Lue keskustelun säännöt.
Seurustelisitko vakavasti masentuneen kanssa?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti masentunut ei todellakaan halua aloittaa seurustelua. Silloin ei kiinnosta mikään.
Mistä sä sen tiedät? Oletko ollut jokainen vakavasti masenunut ihminen ikinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se asenne on se että en jaksa käydä suihkussa mutta jaksan trollailla netissä kaiket päivät. En
Kuvailet tän palstan keskiverto-ap:n, et vakavasti masentunutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahasti masentuneet elää usein pää niin syvällä omassa perslävessä, että harva sitä jaksaa pitkään katsoa. On varmasti paljon poikkeuksia, mutta oma kokemus on tämä. Vatvotaan vaan omia ongelmia, vaaditaan muilta, sellaista äärimmäistä itsekkyyttä havaittavissa.
No ei ole. Vain hoitamattomat masentuneet ovat tuollaista. Jos sairaus on hoidossa, pystyy masentunut elämään ihan normaalia elämää.
Jos masennus on hyvin hoidossa ja elää normaalia elämää, niin tuskin on enää vaikeasti masentunut. Ap kysyi seurustelusta vaikeasti masentuneen kanssa ja he on raskasta seuraa. Terveisin kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaan kun Diapamit tuli meidän ovesta sisään minä lähdin. Toista kertaan en aio seurustella ihmisen kanssa joka käyttää mielialalääkkeitä.
Diapam ei ole mielialalääke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahasti masentuneet elää usein pää niin syvällä omassa perslävessä, että harva sitä jaksaa pitkään katsoa. On varmasti paljon poikkeuksia, mutta oma kokemus on tämä. Vatvotaan vaan omia ongelmia, vaaditaan muilta, sellaista äärimmäistä itsekkyyttä havaittavissa.
No ei ole. Vain hoitamattomat masentuneet ovat tuollaista. Jos sairaus on hoidossa, pystyy masentunut elämään ihan normaalia elämää.
Jos masennus on hyvin hoidossa ja elää normaalia elämää, niin tuskin on enää vaikeasti masentunut. Ap kysyi seurustelusta vaikeasti masentuneen kanssa ja he on raskasta seuraa. Terveisin kokemusta on.
Mulla on diagnosoitu välillä vaikea ja välillä keskivaikea masennus. Olen käynyt terapiassa ja mulla on vakinainen lääkitys. Käyn nyt töisssä ja harrastan ja seurustelen, elän siis täysin normaalia elämää enkä usko että kukaan tän ketjun kirjoittajista tajuaisi, että olen sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Otin tuon takia avioeron. Puoliso masentui eikä suostunut apua edes etsimään. Kaikki jäi minun hoidettavaksi kun ukko möllötti sohvalla pitkällään kiukuttelemassa ja äyskimässä. Ei osallistunut yhtään mihinkään, ainoastaan ilkeili, äyski ja makasi. Odotti palvelua sinne sohvalle ja hoitaa olisi pitänyt kuin lapsia. Aikuista miestä. Aikani jaksoin katsella alkaako toeta vaan kun ei tehnyt elettäkään hoitaakseen itseään, kuntotuakseen ja lapsetkin alkoivat jo oireilla niin lähdimme kävelemään. Kiitos ei ikinä enään yhtään päävikaista lapsen tasolle taantuvaa hoidokkia sohvalle makaamaan ja vit tuilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahasti masentuneet elää usein pää niin syvällä omassa perslävessä, että harva sitä jaksaa pitkään katsoa. On varmasti paljon poikkeuksia, mutta oma kokemus on tämä. Vatvotaan vaan omia ongelmia, vaaditaan muilta, sellaista äärimmäistä itsekkyyttä havaittavissa.
No ei ole. Vain hoitamattomat masentuneet ovat tuollaista. Jos sairaus on hoidossa, pystyy masentunut elämään ihan normaalia elämää.
Jos masennus on hyvin hoidossa ja elää normaalia elämää, niin tuskin on enää vaikeasti masentunut. Ap kysyi seurustelusta vaikeasti masentuneen kanssa ja he on raskasta seuraa. Terveisin kokemusta on.
Mulla on diagnosoitu välillä vaikea ja välillä keskivaikea masennus. Olen käynyt terapiassa ja mulla on vakinainen lääkitys. Käyn nyt töisssä ja harrastan ja seurustelen, elän siis täysin normaalia elämää enkä usko että kukaan tän ketjun kirjoittajista tajuaisi, että olen sairas.
Jos elät normaalia elämää ja kukaan ei edes voi huomata masennustasi, tuskinpa olet enää vakavasti masentunut. Ehkä diagnoosisi olisi nyt lievä masennus tai masennus on remissiossa hoidolla. Älä roiku diagnoosi historiassa. Joskin juuri tuollainen itsekeskeinen vatvominen on masentuneille tyypillistä ja tekee heistä raskasta seuraa terveelle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahasti masentuneet elää usein pää niin syvällä omassa perslävessä, että harva sitä jaksaa pitkään katsoa. On varmasti paljon poikkeuksia, mutta oma kokemus on tämä. Vatvotaan vaan omia ongelmia, vaaditaan muilta, sellaista äärimmäistä itsekkyyttä havaittavissa.
No ei ole. Vain hoitamattomat masentuneet ovat tuollaista. Jos sairaus on hoidossa, pystyy masentunut elämään ihan normaalia elämää.
Jos masennus on hyvin hoidossa ja elää normaalia elämää, niin tuskin on enää vaikeasti masentunut. Ap kysyi seurustelusta vaikeasti masentuneen kanssa ja he on raskasta seuraa. Terveisin kokemusta on.
Kliininenn masennus on sairaus. Se että sen oireet on lääkkeillä kurissa, ei tarkoita aina sairauden poismenoa. Vähän kuin psoriasis, epilepsia tai reuma. Lääkkeellä oireet saadaan kuriin, mutta sairaus ei niillä parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahasti masentuneet elää usein pää niin syvällä omassa perslävessä, että harva sitä jaksaa pitkään katsoa. On varmasti paljon poikkeuksia, mutta oma kokemus on tämä. Vatvotaan vaan omia ongelmia, vaaditaan muilta, sellaista äärimmäistä itsekkyyttä havaittavissa.
No ei ole. Vain hoitamattomat masentuneet ovat tuollaista. Jos sairaus on hoidossa, pystyy masentunut elämään ihan normaalia elämää.
Jos masennus on hyvin hoidossa ja elää normaalia elämää, niin tuskin on enää vaikeasti masentunut. Ap kysyi seurustelusta vaikeasti masentuneen kanssa ja he on raskasta seuraa. Terveisin kokemusta on.
Mulla on diagnosoitu välillä vaikea ja välillä keskivaikea masennus. Olen käynyt terapiassa ja mulla on vakinainen lääkitys. Käyn nyt töisssä ja harrastan ja seurustelen, elän siis täysin normaalia elämää enkä usko että kukaan tän ketjun kirjoittajista tajuaisi, että olen sairas.
Jos elät normaalia elämää ja kukaan ei edes voi huomata masennustasi, tuskinpa olet enää vakavasti masentunut. Ehkä diagnoosisi olisi nyt lievä masennus tai masennus on remissiossa hoidolla. Älä roiku diagnoosi historiassa. Joskin juuri tuollainen itsekeskeinen vatvominen on masentuneille tyypillistä ja tekee heistä raskasta seuraa terveelle ihmiselle.
Niinkö? Jos jätän lääkkeen pois, oireet palaa. Tätä on kokeiltu monesti. Ja sä väität että mä olen terve? Luulet tietäväsi paremmin kuin psykiatrit ja muut asiantuntijat. Aika paksua sulta.
Mähän nimenomaan sanoin että elän normaalia elämää, en mä vello menneisyydessä. Ärsyttää vain kokemattomien oletukset masennusta sairastavista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaan kun Diapamit tuli meidän ovesta sisään minä lähdin. Toista kertaan en aio seurustella ihmisen kanssa joka käyttää mielialalääkkeitä.
Diapam ei ole mielialalääke.
Harvoin sitä yksin määrätään. Yleensä pamien mussuttajat vetää masennus- tai psykoosilääkkeitä, tai huumeita ja ostaa paminsa jostain kadulta. Hälytysmerkki deittailussa! Voi tulla raskasta soutua heti suhteen alkumetreiltä.
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaan kun Diapamit tuli meidän ovesta sisään minä lähdin. Toista kertaan en aio seurustella ihmisen kanssa joka käyttää mielialalääkkeitä.
Miksi?
Mikä vika siinä on että sairas ottaa lääkettä?
Mulla on menossa neljäs erimerkkinen mielialalääke, silti elän ihan normaalia perheenisän ja aviomiehen elämää, käyn töissä ja hoidan velvollisuuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennukseen sairastunut ei edes halua seurustella kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaan kun Diapamit tuli meidän ovesta sisään minä lähdin. Toista kertaan en aio seurustella ihmisen kanssa joka käyttää mielialalääkkeitä.
Miten tuo ilmeni käytöksessä?
Vierailija kirjoitti:
Millainen kumppani on vakavasti masentunut? Kysyn ihan tosissani. Millaista hänen puheensa ja toimintansa on?
Itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahasti masentuneet elää usein pää niin syvällä omassa perslävessä, että harva sitä jaksaa pitkään katsoa. On varmasti paljon poikkeuksia, mutta oma kokemus on tämä. Vatvotaan vaan omia ongelmia, vaaditaan muilta, sellaista äärimmäistä itsekkyyttä havaittavissa.
No ei ole. Vain hoitamattomat masentuneet ovat tuollaista. Jos sairaus on hoidossa, pystyy masentunut elämään ihan normaalia elämää.
Jos masennus on hyvin hoidossa ja elää normaalia elämää, niin tuskin on enää vaikeasti masentunut. Ap kysyi seurustelusta vaikeasti masentuneen kanssa ja he on raskasta seuraa. Terveisin kokemusta on.
Mulla on diagnosoitu välillä vaikea ja välillä keskivaikea masennus. Olen käynyt terapiassa ja mulla on vakinainen lääkitys. Käyn nyt töisssä ja harrastan ja seurustelen, elän siis täysin normaalia elämää enkä usko että kukaan tän ketjun kirjoittajista tajuaisi, että olen sairas.
Jos elät normaalia elämää ja kukaan ei edes voi huomata masennustasi, tuskinpa olet enää vakavasti masentunut. Ehkä diagnoosisi olisi nyt lievä masennus tai masennus on remissiossa hoidolla. Älä roiku diagnoosi historiassa. Joskin juuri tuollainen itsekeskeinen vatvominen on masentuneille tyypillistä ja tekee heistä raskasta seuraa terveelle ihmiselle.
Niinkö? Jos jätän lääkkeen pois, oireet palaa. Tätä on kokeiltu monesti. Ja sä väität että mä olen terve? Luulet tietäväsi paremmin kuin psykiatrit ja muut asiantuntijat. Aika paksua sulta.
Mähän nimenomaan sanoin että elän normaalia elämää, en mä vello menneisyydessä. Ärsyttää vain kokemattomien oletukset masennusta sairastavista.
En ole kirjoittanut että olisit terve. Vaan että kuulostaa, että masennuksesi on hoidon myötä lievittynyt (ei ole enää vakava-asteinen) tai on hoidolla remissiossa, mikä tarkoittaa oireetonta tai lähes oireetonta tilaa.
Tässä nyt hyvä varoittava esimerkki kaikille :D Tällaista on masentuneen kanssa eläminen. Jatkuvaa itsekeskeistä vatkaamista. Muiden sanatkin muuttuu mielisairaan päässä omaa masennusta ja vääryydenkokemusta tukemaan.
Panisin pillut,pyllyt ja suut,sitten nostaisin kytkintö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahasti masentuneet elää usein pää niin syvällä omassa perslävessä, että harva sitä jaksaa pitkään katsoa. On varmasti paljon poikkeuksia, mutta oma kokemus on tämä. Vatvotaan vaan omia ongelmia, vaaditaan muilta, sellaista äärimmäistä itsekkyyttä havaittavissa.
No ei ole. Vain hoitamattomat masentuneet ovat tuollaista. Jos sairaus on hoidossa, pystyy masentunut elämään ihan normaalia elämää.
Onko se nyt ihan normaalia elämää kuitenkaan, jos kerran tarvii lääkettä selvitäkseen siitä elämästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaan kun Diapamit tuli meidän ovesta sisään minä lähdin. Toista kertaan en aio seurustella ihmisen kanssa joka käyttää mielialalääkkeitä.
Miten tuo ilmeni käytöksessä?
Siten ettei mikään tuntunut miltään.
Hyvä kuvaus, komppaan tätä. Tuo itseensä käpertyminen on aika tuhoisaa ihmissuhteille ja jopa veikkaan, että se on masennukselle altistava piirre. Ajatuksia on hyvä ohjata terveellä tavalla ympäröivään maailmaan ja muihinkin ihmisiin.