Mun elämä on ohi, mitä mä teen loppuelämälläni

Jos sinua ap ei kiinnosta muu kuin netissä roikkuminen niin roiku sitten. Oma valinta. Eihän me muut voida väkisin lisätä sinun kiinnostuksen kohteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mä oon masentunut ja en jaksa tutustua ihmisiin eikä kukaan halua masentuneeseen tutustua. Nytkin itken vaan yksiössäni. Vaikea nähdä missään positiivista. Lisäksi nuoremmalla vaikeuksia elämåssään niin sekin kuormittaa. 

 

Ap

Hyvä, laita vielä netti kiinni ja käperry huoneedi nurkkaan ja itke siellä räkä poskella niin paljon kun sielu sietää. Sitten kun itsesääli on loppu niin on edes mahdollista tehdä jotain muuta. Siihen asti älä häiritse muita ja painu sinne nurkkaan vollottamaan. 

Hyi sinua, kun kirjoitat ilkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mä oon masentunut ja en jaksa tutustua ihmisiin eikä kukaan halua masentuneeseen tutustua. Nytkin itken vaan yksiössäni. Vaikea nähdä missään positiivista. Lisäksi nuoremmalla vaikeuksia elämåssään niin sekin kuormittaa. 

 

Ap

Hyvä, laita vielä netti kiinni ja käperry huoneedi nurkkaan ja itke siellä räkä poskella niin paljon kun sielu sietää. Sitten kun itsesääli on loppu niin on edes mahdollista tehdä jotain muuta. Siihen asti älä häiritse muita ja painu sinne nurkkaan vollottamaan. 

Hyi sinua, kun kirjoitat ilkeästi.

Ei se ilkeää ole, säälin ruikuttajille sääli on kuin polttoainetta joka ruokkii säälin ruikuttamista. Sama juttu kuin alkaa ymmärtää juoppoa. Paras apu on se että mahdollistajat katoavat ympäriltä kuulostaa ymmärtämättömästä julmalle mutta on oikeasti suurinta rakkautta mitä voi tehdä. Niin kauan kun tukijoiden, ymmärtäjien ja kuuntelijoiden armeija pyörii ympärillä, ei ruikuttajalla ole mitään tarvetta tehdä olotilalleen yhtään mitään. Vasta kun kaikki häviävät ympärillä ja tuska kasvaa niin suureksi että vaihtoehdot käyvät vähiin, on pieni mahdollisuus että huomionhakija nousee omille jaloilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei yleensä pyöri paskaisen lähteen ympärillä josta ei saa raikasta virvoittavaa vettä. Se että mies lähtee eikä edes omat lapset halua olla tekemisissä kertoo siitä että millään muutamalla neuvolla tilanne ei ole korjattavissa. Muuten neuvoisin että ota kissa ja ala päivä kerrallaan rakentamaan elämääsi mutta kun ei sitä kissaakaan voi kohdella miten sattuu. Hankala juttu, en todellakaan osaa auttaa mitenkään muuten kun mene vaikka kristilliseen seurakuntaan, jos tapasit oikeita ihmisiä siellä ja sisäinen paraneminen voisi alkaa. 

Tuliko hyvä olo miiten kun sait mulle entistä huonomman olon? En ole mitään niin paljon tehnyt katsonut rehellisesti itseäni. Etsinyt vikoja itsestäni. Mä olen syypää moneen mutta en kaikkeen. Ei se niin mene että toinen on vaan hyvä. Joitakin vaan elämässä suositaan. Mä en tajunnut kunnolla että mies eli kavereilleen netissä vaikka meillä ei kukaan koskaan käynyt. Itselläni ei vaan ollut nettiystäviä eikä muutenkaan. Miehet pitää toistensa puolta.. naiset heti ajattelee että jos joku yksinäinen niin siinä on oltava jotain vikaa

 

Ap

Sinä et ole katsonut itseesi vielä kertaakaan sillä muiden syyttely vain jatkuu. Niistä nenäsi ja nosta housusi ruikuttaja, itse paskoit elämäsi eikä todellakaan kukaan muu. Kaikkeen olet itse syyllinen, sinä ja vain sinä eikä kukaan muu. 

Järkyttävää tekstiä. 

Järkyty niin paljon kuin sielu sietää..