Miesystävä on alkanut vänistä että juoksevien kulujen lisäksi minun pitäisi maksaa hänen omistusasunnostaan vuokraa koska "asunto kuluu"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkerat, lihavat, rupsahtaneet wt-naiset täällä itkevät, että naisella on joku oikeus asustella käytännössä ilmaiseksi toisen talossa. Olisitteko samaa mieltä jos tilanne olisi päinvastain ja miesystäväsi asusteli SINUN asunnossasi käytännössä ilmaiseksi? Ette. Mutta eihän teillä vanhoillapiioilla miestä olekaan 🤣 eikä omaa asuntoa vaan Kelan maksama vuokra-asunto.

Minä ainakin olen asunut miesystävän kanssa niin, että hän asui omistamassani asunnossa. Hän maksoi puolet juoksevista kuluista, mitä en edes varsinaisesti edellyttänyt, koska omat tuloni olivat sen verran isommat kuin hänen, mutta hän ehdottomasti halusi maksaa. En todellakaan olisi alkanut pyytää vuokraa siitä, että rakastamani ihminen asui kanssani ja teki elämästäni ja asumisestani mielekkäämpää! Ei hänen läsnäolonsa ollut minulle mikään riesa ja rasite, josta olisin tarvinnut korvauksena rahallisen hyvityksen, vaan halusin asua hänen kanssaan ja jakaa elämäni hänen kanssaan.

Outoa ettei hän tarjoutunut maksamaan enemmän?

En muista enää mitä aiheeseen liittyvissä keskusteluissa puhuttiin. Kun alunperin oma lähtökohtani oli, että muutetaan vain yhteen, ei sillä lailla kiinnostanut se rahapuoli. Eli en muista, ehdottiko että olisi maksanut jotain muutakin, mutta varmaankin sanoi jotain siitä, että pitää sopia, mitä hän omalta osaltaan maksaa. Mutta en itsekään kyllä tarjoutuisi maksamaan mitään pimeitä vuokria, jos toisin päin homma menisi. Lähden siitä, että jos asutaan yhdessä, se yhdessä asuminen on kokonaan se pointti ja hyöty, ja mikäli alkaa tuntua, että toisen täytyisi maksaa korvausta tai hyvitystä läsnäolostaan, silloin ei kannata asua yhdessä. 

Mulle on itsestäänselvää maksaa korvausta. Mitä pahaa siinä on?

En nyt sanoisi että siinä on jotain "pahaa", mutta en itse vaan oikein olisi nähnyt, mikä olisi ollut se haitta tai kulu, josta kumppanini olisi pitänyt maksaa minulle korvausta. En siis koe, että juuri hän olisi saanut jotain minulta, vaan koin että molemmat saimme hyötynä sen yhdessä asumisen. En näe mitenkään, että minulle olisi koitunut tilanteesta haittaa.

En olisi muuttanut yhteen ellen olisi saanut maksaa korvausta.

Ok. Ymmärrän! Silloin se varmasti oli tärkeää.

Pystyykö yksilöimään miten juuri ap kuluttaa enemmän kuin hän itse? Kun ei ihan remonttikuntoon laita. Ap:n pitäisi maksaa puolet muttei saisi asua koska kuluu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko niitä kaikkia asumiseen liittyviä kuluja ja maksuja ajatella vaikka siten, että jos miehen nimissä on esim. 120 neliön omakotitalo, niin naisen osuus kuluista olisi se, mitä puolet 120 neliöstä eli 60neliötä maksaisi vuokraa jossain muualla kerros-tai rivitalossa. Talon ikä ja kunto suhteutettuna vuokran suuruuteen. 

Eli jos omakotitalon kulut ovat vaikka 500 euroa /kk, ja kaksion vuokra samalla paikkakunnalla olisi 750 euroa, niin nainen maksaisi miehelle pimeästi joka kk 750 euroa? Mikähän idea tässäkin olisi.

Ymmärtäisin tuon, jos kyse olisi asuntovuokrausbisneksestä, mutta jos kyse on siitä, että asutaan ja eletään PERHEENÄ, niin miksi siihen pitäisi sotkea markkinaehtoisen asumisen hintoja ja periaatteita ollenkaan? Melkein parempi sitten pitää homma reilusti vuokrausbisneksenä, eli mies ottaa alivuokralaisen, jolta pyytää hyväksi katsomansa vuokrasumman markkinaehtojen mukaisesti, ja nainen asuu omassa asunnossaan. On parempi pitää parisuhde parisuhteena ja mikäli haluaa erikseen harjoittaa asunnonvuokraustoimintaa, niin hoitaa sen sitten suhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa.

No kyllä minun mielestäni mies voisi pyytää ko. tapauksessa asumisesta korvausta vaikka tuon 750 euroa. Mikä ettei? Tuskin ne talon kulut ovat aina olleet vain 500e talon ostohinta jne. huomioiden. Tuolla tavalla naisella olisi kuitenkin puolet enemmän neliöitä käytettävissään kuin vuokralla ollessa. 

Jos nainen on ennen tuota asunut vaikkapa yksiössä, niin hänelle on taloudellisesti kannattavampaa jatkaa asumista yksin. Miksi kukaan lähtisi tuollaisella hinnalla asumaan miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko niitä kaikkia asumiseen liittyviä kuluja ja maksuja ajatella vaikka siten, että jos miehen nimissä on esim. 120 neliön omakotitalo, niin naisen osuus kuluista olisi se, mitä puolet 120 neliöstä eli 60neliötä maksaisi vuokraa jossain muualla kerros-tai rivitalossa. Talon ikä ja kunto suhteutettuna vuokran suuruuteen. 

Eli jos omakotitalon kulut ovat vaikka 500 euroa /kk, ja kaksion vuokra samalla paikkakunnalla olisi 750 euroa, niin nainen maksaisi miehelle pimeästi joka kk 750 euroa? Mikähän idea tässäkin olisi.

Ymmärtäisin tuon, jos kyse olisi asuntovuokrausbisneksestä, mutta jos kyse on siitä, että asutaan ja eletään PERHEENÄ, niin miksi siihen pitäisi sotkea markkinaehtoisen asumisen hintoja ja periaatteita ollenkaan? Melkein parempi sitten pitää homma reilusti vuokrausbisneksenä, eli mies ottaa alivuokralaisen, jolta pyytää hyväksi katsomansa vuokrasumman markkinaehtojen mukaisesti, ja nainen asuu omassa asunnossaan. On parempi pitää parisuhde parisuhteena ja mikäli haluaa erikseen harjoittaa asunnonvuokraustoimintaa, niin hoitaa sen sitten suhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa.

Minusta nimenomaan aivan suhteen alussa, kun hynttyyt lyödään ensimmäisen kerran yhteen,  on todella tärkeää se, ettei toinen osapuoli koe, että häntä käytetään taloudellisesti hyväksi. Jos mies omistaa talon tai osakkeen, mihin nainen muuttaa, on naisen maksettava kohtuullinen korvaus asumisestaan. Sillä ei ole väliä, millaiset tulot miehellä on tai onko hänellä asuntolainaa tms. Sitten suhteen syventyessä ja vakiintuessa asiasta kannattaa keskustella uudestaan eli ottaako nainen esim. puolet lainasta vastuulleen jne. joko kyseiseen asuntoon tai uuteen.

Tai ap:n tilanteessa parin vuoden jälkeen iskee ahneus ja rakkaus loppuu niin aletaan miettiä voisiko saada enemmän. Nyt se oma osake, ap!

Lähde äkkiä pois ennenkuin on myöhäistä.

Kyllä minä ymmärrän miehen pointin. Sopiva maksu olisi jotain pakollisten kulujen ja vastaavan asunnon vuokran väliltä. Puolet tuosta summasta.

Vierailija kirjoitti:

Laihduta niin vaatimuksetkin pienenee :D

no, tulihan se sieltä

Kun mieheni muutti asumaan omistamaani asuntoon, hän maksoi yhtiövastikkeen, vesimaksut ja sähkölaskun kokonaan. Mies itse ehdotti tätä. Tämä oli edullista meille kummallekin, sillä vuokra vastaavasta asunnosta olisi ollut kaksinkertainen tai enemmän. Puolet kaikista kuluista ei ole kohtuullinen korvaus asunnon omistajalle.

Vierailija kirjoitti:

Kun mieheni muutti asumaan omistamaani asuntoon, hän maksoi yhtiövastikkeen, vesimaksut ja sähkölaskun kokonaan. Mies itse ehdotti tätä. Tämä oli edullista meille kummallekin, sillä vuokra vastaavasta asunnosta olisi ollut kaksinkertainen tai enemmän. Puolet kaikista kuluista ei ole kohtuullinen korvaus asunnon omistajalle.

Ap kertoo että pitäisi vielä miehen mukaan maksaa enemmän kuin puolet kuluista . Se ei ole asiallista. Siivoaako mies ja hoitaa taloustyöt ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko niitä kaikkia asumiseen liittyviä kuluja ja maksuja ajatella vaikka siten, että jos miehen nimissä on esim. 120 neliön omakotitalo, niin naisen osuus kuluista olisi se, mitä puolet 120 neliöstä eli 60neliötä maksaisi vuokraa jossain muualla kerros-tai rivitalossa. Talon ikä ja kunto suhteutettuna vuokran suuruuteen. 

Eli jos omakotitalon kulut ovat vaikka 500 euroa /kk, ja kaksion vuokra samalla paikkakunnalla olisi 750 euroa, niin nainen maksaisi miehelle pimeästi joka kk 750 euroa? Mikähän idea tässäkin olisi.

Ymmärtäisin tuon, jos kyse olisi asuntovuokrausbisneksestä, mutta jos kyse on siitä, että asutaan ja eletään PERHEENÄ, niin miksi siihen pitäisi sotkea markkinaehtoisen asumisen hintoja ja periaatteita ollenkaan? Melkein parempi sitten pitää homma reilusti vuokrausbisneksenä, eli mies ottaa alivuokralaisen, jolta pyytää hyväksi katsomansa vuokrasumman markkinaehtojen mukaisesti, ja nainen asuu omassa asunnossaan. On parempi pitää parisuhde parisuhteena ja mikäli haluaa erikseen harjoittaa asunnonvuokraustoimintaa, niin hoitaa sen sitten suhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa.

Minusta nimenomaan aivan suhteen alussa, kun hynttyyt lyödään ensimmäisen kerran yhteen,  on todella tärkeää se, ettei toinen osapuoli koe, että häntä käytetään taloudellisesti hyväksi. Jos mies omistaa talon tai osakkeen, mihin nainen muuttaa, on naisen maksettava kohtuullinen korvaus asumisestaan. Sillä ei ole väliä, millaiset tulot miehellä on tai onko hänellä asuntolainaa tms. Sitten suhteen syventyessä ja vakiintuessa asiasta kannattaa keskustella uudestaan eli ottaako nainen esim. puolet lainasta vastuulleen jne. joko kyseiseen asuntoon tai uuteen.

MIksi ottaisin puolet lainasta niskoilleni  TOISEN ASUNNOSTA ? ? Järjetöntä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mieheni muutti asumaan omistamaani asuntoon, hän maksoi yhtiövastikkeen, vesimaksut ja sähkölaskun kokonaan. Mies itse ehdotti tätä. Tämä oli edullista meille kummallekin, sillä vuokra vastaavasta asunnosta olisi ollut kaksinkertainen tai enemmän. Puolet kaikista kuluista ei ole kohtuullinen korvaus asunnon omistajalle.

Ap kertoo että pitäisi vielä miehen mukaan maksaa enemmän kuin puolet kuluista . Se ei ole asiallista. Siivoaako mies ja hoitaa taloustyöt ?

Mies on aina osallistunut kotitöihin. Tilanteen mukaan mennään kokonaistilanne huomioiden. Nykyisin meillä on kaikki yhteistä, asunnon lisäksi myös rahat, joten ei tarvitse erotella, mitä kumpikin maksaa.