Mun elämä on ohi, mitä mä teen loppuelämälläni

Mitä haluaisit tehdä? Sitä toteuttamaan. Ota yhteyttä lapsiisi. Kutsu käymään ym. 

Tee vapaaetoistyötä. Auttamalla muita saa itsekin avun.

Kannattaa varmaan miettiä miksi lapset ei halua olla tekemisissä. Ehkä olisi hyvä katsoa peiliin ja etsiä sieltä syytä. Jostain omasta toiminnasta se löytyy joko niin, että lapset ahdistuvat sinun kanssasi tai sitten et ole onnistunut heitä kasvattamaan niin, että osaisivat pitää sukulaisia tärkeinä. 
 

Ja itse se elämä pitää löytää. Oma vika jos tuntuu, ettei ole mitään edessä. Kyllä siellä aina jotain on kunhan saat päästyä yli tuosta vanhasta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä haluaisit tehdä? Sitä toteuttamaan. Ota yhteyttä lapsiisi. Kutsu käymään ym. 

Ei mua kiinnosta kuin netissä roikkuminen. Se lapsi joka ei läheinen kummallekaan niin ei vastaa viesteihin. Käyn välillä katsomassa, ei halua tulla luokseni, ei halua puhua kanssani. Asuu vanhemmilani. Vanhempi lapsi sanoo että kaikki aika menee töissä. Asuu isänsä kanssa, vastaa kyllä viesteihin. Mies ei näe nuorempaa lasta ollenkaan ja sisarukset ei toisiaan. Mä lähdin joulun jälkeen kävelemään tekohengitetystä liitosta. Nyt tuntuu että mies valehteli mulle viime ajat. Oli mukamas lomautettu ja sitten eromme jälkeen saikin samasta firmasta kokoaikatyön ja löysi heti uuden. On siis kavereineen yhteinen firma. Teki lomautuksen ajan ilmaista työtä joka pvä niin sitä oon miettinyt että valehteli lomautuksen. Olin hölmö.

Ap

Tarvitset uusia asioita elämään. Jätä menneet taakse. Keskity nykyhetkeen ja tulevaan. Tutustu uusiin ihmisiin vaikka harrastuksen tai vapaaehtoistyön kautta.

No et sä mitään enää tee jos elämä on ohi. 

Jos se taas jatkuu, niin sä voit tehdä ihan mitä itse haluat. 

Ihmiset ei yleensä pyöri paskaisen lähteen ympärillä josta ei saa raikasta virvoittavaa vettä. Se että mies lähtee eikä edes omat lapset halua olla tekemisissä kertoo siitä että millään muutamalla neuvolla tilanne ei ole korjattavissa. Muuten neuvoisin että ota kissa ja ala päivä kerrallaan rakentamaan elämääsi mutta kun ei sitä kissaakaan voi kohdella miten sattuu. Hankala juttu, en todellakaan osaa auttaa mitenkään muuten kun mene vaikka kristilliseen seurakuntaan, jos tapasit oikeita ihmisiä siellä ja sisäinen paraneminen voisi alkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei yleensä pyöri paskaisen lähteen ympärillä josta ei saa raikasta virvoittavaa vettä. Se että mies lähtee eikä edes omat lapset halua olla tekemisissä kertoo siitä että millään muutamalla neuvolla tilanne ei ole korjattavissa. Muuten neuvoisin että ota kissa ja ala päivä kerrallaan rakentamaan elämääsi mutta kun ei sitä kissaakaan voi kohdella miten sattuu. Hankala juttu, en todellakaan osaa auttaa mitenkään muuten kun mene vaikka kristilliseen seurakuntaan, jos tapasit oikeita ihmisiä siellä ja sisäinen paraneminen voisi alkaa. 

Niin, totta, onhan se henkistä väkivaltaa käyttävä mies parempi. Hän on juuri niin kauan hyvä kun saa tahtonsa läpi. Kun nuoremmalla alkoi kouluvaikeudet niin mun piti olla se paha poliisi. " mee sä sanomaan" " tee sä" " kerro sä että kouluun on mentävä" 

Mulle sitten kiukutteli. 

Ap

Samat sanat, elämä ohi. Tapan loppuajan lukemalla kirjaston kirjoja, niitä riittää.

Jos sun elämä on ohi, niin miten sitä voi olla enää lainkaan jäljellä? Eli mikä ihmeen loppuelämä?

Johanneksen evankeliumi:
4:10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä."

Sun täytyy ottaa joku harrastus tai yhteisö jossa tapaat ihmisiä aika usein! Tietysti terveytesi ehdoilla.  

Esimerkiksi kirkolla voi olla joku "yhteinen olohuone" ja kokoontumisia jonkun puuhan tai kahvittelun äärellä.  Moikkaile myös naapureita, ja ehkä pari sanaakin voi joskus vaihtaa?

Ja hoida tosiaan terveyttäsi sekä hyvinvointiasi niin hyvin kuin pystyt. Sitten rakennat suhdettasi lapsiisi pitkäjänteisesti. Toivon sinulle onnea siinä ja kaikessa muussakin!

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei yleensä pyöri paskaisen lähteen ympärillä josta ei saa raikasta virvoittavaa vettä. Se että mies lähtee eikä edes omat lapset halua olla tekemisissä kertoo siitä että millään muutamalla neuvolla tilanne ei ole korjattavissa. Muuten neuvoisin että ota kissa ja ala päivä kerrallaan rakentamaan elämääsi mutta kun ei sitä kissaakaan voi kohdella miten sattuu. Hankala juttu, en todellakaan osaa auttaa mitenkään muuten kun mene vaikka kristilliseen seurakuntaan, jos tapasit oikeita ihmisiä siellä ja sisäinen paraneminen voisi alkaa. 

Tuliko hyvä olo miiten kun sait mulle entistä huonomman olon? En ole mitään niin paljon tehnyt katsonut rehellisesti itseäni. Etsinyt vikoja itsestäni. Mä olen syypää moneen mutta en kaikkeen. Ei se niin mene että toinen on vaan hyvä. Joitakin vaan elämässä suositaan. Mä en tajunnut kunnolla että mies eli kavereilleen netissä vaikka meillä ei kukaan koskaan käynyt. Itselläni ei vaan ollut nettiystäviä eikä muutenkaan. Miehet pitää toistensa puolta.. naiset heti ajattelee että jos joku yksinäinen niin siinä on oltava jotain vikaa

Ap

Miten elämä on ohi siten, että eroaa huonosta suhteesta? Sinulla on ap kaikki vapaus tehdä mitä vain elämälläsi. 

Kannattaisiko hakea keskusteluapua ammattilaiselta? Joku kolmas osaisi ehkä nähdä koko kuvion paremmin kuin itse yksin? Ei kannata itseä kaikesta syyttää, koska perheeseesi kuului myös mies ja lapset.

Ratkaisevaa on oma asenteesi. Omaan toimintaan voi aina vaikuttaa. Kokeile uusia asioita. Käännä katsetta laajemmalle. 

Miksi ihmeessä vaihdoit paikkakuntaa?

Ja jos ei kerran ole rahaa, niin sitten mene kaikkeen ilmaiseen, puistoon, kävelylle, kirjastoon, ilmaiskonsertteihin, seurakuntaan, ystävä- tai ensiapukurssille spr:ään jne. Katso lehdestä tai netistä, mitä kaikkea ilmaista ajankulua löytyy.

Ja minun mielestäni, jos se sinun ex kerran edelleen kantaa sinusta murhetta niin, että kyselee kuulumisiasi, voisit hyvin keventää mieltäsi ja sanoa rehellisesti, että sinulla on vaikeaa. Saat sitten edes suustasi sen asian kakistaa ulos.

Meillä eron jälkeen ex mies heittäytyi uhrin rooliinsa täysin. Lapset( 17  19 ja 21) joutuivat siivoamaan, pesemään pyykkiä ja käymään kaupassa sekä tekemään ruokaa. 

Vihavaat minua koska isä jäi heitteille ja heille tuli lisää työtä. 

Mies on täysin terve alle 50v. Piti minua pestissä tekemässä kaiken ja kertoi suureen ääneen kuinka huono olin. Ei ikinä tehnyt kotitöitä, tehnyt ruokaa tai käynyt ruokakaupassa. Ei myöskään lapset koska mies ei halunnut. 

Ei mua kiinnosta kuin netissä roikkuminen. 

Hae sitten netistä joku harrastus tai opiskelumahdollisuus, jota voit suorittaa netin kautta tai netin ohjeitten mukaan. 

Tai katso edes videoita asioista, joista unelmoit ja olet kiinnostunut, joita haluaist osata tms. Ainakin siinä sitten mieli virkistyy, jos ei muuta.

Kun mä oon masentunut ja en jaksa tutustua ihmisiin eikä kukaan halua masentuneeseen tutustua. Nytkin itken vaan yksiössäni. Vaikea nähdä missään positiivista. Lisäksi nuoremmalla vaikeuksia elämåssään niin sekin kuormittaa. 

Ap