Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi viestittelee koko ajan
12.07.2026 |
Anoppi, miehen äiti, laittaa lähes päivittäin minulle tekstiviestejä, välillä useammankin putkeen vaikka edelliseenkään en olisi vastannut. Viestien aiheena on aivan tyhjänpäiväiset asiat, esimerkiksi kuva heidän kissastaan, joku toteamus päivän säästä tai joku muu täysin vähäpätöinen asia. Viestejä tulee siis joinain viikkoina joka päivä, välillä on 1-2 päivän taukoa.
Minua ärsyttää ja kuormittaa tämä yhteydenpito (jota on siis jatkunut jo vuositolkulla, en ole mitenkään uusi miniä hänelle), ja vastaan usein päivän päätteeksi jollain lyhyellä kommentilla esittämättä minkäänlaisia jatkokysymyksiä, välillä en vastaa ollenkaan. En tokikaan halua olla töykeä, mutta en ymmärrä miten ihan skarppi eläkeläinen ei osaa itse arvioida onko tällainen viestittely jotenkin minulle mieluisaa. Meille on tulossa vauva nyt elokuussa ja voin kuvitella, että anoppi vain kiihdyttää tahtiaan.
Mies ei oikein ymmärrä asian vakavuutta, hän sanoo vain että älä vastaa jos et halua. Minua alkaa ärsyttää pelkästään jo se, että puhelimen näytöllä näkyy anopin nimi, vaikka viestiin en aina edes vastaisi. Millä saan tämän loppumaan (hyvässä hengessä)?
Kommentit (288)
Meillä ihan selkeä jako. Mies hoitaa asiat äitinsä ja muiden sukulaistensa kanssa ja minä hoidan oman puoleni kanssa. Ei tulisi mieleenkään jaaritella anopin kanssa puhelimessa tai lähetellä hänelle lapsikuvia. Anoppi näytti todellisen luonteensa, kun saimme lapsia ja kaiken sen hel*etin hulabaloon jälkeen olen pitänyt huolen, että välit ovat asialliset, etäiset ja viileät. Mies tätä harmittelee, toivoisi just sellasia läheisiä viestittelyvälejä, mutta enää ei onnistu, koska kun antaa pirulle pikkusormen, niin se todellakin yrittää viedä koko käden. Yhtäkkiä huomaat, että sulta vaaditaan, vaaditaan, vaaditaan aina vaan enemmän ja enemmän, eikä sun tunteilla ja tarpeilla ole sille toiselle mitään väliä. Ei enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita numero estoon silloin kun et halua viestejä. Helppo laittaa ja samoin ottaa esto pois päältä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä viesteissä sitten ärsyttää? Jos vastaat vasta seuraavana päivänä tai sitä seuraavana, onko se jotenkin aikaa vievää ja vaativaa? On niitäkin anoppeja, jotka eivät pidä mitään yhteyttä miniään. Sopisiko sinulle paremmin?
Ihme valittaja!No vaikkapa se että puhelin pörähtää kun viesti tulee. Se distrahoi, ymmärrätkö.
Opettele suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ongelmat. Minä en vaan käsitä tätä suomalaisten sisäänpäinkääntyneisyyttä asuttuani vuosikymmeniä ulkomailla.
Kyllä meillä on tapana viestitellä miniän kanssa, molempiin suuntiin pukkaa viestiä. Useinmiten minä saan lasten kuvia, minä tietysti laitan, jos lapset ovat minulla hoidossa.
Ihan alkuun jo sanoin, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, että minä en suinkaan odota vastausta joka kerta, kun viestiä laitan. Usein viesti on vaan FYI, eikä siihen tarvitse vastata.Mietin ihan samaa. Miksi ei voi olla anopin kanssa kaveri? Ihmettelen nuorten naisten vihamielisyyttä. Joku täällä suositteli estolistalle laittamista? Ymmärrän, jos anoppi on ilkeä tms. mutta käsittääkseni nuo ovat ihan vaan kuulumisten kertomista.
Kahden nuorenmiehen äitinä todellakaan en halua sellaista miniää, joka olettaa minun katoavan olemasta. Olen poikieni äiti edelleen, vaikka heillä on omakin perhe. Ei se suhde mihinkään katoa, vaikka tietenkin muuttuu aikuinen-aikuinen suhteeksi. Olisi aika järkyttävä tilanne, jos miniä edellyttäisi pojalta välien katkaisua omaan äitiinsä. En voisi kuvitella tilannetta, että oma poikani vaatisi puolisoltaan sellaista. Olisi aika törkeää.
Noihin viesteihin voi vastata peukuttamalla. Tai vaihtoehtoisesti osallistua ihmissuhteeseen, kuten siihen osallistuu kavereidenkin kanssa: Vastaa jotain. Mummo on aika arvokas siinä vaiheessa, kun tarttee päästä festareille ja pitäisi olla ilmainen lapsenvahti ym.Miksi ei voi jakaa tuota yhteydenpitotaakkaa? MIKSI edelleen vuonna 2026 se on nimenomaan se miniä, joka huolehtii yhteydenpidosta miehen perheeseen.
Minä menin naimisiin 1994 enkä todellakaan ruvennut miksikään yhteysupseeriksi vaan sanoin selkeästi, että mies vastaa, mies hoitaa ja jos on ongelmia, yhteys mieheen. En ole sihteeri. Minullakin on oma elämä, oma ura, omat ajankäyttöintressit. Ja hoidan oman sukuni.
Miksi ei voi olla ihmissuhde sekä oman pojan että miniän kanssa? Miksi sitä pitää kanavoida yhtään kenenkään kautta? Varsinkaan omaan lapseen - olkoonkin jo aikuinen.
Koska lapsiperheessä on rajalliset resurssit ja muuteknin nimenomaan ne äidit kuormittuvat ja joutuvat joustamaan oman hyvinvointinsa kustannuksella. On kohtuutonta olettaa, että kaikki se sosiaalinen ylläpito jaetaan niin, että äiti hoitaa molmepien suvut.
No niin, mutta kyllähän vävy ja anoppikin voivat viestiä keskenään. Meillä ainakin on ihan normaalia olla yhteyksissä myös puolison vanhempien kanssa. Minä vaihdan puutarhavinkkejä anopin kanssa ja mies puhuu metsähommista isäni kanssa, noin esimerkiksi. Ei kylläkään joka päivä kuten ap:n tapauksessa, ja silloin se onkin jo liiallista.
Mutta siinä mallissa, jossa vaimo lähtökohtaisesti on suhteista vastuussa, hän vastaa sitten mm. joulukorteista, merkkipäivien muistamisista, lahjojen hankinnasta, kyläilyjen säätämisestä, niiden käytännön järjestelyistä, ongelmatilanteista jne jne jne.
Ja tämä on juurikin se vinouma, joka korjaantuu kaikkein parhaiten sillä, että kumpikin ihan alunperin ottaa tietyn selkeän vastuun ja tämä kerrotaan suvuille ja siinä pysytään puolin ja toisin.
Eikö ihmiset noin yleisesti keskustele asioista? Kyllä meillä yhdessä mietitään sopivat lahjat ja kyläilyt puolin ja toisin (kutsutaanko meille väkeä ja kuinka ja koska, tai jompi kumpi saa kutsun ja kysyy toiselta, että sopiihan tämä). Tai just jotkut joulukortit, onnittelut tai addressit. Ja sit sovitan, kuka hoitaa. Ainoa sellainen jäykkä kuvio meidän perheessä on äitien- ja isänpäivät, jolloin molemmat on vastuussa omista vanhemmistaan.
Eikö niille joulukorteille ole ihan vakiosaajat kummankin puolelta? Miksi niistä pitäisi keskustella. Kumpikin päivittää tiedot omasta suvustaan, hankkii sopivat kortit, kirjoittaa ja antaa läjän toiselle kuitattavaksi ja vice versa. Sama juttu lahjojen kanssa, kumpikin opettelee omien sukulaistensa asiat ja hankkii lahjat ja kortit ja toinen kuittaa. En ymmärrä miksi ihmeessä noista pitäisi lätistä jokaikinen kerta erikseen.
Jos jommankumman sukulaisia olisi tulossa kylään, se jonka suvusta kyse, valmistelee, ehdottaa ja toinen ottaa sitten kantaa. Mitään järkeä tuohonkaan aikaak äyttää loputtomiin.
Eikä tarvitse sopia erikseen myöskään joka kerta, kuka hoitaa, kun se on sovittu jo, että kumpikin hoitaa oman puoliskonsa.
Kun on lapsen synttärit äiti ostaa tarjottavat omalle suvulleen ja isä omalleen. Tästä pöydän päästä suku a, nämä on suvulle b.
Kumpikin huolehtii oman sukunsa osalta kutsuttavat, hoitaa näille kutsut, kirjaa ylös, ketkä vastaa tulevansa, ottaa ylös erityisruokavaliot ja sitten yhdessä laaditaan tarjoilu yms. tarkemmin. Helppoa ja tehokasta ja selkeää.
En menisi ( uskaltaisi) poikani kutsusta heille. Kyllä kutsun pitää tulla vaimolta.
Sitä varten whatsapp - ryhmä.
Poikasi on vaimonsa tossun alla? Outoa, jos poika ei saa kutsua ihmisiä kotiinsa käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ongelmat. Minä en vaan käsitä tätä suomalaisten sisäänpäinkääntyneisyyttä asuttuani vuosikymmeniä ulkomailla.
Kyllä meillä on tapana viestitellä miniän kanssa, molempiin suuntiin pukkaa viestiä. Useinmiten minä saan lasten kuvia, minä tietysti laitan, jos lapset ovat minulla hoidossa.
Ihan alkuun jo sanoin, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, että minä en suinkaan odota vastausta joka kerta, kun viestiä laitan. Usein viesti on vaan FYI, eikä siihen tarvitse vastata.Mietin ihan samaa. Miksi ei voi olla anopin kanssa kaveri? Ihmettelen nuorten naisten vihamielisyyttä. Joku täällä suositteli estolistalle laittamista? Ymmärrän, jos anoppi on ilkeä tms. mutta käsittääkseni nuo ovat ihan vaan kuulumisten kertomista.
Kahden nuorenmiehen äitinä todellakaan en halua sellaista miniää, joka olettaa minun katoavan olemasta. Olen poikieni äiti edelleen, vaikka heillä on omakin perhe. Ei se suhde mihinkään katoa, vaikka tietenkin muuttuu aikuinen-aikuinen suhteeksi. Olisi aika järkyttävä tilanne, jos miniä edellyttäisi pojalta välien katkaisua omaan äitiinsä. En voisi kuvitella tilannetta, että oma poikani vaatisi puolisoltaan sellaista. Olisi aika törkeää.
Noihin viesteihin voi vastata peukuttamalla. Tai vaihtoehtoisesti osallistua ihmissuhteeseen, kuten siihen osallistuu kavereidenkin kanssa: Vastaa jotain. Mummo on aika arvokas siinä vaiheessa, kun tarttee päästä festareille ja pitäisi olla ilmainen lapsenvahti ym.Miksi ei voi jakaa tuota yhteydenpitotaakkaa? MIKSI edelleen vuonna 2026 se on nimenomaan se miniä, joka huolehtii yhteydenpidosta miehen perheeseen.
Minä menin naimisiin 1994 enkä todellakaan ruvennut miksikään yhteysupseeriksi vaan sanoin selkeästi, että mies vastaa, mies hoitaa ja jos on ongelmia, yhteys mieheen. En ole sihteeri. Minullakin on oma elämä, oma ura, omat ajankäyttöintressit. Ja hoidan oman sukuni.
Miksi ei voi olla ihmissuhde sekä oman pojan että miniän kanssa? Miksi sitä pitää kanavoida yhtään kenenkään kautta? Varsinkaan omaan lapseen - olkoonkin jo aikuinen.
Koska lapsiperheessä on rajalliset resurssit ja muuteknin nimenomaan ne äidit kuormittuvat ja joutuvat joustamaan oman hyvinvointinsa kustannuksella. On kohtuutonta olettaa, että kaikki se sosiaalinen ylläpito jaetaan niin, että äiti hoitaa molmepien suvut.
No niin, mutta kyllähän vävy ja anoppikin voivat viestiä keskenään. Meillä ainakin on ihan normaalia olla yhteyksissä myös puolison vanhempien kanssa. Minä vaihdan puutarhavinkkejä anopin kanssa ja mies puhuu metsähommista isäni kanssa, noin esimerkiksi. Ei kylläkään joka päivä kuten ap:n tapauksessa, ja silloin se onkin jo liiallista.
Mutta siinä mallissa, jossa vaimo lähtökohtaisesti on suhteista vastuussa, hän vastaa sitten mm. joulukorteista, merkkipäivien muistamisista, lahjojen hankinnasta, kyläilyjen säätämisestä, niiden käytännön järjestelyistä, ongelmatilanteista jne jne jne.
Ja tämä on juurikin se vinouma, joka korjaantuu kaikkein parhaiten sillä, että kumpikin ihan alunperin ottaa tietyn selkeän vastuun ja tämä kerrotaan suvuille ja siinä pysytään puolin ja toisin.
Eikö ihmiset noin yleisesti keskustele asioista? Kyllä meillä yhdessä mietitään sopivat lahjat ja kyläilyt puolin ja toisin (kutsutaanko meille väkeä ja kuinka ja koska, tai jompi kumpi saa kutsun ja kysyy toiselta, että sopiihan tämä). Tai just jotkut joulukortit, onnittelut tai addressit. Ja sit sovitan, kuka hoitaa. Ainoa sellainen jäykkä kuvio meidän perheessä on äitien- ja isänpäivät, jolloin molemmat on vastuussa omista vanhemmistaan.
Eikö niille joulukorteille ole ihan vakiosaajat kummankin puolelta? Miksi niistä pitäisi keskustella. Kumpikin päivittää tiedot omasta suvustaan, hankkii sopivat kortit, kirjoittaa ja antaa läjän toiselle kuitattavaksi ja vice versa. Sama juttu lahjojen kanssa, kumpikin opettelee omien sukulaistensa asiat ja hankkii lahjat ja kortit ja toinen kuittaa. En ymmärrä miksi ihmeessä noista pitäisi lätistä jokaikinen kerta erikseen.
Jos jommankumman sukulaisia olisi tulossa kylään, se jonka suvusta kyse, valmistelee, ehdottaa ja toinen ottaa sitten kantaa. Mitään järkeä tuohonkaan aikaak äyttää loputtomiin.
Eikä tarvitse sopia erikseen myöskään joka kerta, kuka hoitaa, kun se on sovittu jo, että kumpikin hoitaa oman puoliskonsa.
Kun on lapsen synttärit äiti ostaa tarjottavat omalle suvulleen ja isä omalleen. Tästä pöydän päästä suku a, nämä on suvulle b.
Kumpikin huolehtii oman sukunsa osalta kutsuttavat, hoitaa näille kutsut, kirjaa ylös, ketkä vastaa tulevansa, ottaa ylös erityisruokavaliot ja sitten yhdessä laaditaan tarjoilu yms. tarkemmin. Helppoa ja tehokasta ja selkeää.
En menisi ( uskaltaisi) poikani kutsusta heille. Kyllä kutsun pitää tulla vaimolta.
Sitä varten whatsapp - ryhmä.
Poikasi on vaimonsa tossun alla? Outoa, jos poika ei saa kutsua ihmisiä kotiinsa käymään.
Ei se ole, mutta tuostakin anopista on hauskaa maalailla miniästä justiinaa ja uhriutua oikein kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ongelmat. Minä en vaan käsitä tätä suomalaisten sisäänpäinkääntyneisyyttä asuttuani vuosikymmeniä ulkomailla.
Kyllä meillä on tapana viestitellä miniän kanssa, molempiin suuntiin pukkaa viestiä. Useinmiten minä saan lasten kuvia, minä tietysti laitan, jos lapset ovat minulla hoidossa.
Ihan alkuun jo sanoin, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, että minä en suinkaan odota vastausta joka kerta, kun viestiä laitan. Usein viesti on vaan FYI, eikä siihen tarvitse vastata.
Mä en käsitä miksi joidenkin mielestä suomalaiset ei saisi olla sitä mitä oikeasti ovat. Miksi pitäisi esittää jotakin muuta? Sekö on sitten hienoa, että esitetään eikä olla oma itsensä?
Ihan turha syyttää viestien lähettäjää jos et itse osaa mykistää häneltä tulevia viestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha syyttää viestien lähettäjää jos et itse osaa mykistää häneltä tulevia viestejä.
Kyllä se ongelma on ihan kuule lähettäjässä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä aika harmittomalta, jos sieltä tulee vain viestejä, että kylläpä tänään satoi, tai joku kissan kuva. Voisitko tehdä niin, että vähennät reagointia? Vastaa lyhyesti vain niihin viesteihin, joissa on jotain oikeaa asiaa, muuten vastaa esim. kerran viikossa peukkuemojilla johonkin kissakuvaan.
Toki mies voisi myös vihjata äidilleen, ettet ole viestittelevää sorttia.
Vihjailu ei tehoa tuontyyppisiin ihmisiin, ja pelkkä peukkuemojikin laukaisee dopamiinihyö'yn aivoissa. Sen takiahan peukut tällekin palstalle tuli, ne koukuttaa ihmisiä!
Ap on ollut hyvin hyvin tyhmä kun on päästänyt tilanteen vakiintumaan itselleen epämieluisaksi. Pitäisi aina tehdä sävelet selviksi heti, se menee pienemmillä märinöillä kuin "sääntöjen muuttaminen".
Toisaalta, kun vauva on tulossa, tilanne ja ihmissuhdedynamiikka elää joka tapauksessa, että ihan hyvä sauma nytkin.
Ap, teet nyt vain niin, että et reagoi sen viesteihin millään tavalla, ellei se esitä suoraa kysymystä, ja kysy siis jotain tähdellistä. Et vastaa mihinkään "kuinkas menee, miten maha kasvaa?" -kysymyksiin, reagoit vain jos kysymys on oikea. Eli käytännössä et koskaan.
Toinen vaihtoehto on, että estät anopin numeron. Suosittelisin tuota kyllä, jos oikeasti ärryt jo pelkästä eukon nimen näkemisestä. Sitten kun se ihmettelee, mikset enää vastaa mihinkään, voit sanoa joko: "Estin sun numeron", tai "ai, en ole saanut sulta mitään viestejä". Jälkimmäinenhän on ihan totta, et edes valehtele, et ole saanut sen viestejä.
Yleensä tunkeileviin ihmisiin toimii parhaiten se, että asettaa ne vaan tapahtuneiden tosiasioiden äärelle. Älä selitä mitään, koska sitten ne väittää vastaan. Alat vain elää uuden "säännön" mukaan ja niiden vaihtoehdot on elää sen mukaan myös tai elää sen mukaan myös.
Itse olen autisti, ja olen joutunut todella paljon tekemään asioita selviksi ihmisille varsinkin sen jälkeen kun WA tuli. Kun olin saanut ne juuri tajuamaan, että isken mieluummin haarukan korvaani kuin puhun puhelimessa, tuli WA ja alkoi loputon viestittely. Juuri tuollaista epäinformatiivista sontaa, pelkkää viestisaastetta. Voin vakuuttaa, että ihmiset ei katkaise välejä sinuun sillä että alat elää omilla säännöilläsi, mikä on usein kyllä aikamoinen vahinko, välit täytyy katkaista melkein aina itse jos joku on liian rasittava.
Mutta kaikkein tärkeintä on, että et enää palkitse sitä reagoimalla sen viesteihin mitenkään. Koska se saa joka kerta dopamiinia kun reagoit, ja mitä satunnaisemmin reagoit, sitä voimakkaampi hyöky. Koska satunnainen palkinto on koukuttavampi kuin säännöllinen. Ja kun ymmärrät, että tuossa viestittelyssä on kyse anopin riippuvuudesta, ei mistään oikeasta ihmissuhdeasiasta, et tunne syyllisyyttäkään. Jos et usko, kannattaa miettiä, kirjoittaisiko joku postikorttia niistä asioista, mistä nämä riippuvaiset viestittelee? No ei. Siitä tietää, että kyse ei ole oikeasta, todellisesta viestimisestä ja ihmissuhteen ylläpidosta, vaan pelkästä sovellusriippuvuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä viesteissä sitten ärsyttää? Jos vastaat vasta seuraavana päivänä tai sitä seuraavana, onko se jotenkin aikaa vievää ja vaativaa? On niitäkin anoppeja, jotka eivät pidä mitään yhteyttä miniään. Sopisiko sinulle paremmin?
Ihme valittaja!Miksi anopin edes pitäisi pitää yhteyttä miniään eikä omaan poikaansa?
No jo on tarkkaa, kuka kehenkin saa olla yhteydessä. Saako tavatessa kuitenkin puhutella, vai välitetäänkö silloinkin mahdolliset repliikit sen pojan kautta?
En ole missään oikeassa elämässä tavannut niin pinkeää ja epäsosiaalista porukkaa kuin tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan selkeä jako. Mies hoitaa asiat äitinsä ja muiden sukulaistensa kanssa ja minä hoidan oman puoleni kanssa. Ei tulisi mieleenkään jaaritella anopin kanssa puhelimessa tai lähetellä hänelle lapsikuvia. Anoppi näytti todellisen luonteensa, kun saimme lapsia ja kaiken sen hel*etin hulabaloon jälkeen olen pitänyt huolen, että välit ovat asialliset, etäiset ja viileät. Mies tätä harmittelee, toivoisi just sellasia läheisiä viestittelyvälejä, mutta enää ei onnistu, koska kun antaa pirulle pikkusormen, niin se todellakin yrittää viedä koko käden. Yhtäkkiä huomaat, että sulta vaaditaan, vaaditaan, vaaditaan aina vaan enemmän ja enemmän, eikä sun tunteilla ja tarpeilla ole sille toiselle mitään väliä. Ei enää ikinä.
Alapeukutin, koska en nyt ihan ymmärrä, miten miehesi voi toivoa, että sinulla olisi läheiset viestittelyvälit hänen äitiinsä? Mistä lähtien ihmiset ovat toivoneet jotain muiden kahdenvälisistä suhteista, muuta kuin tietysti sitä että kohdatessa ei käyttäydytä kuin villi-ihmiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on jotenkin tosi omituista, että kommunikaatio olisi jotenkin jaettu. Ymmärrän hyvin, että sellainen "Sano Jussille, että..." -viestintä ärsyttää, kun on kyse perheenjäsenistä (paitsi ehkä satunnaisesti muun kontaktin yhteydessä). Kyllä mä oon ihan mielelläni puolison perheenjäsenten kanssa kahdenvälisessä kommunikaatiossa, kun asiaa on, ja samoin mun puoliso on puheväleissä mun perheenjäsenten kanssa.
Ei ne ole sun puolisosi perheenjäseniä, sinä olet.
Minäkin, toki, ja meidän yhteiset lapset myös. Mutta kyllähän puolisollani on myös (laajennettu) lapsuudenperheensä, eikä mulla ole mitään tarvetta omia puolisoani heiltä pois.
Sinä ja lapset olette miehesi perhe. Se lapsuudenperhe on hänen lähisukuaan.
No, mulla nyt ei ollut tälleen puhekielessä tarvetta erotella perheestä pois puolison vanhempia ja sisaruksia (vähän silleen englannin kielen extended family -mielessä). Ja hyvin taisit sinäkin ymmärtää, mitä tarkoitin.
Ylipäätään tulee sellainen olo, että jollakulla viiraa ja pahasti, jos on tarve eritellä, että puolison lapsuudenperheestä ei voi puhua perheenä missään tapauksessa sen jälkeen, kun se puoliso on muodostanut parisuhteen. Toki siis se viiraaja voi olla vaikka rajaton anoppi, mutta noin normaalitapauksessa tuollainen saivartelu on ihan turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä viesteissä sitten ärsyttää? Jos vastaat vasta seuraavana päivänä tai sitä seuraavana, onko se jotenkin aikaa vievää ja vaativaa? On niitäkin anoppeja, jotka eivät pidä mitään yhteyttä miniään. Sopisiko sinulle paremmin?
Ihme valittaja!Miksi anopin edes pitäisi pitää yhteyttä miniään eikä omaan poikaansa?
No jo on tarkkaa, kuka kehenkin saa olla yhteydessä. Saako tavatessa kuitenkin puhutella, vai välitetäänkö silloinkin mahdolliset repliikit sen pojan kautta?
En ole missään oikeassa elämässä tavannut niin pinkeää ja epäsosiaalista porukkaa kuin tällä palstalla.
Kyllä joka paikassa on tyypillisesti työnjako. Er sinä työpaikallakaan hr-osastolta kysele päivän lounaslistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin sietäisin anopin viestitkin kuin välien katkeamisen. Ulkopuolisen on helppo sanoa, että "Tee niin tai näin", kun noita tilanteita on oikeasti liki mahdoton hoitaa ilman, että toinen loukkaantuu sydänjuuriaan myöten. Todennäköisesti anoppisi myös pitää sinua mukavana ihmisenä, koska tuskin hän muuten sulle viestittelisi.
Henkilö X koskettelee minua sopimattomasti.
Minä teen selväksi, että se ei käy.
Henkilö X loukkaantuu sydänjuuriaan myöten.
Auttaako tämä esimerkki ymmärtämään, että ei ole mitään väliä, jos joku loukkaantuu sydänjuuriaan myöten? Jos se itse käyttäytyy tunkeilevasti eikä edes ymmärrä sitä, miksi ihmeessä ap:n pitäisi sietää sitä sen enempää kuin pyllyä taputtelevaa setämiestä? Hyvää se setämieskin vaan tarkoittaa.
Nykyaikana tärkeintä mitä ihminen voi tehdä, on säädellä someaan. Koska se koukuttaa ja tyhmentää meitä, häiriköi, varastaa aikamme. Tutkitusti pelkästään kännykkä pöydällä, vaikka se olisi pois päältä, heikentää ihmisten keskittymistä ja työtehoa. Ihminen, joka viestittelee turhanpäiten, on aikavaras. Ei sellaisen tunteista tarvitse välittää.
Ja kun ei se koskaan ole vain yksi peukku. Kun sitten tulee taas uusi viesti. Ja uusi. ja uusi. Elämän loppuun saakka, ellei kierrettä katkaise.
Ja toisaalta, vastailemalla viestehin ap ruokkii anoppinsa riippuvuutta. Ei sekään oikein kivaa käytöstä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä aika harmittomalta, jos sieltä tulee vain viestejä, että kylläpä tänään satoi, tai joku kissan kuva. Voisitko tehdä niin, että vähennät reagointia? Vastaa lyhyesti vain niihin viesteihin, joissa on jotain oikeaa asiaa, muuten vastaa esim. kerran viikossa peukkuemojilla johonkin kissakuvaan.
Toki mies voisi myös vihjata äidilleen, ettet ole viestittelevää sorttia.
Vihjailu ei tehoa tuontyyppisiin ihmisiin, ja pelkkä peukkuemojikin laukaisee dopamiinihyö'yn aivoissa. Sen takiahan peukut tällekin palstalle tuli, ne koukuttaa ihmisiä!
Ap on ollut hyvin hyvin tyhmä kun on päästänyt tilanteen vakiintumaan itselleen epämieluisaksi. Pitäisi aina tehdä sävelet selviksi heti, se menee pienemmillä märinöillä kuin "sääntöjen muuttaminen".
Toisaalta, kun vauva on tulossa, tilanne ja ihmissuhdedynamiikka elää joka tapauksessa, että ihan hyvä sauma nytkin.
Ap, teet nyt vain niin, että et reagoi sen viesteihin millään tavalla, ellei se esitä suoraa kysymystä, ja kysy siis jotain tähdellistä. Et vastaa mihinkään "kuinkas menee, miten maha kasvaa?" -kysymyksiin, reagoit vain jos kysymys on oikea. Eli käytännössä et koskaan.
Toinen vaihtoehto on, että estät anopin numeron. Suosittelisin tuota kyllä, jos oikeasti ärryt jo pelkästä eukon nimen näkemisestä. Sitten kun se ihmettelee, mikset enää vastaa mihinkään, voit sanoa joko: "Estin sun numeron", tai "ai, en ole saanut sulta mitään viestejä". Jälkimmäinenhän on ihan totta, et edes valehtele, et ole saanut sen viestejä.
Yleensä tunkeileviin ihmisiin toimii parhaiten se, että asettaa ne vaan tapahtuneiden tosiasioiden äärelle. Älä selitä mitään, koska sitten ne väittää vastaan. Alat vain elää uuden "säännön" mukaan ja niiden vaihtoehdot on elää sen mukaan myös tai elää sen mukaan myös.
Itse olen autisti, ja olen joutunut todella paljon tekemään asioita selviksi ihmisille varsinkin sen jälkeen kun WA tuli. Kun olin saanut ne juuri tajuamaan, että isken mieluummin haarukan korvaani kuin puhun puhelimessa, tuli WA ja alkoi loputon viestittely. Juuri tuollaista epäinformatiivista sontaa, pelkkää viestisaastetta. Voin vakuuttaa, että ihmiset ei katkaise välejä sinuun sillä että alat elää omilla säännöilläsi, mikä on usein kyllä aikamoinen vahinko, välit täytyy katkaista melkein aina itse jos joku on liian rasittava.
Mutta kaikkein tärkeintä on, että et enää palkitse sitä reagoimalla sen viesteihin mitenkään. Koska se saa joka kerta dopamiinia kun reagoit, ja mitä satunnaisemmin reagoit, sitä voimakkaampi hyöky. Koska satunnainen palkinto on koukuttavampi kuin säännöllinen. Ja kun ymmärrät, että tuossa viestittelyssä on kyse anopin riippuvuudesta, ei mistään oikeasta ihmissuhdeasiasta, et tunne syyllisyyttäkään. Jos et usko, kannattaa miettiä, kirjoittaisiko joku postikorttia niistä asioista, mistä nämä riippuvaiset viestittelee? No ei. Siitä tietää, että kyse ei ole oikeasta, todellisesta viestimisestä ja ihmissuhteen ylläpidosta, vaan pelkästä sovellusriippuvuudesta.
En ole tullut ajatelleeksikaan tuota dopamiinijuttua, mutta käy kyllä järkeen.
Ihmettelinkin miksi Whatsappiin tuli "peukutusmahdollisuus", ja sitten sitä on käytännössä pakko käyttää tai vaikutat töykeältä.
Mitä ap jos ottaisit sen linjan, että nyt kun vauvakin tulee, vähennät radikaalisti omaa ruutuaikaasi ja ylipäänsä somessa notkumista? Siinä olisi lisäksi oivallinen tekosyy lakata vastaamasta anopin viesteihin, kun sanoisit että et tahdo enää olla somekoukussa, joten käytät wa:ta vaan asialliseen asioiden sopimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä aika harmittomalta, jos sieltä tulee vain viestejä, että kylläpä tänään satoi, tai joku kissan kuva. Voisitko tehdä niin, että vähennät reagointia? Vastaa lyhyesti vain niihin viesteihin, joissa on jotain oikeaa asiaa, muuten vastaa esim. kerran viikossa peukkuemojilla johonkin kissakuvaan.
Toki mies voisi myös vihjata äidilleen, ettet ole viestittelevää sorttia.
Vihjailu ei tehoa tuontyyppisiin ihmisiin, ja pelkkä peukkuemojikin laukaisee dopamiinihyö'yn aivoissa. Sen takiahan peukut tällekin palstalle tuli, ne koukuttaa ihmisiä!
Ap on ollut hyvin hyvin tyhmä kun on päästänyt tilanteen vakiintumaan itselleen epämieluisaksi. Pitäisi aina tehdä sävelet selviksi heti, se menee pienemmillä märinöillä kuin "sääntöjen muuttaminen".
Toisaalta, kun vauva on tulossa, tilanne ja ihmissuhdedynamiikka elää joka tapauksessa, että ihan hyvä sauma nytkin.
Ap, teet nyt vain niin, että et reagoi sen viesteihin millään tavalla, ellei se esitä suoraa kysymystä, ja kysy siis jotain tähdellistä. Et vastaa mihinkään "kuinkas menee, miten maha kasvaa?" -kysymyksiin, reagoit vain jos kysymys on oikea. Eli käytännössä et koskaan.
Toinen vaihtoehto on, että estät anopin numeron. Suosittelisin tuota kyllä, jos oikeasti ärryt jo pelkästä eukon nimen näkemisestä. Sitten kun se ihmettelee, mikset enää vastaa mihinkään, voit sanoa joko: "Estin sun numeron", tai "ai, en ole saanut sulta mitään viestejä". Jälkimmäinenhän on ihan totta, et edes valehtele, et ole saanut sen viestejä.
Yleensä tunkeileviin ihmisiin toimii parhaiten se, että asettaa ne vaan tapahtuneiden tosiasioiden äärelle. Älä selitä mitään, koska sitten ne väittää vastaan. Alat vain elää uuden "säännön" mukaan ja niiden vaihtoehdot on elää sen mukaan myös tai elää sen mukaan myös.
Itse olen autisti, ja olen joutunut todella paljon tekemään asioita selviksi ihmisille varsinkin sen jälkeen kun WA tuli. Kun olin saanut ne juuri tajuamaan, että isken mieluummin haarukan korvaani kuin puhun puhelimessa, tuli WA ja alkoi loputon viestittely. Juuri tuollaista epäinformatiivista sontaa, pelkkää viestisaastetta. Voin vakuuttaa, että ihmiset ei katkaise välejä sinuun sillä että alat elää omilla säännöilläsi, mikä on usein kyllä aikamoinen vahinko, välit täytyy katkaista melkein aina itse jos joku on liian rasittava.
Mutta kaikkein tärkeintä on, että et enää palkitse sitä reagoimalla sen viesteihin mitenkään. Koska se saa joka kerta dopamiinia kun reagoit, ja mitä satunnaisemmin reagoit, sitä voimakkaampi hyöky. Koska satunnainen palkinto on koukuttavampi kuin säännöllinen. Ja kun ymmärrät, että tuossa viestittelyssä on kyse anopin riippuvuudesta, ei mistään oikeasta ihmissuhdeasiasta, et tunne syyllisyyttäkään. Jos et usko, kannattaa miettiä, kirjoittaisiko joku postikorttia niistä asioista, mistä nämä riippuvaiset viestittelee? No ei. Siitä tietää, että kyse ei ole oikeasta, todellisesta viestimisestä ja ihmissuhteen ylläpidosta, vaan pelkästä sovellusriippuvuudesta.
En ole tullut ajatelleeksikaan tuota dopamiinijuttua, mutta käy kyllä järkeen.
Ihmettelinkin miksi Whatsappiin tuli "peukutusmahdollisuus", ja sitten sitä on käytännössä pakko käyttää tai vaikutat töykeältä.
Mitä ap jos ottaisit sen linjan, että nyt kun vauvakin tulee, vähennät radikaalisti omaa ruutuaikaasi ja ylipäänsä somessa notkumista? Siinä olisi lisäksi oivallinen tekosyy lakata vastaamasta anopin viesteihin, kun sanoisit että et tahdo enää olla somekoukussa, joten käytät wa:ta vaan asialliseen asioiden sopimiseen.
Tai sit vaan estää häirikön ja jatkaa oman elämänsä elämistä ilman häirikköä. Mies voi sanoa äidilleen, että hakisi hoitoa ongelmaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni on sinun puolisosi velvollisuus keskustella äitinsä kanssa. Hän voi sanoa aivan ystävällisesti, että viesti kerran viikossa on sopivampi määrä. Tai jos on oikeasti jotain asiaa.
Kovin alehtelivaista tämä naisten vahvuus. Nykynainen ei kuulemma tarvitse prinssiä pelastamaan itseään pulasta vaan nykynainen hoitaa itse itsensä ulos ilkeän äitipuolen, tässä tapauksessa anopin ikeen alta. Koettakaa jo jumalauta päättää.
En nyt osaa ottaa kantaa, kannattaako miehen juuri aloituksen kaltaiseen asiaan puuttua jotenkin vai ei, tai hoituisiko jollain muulla tavalla paremmin, on aika tapauskohtaista tällaiset, mutta ylipäätään normaali vastuunotto ja asioiden hoito (esim. oman sukulaisen suhteen /rajojen laitossa) ei ole mitään pinsseilyä...
Homma toimii tietenkin parisuhteessa molempiin suuntiin, ja nainen myös auttaa puolisoaan tarvittaessa sopivissa kohden. Hyvä parisuhde on tiimihommaa.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on munaton mies. Sori.
Miksi miehen pitää tuohon sotkeentua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on munaton mies. Sori.
Miksi miehen pitää tuohon sotkeentua?
Koska se häirikkö on hänen äitinsä ja hän on vastuussa siitä, miten se hänen sukunsa käyttäytyy vaimoa kohtaan. Hänen takiaanhan tuokin häirikkö miniän elämässä on.
Alue: Aihe vapaa
Mun lapseton siskoni on tuollainen. Tulee mieleen yksikin kerta, kun kertasin esikoisen kanssa ranskan kokeeseen ja hänen puhelimensa piippasi varmaan 30-40 kertaa siinä lomassa. Lopulta kysyin, että kuka ihme hänelle pommittaa viestejä ja sehän oli minun siskoni, 43 vee. Viestit tyyliä hymiö, blää, tylsää, mitä teet? jne.
Joillakin ihmisillä ei vaan ole mitään hajua siitä, että kaikilla muilla ei välttämättä ole sitä joutoaikaa.