Mun elämä on ohi, mitä mä teen loppuelämälläni

Ja kiitos kaikille asiallisesti vastanneille

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun mä oon masentunut ja en jaksa tutustua ihmisiin eikä kukaan halua masentuneeseen tutustua. Nytkin itken vaan yksiössäni. Vaikea nähdä missään positiivista. Lisäksi nuoremmalla vaikeuksia elämåssään niin sekin kuormittaa. 

 

Ap

Ei ihmisiin kannata tutustuakaan. Uuvuttavat vain lisää.

Et käy edes töissä? Jos et, niin olet kyllä aika turha.

Ei sinun tarvitse masennuksessa yrittää tutustua kehenkään, mutta lähde silti ihmisten ilmoille.

Vierailija kirjoitti:

Kun mä oon masentunut ja en jaksa tutustua ihmisiin eikä kukaan halua masentuneeseen tutustua. Nytkin itken vaan yksiössäni. Vaikea nähdä missään positiivista. Lisäksi nuoremmalla vaikeuksia elämåssään niin sekin kuormittaa. 

 

Ap

Miksi, et auta lastasi, jos hänellä on vaikeuksia. Sekö auttaa, että kotona itket?

Voimia, ap. Aistin rivien välistä voimakkaan masennuksen. Aivan kuin pusertaisit lauseita. Ja sitten tuo lähdeviittaus-ilkimys, kun kirjoitat tänne saadaksesi tukea. Palsta on kateellisia, sairaita, pers.häiriöisiä ihmisiä täynnä. Et kirjoittanut tuota aloitusta saadaksesi lisää paskaa niskaan, vaan löytääksesi toivottomuudesta edes jonkinlaisen valon pilkahduksen. Hävetkää, kiusaajat.

Olen itse lapseton keski-ikäinen nainen, tiemme ovat erilaiset. En rupea neuvomaan, se olisi ylimielisyyttä kun en sinua tunne, voin vain kertoa esimerkkinä, mistä itse saan voimani. Ensinnäkin vanhennuttuani olen tehnyt saman huomion miehistä. Enkä enää ole höynäytettävissä, joten hyväksyn yksinäisyyteni. (Lapset kasvavat, he tulevat kyllä luoksesi jossain vaiheessa. Ole huoleti. Tuo erotilanne, että lähdit, on syynä niukkaan viesteilyyn. Mutta aika kasvattaa meitä ja viisastuttaa tilanteen kaikkia osapuolia. Kaikille teoille, sinun lähdöllesikin, on olemassa syy.)

Niin, se esimerkki... tein itse ison elämänmuutoksen muuttamalla lähemmäs maaseutua paikkaan, jossa on oma ranta. Vanha talo, juuri tässä remontoin ja maalaan :D Minulla on myös kaksi kissaa, joiden peuhuamista on kiva tarkkailla pihalla. On hienoa kun saa laittaa kasvimaata, perunamaata, uida, istua vain puun alla ja pohtia. Talvella päätän alkaa lukemaan enemmän. Olen jotenkin hyväksynyt ikäni ja lähestyvän kuoleman ja aivan kaikki turha on saanut jäädä. Ei ihmisiä kannata eikä voikaan miellyttää kaikilla teoillaan, eikä se ole elämän tarkoitus. Olet tehnyt omat ratkaisusi ja koen, että olet nyt masentunut. Se, mistä voisit saada voimia aina ruuasta, levosta, väreistä, tuoksuista, luontopoluista alkaen - uskon, että tiedät sen jo itsekin. SE voi olla vaikka pyörän ottaminen kellarista ja lähtemien piknikille luontoon. Olen tehnyt vastaavia reissuja yksin, kun perhe puuttuu.

Tilanne kyllä korjaantuu vielä. Sillä aikaa - nauti elämästä. Mukavaa kesää :)

Vierailija kirjoitti:

Samat sanat, elämä ohi. Tapan loppuajan lukemalla kirjaston kirjoja, niitä riittää.

Mitä se elämä oli aikaisemmin?

Sarjavalittajahan se siellä. Oikea evoluution sivuhyppy.

Onko lapsen koulukäyntivaikeuksien syyt selvitetty ja apua niihin haettu? 

Miksi pitää kehenkään tutustua. Ensin pitää hoitaa itsensä kuntoon ja keskittyä toipumaan muutoksista. Sitä vaan ihmettelen, miten välit on lapsiin mennyt. Mullakin mies oli aina töissä ja käytännössä hoidin heidät yksin. Ollaan tosi läheisiä. Olen yrittänyt olla siirtämättä omia ongelmia lapsiin. Helppoa se ei aina ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei yleensä pyöri paskaisen lähteen ympärillä josta ei saa raikasta virvoittavaa vettä. Se että mies lähtee eikä edes omat lapset halua olla tekemisissä kertoo siitä että millään muutamalla neuvolla tilanne ei ole korjattavissa. Muuten neuvoisin että ota kissa ja ala päivä kerrallaan rakentamaan elämääsi mutta kun ei sitä kissaakaan voi kohdella miten sattuu. Hankala juttu, en todellakaan osaa auttaa mitenkään muuten kun mene vaikka kristilliseen seurakuntaan, jos tapasit oikeita ihmisiä siellä ja sisäinen paraneminen voisi alkaa. 

Niin, totta, onhan se henkistä väkivaltaa käyttävä mies parempi. Hän on juuri niin kauan hyvä kun saa tahtonsa läpi. Kun nuoremmalla alkoi kouluvaikeudet niin mun piti olla se paha poliisi. " mee sä sanomaan" " tee sä" " kerro sä että kouluun on mentävä" 

Mulle sitten kiukutteli. 

 

Ap

Muista kuitenkin se että joka kerta kun osoittelet muita sormella niin kolme sormea osoittaa itseäsi. Ne jotka muita syyttää eivät kanna vastuuta itsestään. Käännyt suuntaan tai toiseen aina löydät omat valintasi syyllisenä nro 1 kaikkeen mitä elämässäsi on ikinä tapahtunut ja tulee ikinä tapahtumaan. Sitä parempi mitä nopeammin totuttelet ajatukseen, itse olet soppasi keittänyt ja sinun itsesi on se myös syötävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat sanat, elämä ohi. Tapan loppuajan lukemalla kirjaston kirjoja, niitä riittää.

Mitä se elämä oli aikaisemmin?

Terveyttä, toimintakykyä, toivoa. Nyt sairautta, köyhyyttä, yksinäisyyttä, kotona tönöttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Kun mä oon masentunut ja en jaksa tutustua ihmisiin eikä kukaan halua masentuneeseen tutustua. Nytkin itken vaan yksiössäni. Vaikea nähdä missään positiivista. Lisäksi nuoremmalla vaikeuksia elämåssään niin sekin kuormittaa. 

 

Ap

Onko täällä kaksi ap:ta? 

Vierailija kirjoitti:

Voimia, ap. Aistin rivien välistä voimakkaan masennuksen. Aivan kuin pusertaisit lauseita. Ja sitten tuo lähdeviittaus-ilkimys, kun kirjoitat tänne saadaksesi tukea. Palsta on kateellisia, sairaita, pers.häiriöisiä ihmisiä täynnä. Et kirjoittanut tuota aloitusta saadaksesi lisää paskaa niskaan, vaan löytääksesi toivottomuudesta edes jonkinlaisen valon pilkahduksen. Hävetkää, kiusaajat.

Olen itse lapseton keski-ikäinen nainen, tiemme ovat erilaiset. En rupea neuvomaan, se olisi ylimielisyyttä kun en sinua tunne, voin vain kertoa esimerkkinä, mistä itse saan voimani. Ensinnäkin vanhennuttuani olen tehnyt saman huomion miehistä. Enkä enää ole höynäytettävissä, joten hyväksyn yksinäisyyteni. (Lapset kasvavat, he tulevat kyllä luoksesi jossain vaiheessa. Ole huoleti. Tuo erotilanne, että lähdit, on syynä niukkaan viesteilyyn. Mutta aika kasvattaa meitä ja viisastuttaa tilanteen kaikkia osapuolia. Kaikille teoille, sinun lähdöllesikin, on olemassa syy.)

Niin, se esimerkki... tein itse ison elämänmuutoksen muuttamalla lähemmäs maaseutua paikkaan, jossa on oma ranta. Vanha talo, juuri tässä remontoin ja maalaan :D Minulla on myös kaksi kissaa, joiden peuhuamista on kiva tarkkailla pihalla. On hienoa kun saa laittaa kasvimaata, perunamaata, uida, istua vain puun alla ja pohtia. Talvella päätän alkaa lukemaan enemmän. Olen jotenkin hyväksynyt ikäni ja lähestyvän kuoleman ja aivan kaikki turha on saanut jäädä. Ei ihmisiä kannata eikä voikaan miellyttää kaikilla teoillaan, eikä se ole elämän tarkoitus. Olet tehnyt omat ratkaisusi ja koen, että olet nyt masentunut. Se, mistä voisit saada voimia aina ruuasta, levosta, väreistä, tuoksuista, luontopoluista alkaen - uskon, että tiedät sen jo itsekin. SE voi olla vaikka pyörän ottaminen kellarista ja lähtemien piknikille luontoon. Olen tehnyt vastaavia reissuja yksin, kun perhe puuttuu.

Tilanne kyllä korjaantuu vielä. Sillä aikaa - nauti elämästä. Mukavaa kesää :)

Ihmiset jotka kaipaavat tukea eivät ikinä edes aio seisoa omilla jaloillaan. Minä en anna kenellekään tukea vaan ennemmin potkun perseelle että lähtee liikkeelle ja ottaa

Vastuun tekemisistään. Vasta kun muiden syyttely omasta olotilasta loppuu on edes mahdollista ihmisen alkaa kasvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko harkinnut itsemurhaa? Se ratkaisisi kaikki ongelmasi.

Ei anneta tälle kommentille huomiota niin se keksii muita vaihtoehtoja elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei yleensä pyöri paskaisen lähteen ympärillä josta ei saa raikasta virvoittavaa vettä. Se että mies lähtee eikä edes omat lapset halua olla tekemisissä kertoo siitä että millään muutamalla neuvolla tilanne ei ole korjattavissa. Muuten neuvoisin että ota kissa ja ala päivä kerrallaan rakentamaan elämääsi mutta kun ei sitä kissaakaan voi kohdella miten sattuu. Hankala juttu, en todellakaan osaa auttaa mitenkään muuten kun mene vaikka kristilliseen seurakuntaan, jos tapasit oikeita ihmisiä siellä ja sisäinen paraneminen voisi alkaa. 

Tuliko hyvä olo miiten kun sait mulle entistä huonomman olon? En ole mitään niin paljon tehnyt katsonut rehellisesti itseäni. Etsinyt vikoja itsestäni. Mä olen syypää moneen mutta en kaikkeen. Ei se niin mene että toinen on vaan hyvä. Joitakin vaan elämässä suositaan. Mä en tajunnut kunnolla että mies eli kavereilleen netissä vaikka meillä ei kukaan koskaan käynyt. Itselläni ei vaan ollut nettiystäviä eikä muutenkaan. Miehet pitää toistensa puolta.. naiset heti ajattelee että jos joku yksinäinen niin siinä on oltava jotain vikaa

 

Ap

Sinä et ole katsonut itseesi vielä kertaakaan sillä muiden syyttely vain jatkuu. Niistä nenäsi ja nosta housusi ruikuttaja, itse paskoit elämäsi eikä todellakaan kukaan muu. Kaikkeen olet itse syyllinen, sinä ja vain sinä eikä kukaan muu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko harkinnut itsemurhaa? Se ratkaisisi kaikki ongelmasi.

Ei anneta tälle kommentille huomiota niin se keksii muita vaihtoehtoja elämään. 

Johan sinä annoit kommentille huomion, hokasitko. Kehoitat muita olemaan tekemättä minkä itse juuri teit. 

Vierailija kirjoitti:

Kun mä oon masentunut ja en jaksa tutustua ihmisiin eikä kukaan halua masentuneeseen tutustua. Nytkin itken vaan yksiössäni. Vaikea nähdä missään positiivista. Lisäksi nuoremmalla vaikeuksia elämåssään niin sekin kuormittaa. 

 

Ap

Hyvä, laita vielä netti kiinni ja käperry huoneedi nurkkaan ja itke siellä räkä poskella niin paljon kun sielu sietää. Sitten kun itsesääli on loppu niin on edes mahdollista tehdä jotain muuta. Siihen asti älä häiritse muita ja painu sinne nurkkaan vollottamaan.