu mielisairaan päässä omaa masennusta ja vääryydenkokemusta tukemaan.
Hän kirjoitti ihan asiaa. Sähän itse hyökkäsit hänen kimppuunsa ja aloit lopulta nimittelemäänkin.. Sulla ei ole edes mitään sairautta verukkeena eli taidat olla vaan tavallinen ilkeä av-mamma.
Ja katsoa, sinä tulet itse sivusta nimittelemään ilkeäksi av- mammaksi. Älä puutu.
Ihmiset on kusipäitä, koska heidän käytökseensä ei puututa. Jos et olisi ilkeä kusipää, ei tarttisi puuttua asiaan. Olepa hyvä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Otin tuon takia avioeron. Puoliso masentui eikä suostunut apua edes etsimään. Kaikki jäi minun hoidettavaksi kun ukko möllötti sohvalla pitkällään kiukuttelemassa ja äyskimässä. Ei osallistunut yhtään mihinkään, ainoastaan ilkeili, äyski ja makasi. Odotti palvelua sinne sohvalle ja hoitaa olisi pitänyt kuin lapsia. Aikuista miestä. Aikani jaksoin katsella alkaako toeta vaan kun ei tehnyt elettäkään hoitaakseen itseään, kuntotuakseen ja lapsetkin alkoivat jo oireilla niin lähdimme kävelemään. Kiitos ei ikinä enään yhtään päävikaista lapsen tasolle taantuvaa hoidokkia sohvalle makaamaan ja vit tuilemaan.
Saat masennuksen kulostamaan siltä niin kuin se masentunut itse aiheutaisi sen masennuksensa. Sättisitkö syöpäsairastakin? Tai vaikka epilepasiaa sairastavaa, että paskaako siinä sätkit, etkä ota itteäs niskasta kiinni jne?
No, sekä masennukseen, syöpään, epilepsiaan, yms voi vaikuttaa elintavoilla.
Se, että elintavoilla voi vaikuttaa joidenkin sairauksien riskiin tai oireisiin, ei tarkoita sitä, että sairastunut olisi aiheuttanut sairautensa tai että häntä pitäisi siitä syyllistää.
Masennuksesta, syövästä tai epilepsiasta kärsivä ihminen ei ole vain "jättänyt elämänsä hoitamatta". Näihin sairauksiin vaikuttaa valtava määrä biologisia, perinnöllisiä ja ympäristöön liittyviä tekijöitä.
Jos tarkoitit, että elintavoilla voi joskus tukea hoitoa tai vähentää riskejä, se on eri asia. Mutta tässä keskusteluyhteydessä tuo kommentti kuulostaa helposti siltä, että vastuu sairaudesta siirretään sairastuneelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahasti masentuneet elää usein pää niin syvällä omassa perslävessä, että harva sitä jaksaa pitkään katsoa. On varmasti paljon poikkeuksia, mutta oma kokemus on tämä. Vatvotaan vaan omia ongelmia, vaaditaan muilta, sellaista äärimmäistä itsekkyyttä havaittavissa.
No ei ole. Vain hoitamattomat masentuneet ovat tuollaista. Jos sairaus on hoidossa, pystyy masentunut elämään ihan normaalia elämää.
Jos masennus on hyvin hoidossa ja elää normaalia elämää, niin tuskin on enää vaikeasti masentunut. Ap kysyi seurustelusta vaikeasti masentuneen kanssa ja he on raskasta seuraa. Terveisin kokemusta on.
Mulla on diagnosoitu välillä vaikea ja välillä keskivaikea masennus. Olen käynyt terapiassa ja mulla on vakinainen lääkitys. Käyn nyt töisssä ja harrastan ja seurustelen, elän siis täysin normaalia elämää enkä usko että kukaan tän ketjun kirjoittajista tajuaisi, että olen sairas.
Jos elät normaalia elämää ja kukaan ei edes voi huomata masennustasi, tuskinpa olet enää vakavasti masentunut. Ehkä diagnoosisi olisi nyt lievä masennus tai masennus on remissiossa hoidolla. Älä roiku diagnoosi historiassa. Joskin juuri tuollainen itsekeskeinen vatvominen on masentuneille tyypillistä ja tekee heistä raskasta seuraa terveelle ihmiselle.
Niinkö? Jos jätän lääkkeen pois, oireet palaa. Tätä on kokeiltu monesti. Ja sä väität että mä olen terve? Luulet tietäväsi paremmin kuin psykiatrit ja muut asiantuntijat. Aika paksua sulta.
Mähän nimenomaan sanoin että elän normaalia elämää, en mä vello menneisyydessä. Ärsyttää vain kokemattomien oletukset masennusta sairastavista.
En ole kirjoittanut että olisit terve. Vaan että kuulostaa, että masennuksesi on hoidon myötä lievittynyt (ei ole enää vakava-asteinen) tai on hoidolla remissiossa, mikä tarkoittaa oireetonta tai lähes oireetonta tilaa.
Tässä nyt hyvä varoittava esimerkki kaikille :D Tällaista on masentuneen kanssa eläminen. Jatkuvaa itsekeskeistä vatkaamista. Muiden sanatkin muuttuu mielisairaan päässä omaa masennusta ja vääryydenkokemusta tukemaan.
Hän kirjoitti ihan asiaa. Sähän itse hyökkäsit hänen kimppuunsa ja aloit lopulta nimittelemäänkin.. Sulla ei ole edes mitään sairautta verukkeena eli taidat olla vaan tavallinen ilkeä av-mamma.
Hah. "Muiden sanatkin muuttuu mielisairaan päässä omaa masennusta ja vääryydenkokemusta tukemaan."
Mutta kas kummaa! Kun jonkun muun sanat tukevat kommentoijan OMAA VÄÄRYYDENKOKEMUSTA, onpa erilainen ääni kellossa silloin!
Jep. Kovasti kritisoidaan sairasta vaikka itse sorrutaan pahempaan.
En seurustelisi,mikäli hän ei ole ymmärtänyt käydä lääkärissä masennuksensa vuoksi. Lääkkeet.