Lue keskustelun säännöt.
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (748)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä ketjussa niin monilla menee sekaisin parisuhde ja avo/avioliitto? Erillissuhteet (=asutaan pysyvästi erillään) on nykään ihan tavallisia.
No millaisiksi sinä sitten käsität vakiintuneet pitkäaikaiset suhteet, joissa asutaan erillään, mistä ne koostuu, ja miten eroavat esim. avoliitosta muun kuin yhteisasumisen osalta?
Eiko erillään asuen voida olla aidosti kumppaneita myös?
...vain onko mielestäsi erillään asuen suhteet aina jotain light-versioita ns. kunnon parisuhteesta, jossa jaetaan puolin ja toisin asioita, ja ollaan myös "me"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä ketjussa niin monilla menee sekaisin parisuhde ja avo/avioliitto? Erillissuhteet (=asutaan pysyvästi erillään) on nykään ihan tavallisia.
No millaisiksi sinä sitten käsität vakiintuneet pitkäaikaiset suhteet, joissa asutaan erillään, mistä ne koostuu, ja miten eroavat esim. avoliitosta muun kuin yhteisasumisen osalta?
Eiko erillään asuen voida olla aidosti kumppaneita myös?
Tottakai ollaa kumppaneita. Mutta erillään asuessa on erilliset taloudet eikä toisen raha-asioita edes tiedä kovin tarkasti. Ja tämä on pysyvä tila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jollain on paljon resursseja ja läheisellä ei ole ollenkaan, eikö sitä halua jakaa omastaan? Eikö juuri se ole rakkautta?
Ei tietenkään niin että oma talous menee kuralle, se on eri asia.
Aivan, niinkuin muillakin tavoilla haluaa läheistään tukea ja auttaa ja asioita jakaa. Kunnella tarvittaessa murheita, miettiä yhdessä toisenkin ongelmiin ratkaisuja. Tehdä hyvää ruokaa kun toinen on ihan väsynyt töistä, hieroa toisen niskoja, kun ovat jumissa, iloita yhdessä onnistumisia ja hauskoja asioita. Jakaa toisen kanssa haaveita ja unelmiaan. Suunnitella yhdessä asoita ja tulevaisuutta jne jne..
Raha on vain yksi keino ja väline, ja rahalla on vain välinearvo. Paljon on muitakin asioita, joita hyvässä parisuhteessa yleensä halutaan tarjota ja jakaa toiselle ja nähdä myös vaivaa toisenkin ja yhteisen eteen.
Jos pientäkään rahaa on aivan mahdoton jakaa vaikka sitä on itsellä runsaasti, pystyykö jakamaan näitä muitakaan asioita? Vai laskeeko koko ajan ettei jää tappiolle? Tyyliin: "hieroin eilen 12 minuuttia niskaasi, nyt on sinun vuorosi hieroa minun niskaani tasan 12 minuuttia eikä 10 minuuttia!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä ketjussa niin monilla menee sekaisin parisuhde ja avo/avioliitto? Erillissuhteet (=asutaan pysyvästi erillään) on nykään ihan tavallisia.
No millaisiksi sinä sitten käsität vakiintuneet pitkäaikaiset suhteet, joissa asutaan erillään, mistä ne koostuu, ja miten eroavat esim. avoliitosta muun kuin yhteisasumisen osalta?
Eiko erillään asuen voida olla aidosti kumppaneita myös?
Tottakai ollaa kumppaneita. Mutta erillään asuessa on erilliset taloudet eikä toisen raha-asioita edes tiedä kovin tarkasti. Ja tämä on pysyvä tila.
Aloituksessa oli kyse nimenomaan eri elintasoista. Ja niin että tämä näkyy ja on tiedossa. Tämä oli iso pointti koko aloituksessa. Että toinen on pienituoinen, eikä ole kauheasti varaa mihinkään. Kyllähän sellainen tulee esiin arjessa ja elämässä.
Eri asia, jos molemmat mukavasti keskituloisia tai varakkaampia, vaikka toisella olisikin enemmän tai isommat tulot, niin eihän se silloin välttämättä kauheasti vaikuta yhteiseloon tai missään näy.
Minusta vähän erikoista nyt muutenkin, jos ollaan vakavassa pidemmässä suhteessa, ettei tietäisi edes summittaisesti toisen tuloja tai varallisuutta.
Mutta jos sitten toiselle näistä parisuhteen keskituloisista tulisikin muutos, esim. työttömyys tai vakavampi sairaus tms, joka sitten alkaisi näkymään pitkittyessään jossain vaiheessa myös arjessa ja siinä, mihin on varaa. Eikö kumppania ollenkaan kiinnostaisi toisen hankaloitunut tilanne?
Mitä kumppanus tällaisessa yhteydessä sinulle tarkoittaa? Eikö silloin haluaisi olla toiselle tukena ja tarjotakin vähän enemmän, maksaa jotain yhteisiä menojakin enemmän, ihan koska toista rakastaa ja tälle haluaa hyvää, ja tietää toisen tiukentuneen tilanteen?
Vai ollanko kumppaneita ja jaetaan asioita vaan silloin, kun ei ole ongelmia? Ollaan vaan aurinkoisen päivän poikaystäviä tai tyttöytäviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä ketjussa niin monilla menee sekaisin parisuhde ja avo/avioliitto? Erillissuhteet (=asutaan pysyvästi erillään) on nykään ihan tavallisia.
No millaisiksi sinä sitten käsität vakiintuneet pitkäaikaiset suhteet, joissa asutaan erillään, mistä ne koostuu, ja miten eroavat esim. avoliitosta muun kuin yhteisasumisen osalta?
Eiko erillään asuen voida olla aidosti kumppaneita myös?
Tottakai ollaa kumppaneita. Mutta erillään asuessa on erilliset taloudet eikä toisen raha-asioita edes tiedä kovin tarkasti. Ja tämä on pysyvä tila.
Aloituksessa oli kyse nimenomaan eri elintasoista. Ja niin että tämä näkyy ja on tiedossa. Tämä oli iso pointti koko aloituksessa. Että toinen on pienituoinen, eikä ole kauheasti varaa mihinkään. Kyllähän sellainen tulee esiin arjessa ja elämässä.
Eri asia, jos molemmat mukavasti keskituloisia tai varakkaampia, vaikka toisella olisikin enemmän tai isommat tulot, niin eihän se silloin välttämättä kauheasti vaikuta yhteiseloon tai missään näy.
Minusta vähän erikoista nyt muutenkin, jos ollaan vakavassa pidemmässä suhteessa, ettei tietäisi edes summittaisesti toisen tuloja tai varallisuutta.
Mutta jos sitten toiselle näistä parisuhteen keskituloisista tulisikin muutos, esim. työttömyys tai vakavampi sairaus tms, joka sitten alkaisi näkymään pitkittyessään jossain vaiheessa myös arjessa ja siinä, mihin on varaa. Eikö kumppania ollenkaan kiinnostaisi toisen hankaloitunut tilanne?
Mitä kumppanus tällaisessa yhteydessä sinulle tarkoittaa? Eikö silloin haluaisi olla toiselle tukena ja tarjotakin vähän enemmän, maksaa jotain yhteisiä menojakin enemmän, ihan koska toista rakastaa ja tälle haluaa hyvää, ja tietää toisen tiukentuneen tilanteen?
Vai ollanko kumppaneita ja jaetaan asioita vaan silloin, kun ei ole ongelmia? Ollaan vaan aurinkoisen päivän poikaystäviä tai tyttöytäviä?
Pieni korjaus pariin viimeiseen lauseeseen:
Vai ollaanko "kumppaneita" ja jaetaan asioita vaan silloin, kun ei ole ongelmia? Ollaan vaan aurinkoisen päivän poikaystäviä tai tyttöytäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muuttaisit yhteen miehen kanssa joka ei elätä sinua? Ollaksesi ilmaisprostituutti ja saadaksesi kaikki mahdolliset mieshaitat? Asu hyvä ihminen yksin ja ota miehestä rusinat pullasta, jos hän ei ole aviomiehesi.
Itse teet päätökset ja mahdolliset virheesi... jos yli 50% naimisiin menoista päätyy karikoille niin siitä voi laskea jotain. Tosin yhteen muuttaminen on täysin eri asia kuin naimisissa olo. Jos muutatte yhteen kannattaa tehdä selväksi ainakin asunnon osalta kuka omistaa ja mitä sekä mahdollisen eron sattuessa se on sitten selvää kuka on se pois muuttava osapuoli. Täm'ä kannattaa tehdä myös etukäteen selväksi toiselle osapuolelle jo ennen yhteen muuttoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kannattaa etsiä samassa tuloluokassa oleva kumppani, koska tuntuu että katkeroidut jos joudut "sijoittamaan" kumppaniin ja se harmittaa sua jo etukäteen. Jos suhteessa suunnilleen samanlaiset tulot ja kulutuksen mielihalut niin on helpompi sumplia raha-asioita ja pitää tasapainossa omat ja yhteiset rahat, kuten sulla ehkä toiveena.
Meillä puolisoni ansaitsee hyvin, minä ansaitsen vain pienen osan verrattuna hänen tuloihinsa, ja kaikki tuloni menevät loma-asunnon kustannuksiin. Meni vuosia, että olin täysin ilman tuloja, ja puoliso onkin maksanut kaiken työssäolovuosiensa aikana. Ennen sitä minä olin vastaavassa tilanteessa, kun hän opiskeli ja oli pätkätöissä. Yhteisillä päätöksillä ja toimenpiteillä olemme saavuttaneet vakaan taloustilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt eläkkeellä mutta menimme naimisiin kun pääsin armeijasta. Kummallakaan ei ollut omasta takaa mitään varallisuutta tai säästöjä. Kaikki rahat olleet yhteistä alusta saakka. Perintöjä tms. ei ole sattunut kohdalle, eikä enää tule. Eläkkeemme riittävät hyvin elämiseen, leasing-autoon ja jää säästöön pahan päivän varalle eikä ole velkaa. Olemme tyytyväiset ja toivomme että terveyttä piisaa.
Ap on pelokas ja arka mies, joka haluaa säilyttää omat rutiininsa ja rahansa. Siksi hänellä ei ole parisuhdetta. Naisten lokkeilu on vain yksi selitysmalli sille miksi hän pysyy sinkkuna. On muitakin. Stereotypioita tarvitaan turvassa pysymiseen. Yksin elämä on hieman tylsää, mutta ainakaan mitään uhkaavaa ja pahaa ei tapahdu.
Haavemaailmassa eläminen on silti unessa elämistä aivan kuten niillä, jotka rakastavat vuosia saavuttamatonta kohdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ressukka, joka pelkää naisia. Ei osaa rakastaa eikä kunnioittaa. Pelkää tunteita, ei luota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä laitettiin tilit yksiin heti kun muutettiin yhteen. Olemme hyvin eri tuloisia, koska vaimolla terveysongelmat ovat välillä tuoneet työllistymiseen haasteita. Mutta en voisi kuvitella että yhdessä asustaessa tulot olisi erilliset. Vaikea kuvitella. Kun toista rakastaa, haluaa tälle antaa kaikkensa. Alttarilla lupauduin vaimoni tueksi myötä ja vastamäessä elämän loppuun saakka. Yhteiset rahat, yhteinen elämä. Olen hyvin onnellinen enkä ajattele yhdestäkään tienaamastani eurosta että se olisi minun. Se on meidän.
Nainen ei puolestaan pariudu pienempituloisen miehen kanssa (kts. tilastot). Ja silloin harvoin kun pariutuu, naisen rahat ovat naisen rahoja.
Tämä on täyttä potaskaa, pelkästään omassa pienessä tuttavapiirissäni on useampi nainen jonka mies on pienituloisempi ja/tai elää pitkälti naisen rahoilla. Yksi pariskunta on ollut yhdessä jo 20 vuotta ja mies on aina tienannut vähemmän. Toisessa nainen maksaa perheen asumisen ja syömiset, mies käyttää omat rahansa golfaamiseen, vaatteisiin ja muuhun mukavaan. Kyllä näitä löytyy molemmista sukupuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On asioita joille ei voi laittaa hintaa. Voit elämäsi loppuun asti istua kotona säästämässä rahaa tai alkaa elämään.
Itse olen hiljattain eronnut parisuhteesta, jossa raha oli hyvinkin paljon ongelmien keskiössä (oli paljon muitakin isoja ongelmia). Meillä oli virallisesti suunnilleen saman verran tuloja ja omaisuutta. Itse olisin halunnut laittaa kaiken varallisuuden yhteen ja tehdä meille meidän perheen yhteistä etua palveleva elämä ja arki. Mutta tämä kuivui kokoon sen vuoksi, että olimme sekä kulutustottumuksiltamme, että sisäisen näkemyksemme mukaan eri varallisuusluokkaa. Mies koki olevansa köyhä tai vähävarainen, itse koen olevani aika varakkaasta taustasta oleva hyvätuloinen ihminen. Tilastojen valossa väittäisin olevani oikeassa. Kulutustottumuksemme olivat myös hyvin erilaiset. Hän haluaa panostaa näyttävään autoon ja ulkomaanmatkoihin - minä kotiin ja arkeen. Minun varallisuuteni on riittänyt aiemmin ja riittää myös tulevaisuudessa oman elämäntapani kattamiseen - mutta siihen ei kuulukaan esim. 895e/kk autonliisausmaksuja jatkuvana kulueränä, joka taas ex mieheni mielestä oli ok ja perheen etu. Tai hulppea seitsemän päivän loma luksushotelliin - sen sijaan minä taas haluan ostaa kotiin ne kauniit merkkilakanat tai uuden sohvan, koska koen niiden tuotavan minulle iloa joka päivä.
Nyt tällaisen rahaan liittyvän avioerokiistan keskellä kehoittaisin varomaan parisuhdetta jossa tuntuu olevan taloudellista eripuraa. Jos raha tuntuu rakkaammalta kuin ajatus yhteisen elämän rakentamisesta, niin ei liene reilua sitä toistakaan kohtaan teeskennellä muuta. Itse kiitän omaa eksääni siitä, että sain ne kaksi kaunista lasta ja riittävän monta vuotta perhe-elämää, ettei ero enää tässä vaiheessa tunnu epäonnistumiselta.
Vierailija kirjoitti:
Itse teet päätökset ja mahdolliset virheesi... jos yli 50% naimisiin menoista päätyy karikoille niin siitä voi laskea jotain. Tosin yhteen muuttaminen on täysin eri asia kuin naimisissa olo. Jos muutatte yhteen kannattaa tehdä selväksi ainakin asunnon osalta kuka omistaa ja mitä sekä mahdollisen eron sattuessa se on sitten selvää kuka on se pois muuttava osapuoli. Täm'ä kannattaa tehdä myös etukäteen selväksi toiselle osapuolelle jo ennen yhteen muuttoa.
Missä yli puolet avioliitoista...
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta yhteen. Itselläni on ollut mies joka oletti jotenkin, että hänen rahat on hänen ja minun rahat on meidän yhteisiä. Ehei kuule! Nainen saattaa myös ajatella, että miehen tehtävä on huolehtia naisestaan, kuten tälläkin palstalla usein siihen ajatukseen törmää. Toinen vaihtoehto on, että sovitte mitä esim. laitattte yhteiselle tilille säästöön ja sitten sillä rahalla teette yhdessä asioita, mukaanlukien sen, että muut kulut on myös jaettu tasan. Ei kannata siipeilijöitä ottaa huollettavakseen.
Persaukisten kanssa ei tuu kuin finnejä stressistä. Ne mankuu aina jotakin jossain vaiheessa ja yleensä sitä kun ei oo rahaa mihinkään. Pääasiassa ne on naisia kaikki.
En ala siivoamaan miehen isoa omakotitaloa, joka menee perinnöksi hänen lapsilleen edellisestä suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos jollain on paljon resursseja ja läheisellä ei ole ollenkaan, eikö sitä halua jakaa omastaan? Eikö juuri se ole rakkautta?
Ei tietenkään niin että oma talous menee kuralle, se on eri asia.
Ei ole. Rahalla ei voi ostaa rakkautta eikä niin pidä myöskään tehdä. Itselleni täysin itsestään selvä asia, mutta lokit ajattelee toki eri tavoin.
No millaisiksi sinä sitten käsität vakiintuneet pitkäaikaiset suhteet, joissa asutaan erillään, mistä ne koostuu, ja miten eroavat esim. avoliitosta muun kuin yhteisasumisen osalta?
Eiko erillään asuen voida olla aidosti kumppaneita myös?