Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi viestittelee koko ajan
12.07.2026 |
Anoppi, miehen äiti, laittaa lähes päivittäin minulle tekstiviestejä, välillä useammankin putkeen vaikka edelliseenkään en olisi vastannut. Viestien aiheena on aivan tyhjänpäiväiset asiat, esimerkiksi kuva heidän kissastaan, joku toteamus päivän säästä tai joku muu täysin vähäpätöinen asia. Viestejä tulee siis joinain viikkoina joka päivä, välillä on 1-2 päivän taukoa.
Minua ärsyttää ja kuormittaa tämä yhteydenpito (jota on siis jatkunut jo vuositolkulla, en ole mitenkään uusi miniä hänelle), ja vastaan usein päivän päätteeksi jollain lyhyellä kommentilla esittämättä minkäänlaisia jatkokysymyksiä, välillä en vastaa ollenkaan. En tokikaan halua olla töykeä, mutta en ymmärrä miten ihan skarppi eläkeläinen ei osaa itse arvioida onko tällainen viestittely jotenkin minulle mieluisaa. Meille on tulossa vauva nyt elokuussa ja voin kuvitella, että anoppi vain kiihdyttää tahtiaan.
Mies ei oikein ymmärrä asian vakavuutta, hän sanoo vain että älä vastaa jos et halua. Minua alkaa ärsyttää pelkästään jo se, että puhelimen näytöllä näkyy anopin nimi, vaikka viestiin en aina edes vastaisi. Millä saan tämän loppumaan (hyvässä hengessä)?
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ongelmat. Minä en vaan käsitä tätä suomalaisten sisäänpäinkääntyneisyyttä asuttuani vuosikymmeniä ulkomailla.
Kyllä meillä on tapana viestitellä miniän kanssa, molempiin suuntiin pukkaa viestiä. Useinmiten minä saan lasten kuvia, minä tietysti laitan, jos lapset ovat minulla hoidossa.
Ihan alkuun jo sanoin, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, että minä en suinkaan odota vastausta joka kerta, kun viestiä laitan. Usein viesti on vaan FYI, eikä siihen tarvitse vastata.Mietin ihan samaa. Miksi ei voi olla anopin kanssa kaveri? Ihmettelen nuorten naisten vihamielisyyttä. Joku täällä suositteli estolistalle laittamista? Ymmärrän, jos anoppi on ilkeä tms. mutta käsittääkseni nuo ovat ihan vaan kuulumisten kertomista.
Kahden nuorenmiehen äitinä todellakaan en halua sellaista miniää, joka olettaa minun katoavan olemasta. Olen poikieni äiti edelleen, vaikka heillä on omakin perhe. Ei se suhde mihinkään katoa, vaikka tietenkin muuttuu aikuinen-aikuinen suhteeksi. Olisi aika järkyttävä tilanne, jos miniä edellyttäisi pojalta välien katkaisua omaan äitiinsä. En voisi kuvitella tilannetta, että oma poikani vaatisi puolisoltaan sellaista. Olisi aika törkeää.
Noihin viesteihin voi vastata peukuttamalla. Tai vaihtoehtoisesti osallistua ihmissuhteeseen, kuten siihen osallistuu kavereidenkin kanssa: Vastaa jotain. Mummo on aika arvokas siinä vaiheessa, kun tarttee päästä festareille ja pitäisi olla ilmainen lapsenvahti ym.Miksi ei voi jakaa tuota yhteydenpitotaakkaa? MIKSI edelleen vuonna 2026 se on nimenomaan se miniä, joka huolehtii yhteydenpidosta miehen perheeseen.
Minä menin naimisiin 1994 enkä todellakaan ruvennut miksikään yhteysupseeriksi vaan sanoin selkeästi, että mies vastaa, mies hoitaa ja jos on ongelmia, yhteys mieheen. En ole sihteeri. Minullakin on oma elämä, oma ura, omat ajankäyttöintressit. Ja hoidan oman sukuni.
Miksi ei voi olla ihmissuhde sekä oman pojan että miniän kanssa? Miksi sitä pitää kanavoida yhtään kenenkään kautta? Varsinkaan omaan lapseen - olkoonkin jo aikuinen.
Koska lapsiperheessä on rajalliset resurssit ja muuteknin nimenomaan ne äidit kuormittuvat ja joutuvat joustamaan oman hyvinvointinsa kustannuksella. On kohtuutonta olettaa, että kaikki se sosiaalinen ylläpito jaetaan niin, että äiti hoitaa molmepien suvut.
No niin, mutta kyllähän vävy ja anoppikin voivat viestiä keskenään. Meillä ainakin on ihan normaalia olla yhteyksissä myös puolison vanhempien kanssa. Minä vaihdan puutarhavinkkejä anopin kanssa ja mies puhuu metsähommista isäni kanssa, noin esimerkiksi. Ei kylläkään joka päivä kuten ap:n tapauksessa, ja silloin se onkin jo liiallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vastaa mitään. Luuleeko se olevansa sun kaveri? Mistä se voi tietää että sua ärsyttää jatkuva häiriö jos et sano sitä?
Luuleeko se olevansa sun kaveri? Siis mitä?
Jospa anoppi haluaisi olla kaveri ja enempi yhteydessä? Asiaa kannattaa miettiä myös siltä puolelta, että anoppia saattaisi olla jatkossa helppo pyytää auttamaan lasten kanssa. On aika tyhmää olla ilkeä lastensa mummolle.Eikö se lasten isä osaa pitää yhteyttä ja huolehtia tuosta? Miksi se miniän asia olisi?
Kun menee parisuhteeseen, niin puolison lisäksi tulee koko suku. Et voi poimia rusinoita pullasta.
Jos minua ei esiteltäisi miehen sukulaisille, niin ymmärtäisin itsekin, että olen vain yksi hoito muiden joukossa. Kumppaniksi valitut yleensä on tuttuja myös puolison perheen kanssa. Siihen tuttuuteen kuuluu normaali yhteydenpito, kuten vaikka viestit kuulumisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ongelmat. Minä en vaan käsitä tätä suomalaisten sisäänpäinkääntyneisyyttä asuttuani vuosikymmeniä ulkomailla.
Kyllä meillä on tapana viestitellä miniän kanssa, molempiin suuntiin pukkaa viestiä. Useinmiten minä saan lasten kuvia, minä tietysti laitan, jos lapset ovat minulla hoidossa.
Ihan alkuun jo sanoin, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, että minä en suinkaan odota vastausta joka kerta, kun viestiä laitan. Usein viesti on vaan FYI, eikä siihen tarvitse vastata.Mietin ihan samaa. Miksi ei voi olla anopin kanssa kaveri? Ihmettelen nuorten naisten vihamielisyyttä. Joku täällä suositteli estolistalle laittamista? Ymmärrän, jos anoppi on ilkeä tms. mutta käsittääkseni nuo ovat ihan vaan kuulumisten kertomista.
Kahden nuorenmiehen äitinä todellakaan en halua sellaista miniää, joka olettaa minun katoavan olemasta. Olen poikieni äiti edelleen, vaikka heillä on omakin perhe. Ei se suhde mihinkään katoa, vaikka tietenkin muuttuu aikuinen-aikuinen suhteeksi. Olisi aika järkyttävä tilanne, jos miniä edellyttäisi pojalta välien katkaisua omaan äitiinsä. En voisi kuvitella tilannetta, että oma poikani vaatisi puolisoltaan sellaista. Olisi aika törkeää.
Noihin viesteihin voi vastata peukuttamalla. Tai vaihtoehtoisesti osallistua ihmissuhteeseen, kuten siihen osallistuu kavereidenkin kanssa: Vastaa jotain. Mummo on aika arvokas siinä vaiheessa, kun tarttee päästä festareille ja pitäisi olla ilmainen lapsenvahti ym.Miksi ei voi jakaa tuota yhteydenpitotaakkaa? MIKSI edelleen vuonna 2026 se on nimenomaan se miniä, joka huolehtii yhteydenpidosta miehen perheeseen.
Minä menin naimisiin 1994 enkä todellakaan ruvennut miksikään yhteysupseeriksi vaan sanoin selkeästi, että mies vastaa, mies hoitaa ja jos on ongelmia, yhteys mieheen. En ole sihteeri. Minullakin on oma elämä, oma ura, omat ajankäyttöintressit. Ja hoidan oman sukuni.
Miksi ei voi olla ihmissuhde sekä oman pojan että miniän kanssa? Miksi sitä pitää kanavoida yhtään kenenkään kautta? Varsinkaan omaan lapseen - olkoonkin jo aikuinen.
Koska lapsiperheessä on rajalliset resurssit ja muuteknin nimenomaan ne äidit kuormittuvat ja joutuvat joustamaan oman hyvinvointinsa kustannuksella. On kohtuutonta olettaa, että kaikki se sosiaalinen ylläpito jaetaan niin, että äiti hoitaa molmepien suvut.
No niin, mutta kyllähän vävy ja anoppikin voivat viestiä keskenään. Meillä ainakin on ihan normaalia olla yhteyksissä myös puolison vanhempien kanssa. Minä vaihdan puutarhavinkkejä anopin kanssa ja mies puhuu metsähommista isäni kanssa, noin esimerkiksi. Ei kylläkään joka päivä kuten ap:n tapauksessa, ja silloin se onkin jo liiallista.
Mutta siinä mallissa, jossa vaimo lähtökohtaisesti on suhteista vastuussa, hän vastaa sitten mm. joulukorteista, merkkipäivien muistamisista, lahjojen hankinnasta, kyläilyjen säätämisestä, niiden käytännön järjestelyistä, ongelmatilanteista jne jne jne.
Ja tämä on juurikin se vinouma, joka korjaantuu kaikkein parhaiten sillä, että kumpikin ihan alunperin ottaa tietyn selkeän vastuun ja tämä kerrotaan suvuille ja siinä pysytään puolin ja toisin.
Onko oikeesti miniöitä että anopin pitää puhua poikansa kautta, kysyisitkö vaimoltasi joko hänen flunssansa on parempi. Poika kysyy pöydän toisella puolella istuvalta vaimolta ja kertoo että hän vastasi, kiitos, voin jo paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vastaa mitään. Luuleeko se olevansa sun kaveri? Mistä se voi tietää että sua ärsyttää jatkuva häiriö jos et sano sitä?
Luuleeko se olevansa sun kaveri? Siis mitä?
Jospa anoppi haluaisi olla kaveri ja enempi yhteydessä? Asiaa kannattaa miettiä myös siltä puolelta, että anoppia saattaisi olla jatkossa helppo pyytää auttamaan lasten kanssa. On aika tyhmää olla ilkeä lastensa mummolle.Eikö se lasten isä osaa pitää yhteyttä ja huolehtia tuosta? Miksi se miniän asia olisi?
Kun menee parisuhteeseen, niin puolison lisäksi tulee koko suku. Et voi poimia rusinoita pullasta.
Jos minua ei esiteltäisi miehen sukulaisille, niin ymmärtäisin itsekin, että olen vain yksi hoito muiden joukossa. Kumppaniksi valitut yleensä on tuttuja myös puolison perheen kanssa. Siihen tuttuuteen kuuluu normaali yhteydenpito, kuten vaikka viestit kuulumisista.
Miten se yhteydenpito liittyy esittelemiseen? Se että mies hoitaa yhteydenpidon sukuunsa ei millään tavoin estä sua tuntemasta miehen sukulaisia tms. Sinä et vaan ole silloin vastuussa miehesi Maire-tädin nimipäivistä tai Olli-enon mökkitalkoiden tarjoiluista tms. Mistään säätämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeesti miniöitä että anopin pitää puhua poikansa kautta, kysyisitkö vaimoltasi joko hänen flunssansa on parempi. Poika kysyy pöydän toisella puolella istuvalta vaimolta ja kertoo että hän vastasi, kiitos, voin jo paremmin.
Miksi sen anopin pitää tietää yhtikäs mitään miniänsä flunssasta???
Mun mielestä on jotenkin tosi omituista, että kommunikaatio olisi jotenkin jaettu. Ymmärrän hyvin, että sellainen "Sano Jussille, että..." -viestintä ärsyttää, kun on kyse perheenjäsenistä (paitsi ehkä satunnaisesti muun kontaktin yhteydessä). Kyllä mä oon ihan mielelläni puolison perheenjäsenten kanssa kahdenvälisessä kommunikaatiossa, kun asiaa on, ja samoin mun puoliso on puheväleissä mun perheenjäsenten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa on hyvä selitys että on vauvan kanssa kädet täynnä jos et vastaa kaikkiin viesteihin. Laita hänen viestinsä äänettömälle.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on jotenkin tosi omituista, että kommunikaatio olisi jotenkin jaettu. Ymmärrän hyvin, että sellainen "Sano Jussille, että..." -viestintä ärsyttää, kun on kyse perheenjäsenistä (paitsi ehkä satunnaisesti muun kontaktin yhteydessä). Kyllä mä oon ihan mielelläni puolison perheenjäsenten kanssa kahdenvälisessä kommunikaatiossa, kun asiaa on, ja samoin mun puoliso on puheväleissä mun perheenjäsenten kanssa.
Ei ne ole sun puolisosi perheenjäseniä, sinä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee teille whatsapp ryhmä niin mieskin voi vastailla ja viestitellä, ettei tule vain sinulle. Käskette anopin viestitellä ryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ongelmat. Minä en vaan käsitä tätä suomalaisten sisäänpäinkääntyneisyyttä asuttuani vuosikymmeniä ulkomailla.
Kyllä meillä on tapana viestitellä miniän kanssa, molempiin suuntiin pukkaa viestiä. Useinmiten minä saan lasten kuvia, minä tietysti laitan, jos lapset ovat minulla hoidossa.
Ihan alkuun jo sanoin, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, että minä en suinkaan odota vastausta joka kerta, kun viestiä laitan. Usein viesti on vaan FYI, eikä siihen tarvitse vastata.Mietin ihan samaa. Miksi ei voi olla anopin kanssa kaveri? Ihmettelen nuorten naisten vihamielisyyttä. Joku täällä suositteli estolistalle laittamista? Ymmärrän, jos anoppi on ilkeä tms. mutta käsittääkseni nuo ovat ihan vaan kuulumisten kertomista.
Kahden nuorenmiehen äitinä todellakaan en halua sellaista miniää, joka olettaa minun katoavan olemasta. Olen poikieni äiti edelleen, vaikka heillä on omakin perhe. Ei se suhde mihinkään katoa, vaikka tietenkin muuttuu aikuinen-aikuinen suhteeksi. Olisi aika järkyttävä tilanne, jos miniä edellyttäisi pojalta välien katkaisua omaan äitiinsä. En voisi kuvitella tilannetta, että oma poikani vaatisi puolisoltaan sellaista. Olisi aika törkeää.
Noihin viesteihin voi vastata peukuttamalla. Tai vaihtoehtoisesti osallistua ihmissuhteeseen, kuten siihen osallistuu kavereidenkin kanssa: Vastaa jotain. Mummo on aika arvokas siinä vaiheessa, kun tarttee päästä festareille ja pitäisi olla ilmainen lapsenvahti ym.Miksi ei voi jakaa tuota yhteydenpitotaakkaa? MIKSI edelleen vuonna 2026 se on nimenomaan se miniä, joka huolehtii yhteydenpidosta miehen perheeseen.
Minä menin naimisiin 1994 enkä todellakaan ruvennut miksikään yhteysupseeriksi vaan sanoin selkeästi, että mies vastaa, mies hoitaa ja jos on ongelmia, yhteys mieheen. En ole sihteeri. Minullakin on oma elämä, oma ura, omat ajankäyttöintressit. Ja hoidan oman sukuni.
Miksi ei voi olla ihmissuhde sekä oman pojan että miniän kanssa? Miksi sitä pitää kanavoida yhtään kenenkään kautta? Varsinkaan omaan lapseen - olkoonkin jo aikuinen.
Koska lapsiperheessä on rajalliset resurssit ja muuteknin nimenomaan ne äidit kuormittuvat ja joutuvat joustamaan oman hyvinvointinsa kustannuksella. On kohtuutonta olettaa, että kaikki se sosiaalinen ylläpito jaetaan niin, että äiti hoitaa molmepien suvut.
No niin, mutta kyllähän vävy ja anoppikin voivat viestiä keskenään. Meillä ainakin on ihan normaalia olla yhteyksissä myös puolison vanhempien kanssa. Minä vaihdan puutarhavinkkejä anopin kanssa ja mies puhuu metsähommista isäni kanssa, noin esimerkiksi. Ei kylläkään joka päivä kuten ap:n tapauksessa, ja silloin se onkin jo liiallista.
Mutta siinä mallissa, jossa vaimo lähtökohtaisesti on suhteista vastuussa, hän vastaa sitten mm. joulukorteista, merkkipäivien muistamisista, lahjojen hankinnasta, kyläilyjen säätämisestä, niiden käytännön järjestelyistä, ongelmatilanteista jne jne jne.
Ja tämä on juurikin se vinouma, joka korjaantuu kaikkein parhaiten sillä, että kumpikin ihan alunperin ottaa tietyn selkeän vastuun ja tämä kerrotaan suvuille ja siinä pysytään puolin ja toisin.
Eikö ihmiset noin yleisesti keskustele asioista? Kyllä meillä yhdessä mietitään sopivat lahjat ja kyläilyt puolin ja toisin (kutsutaanko meille väkeä ja kuinka ja koska, tai jompi kumpi saa kutsun ja kysyy toiselta, että sopiihan tämä). Tai just jotkut joulukortit, onnittelut tai addressit. Ja sit sovitan, kuka hoitaa. Ainoa sellainen jäykkä kuvio meidän perheessä on äitien- ja isänpäivät, jolloin molemmat on vastuussa omista vanhemmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös tämmöinen sukuryhmä, johon kaikki viestittelee kuulumisiansa ja kissojensa kuvia. Saa kommenntoida tai olla kommentoimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä viesteissä sitten ärsyttää? Jos vastaat vasta seuraavana päivänä tai sitä seuraavana, onko se jotenkin aikaa vievää ja vaativaa? On niitäkin anoppeja, jotka eivät pidä mitään yhteyttä miniään. Sopisiko sinulle paremmin?
Ihme valittaja!No vaikkapa se että puhelin pörähtää kun viesti tulee. Se distrahoi, ymmärrätkö.
Pane se pörähdys äänettömälle. Ongelma ratkaistu.
Vähäiset on murheet, jos anopin viestittelystä menee herneet nenään. Anoppi ei sentään soita, joten eihän sinun tarvitse muuta kuin välillä peukutella päivän päätteeksi, jos oikeasti haluat pitää hyvät välit lapsesi mummoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ongelmat. Minä en vaan käsitä tätä suomalaisten sisäänpäinkääntyneisyyttä asuttuani vuosikymmeniä ulkomailla.
Kyllä meillä on tapana viestitellä miniän kanssa, molempiin suuntiin pukkaa viestiä. Useinmiten minä saan lasten kuvia, minä tietysti laitan, jos lapset ovat minulla hoidossa.
Ihan alkuun jo sanoin, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, että minä en suinkaan odota vastausta joka kerta, kun viestiä laitan. Usein viesti on vaan FYI, eikä siihen tarvitse vastata.Mietin ihan samaa. Miksi ei voi olla anopin kanssa kaveri? Ihmettelen nuorten naisten vihamielisyyttä. Joku täällä suositteli estolistalle laittamista? Ymmärrän, jos anoppi on ilkeä tms. mutta käsittääkseni nuo ovat ihan vaan kuulumisten kertomista.
Kahden nuorenmiehen äitinä todellakaan en halua sellaista miniää, joka olettaa minun katoavan olemasta. Olen poikieni äiti edelleen, vaikka heillä on omakin perhe. Ei se suhde mihinkään katoa, vaikka tietenkin muuttuu aikuinen-aikuinen suhteeksi. Olisi aika järkyttävä tilanne, jos miniä edellyttäisi pojalta välien katkaisua omaan äitiinsä. En voisi kuvitella tilannetta, että oma poikani vaatisi puolisoltaan sellaista. Olisi aika törkeää.
Noihin viesteihin voi vastata peukuttamalla. Tai vaihtoehtoisesti osallistua ihmissuhteeseen, kuten siihen osallistuu kavereidenkin kanssa: Vastaa jotain. Mummo on aika arvokas siinä vaiheessa, kun tarttee päästä festareille ja pitäisi olla ilmainen lapsenvahti ym.Miksi ei voi jakaa tuota yhteydenpitotaakkaa? MIKSI edelleen vuonna 2026 se on nimenomaan se miniä, joka huolehtii yhteydenpidosta miehen perheeseen.
Minä menin naimisiin 1994 enkä todellakaan ruvennut miksikään yhteysupseeriksi vaan sanoin selkeästi, että mies vastaa, mies hoitaa ja jos on ongelmia, yhteys mieheen. En ole sihteeri. Minullakin on oma elämä, oma ura, omat ajankäyttöintressit. Ja hoidan oman sukuni.
Miksi ei voi olla ihmissuhde sekä oman pojan että miniän kanssa? Miksi sitä pitää kanavoida yhtään kenenkään kautta? Varsinkaan omaan lapseen - olkoonkin jo aikuinen.
Koska lapsiperheessä on rajalliset resurssit ja muuteknin nimenomaan ne äidit kuormittuvat ja joutuvat joustamaan oman hyvinvointinsa kustannuksella. On kohtuutonta olettaa, että kaikki se sosiaalinen ylläpito jaetaan niin, että äiti hoitaa molmepien suvut.
No niin, mutta kyllähän vävy ja anoppikin voivat viestiä keskenään. Meillä ainakin on ihan normaalia olla yhteyksissä myös puolison vanhempien kanssa. Minä vaihdan puutarhavinkkejä anopin kanssa ja mies puhuu metsähommista isäni kanssa, noin esimerkiksi. Ei kylläkään joka päivä kuten ap:n tapauksessa, ja silloin se onkin jo liiallista.
Mutta siinä mallissa, jossa vaimo lähtökohtaisesti on suhteista vastuussa, hän vastaa sitten mm. joulukorteista, merkkipäivien muistamisista, lahjojen hankinnasta, kyläilyjen säätämisestä, niiden käytännön järjestelyistä, ongelmatilanteista jne jne jne.
Ja tämä on juurikin se vinouma, joka korjaantuu kaikkein parhaiten sillä, että kumpikin ihan alunperin ottaa tietyn selkeän vastuun ja tämä kerrotaan suvuille ja siinä pysytään puolin ja toisin.
Eikö ihmiset noin yleisesti keskustele asioista? Kyllä meillä yhdessä mietitään sopivat lahjat ja kyläilyt puolin ja toisin (kutsutaanko meille väkeä ja kuinka ja koska, tai jompi kumpi saa kutsun ja kysyy toiselta, että sopiihan tämä). Tai just jotkut joulukortit, onnittelut tai addressit. Ja sit sovitan, kuka hoitaa. Ainoa sellainen jäykkä kuvio meidän perheessä on äitien- ja isänpäivät, jolloin molemmat on vastuussa omista vanhemmistaan.
Eikö niille joulukorteille ole ihan vakiosaajat kummankin puolelta? Miksi niistä pitäisi keskustella. Kumpikin päivittää tiedot omasta suvustaan, hankkii sopivat kortit, kirjoittaa ja antaa läjän toiselle kuitattavaksi ja vice versa. Sama juttu lahjojen kanssa, kumpikin opettelee omien sukulaistensa asiat ja hankkii lahjat ja kortit ja toinen kuittaa. En ymmärrä miksi ihmeessä noista pitäisi lätistä jokaikinen kerta erikseen.
Jos jommankumman sukulaisia olisi tulossa kylään, se jonka suvusta kyse, valmistelee, ehdottaa ja toinen ottaa sitten kantaa. Mitään järkeä tuohonkaan aikaak äyttää loputtomiin.
Eikä tarvitse sopia erikseen myöskään joka kerta, kuka hoitaa, kun se on sovittu jo, että kumpikin hoitaa oman puoliskonsa.
Miniäni on omlut 30 vuotta suvussa. Lapsia hoidin aikanaan paljon.
Vuosi sittten eka kerran lähetti synttärinä onnittelun whatsappiin. Ja äitienpäivänä hyvää äitienpäivää mummolle. Yksityisesti, ennen ei ees ryhmässä johon kuulumme. Itse olen joka vuosi onnitellut häntä ja myös lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on jotenkin tosi omituista, että kommunikaatio olisi jotenkin jaettu. Ymmärrän hyvin, että sellainen "Sano Jussille, että..." -viestintä ärsyttää, kun on kyse perheenjäsenistä (paitsi ehkä satunnaisesti muun kontaktin yhteydessä). Kyllä mä oon ihan mielelläni puolison perheenjäsenten kanssa kahdenvälisessä kommunikaatiossa, kun asiaa on, ja samoin mun puoliso on puheväleissä mun perheenjäsenten kanssa.
Ei ne ole sun puolisosi perheenjäseniä, sinä olet.
Minäkin, toki, ja meidän yhteiset lapset myös. Mutta kyllähän puolisollani on myös (laajennettu) lapsuudenperheensä, eikä mulla ole mitään tarvetta omia puolisoani heiltä pois.
Vierailija kirjoitti:
Onko anopilla useampi miniä tai lapsenlapsia? Itse perustin ryhmän, johon kuuluu kaikki vähän isommat naispuoliset lapsenlapset, miniät sekä anoppi; Sellainen "tyttöjen ryhmä". Näin voi vaihtaa kuulumiset kerralla koko porukan kanssa. Näin kissakuvapeukutusvastuu ei ole vain minulla vaan muillakin.
Miksi siellä ei ole poikiasi, vävyjäsi, lapsenlapsiasi (poikia)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ongelmat. Minä en vaan käsitä tätä suomalaisten sisäänpäinkääntyneisyyttä asuttuani vuosikymmeniä ulkomailla.
Kyllä meillä on tapana viestitellä miniän kanssa, molempiin suuntiin pukkaa viestiä. Useinmiten minä saan lasten kuvia, minä tietysti laitan, jos lapset ovat minulla hoidossa.
Ihan alkuun jo sanoin, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, että minä en suinkaan odota vastausta joka kerta, kun viestiä laitan. Usein viesti on vaan FYI, eikä siihen tarvitse vastata.Mietin ihan samaa. Miksi ei voi olla anopin kanssa kaveri? Ihmettelen nuorten naisten vihamielisyyttä. Joku täällä suositteli estolistalle laittamista? Ymmärrän, jos anoppi on ilkeä tms. mutta käsittääkseni nuo ovat ihan vaan kuulumisten kertomista.
Kahden nuorenmiehen äitinä todellakaan en halua sellaista miniää, joka olettaa minun katoavan olemasta. Olen poikieni äiti edelleen, vaikka heillä on omakin perhe. Ei se suhde mihinkään katoa, vaikka tietenkin muuttuu aikuinen-aikuinen suhteeksi. Olisi aika järkyttävä tilanne, jos miniä edellyttäisi pojalta välien katkaisua omaan äitiinsä. En voisi kuvitella tilannetta, että oma poikani vaatisi puolisoltaan sellaista. Olisi aika törkeää.
Noihin viesteihin voi vastata peukuttamalla. Tai vaihtoehtoisesti osallistua ihmissuhteeseen, kuten siihen osallistuu kavereidenkin kanssa: Vastaa jotain. Mummo on aika arvokas siinä vaiheessa, kun tarttee päästä festareille ja pitäisi olla ilmainen lapsenvahti ym.Miksi ei voi jakaa tuota yhteydenpitotaakkaa? MIKSI edelleen vuonna 2026 se on nimenomaan se miniä, joka huolehtii yhteydenpidosta miehen perheeseen.
Minä menin naimisiin 1994 enkä todellakaan ruvennut miksikään yhteysupseeriksi vaan sanoin selkeästi, että mies vastaa, mies hoitaa ja jos on ongelmia, yhteys mieheen. En ole sihteeri. Minullakin on oma elämä, oma ura, omat ajankäyttöintressit. Ja hoidan oman sukuni.
Miksi ei voi olla ihmissuhde sekä oman pojan että miniän kanssa? Miksi sitä pitää kanavoida yhtään kenenkään kautta? Varsinkaan omaan lapseen - olkoonkin jo aikuinen.
Koska lapsiperheessä on rajalliset resurssit ja muuteknin nimenomaan ne äidit kuormittuvat ja joutuvat joustamaan oman hyvinvointinsa kustannuksella. On kohtuutonta olettaa, että kaikki se sosiaalinen ylläpito jaetaan niin, että äiti hoitaa molmepien suvut.
No niin, mutta kyllähän vävy ja anoppikin voivat viestiä keskenään. Meillä ainakin on ihan normaalia olla yhteyksissä myös puolison vanhempien kanssa. Minä vaihdan puutarhavinkkejä anopin kanssa ja mies puhuu metsähommista isäni kanssa, noin esimerkiksi. Ei kylläkään joka päivä kuten ap:n tapauksessa, ja silloin se onkin jo liiallista.
Mutta siinä mallissa, jossa vaimo lähtökohtaisesti on suhteista vastuussa, hän vastaa sitten mm. joulukorteista, merkkipäivien muistamisista, lahjojen hankinnasta, kyläilyjen säätämisestä, niiden käytännön järjestelyistä, ongelmatilanteista jne jne jne.
Ja tämä on juurikin se vinouma, joka korjaantuu kaikkein parhaiten sillä, että kumpikin ihan alunperin ottaa tietyn selkeän vastuun ja tämä kerrotaan suvuille ja siinä pysytään puolin ja toisin.
Eikö ihmiset noin yleisesti keskustele asioista? Kyllä meillä yhdessä mietitään sopivat lahjat ja kyläilyt puolin ja toisin (kutsutaanko meille väkeä ja kuinka ja koska, tai jompi kumpi saa kutsun ja kysyy toiselta, että sopiihan tämä). Tai just jotkut joulukortit, onnittelut tai addressit. Ja sit sovitan, kuka hoitaa. Ainoa sellainen jäykkä kuvio meidän perheessä on äitien- ja isänpäivät, jolloin molemmat on vastuussa omista vanhemmistaan.
Eikö niille joulukorteille ole ihan vakiosaajat kummankin puolelta? Miksi niistä pitäisi keskustella. Kumpikin päivittää tiedot omasta suvustaan, hankkii sopivat kortit, kirjoittaa ja antaa läjän toiselle kuitattavaksi ja vice versa. Sama juttu lahjojen kanssa, kumpikin opettelee omien sukulaistensa asiat ja hankkii lahjat ja kortit ja toinen kuittaa. En ymmärrä miksi ihmeessä noista pitäisi lätistä jokaikinen kerta erikseen.
Jos jommankumman sukulaisia olisi tulossa kylään, se jonka suvusta kyse, valmistelee, ehdottaa ja toinen ottaa sitten kantaa. Mitään järkeä tuohonkaan aikaak äyttää loputtomiin.
Eikä tarvitse sopia erikseen myöskään joka kerta, kuka hoitaa, kun se on sovittu jo, että kumpikin hoitaa oman puoliskonsa.
Kun on lapsen synttärit äiti ostaa tarjottavat omalle suvulleen ja isä omalleen. Tästä pöydän päästä suku a, nämä on suvulle b.
Alue: Aihe vapaa
Eikö nykypuhelimilla saa yhtä yhteystietoa vaimennettua niin, että ei tule ilmoituksia? Jos siis se on ne pärähtelevät ilmoitukset, jotka nimenomaan häiritsevät, eikä varsinaisesti ne viestit.
Eri suvuissa on muuten hirveän erilaisia kommunikaatiotapoja, ja sen ymmärtäminen kyllä helpottaa tosi paljon. Meillä on WA:ssa sekä puolison että minun lapsuudenperheiden ryhmät joihin kuuluu myös puolisoita. Mun perheen ryhmään tulee viestiä lähes päivittäin. Ihan yleistä hölinää, höpöttelyä ja vitsailua. Jos joskus on kiireinen tai väsynyt eikä osallistu useampaan päivään, äiti laittaa viestin, ja kysyy, onko kaikki ok. Turha varmaan sanoa, että tää on mun mielestä se "normaali" tapa. Puolison perheen ryhmään tulee aina silloin tällöin viesti, ja siihen reagoi ehkä joku. Mun mielestä tää on tosi omituista, totta kai.
Mä olen meidän perheessä lähinnä se, joka huolehtii eri sukupolvien kohtaamisesta eli käytän lapsia mummuloissa (en siksi, että mies ei saisi, vaan koska se ei vaan ikinä vie lapsia mummulaan ja mun mielestä se on ihan kivaa puuhaa). Oon anopille sanonut, että mielellämme käydään, mutta välillä vaan arjessa käy niin, että hyytyy sohvalle ja sit kympiltä illalla huomaa, että jaa olis voinut käydä anopilla tai sopia käynnistä, muttei enää siinä vaiheessa voi viestiä, ja sit seuraavana päivänä sama. Että jos tuntuu, että väli venyy, niin saa laittaa viestiä ja kysyä, koska tullaan. Mut ei se kyllä silti laita, on yksinäinen ja kaipaa, mut ei osaa ottaa yhteyttä.
Sitä vaan sanon, että jos on tottunut kovin erilaiseen viestintätapaan kuin vastapuoli, niin kyllähän siinä sopeutumista on molemmille puolilla.