Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä on alkanut vänistä että juoksevien kulujen lisäksi minun pitäisi maksaa hänen omistusasunnostaan vuokraa koska "asunto kuluu"
12.07.2026 |
Halusi siis itse että muutan tänne tai oli ainakin hyvin innoissaan asiasta. Hänhän hyötyy itsekin kun maksan puolet lämmityskuluista, jätemaksuista, vakuutuksista jne. En oikein osta tätä puhetta normaalin kulumisen hyvittämisestä parin vuoden asumisen takia. Eri asia olisi jos meinaisin asua täällä vuosikymmeniä, mutta aikomus on ostaa oma joko yksin tai yhdessä. Alkaa vähän tuntua, että yksin.
Kommentit (251)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niitä kaikkia asumiseen liittyviä kuluja ja maksuja ajatella vaikka siten, että jos miehen nimissä on esim. 120 neliön omakotitalo, niin naisen osuus kuluista olisi se, mitä puolet 120 neliöstä eli 60neliötä maksaisi vuokraa jossain muualla kerros-tai rivitalossa. Talon ikä ja kunto suhteutettuna vuokran suuruuteen.
Tuossa tapauksessa kannattaa ihan oikeasti vuokrata itselle mieleinen asunto ja nauttia omasta rauhasta. Vuokralainen ei pese vuokranantajan pyykkejä tai tee hänelle ruokaa, joten yhdessä asuminen menee kämppissuhteeksi. Siinä pitää sopia keittiönkäyttövuorot ja kummallekin omat hyllyt jääkaappiin.
Vuokran suuruinen KORVAUS miehen talossa asumisesta eikä mikään vuokra! Siinähän se rakkaus punnitaan.
Summa menee heittämällä verotuksen rahalahjan yli. Siksi pitää tehdä vuokrasopimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala sinä ajelemaan aina hänen autollaan että hänen auto kuluu ja sinun autosi säästyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asutaan yhdessä niin kaikki kulut puoleksi
Ai kuten lainan lyhennys? Miksi kukaan maksaisi puolet talosta, jota ei omista?
Niin jokainen vuokralainenhan vähitellen maksaa pois omistajan asuntoa.
Ja ap:n mies on ihan oikeassa. Mies saa asunnon maksattua ja ap saa enemmän säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niitä kaikkia asumiseen liittyviä kuluja ja maksuja ajatella vaikka siten, että jos miehen nimissä on esim. 120 neliön omakotitalo, niin naisen osuus kuluista olisi se, mitä puolet 120 neliöstä eli 60neliötä maksaisi vuokraa jossain muualla kerros-tai rivitalossa. Talon ikä ja kunto suhteutettuna vuokran suuruuteen.
Eli jos omakotitalon kulut ovat vaikka 500 euroa /kk, ja kaksion vuokra samalla paikkakunnalla olisi 750 euroa, niin nainen maksaisi miehelle pimeästi joka kk 750 euroa? Mikähän idea tässäkin olisi.
Ymmärtäisin tuon, jos kyse olisi asuntovuokrausbisneksestä, mutta jos kyse on siitä, että asutaan ja eletään PERHEENÄ, niin miksi siihen pitäisi sotkea markkinaehtoisen asumisen hintoja ja periaatteita ollenkaan? Melkein parempi sitten pitää homma reilusti vuokrausbisneksenä, eli mies ottaa alivuokralaisen, jolta pyytää hyväksi katsomansa vuokrasumman markkinaehtojen mukaisesti, ja nainen asuu omassa asunnossaan. On parempi pitää parisuhde parisuhteena ja mikäli haluaa erikseen harjoittaa asunnonvuokraustoimintaa, niin hoitaa sen sitten suhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa.
No kyllä minun mielestäni mies voisi pyytää ko. tapauksessa asumisesta korvausta vaikka tuon 750 euroa. Mikä ettei? Tuskin ne talon kulut ovat aina olleet vain 500e talon ostohinta jne. huomioiden. Tuolla tavalla naisella olisi kuitenkin puolet enemmän neliöitä käytettävissään kuin vuokralla ollessa.
Eikä ole, siinähän on toinen täyttämässä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niitä kaikkia asumiseen liittyviä kuluja ja maksuja ajatella vaikka siten, että jos miehen nimissä on esim. 120 neliön omakotitalo, niin naisen osuus kuluista olisi se, mitä puolet 120 neliöstä eli 60neliötä maksaisi vuokraa jossain muualla kerros-tai rivitalossa. Talon ikä ja kunto suhteutettuna vuokran suuruuteen.
Tuossa tapauksessa kannattaa ihan oikeasti vuokrata itselle mieleinen asunto ja nauttia omasta rauhasta. Vuokralainen ei pese vuokranantajan pyykkejä tai tee hänelle ruokaa, joten yhdessä asuminen menee kämppissuhteeksi. Siinä pitää sopia keittiönkäyttövuorot ja kummallekin omat hyllyt jääkaappiin.
Vuokran suuruinen KORVAUS miehen talossa asumisesta eikä mikään vuokra! Siinähän se rakkaus punnitaan.
Summa menee heittämällä verotuksen rahalahjan yli. Siksi pitää tehdä vuokrasopimus.
Maksaa kuluja toisen puolesta vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisilla miehillä on nyt asiat vähän sekaisin. Suomessa naiset ovat jo paremmin koulutettuja, korkeakouluista valmistuvista yili 60% on naisia. Työttömiä miehiä on enemmän kuin naisia,ja tulevaisuus näyttää miesten osalta yhä synkemmältä. Eli tosiasia aika monissa perehissä/parisuhteissa alkaa olemaan niin, että se mies on se vähemmän tienaava.
Itsellänikin oli aikoinana näin, en tehnyt siitä koskaan kuitenkaan mitään numeroa, koska halusin jakaa kaiken rakastamani puolison kanssa. Nyt jo edesmennyt. Yhteisen perheen hyväksi tehtiin se mitä kukin panoksellaan pystyi. Minä tienasin enemmän, mutta mies olisellainen vanhan ajan monitaitaja, osasi korjata koneet ja laitteeet, remontoida, kalastaa ja metsästää, ja toi sillä tavalla lisäleipää perheeseen. Onneksi tavattiin aikoinaan ennen excel-taulukoita. En oikeasti ymmärrä tätä nykynuorten senttien jakamista. No meidän aikana olikin markat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niitä kaikkia asumiseen liittyviä kuluja ja maksuja ajatella vaikka siten, että jos miehen nimissä on esim. 120 neliön omakotitalo, niin naisen osuus kuluista olisi se, mitä puolet 120 neliöstä eli 60neliötä maksaisi vuokraa jossain muualla kerros-tai rivitalossa. Talon ikä ja kunto suhteutettuna vuokran suuruuteen.
Tuossa tapauksessa kannattaa ihan oikeasti vuokrata itselle mieleinen asunto ja nauttia omasta rauhasta. Vuokralainen ei pese vuokranantajan pyykkejä tai tee hänelle ruokaa, joten yhdessä asuminen menee kämppissuhteeksi. Siinä pitää sopia keittiönkäyttövuorot ja kummallekin omat hyllyt jääkaappiin.
Vuokran suuruinen KORVAUS miehen talossa asumisesta eikä mikään vuokra! Siinähän se rakkaus punnitaan.
Summa menee heittämällä verotuksen rahalahjan yli. Siksi pitää tehdä vuokrasopimus.
Maksaa kuluja toisen puolesta vaan.
Se käy, mutta ei niitä kuluja voi maksaa enemmän mitä niitä oikeasti on. Laina kuuluu asunnon omistajan maksettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niitä kaikkia asumiseen liittyviä kuluja ja maksuja ajatella vaikka siten, että jos miehen nimissä on esim. 120 neliön omakotitalo, niin naisen osuus kuluista olisi se, mitä puolet 120 neliöstä eli 60neliötä maksaisi vuokraa jossain muualla kerros-tai rivitalossa. Talon ikä ja kunto suhteutettuna vuokran suuruuteen.
Tuossa tapauksessa kannattaa ihan oikeasti vuokrata itselle mieleinen asunto ja nauttia omasta rauhasta. Vuokralainen ei pese vuokranantajan pyykkejä tai tee hänelle ruokaa, joten yhdessä asuminen menee kämppissuhteeksi. Siinä pitää sopia keittiönkäyttövuorot ja kummallekin omat hyllyt jääkaappiin.
Vuokran suuruinen KORVAUS miehen talossa asumisesta eikä mikään vuokra! Siinähän se rakkaus punnitaan.
Summa menee heittämällä verotuksen rahalahjan yli. Siksi pitää tehdä vuokrasopimus.
Maksaa kuluja toisen puolesta vaan.
Se käy, mutta ei niitä kuluja voi maksaa enemmän mitä niitä oikeasti on. Laina kuuluu asunnon omistajan maksettavaksi.
No voi maksaa helposti vaikka mitä. Tuonhan voi sopia, että maksaa vaikka lomamatkasta enemmän toisen puolesta taika ruokakuluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkerat, lihavat, rupsahtaneet wt-naiset täällä itkevät, että naisella on joku oikeus asustella käytännössä ilmaiseksi toisen talossa. Olisitteko samaa mieltä jos tilanne olisi päinvastain ja miesystäväsi asusteli SINUN asunnossasi käytännössä ilmaiseksi? Ette. Mutta eihän teillä vanhoillapiioilla miestä olekaan 🤣 eikä omaa asuntoa vaan Kelan maksama vuokra-asunto.
Minä ainakin olen asunut miesystävän kanssa niin, että hän asui omistamassani asunnossa. Hän maksoi puolet juoksevista kuluista, mitä en edes varsinaisesti edellyttänyt, koska omat tuloni olivat sen verran isommat kuin hänen, mutta hän ehdottomasti halusi maksaa. En todellakaan olisi alkanut pyytää vuokraa siitä, että rakastamani ihminen asui kanssani ja teki elämästäni ja asumisestani mielekkäämpää! Ei hänen läsnäolonsa ollut minulle mikään riesa ja rasite, josta olisin tarvinnut korvauksena rahallisen hyvityksen, vaan halusin asua hänen kanssaan ja jakaa elämäni hänen kanssaan.
Outoa ettei hän tarjoutunut maksamaan enemmän?
En muista enää mitä aiheeseen liittyvissä keskusteluissa puhuttiin. Kun alunperin oma lähtökohtani oli, että muutetaan vain yhteen, ei sillä lailla kiinnostanut se rahapuoli. Eli en muista, ehdottiko että olisi maksanut jotain muutakin, mutta varmaankin sanoi jotain siitä, että pitää sopia, mitä hän omalta osaltaan maksaa. Mutta en itsekään kyllä tarjoutuisi maksamaan mitään pimeitä vuokria, jos toisin päin homma menisi. Lähden siitä, että jos asutaan yhdessä, se yhdessä asuminen on kokonaan se pointti ja hyöty, ja mikäli alkaa tuntua, että toisen täytyisi maksaa korvausta tai hyvitystä läsnäolostaan, silloin ei kannata asua yhdessä.
Mulle on itsestäänselvää maksaa korvausta. Mitä pahaa siinä on?
En nyt sanoisi että siinä on jotain "pahaa", mutta en itse vaan oikein olisi nähnyt, mikä olisi ollut se haitta tai kulu, josta kumppanini olisi pitänyt maksaa minulle korvausta. En siis koe, että juuri hän olisi saanut jotain minulta, vaan koin että molemmat saimme hyötynä sen yhdessä asumisen. En näe mitenkään, että minulle olisi koitunut tilanteesta haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niitä kaikkia asumiseen liittyviä kuluja ja maksuja ajatella vaikka siten, että jos miehen nimissä on esim. 120 neliön omakotitalo, niin naisen osuus kuluista olisi se, mitä puolet 120 neliöstä eli 60neliötä maksaisi vuokraa jossain muualla kerros-tai rivitalossa. Talon ikä ja kunto suhteutettuna vuokran suuruuteen.
Eli jos omakotitalon kulut ovat vaikka 500 euroa /kk, ja kaksion vuokra samalla paikkakunnalla olisi 750 euroa, niin nainen maksaisi miehelle pimeästi joka kk 750 euroa? Mikähän idea tässäkin olisi.
Ymmärtäisin tuon, jos kyse olisi asuntovuokrausbisneksestä, mutta jos kyse on siitä, että asutaan ja eletään PERHEENÄ, niin miksi siihen pitäisi sotkea markkinaehtoisen asumisen hintoja ja periaatteita ollenkaan? Melkein parempi sitten pitää homma reilusti vuokrausbisneksenä, eli mies ottaa alivuokralaisen, jolta pyytää hyväksi katsomansa vuokrasumman markkinaehtojen mukaisesti, ja nainen asuu omassa asunnossaan. On parempi pitää parisuhde parisuhteena ja mikäli haluaa erikseen harjoittaa asunnonvuokraustoimintaa, niin hoitaa sen sitten suhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa.
Minusta nimenomaan aivan suhteen alussa, kun hynttyyt lyödään ensimmäisen kerran yhteen, on todella tärkeää se, ettei toinen osapuoli koe, että häntä käytetään taloudellisesti hyväksi. Jos mies omistaa talon tai osakkeen, mihin nainen muuttaa, on naisen maksettava kohtuullinen korvaus asumisestaan. Sillä ei ole väliä, millaiset tulot miehellä on tai onko hänellä asuntolainaa tms. Sitten suhteen syventyessä ja vakiintuessa asiasta kannattaa keskustella uudestaan eli ottaako nainen esim. puolet lainasta vastuulleen jne. joko kyseiseen asuntoon tai uuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkerat, lihavat, rupsahtaneet wt-naiset täällä itkevät, että naisella on joku oikeus asustella käytännössä ilmaiseksi toisen talossa. Olisitteko samaa mieltä jos tilanne olisi päinvastain ja miesystäväsi asusteli SINUN asunnossasi käytännössä ilmaiseksi? Ette. Mutta eihän teillä vanhoillapiioilla miestä olekaan 🤣 eikä omaa asuntoa vaan Kelan maksama vuokra-asunto.
Minä ainakin olen asunut miesystävän kanssa niin, että hän asui omistamassani asunnossa. Hän maksoi puolet juoksevista kuluista, mitä en edes varsinaisesti edellyttänyt, koska omat tuloni olivat sen verran isommat kuin hänen, mutta hän ehdottomasti halusi maksaa. En todellakaan olisi alkanut pyytää vuokraa siitä, että rakastamani ihminen asui kanssani ja teki elämästäni ja asumisestani mielekkäämpää! Ei hänen läsnäolonsa ollut minulle mikään riesa ja rasite, josta olisin tarvinnut korvauksena rahallisen hyvityksen, vaan halusin asua hänen kanssaan ja jakaa elämäni hänen kanssaan.
Outoa ettei hän tarjoutunut maksamaan enemmän?
En muista enää mitä aiheeseen liittyvissä keskusteluissa puhuttiin. Kun alunperin oma lähtökohtani oli, että muutetaan vain yhteen, ei sillä lailla kiinnostanut se rahapuoli. Eli en muista, ehdottiko että olisi maksanut jotain muutakin, mutta varmaankin sanoi jotain siitä, että pitää sopia, mitä hän omalta osaltaan maksaa. Mutta en itsekään kyllä tarjoutuisi maksamaan mitään pimeitä vuokria, jos toisin päin homma menisi. Lähden siitä, että jos asutaan yhdessä, se yhdessä asuminen on kokonaan se pointti ja hyöty, ja mikäli alkaa tuntua, että toisen täytyisi maksaa korvausta tai hyvitystä läsnäolostaan, silloin ei kannata asua yhdessä.
Ei se ole mitään pimeitä vuokria, kun maksaa enemmän kuluja toisen puolesta.
Olisi minuta tuntunut omituiselta, jos parisuhteessa se olisi maksanut enemmän, jolla oli pienemmät tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niitä kaikkia asumiseen liittyviä kuluja ja maksuja ajatella vaikka siten, että jos miehen nimissä on esim. 120 neliön omakotitalo, niin naisen osuus kuluista olisi se, mitä puolet 120 neliöstä eli 60neliötä maksaisi vuokraa jossain muualla kerros-tai rivitalossa. Talon ikä ja kunto suhteutettuna vuokran suuruuteen.
Tuossa tapauksessa kannattaa ihan oikeasti vuokrata itselle mieleinen asunto ja nauttia omasta rauhasta. Vuokralainen ei pese vuokranantajan pyykkejä tai tee hänelle ruokaa, joten yhdessä asuminen menee kämppissuhteeksi. Siinä pitää sopia keittiönkäyttövuorot ja kummallekin omat hyllyt jääkaappiin.
Vuokran suuruinen KORVAUS miehen talossa asumisesta eikä mikään vuokra! Siinähän se rakkaus punnitaan.
Summa menee heittämällä verotuksen rahalahjan yli. Siksi pitää tehdä vuokrasopimus.
Maksaa kuluja toisen puolesta vaan.
Se käy, mutta ei niitä kuluja voi maksaa enemmän mitä niitä oikeasti on. Laina kuuluu asunnon omistajan maksettavaksi.
No voi maksaa helposti vaikka mitä. Tuonhan voi sopia, että maksaa vaikka lomamatkasta enemmän toisen puolesta taika ruokakuluista.
Ei vaan ainoastaan asumiseen kuuluvia kuluja. Ruoka ja lomat on ihan eri asioita, niitä ei kannata sotkea asumiskuluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niitä kaikkia asumiseen liittyviä kuluja ja maksuja ajatella vaikka siten, että jos miehen nimissä on esim. 120 neliön omakotitalo, niin naisen osuus kuluista olisi se, mitä puolet 120 neliöstä eli 60neliötä maksaisi vuokraa jossain muualla kerros-tai rivitalossa. Talon ikä ja kunto suhteutettuna vuokran suuruuteen.
Eli jos omakotitalon kulut ovat vaikka 500 euroa /kk, ja kaksion vuokra samalla paikkakunnalla olisi 750 euroa, niin nainen maksaisi miehelle pimeästi joka kk 750 euroa? Mikähän idea tässäkin olisi.
Ymmärtäisin tuon, jos kyse olisi asuntovuokrausbisneksestä, mutta jos kyse on siitä, että asutaan ja eletään PERHEENÄ, niin miksi siihen pitäisi sotkea markkinaehtoisen asumisen hintoja ja periaatteita ollenkaan? Melkein parempi sitten pitää homma reilusti vuokrausbisneksenä, eli mies ottaa alivuokralaisen, jolta pyytää hyväksi katsomansa vuokrasumman markkinaehtojen mukaisesti, ja nainen asuu omassa asunnossaan. On parempi pitää parisuhde parisuhteena ja mikäli haluaa erikseen harjoittaa asunnonvuokraustoimintaa, niin hoitaa sen sitten suhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa.
Minusta nimenomaan aivan suhteen alussa, kun hynttyyt lyödään ensimmäisen kerran yhteen, on todella tärkeää se, ettei toinen osapuoli koe, että häntä käytetään taloudellisesti hyväksi. Jos mies omistaa talon tai osakkeen, mihin nainen muuttaa, on naisen maksettava kohtuullinen korvaus asumisestaan. Sillä ei ole väliä, millaiset tulot miehellä on tai onko hänellä asuntolainaa tms. Sitten suhteen syventyessä ja vakiintuessa asiasta kannattaa keskustella uudestaan eli ottaako nainen esim. puolet lainasta vastuulleen jne. joko kyseiseen asuntoon tai uuteen.
Onko järkeä muuttaa yhteen, jos kovin herkästi tuntuu yhdessä asuminen tuollaiselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niitä kaikkia asumiseen liittyviä kuluja ja maksuja ajatella vaikka siten, että jos miehen nimissä on esim. 120 neliön omakotitalo, niin naisen osuus kuluista olisi se, mitä puolet 120 neliöstä eli 60neliötä maksaisi vuokraa jossain muualla kerros-tai rivitalossa. Talon ikä ja kunto suhteutettuna vuokran suuruuteen.
Eli jos omakotitalon kulut ovat vaikka 500 euroa /kk, ja kaksion vuokra samalla paikkakunnalla olisi 750 euroa, niin nainen maksaisi miehelle pimeästi joka kk 750 euroa? Mikähän idea tässäkin olisi.
Ymmärtäisin tuon, jos kyse olisi asuntovuokrausbisneksestä, mutta jos kyse on siitä, että asutaan ja eletään PERHEENÄ, niin miksi siihen pitäisi sotkea markkinaehtoisen asumisen hintoja ja periaatteita ollenkaan? Melkein parempi sitten pitää homma reilusti vuokrausbisneksenä, eli mies ottaa alivuokralaisen, jolta pyytää hyväksi katsomansa vuokrasumman markkinaehtojen mukaisesti, ja nainen asuu omassa asunnossaan. On parempi pitää parisuhde parisuhteena ja mikäli haluaa erikseen harjoittaa asunnonvuokraustoimintaa, niin hoitaa sen sitten suhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa.
No kyllä minun mielestäni mies voisi pyytää ko. tapauksessa asumisesta korvausta vaikka tuon 750 euroa. Mikä ettei? Tuskin ne talon kulut ovat aina olleet vain 500e talon ostohinta jne. huomioiden. Tuolla tavalla naisella olisi kuitenkin puolet enemmän neliöitä käytettävissään kuin vuokralla ollessa.
Sitten tehdään kauppakirja ja ap ostaa tuolla rahalla osuuden asunnosta.
Jumalauta! Asut ilmaiseksi toisen asunnossa. En olisi tuollaista kumppania asuntooni ottanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niitä kaikkia asumiseen liittyviä kuluja ja maksuja ajatella vaikka siten, että jos miehen nimissä on esim. 120 neliön omakotitalo, niin naisen osuus kuluista olisi se, mitä puolet 120 neliöstä eli 60neliötä maksaisi vuokraa jossain muualla kerros-tai rivitalossa. Talon ikä ja kunto suhteutettuna vuokran suuruuteen.
Eli jos omakotitalon kulut ovat vaikka 500 euroa /kk, ja kaksion vuokra samalla paikkakunnalla olisi 750 euroa, niin nainen maksaisi miehelle pimeästi joka kk 750 euroa? Mikähän idea tässäkin olisi.
Ymmärtäisin tuon, jos kyse olisi asuntovuokrausbisneksestä, mutta jos kyse on siitä, että asutaan ja eletään PERHEENÄ, niin miksi siihen pitäisi sotkea markkinaehtoisen asumisen hintoja ja periaatteita ollenkaan? Melkein parempi sitten pitää homma reilusti vuokrausbisneksenä, eli mies ottaa alivuokralaisen, jolta pyytää hyväksi katsomansa vuokrasumman markkinaehtojen mukaisesti, ja nainen asuu omassa asunnossaan. On parempi pitää parisuhde parisuhteena ja mikäli haluaa erikseen harjoittaa asunnonvuokraustoimintaa, niin hoitaa sen sitten suhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa.
No kyllä minun mielestäni mies voisi pyytää ko. tapauksessa asumisesta korvausta vaikka tuon 750 euroa. Mikä ettei? Tuskin ne talon kulut ovat aina olleet vain 500e talon ostohinta jne. huomioiden. Tuolla tavalla naisella olisi kuitenkin puolet enemmän neliöitä käytettävissään kuin vuokralla ollessa.
Sitten tehdään kauppakirja ja ap ostaa tuolla rahalla osuuden asunnosta.
Siitä se vasta kuluja tulee remppoineen.
Tämän arvaa provoksi tuon verbin valinnan tähden: mies "vänisee".
Kuka nainen tahtoisi olla liitossa vänisevän miehen kanssa, ja kuka mies tahtoisi olla liitossa naisen kanssa, joka sano häntä vänisijäksi. Siinä on aika paljon halveksuntaa ja vihamielisyyttä miestä kohtaan.. Jos totta on, niin kummallinen liitto. t. nainen 69 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkerat, lihavat, rupsahtaneet wt-naiset täällä itkevät, että naisella on joku oikeus asustella käytännössä ilmaiseksi toisen talossa. Olisitteko samaa mieltä jos tilanne olisi päinvastain ja miesystäväsi asusteli SINUN asunnossasi käytännössä ilmaiseksi? Ette. Mutta eihän teillä vanhoillapiioilla miestä olekaan 🤣 eikä omaa asuntoa vaan Kelan maksama vuokra-asunto.
Minä ainakin olen asunut miesystävän kanssa niin, että hän asui omistamassani asunnossa. Hän maksoi puolet juoksevista kuluista, mitä en edes varsinaisesti edellyttänyt, koska omat tuloni olivat sen verran isommat kuin hänen, mutta hän ehdottomasti halusi maksaa. En todellakaan olisi alkanut pyytää vuokraa siitä, että rakastamani ihminen asui kanssani ja teki elämästäni ja asumisestani mielekkäämpää! Ei hänen läsnäolonsa ollut minulle mikään riesa ja rasite, josta olisin tarvinnut korvauksena rahallisen hyvityksen, vaan halusin asua hänen kanssaan ja jakaa elämäni hänen kanssaan.
Outoa ettei hän tarjoutunut maksamaan enemmän?
En muista enää mitä aiheeseen liittyvissä keskusteluissa puhuttiin. Kun alunperin oma lähtökohtani oli, että muutetaan vain yhteen, ei sillä lailla kiinnostanut se rahapuoli. Eli en muista, ehdottiko että olisi maksanut jotain muutakin, mutta varmaankin sanoi jotain siitä, että pitää sopia, mitä hän omalta osaltaan maksaa. Mutta en itsekään kyllä tarjoutuisi maksamaan mitään pimeitä vuokria, jos toisin päin homma menisi. Lähden siitä, että jos asutaan yhdessä, se yhdessä asuminen on kokonaan se pointti ja hyöty, ja mikäli alkaa tuntua, että toisen täytyisi maksaa korvausta tai hyvitystä läsnäolostaan, silloin ei kannata asua yhdessä.
Mulle on itsestäänselvää maksaa korvausta. Mitä pahaa siinä on?
En nyt sanoisi että siinä on jotain "pahaa", mutta en itse vaan oikein olisi nähnyt, mikä olisi ollut se haitta tai kulu, josta kumppanini olisi pitänyt maksaa minulle korvausta. En siis koe, että juuri hän olisi saanut jotain minulta, vaan koin että molemmat saimme hyötynä sen yhdessä asumisen. En näe mitenkään, että minulle olisi koitunut tilanteesta haittaa.
En olisi muuttanut yhteen ellen olisi saanut maksaa korvausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niitä kaikkia asumiseen liittyviä kuluja ja maksuja ajatella vaikka siten, että jos miehen nimissä on esim. 120 neliön omakotitalo, niin naisen osuus kuluista olisi se, mitä puolet 120 neliöstä eli 60neliötä maksaisi vuokraa jossain muualla kerros-tai rivitalossa. Talon ikä ja kunto suhteutettuna vuokran suuruuteen.
Eli jos omakotitalon kulut ovat vaikka 500 euroa /kk, ja kaksion vuokra samalla paikkakunnalla olisi 750 euroa, niin nainen maksaisi miehelle pimeästi joka kk 750 euroa? Mikähän idea tässäkin olisi.
Ymmärtäisin tuon, jos kyse olisi asuntovuokrausbisneksestä, mutta jos kyse on siitä, että asutaan ja eletään PERHEENÄ, niin miksi siihen pitäisi sotkea markkinaehtoisen asumisen hintoja ja periaatteita ollenkaan? Melkein parempi sitten pitää homma reilusti vuokrausbisneksenä, eli mies ottaa alivuokralaisen, jolta pyytää hyväksi katsomansa vuokrasumman markkinaehtojen mukaisesti, ja nainen asuu omassa asunnossaan. On parempi pitää parisuhde parisuhteena ja mikäli haluaa erikseen harjoittaa asunnonvuokraustoimintaa, niin hoitaa sen sitten suhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa.
No kyllä minun mielestäni mies voisi pyytää ko. tapauksessa asumisesta korvausta vaikka tuon 750 euroa. Mikä ettei? Tuskin ne talon kulut ovat aina olleet vain 500e talon ostohinta jne. huomioiden. Tuolla tavalla naisella olisi kuitenkin puolet enemmän neliöitä käytettävissään kuin vuokralla ollessa.
Aikamoista ylinhintaa ottaisi silloin kommuunikämpästä. Eihän kukaan koskaan maksa kaksion verran siitä, että joutuu asumaan kämppiksen kanssa.
Mulle on itsestäänselvää maksaa korvausta. Mitä pahaa siinä on?