Lue keskustelun säännöt.
Onko moraalitonta odotella ihastuksen avioeroa?
12.07.2026 |
Siis jos näkee sivusta, että eihän tuolla pariskunnalla hyvin mene, ja että tilastojen valossa tuollaisessa tilanteessa oleva pari päätyy suurella todennäköisyydellä eroon.
Eihän siinä odotellessa TEE mitään moraalitonta, mutta onko se jotenkin henkisesti moraalitonta sivusta toivoa, että ero tulee?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
No ei todellakaan, eivät he edes ole somessa.
Kyse ei ole myöskään mistään julkisista riitelyistä, vaan päällisin puolin he ovat tyypillinen perheidylli, jossa vaimo päättää kaiken ja mies peesaa.
Mutta näin esimerkkinä: miehellä oli hyvin lupaava ura, joka oli hänen intohimonsa, kunnes tapasi vaimonsa ja vaimo (joka on muutaman vuoden vanhempi) halusi kiireellä perustaa perheen, johon miehen ura ei sopinut. Miehestä tuli apulainen naisen moniin yritysideoihin, ja lastenhoitaja. Siitä huolimatta nainen valittaa ulkopuolisille, ettei mies tienaa rahaa ylläpitämään perheen fiiniä elämäntyyliä, ja ettei mies pidä huolta ulkonäöstään.
Miehen en ole kuullut valittavan mitään; toki en tiedä onko läheisille ystävilleen valittanut. Mutta hän on hyvin väsyneen ja kuihtuneen näköinen verrattuna ihan parin vuoden takaiseen.
Tilanteessa on myös paljon muuta, joka tekee siitä stressaavan ja tyypillisen eroon johtavan tilanteen, mutta en viitsi yksityiskohtia tilittää täällä, ettei tunnisteta.
Kuka niiden lasten isä on, jos tämä tuttusi on lapsille vain lastenhoitaja?
Hän on tietysti lasten isä. Tarkoitin, että hänellä ei ole perheensä ulkopuolella enää uraa. Koti-isä on ehkä parempi sana? En oikein tiedä tätä terminologiaa.
Ehkä hän kuitenkin haluaa mieluummin olla koti-isä kuin tehdä uraa. Voi toki ikävöidä uraansa, mutta kuitenkin eniten haluaa olla lasten kanssa kotona. Moni mies olisi mieluusti lasten kanssa kotona. Omanikin olisi. Hän tykkää tosi paljon työstään ja on kunnianhimoinen, mutta kaikista eniten haluaisi olla lasten kanssa kotona. Se ei meillä valitettavasti ole taloudellisesti mahdollista.
Voihan se toki niinkin olla. Voin olla täysin väärässä, eikä tämä pariskunta eroa koskaan. Eipä tuo tietysti minulle kuulu tippaakaan.
Toki siinä on joka tapauksessa se 50-50 mahdollisuus, kun kerran puolet aviopareista eroaa :) Hassua, että tämän ketjun kirjoittajien mielestä avioliitto on ikuinen sopimus, jota mitkään stressit, ongelmat ja vastoinkäymiset eivät voi horjuttaa... kun kerran todellisuus on jotain ihan muuta.
Todella sitkeässä tuo luulo, että puolet avioliitoista päättyy eroon, vaikka se on korjattu jo monesti. Noin 60 prosenttia ensimmäisistä avioliitoista kestää jomman kumman kuolemaan asti. Toisista ja kolmansista avioliitoista useampi kuin puolet päätyy eroon eli erot kasautuvat tietyille ihmisille. Mitä useammin on oltu naimisissa, sitä todennäköisempää on eroaminen.
Näin vanhemmiten tämän on nähnyt jo omin silminkin. Suurin osa pareista on ollut yhdessä lähes 40 vuotta, mutta joku on jo kolmannessa avioliitossaan samassa ajassa.
Eikö tuo nyt riipu hyvin paljon ikäryhmästä? Nykypäivän kolme-neljäkymppiset eroavat huomattavasti herkemmin.
Riippuu ikäryhmästä, mutta aivan päinvastaisesti kuin esität eli avioliittojen solmimismäärä on romahtanut ja avioliitot kestävät siksi paljon paremmin kuin ennen. Yleisin parisuhdemuoto on avoliitto, joka purkautuu herkemmin kuin avioliitto ennen.
Tämä sinun tuttavapariskunnan avioliittoon kohdistuva toive on ihan ymmärrettävä, kun kerran ihastunut olet, mutta oletko ollenkaan ajatellut miten vaikea tilanne olisi, jos tosiaan joutuisit luovimaan lasten äitipuolena pariskunnan välillä. Jos mies on ollut koti-isänä, hän ei välttämättä saa töitä ja joutuisit elättämään hänet ja lapsia myös. Lapset elävät myös perheessä täysi-ikäiseksi asti ja joskus pitempäänkin. Kuulostaa siltä, ettet ole suonut ajatustkaan tuolle asialle, joka kuitenkin on lasten vanhemmille useimmiten kaikkein tärkein.
Parisuhteessa pikkulapsiaika on ruuhka-aikaa ja on totta, että se on riskialtista eroamisen suhteen. Mutta moni tiedostaa myös, ettei uudelleenavioituminen lapsilauman kanssa ole niin helppoa ja pyrkii sinnittelemään yhdessä. Ja koti-isyyden taustalla voi olla jotain ihan muuta kuin sinulle kerrotaan. On vaikea tietää ulkopuolisten ja tuttujenkaan avioliitosta. Mitä kerroit vaimosta, niin se ei ole kovinkaan harvinaista, että mies ottaa kipakan vaimon uudelleenkin, tunnen tällaisen miehen. Vanha oli erittäin kipakka ja uusi samanlainen. Kyse voi olla naismausta. Vaimolla on varmasti hyviä puolia, jonka vuoksi mies on häneen rakastunut ja päättänyt tehdä hänen kanssaan lapsia.
Kun tuttavapiirissä tulee eroja, niin se ei oikein ole sopivaa ryhtyä jaagaamaan vastaeronneita. Onko sinulla autisminkirjon diagnoosia niin että et oikein hahmota tällaista? Jos niin käy, niin ei se katastrofi ole, mutta varaudu siihen, että sinuun saatetaan suhtautua varauksellisesti, jos homma meneekin pieleen. Ymmärrän kuitenkin, jos haluat ottaa riskin, koska ihastuminen on vahvaa. Toistaiseksi ero ei kuitenkaan ole ajankohtainen ja mielessään voi ajatella ja haaveilla mitä vain. Jos se piristää arkea, niin ei siitä kenellekään haittaakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
No ei todellakaan, eivät he edes ole somessa.
Kyse ei ole myöskään mistään julkisista riitelyistä, vaan päällisin puolin he ovat tyypillinen perheidylli, jossa vaimo päättää kaiken ja mies peesaa.
Mutta näin esimerkkinä: miehellä oli hyvin lupaava ura, joka oli hänen intohimonsa, kunnes tapasi vaimonsa ja vaimo (joka on muutaman vuoden vanhempi) halusi kiireellä perustaa perheen, johon miehen ura ei sopinut. Miehestä tuli apulainen naisen moniin yritysideoihin, ja lastenhoitaja. Siitä huolimatta nainen valittaa ulkopuolisille, ettei mies tienaa rahaa ylläpitämään perheen fiiniä elämäntyyliä, ja ettei mies pidä huolta ulkonäöstään.
Miehen en ole kuullut valittavan mitään; toki en tiedä onko läheisille ystävilleen valittanut. Mutta hän on hyvin väsyneen ja kuihtuneen näköinen verrattuna ihan parin vuoden takaiseen.
Tilanteessa on myös paljon muuta, joka tekee siitä stressaavan ja tyypillisen eroon johtavan tilanteen, mutta en viitsi yksityiskohtia tilittää täällä, ettei tunnisteta.
Kuka niiden lasten isä on, jos tämä tuttusi on lapsille vain lastenhoitaja?
Hän on tietysti lasten isä. Tarkoitin, että hänellä ei ole perheensä ulkopuolella enää uraa. Koti-isä on ehkä parempi sana? En oikein tiedä tätä terminologiaa.
Ehkä hän kuitenkin haluaa mieluummin olla koti-isä kuin tehdä uraa. Voi toki ikävöidä uraansa, mutta kuitenkin eniten haluaa olla lasten kanssa kotona. Moni mies olisi mieluusti lasten kanssa kotona. Omanikin olisi. Hän tykkää tosi paljon työstään ja on kunnianhimoinen, mutta kaikista eniten haluaisi olla lasten kanssa kotona. Se ei meillä valitettavasti ole taloudellisesti mahdollista.
Voihan se toki niinkin olla. Voin olla täysin väärässä, eikä tämä pariskunta eroa koskaan. Eipä tuo tietysti minulle kuulu tippaakaan.
Toki siinä on joka tapauksessa se 50-50 mahdollisuus, kun kerran puolet aviopareista eroaa :) Hassua, että tämän ketjun kirjoittajien mielestä avioliitto on ikuinen sopimus, jota mitkään stressit, ongelmat ja vastoinkäymiset eivät voi horjuttaa... kun kerran todellisuus on jotain ihan muuta.
Todella sitkeässä tuo luulo, että puolet avioliitoista päättyy eroon, vaikka se on korjattu jo monesti. Noin 60 prosenttia ensimmäisistä avioliitoista kestää jomman kumman kuolemaan asti. Toisista ja kolmansista avioliitoista useampi kuin puolet päätyy eroon eli erot kasautuvat tietyille ihmisille. Mitä useammin on oltu naimisissa, sitä todennäköisempää on eroaminen.
Näin vanhemmiten tämän on nähnyt jo omin silminkin. Suurin osa pareista on ollut yhdessä lähes 40 vuotta, mutta joku on jo kolmannessa avioliitossaan samassa ajassa.
Eikö tuo nyt riipu hyvin paljon ikäryhmästä? Nykypäivän kolme-neljäkymppiset eroavat huomattavasti herkemmin.
Eikä eroa. Nykyään loppuelämän kumppani valitaan paremmin harkiten.
Valtaosa eronneista on noin 40-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
No ei todellakaan, eivät he edes ole somessa.
Kyse ei ole myöskään mistään julkisista riitelyistä, vaan päällisin puolin he ovat tyypillinen perheidylli, jossa vaimo päättää kaiken ja mies peesaa.
Mutta näin esimerkkinä: miehellä oli hyvin lupaava ura, joka oli hänen intohimonsa, kunnes tapasi vaimonsa ja vaimo (joka on muutaman vuoden vanhempi) halusi kiireellä perustaa perheen, johon miehen ura ei sopinut. Miehestä tuli apulainen naisen moniin yritysideoihin, ja lastenhoitaja. Siitä huolimatta nainen valittaa ulkopuolisille, ettei mies tienaa rahaa ylläpitämään perheen fiiniä elämäntyyliä, ja ettei mies pidä huolta ulkonäöstään.
Miehen en ole kuullut valittavan mitään; toki en tiedä onko läheisille ystävilleen valittanut. Mutta hän on hyvin väsyneen ja kuihtuneen näköinen verrattuna ihan parin vuoden takaiseen.
Tilanteessa on myös paljon muuta, joka tekee siitä stressaavan ja tyypillisen eroon johtavan tilanteen, mutta en viitsi yksityiskohtia tilittää täällä, ettei tunnisteta.
Kuka niiden lasten isä on, jos tämä tuttusi on lapsille vain lastenhoitaja?
Hän on tietysti lasten isä. Tarkoitin, että hänellä ei ole perheensä ulkopuolella enää uraa. Koti-isä on ehkä parempi sana? En oikein tiedä tätä terminologiaa.
Ehkä hän kuitenkin haluaa mieluummin olla koti-isä kuin tehdä uraa. Voi toki ikävöidä uraansa, mutta kuitenkin eniten haluaa olla lasten kanssa kotona. Moni mies olisi mieluusti lasten kanssa kotona. Omanikin olisi. Hän tykkää tosi paljon työstään ja on kunnianhimoinen, mutta kaikista eniten haluaisi olla lasten kanssa kotona. Se ei meillä valitettavasti ole taloudellisesti mahdollista.
Voihan se toki niinkin olla. Voin olla täysin väärässä, eikä tämä pariskunta eroa koskaan. Eipä tuo tietysti minulle kuulu tippaakaan.
Toki siinä on joka tapauksessa se 50-50 mahdollisuus, kun kerran puolet aviopareista eroaa :) Hassua, että tämän ketjun kirjoittajien mielestä avioliitto on ikuinen sopimus, jota mitkään stressit, ongelmat ja vastoinkäymiset eivät voi horjuttaa... kun kerran todellisuus on jotain ihan muuta.
Todella sitkeässä tuo luulo, että puolet avioliitoista päättyy eroon, vaikka se on korjattu jo monesti. Noin 60 prosenttia ensimmäisistä avioliitoista kestää jomman kumman kuolemaan asti. Toisista ja kolmansista avioliitoista useampi kuin puolet päätyy eroon eli erot kasautuvat tietyille ihmisille. Mitä useammin on oltu naimisissa, sitä todennäköisempää on eroaminen.
Näin vanhemmiten tämän on nähnyt jo omin silminkin. Suurin osa pareista on ollut yhdessä lähes 40 vuotta, mutta joku on jo kolmannessa avioliitossaan samassa ajassa.
Eikö tuo nyt riipu hyvin paljon ikäryhmästä? Nykypäivän kolme-neljäkymppiset eroavat huomattavasti herkemmin.
Eikä eroa. Nykyään loppuelämän kumppani valitaan paremmin harkiten.
Valtaosa eronneista on noin 40-vuotiaita.
Valtaosa eronneista on 40-49 -vuotiaita. Ensisynnyttäjien ikä on noussut eli ruuhkavuosien vaikutus avioliittoon näkyy hieman myöhemmin kuin se ennen näkyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
No ei todellakaan, eivät he edes ole somessa.
Kyse ei ole myöskään mistään julkisista riitelyistä, vaan päällisin puolin he ovat tyypillinen perheidylli, jossa vaimo päättää kaiken ja mies peesaa.
Mutta näin esimerkkinä: miehellä oli hyvin lupaava ura, joka oli hänen intohimonsa, kunnes tapasi vaimonsa ja vaimo (joka on muutaman vuoden vanhempi) halusi kiireellä perustaa perheen, johon miehen ura ei sopinut. Miehestä tuli apulainen naisen moniin yritysideoihin, ja lastenhoitaja. Siitä huolimatta nainen valittaa ulkopuolisille, ettei mies tienaa rahaa ylläpitämään perheen fiiniä elämäntyyliä, ja ettei mies pidä huolta ulkonäöstään.
Miehen en ole kuullut valittavan mitään; toki en tiedä onko läheisille ystävilleen valittanut. Mutta hän on hyvin väsyneen ja kuihtuneen näköinen verrattuna ihan parin vuoden takaiseen.
Tilanteessa on myös paljon muuta, joka tekee siitä stressaavan ja tyypillisen eroon johtavan tilanteen, mutta en viitsi yksityiskohtia tilittää täällä, ettei tunnisteta.
Kuka niiden lasten isä on, jos tämä tuttusi on lapsille vain lastenhoitaja?
Hän on tietysti lasten isä. Tarkoitin, että hänellä ei ole perheensä ulkopuolella enää uraa. Koti-isä on ehkä parempi sana? En oikein tiedä tätä terminologiaa.
Ehkä hän kuitenkin haluaa mieluummin olla koti-isä kuin tehdä uraa. Voi toki ikävöidä uraansa, mutta kuitenkin eniten haluaa olla lasten kanssa kotona. Moni mies olisi mieluusti lasten kanssa kotona. Omanikin olisi. Hän tykkää tosi paljon työstään ja on kunnianhimoinen, mutta kaikista eniten haluaisi olla lasten kanssa kotona. Se ei meillä valitettavasti ole taloudellisesti mahdollista.
Voihan se toki niinkin olla. Voin olla täysin väärässä, eikä tämä pariskunta eroa koskaan. Eipä tuo tietysti minulle kuulu tippaakaan.
Toki siinä on joka tapauksessa se 50-50 mahdollisuus, kun kerran puolet aviopareista eroaa :) Hassua, että tämän ketjun kirjoittajien mielestä avioliitto on ikuinen sopimus, jota mitkään stressit, ongelmat ja vastoinkäymiset eivät voi horjuttaa... kun kerran todellisuus on jotain ihan muuta.
Todella sitkeässä tuo luulo, että puolet avioliitoista päättyy eroon, vaikka se on korjattu jo monesti. Noin 60 prosenttia ensimmäisistä avioliitoista kestää jomman kumman kuolemaan asti. Toisista ja kolmansista avioliitoista useampi kuin puolet päätyy eroon eli erot kasautuvat tietyille ihmisille. Mitä useammin on oltu naimisissa, sitä todennäköisempää on eroaminen.
Näin vanhemmiten tämän on nähnyt jo omin silminkin. Suurin osa pareista on ollut yhdessä lähes 40 vuotta, mutta joku on jo kolmannessa avioliitossaan samassa ajassa.
Eikö tuo nyt riipu hyvin paljon ikäryhmästä? Nykypäivän kolme-neljäkymppiset eroavat huomattavasti herkemmin.
Eikä eroa. Nykyään loppuelämän kumppani valitaan paremmin harkiten.
Valtaosa eronneista on noin 40-vuotiaita.
Valtaosa eronneista on 40-49 -vuotiaita. Ensisynnyttäjien ikä on noussut eli ruuhkavuosien vaikutus avioliittoon näkyy hieman myöhemmin kuin se ennen näkyi.
*valtaosa ensimmäisestä liitostaan eronneita siis
Tuttavapiirissä oli tällainen, että pariskunnan ystävä havitteli vastaeronnutta miestä. Vaimo luonnollisesti suuttui tästä ja mies kauhistui. Ystävä oli tulkinnut miehen ystävällisyyden ja avuliaisuuden ihan väärin.
Yksi keino arvioida tilannetta on se, että katsot pariskunnan ulkonäköä ja mietit, oletko sinä yhtä kaunis kuin mies on komea. Entä vaimo, ovatko he ulkoisesti samanveroinen pari? Jos olet kaunotar, niin ainahan kaunottaren on helpompi saada mies itselleen kuin taviksen tai tavallista vaatimattomamman näköisen naisen. Vaikka se ei ole kiva juttu, niin silti se on realismia.
Jos mies eroaa, niin se on kyllä harvinaista, että hän lähtisi etsimään naisseuraa tuttavapiiristään. Hän tiedostaa, ettei se toimi. Sitä paitsi Tinderissä ja muualla on paljon kauniita naisia, joiden parissa hän ensin haluaa kokeilla onneaan. Lapsettomuus voi olla siinä etu, mutta yhtä hyvin mies voi ajatella, että nainen, jolla myös on lapsia, ymmärtää paremmin lapsiperheen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnet miehen paremmin, mutta juttelet silti vaimon kanssa? Jokin ei nyt täsmää tässä sun tarinassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedättekö mikä on parasta elämässä ja juuri nyt? Taianomaista seksiä, sielunkumppanuutta ja oma mies. Panostakaa rakkauteen
Älä odota ketään tai mitään elämässä. Onko ihastus sanonut joskus jos eroaa niin valitsee sinut vai ja millä toden näköisyydellä?
Elä elämääsi ja anna sen tuoda ihmisiä elämään jotka kuuluu sinne. Odottamalla vaan haaskaat aikaa ja luot turhia kuvitelmia itsellesi jotka ei ole totta. Ja mistä tiedät onko ihastus edes odottamisen arvoinen. Vaikka päätyisit yhteen nii pettäjät yleensä pettää uudestaa.
Jatka elämää ja nauti siitä. Älä odota. Et pety ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin odotan että ihastukseni eroaa. Hän ei kuitenkaan ole aviossa vaan polyamorisen sivusuhde. Odotan ja toivon että ihastukseni tajuaa jättää moraalittomuudet ja alkaa normaaliksi.
Vierailija kirjoitti:
Tunnet miehen paremmin, mutta juttelet silti vaimon kanssa? Jokin ei nyt täsmää tässä sun tarinassa.
Kiinnitin samaan huomiota. Vaimo uskoutuu, mutta mies on muka parempi ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnet miehen paremmin, mutta juttelet silti vaimon kanssa? Jokin ei nyt täsmää tässä sun tarinassa.
Kiinnitin samaan huomiota. Vaimo uskoutuu, mutta mies on muka parempi ystävä.
Mistä ihmeestä olette saaneet sellaisen kuvan, että vaimo minulle "uskoutuu"? Ymmärrätte kai, että ihmisillä on yhteisiä tuttaviakin, ja että jos puhut asioistasi kenelle tahansa vastaantulijalle, ne saattavat levitä ympäriinsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnet miehen paremmin, mutta juttelet silti vaimon kanssa? Jokin ei nyt täsmää tässä sun tarinassa.
Kiinnitin samaan huomiota. Vaimo uskoutuu, mutta mies on muka parempi ystävä.
Todennäköisesti se mies on höpöttänyt tällaisia perättömiä juttuja. Hakee sääliä ja huomiota. Aika iso osa miehistä kertoo tällaisia juttuja vaimon seläntakana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä oli tällainen, että pariskunnan ystävä havitteli vastaeronnutta miestä. Vaimo luonnollisesti suuttui tästä ja mies kauhistui. Ystävä oli tulkinnut miehen ystävällisyyden ja avuliaisuuden ihan väärin.
Yksi keino arvioida tilannetta on se, että katsot pariskunnan ulkonäköä ja mietit, oletko sinä yhtä kaunis kuin mies on komea. Entä vaimo, ovatko he ulkoisesti samanveroinen pari? Jos olet kaunotar, niin ainahan kaunottaren on helpompi saada mies itselleen kuin taviksen tai tavallista vaatimattomamman näköisen naisen. Vaikka se ei ole kiva juttu, niin silti se on realismia.
Jos mies eroaa, niin se on kyllä harvinaista, että hän lähtisi etsimään naisseuraa tuttavapiiristään. Hän tiedostaa, ettei se toimi. Sitä paitsi Tinderissä ja muualla on paljon kauniita naisia, joiden parissa hän ensin haluaa kokeilla onneaan. Lapsettomuus voi olla siinä etu, mutta yhtä hyvin mies voi ajatella, että nainen, jolla myös on lapsia, ymmärtää paremmin lapsiperheen elämää.
Hmm. En ole kaunotar, mutta ei ole kyllä miehen vaimokaan.
Miksi tältä palstalta saa sellaisen kuvan, että on paremmat mahdollisuudet jos vikittelee varattua miestä kuin eronnutta? Ja että jollain kieroutuneella tavalla sen eronneen vikittely on jopa enemmän väärin kuin varatun. Outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnet miehen paremmin, mutta juttelet silti vaimon kanssa? Jokin ei nyt täsmää tässä sun tarinassa.
Kiinnitin samaan huomiota. Vaimo uskoutuu, mutta mies on muka parempi ystävä.
Todennäköisesti se mies on höpöttänyt tällaisia perättömiä juttuja. Hakee sääliä ja huomiota. Aika iso osa miehistä kertoo tällaisia juttuja vaimon seläntakana.
Jos näin olisi, niin hakeeko avioliitossaan onnellinen mies sitten sääliä ja huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Älä odota ketään tai mitään elämässä. Onko ihastus sanonut joskus jos eroaa niin valitsee sinut vai ja millä toden näköisyydellä?
Elä elämääsi ja anna sen tuoda ihmisiä elämään jotka kuuluu sinne. Odottamalla vaan haaskaat aikaa ja luot turhia kuvitelmia itsellesi jotka ei ole totta. Ja mistä tiedät onko ihastus edes odottamisen arvoinen. Vaikka päätyisit yhteen nii pettäjät yleensä pettää uudestaa.
Jatka elämää ja nauti siitä. Älä odota. Et pety ainakaan.
Kyllä minä elänkin. Seksit ja parisuhteilut eivät vaan ikinä ole olleet minulle tärkeitä.
Minulle riittäisi vaikka viikko tai kuukausikin tämän miehen kanssa, ihan kokemuksen vuoksi. En ole koskaan uskonut, että rakkaus ja avioliitot kestävät ikuisesti. Tiedän, että todennäköisimmin sydän särkyy, jos rakastuu. Minä en ole kokenut ikinä sellaista huumaavaa rakastumista. Haluaisin vain kokeilla sitä, vaikka tiedän, ettei se kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, mutta eroon yllyttäminen on sitä. Siitä tuskin seuraisi mitään hyvää pidemmässä juoksussa. Keskity vapaisiin naisiin, niin lopputulos on parempi.
En ole naisista kiinnostunut. Mutta en halua ketään muuta, jos en tätä miestä saa, koska hänessä henkilöityy kaikki, mitä olen ikinä halunnut. Eikä se mitään haittaa. Pärjään ihan hyvin ilmankin.
Henkilöityvätkö lapsissakin kaikki mitä olet ikinä halunnut? He tulevat samassa paketissa miehen kanssa ja ovat perimältään myös äitinsä kaltaisia, minkä lisäksi tulet toimimaan lasten äidin kanssa viikoittain, jos sattuisitte yhteen menemään miehen kanssa.
Kuulostaa aika haaveilulta tämä ihastuksesi. Vaimo on pahis ja mies on pyhimys, mutta totuus on kyllä ihan toisenlainen. Sen voi sanoa, vaikken pariskunnasta mitään tiedäkään. Se kiltti mies voi olla vaikka netissä yöt roikkuva ongelmapeluri tai mitä hyvänsä. Tuollaisia kipeimpiä juttuja ei kerrota edes parhaalle ystävälle.
Niin kauan kun tämä on vain sinun haaveiluasi, niin piristä sillä vain rauhassa päivääsi, eihän siitä kukaan saa tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä oli tällainen, että pariskunnan ystävä havitteli vastaeronnutta miestä. Vaimo luonnollisesti suuttui tästä ja mies kauhistui. Ystävä oli tulkinnut miehen ystävällisyyden ja avuliaisuuden ihan väärin.
Yksi keino arvioida tilannetta on se, että katsot pariskunnan ulkonäköä ja mietit, oletko sinä yhtä kaunis kuin mies on komea. Entä vaimo, ovatko he ulkoisesti samanveroinen pari? Jos olet kaunotar, niin ainahan kaunottaren on helpompi saada mies itselleen kuin taviksen tai tavallista vaatimattomamman näköisen naisen. Vaikka se ei ole kiva juttu, niin silti se on realismia.
Jos mies eroaa, niin se on kyllä harvinaista, että hän lähtisi etsimään naisseuraa tuttavapiiristään. Hän tiedostaa, ettei se toimi. Sitä paitsi Tinderissä ja muualla on paljon kauniita naisia, joiden parissa hän ensin haluaa kokeilla onneaan. Lapsettomuus voi olla siinä etu, mutta yhtä hyvin mies voi ajatella, että nainen, jolla myös on lapsia, ymmärtää paremmin lapsiperheen elämää.
Hmm. En ole kaunotar, mutta ei ole kyllä miehen vaimokaan.
Miksi tältä palstalta saa sellaisen kuvan, että on paremmat mahdollisuudet jos vikittelee varattua miestä kuin eronnutta? Ja että jollain kieroutuneella tavalla sen eronneen vikittely on jopa enemmän väärin kuin varatun. Outoa.
Ei se väärin ole, mutta näin ihmiset vain tuppaavat ajattelemaan. Kukaan ei ainakaan tässä ketjussa ole kirjoittanut mitään sellaista, että varatun miehen vikittelemisessä olisi paremmat mahdollisuudet tai että se jotenkin suositeltavaa olisi. Mahdollisuudet eivät riipu miehen parisuhdestatuksesta, vaan miehen luonteesta ja siitä onko hän sinusta kiinnostunut. Minäkin kirjoitin vain, että läheisiä tuttavia uusiksi kumppaneksi ei kovin usein oteta, mutta jos ette sellaisia ole, niin sittenhän tilanne on ihan ok. Aiemmista viesteistäsi sai sen käsityksen, että olet heidän molempien tuttavansa ja ystävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
No ei todellakaan, eivät he edes ole somessa.
Kyse ei ole myöskään mistään julkisista riitelyistä, vaan päällisin puolin he ovat tyypillinen perheidylli, jossa vaimo päättää kaiken ja mies peesaa.
Mutta näin esimerkkinä: miehellä oli hyvin lupaava ura, joka oli hänen intohimonsa, kunnes tapasi vaimonsa ja vaimo (joka on muutaman vuoden vanhempi) halusi kiireellä perustaa perheen, johon miehen ura ei sopinut. Miehestä tuli apulainen naisen moniin yritysideoihin, ja lastenhoitaja. Siitä huolimatta nainen valittaa ulkopuolisille, ettei mies tienaa rahaa ylläpitämään perheen fiiniä elämäntyyliä, ja ettei mies pidä huolta ulkonäöstään.
Miehen en ole kuullut valittavan mitään; toki en tiedä onko läheisille ystävilleen valittanut. Mutta hän on hyvin väsyneen ja kuihtuneen näköinen verrattuna ihan parin vuoden takaiseen.
Tilanteessa on myös paljon muuta, joka tekee siitä stressaavan ja tyypillisen eroon johtavan tilanteen, mutta en viitsi yksityiskohtia tilittää täällä, ettei tunnisteta.
Kuka niiden lasten isä on, jos tämä tuttusi on lapsille vain lastenhoitaja?
Hän on tietysti lasten isä. Tarkoitin, että hänellä ei ole perheensä ulkopuolella enää uraa. Koti-isä on ehkä parempi sana? En oikein tiedä tätä terminologiaa.
Ehkä hän kuitenkin haluaa mieluummin olla koti-isä kuin tehdä uraa. Voi toki ikävöidä uraansa, mutta kuitenkin eniten haluaa olla lasten kanssa kotona. Moni mies olisi mieluusti lasten kanssa kotona. Omanikin olisi. Hän tykkää tosi paljon työstään ja on kunnianhimoinen, mutta kaikista eniten haluaisi olla lasten kanssa kotona. Se ei meillä valitettavasti ole taloudellisesti mahdollista.
Voihan se toki niinkin olla. Voin olla täysin väärässä, eikä tämä pariskunta eroa koskaan. Eipä tuo tietysti minulle kuulu tippaakaan.
Toki siinä on joka tapauksessa se 50-50 mahdollisuus, kun kerran puolet aviopareista eroaa :) Hassua, että tämän ketjun kirjoittajien mielestä avioliitto on ikuinen sopimus, jota mitkään stressit, ongelmat ja vastoinkäymiset eivät voi horjuttaa... kun kerran todellisuus on jotain ihan muuta.
Todella sitkeässä tuo luulo, että puolet avioliitoista päättyy eroon, vaikka se on korjattu jo monesti. Noin 60 prosenttia ensimmäisistä avioliitoista kestää jomman kumman kuolemaan asti. Toisista ja kolmansista avioliitoista useampi kuin puolet päätyy eroon eli erot kasautuvat tietyille ihmisille. Mitä useammin on oltu naimisissa, sitä todennäköisempää on eroaminen.
Näin vanhemmiten tämän on nähnyt jo omin silminkin. Suurin osa pareista on ollut yhdessä lähes 40 vuotta, mutta joku on jo kolmannessa avioliitossaan samassa ajassa.
Eikö tuo nyt riipu hyvin paljon ikäryhmästä? Nykypäivän kolme-neljäkymppiset eroavat huomattavasti herkemmin.
Riippuu ikäryhmästä, mutta aivan päinvastaisesti kuin esität eli avioliittojen solmimismäärä on romahtanut ja avioliitot kestävät siksi paljon paremmin kuin ennen. Yleisin parisuhdemuoto on avoliitto, joka purkautuu herkemmin kuin avioliitto ennen.
Tämä sinun tuttavapariskunnan avioliittoon kohdistuva toive on ihan ymmärrettävä, kun kerran ihastunut olet, mutta oletko ollenkaan ajatellut miten vaikea tilanne olisi, jos tosiaan joutuisit luovimaan lasten äitipuolena pariskunnan välillä. Jos mies on ollut koti-isänä, hän ei välttämättä saa töitä ja joutuisit elättämään hänet ja lapsia myös. Lapset elävät myös perheessä täysi-ikäiseksi asti ja joskus pitempäänkin. Kuulostaa siltä, ettet ole suonut ajatustkaan tuolle asialle, joka kuitenkin on lasten vanhemmille useimmiten kaikkein tärkein.
Parisuhteessa pikkulapsiaika on ruuhka-aikaa ja on totta, että se on riskialtista eroamisen suhteen. Mutta moni tiedostaa myös, ettei uudelleenavioituminen lapsilauman kanssa ole niin helppoa ja pyrkii sinnittelemään yhdessä. Ja koti-isyyden taustalla voi olla jotain ihan muuta kuin sinulle kerrotaan. On vaikea tietää ulkopuolisten ja tuttujenkaan avioliitosta. Mitä kerroit vaimosta, niin se ei ole kovinkaan harvinaista, että mies ottaa kipakan vaimon uudelleenkin, tunnen tällaisen miehen. Vanha oli erittäin kipakka ja uusi samanlainen. Kyse voi olla naismausta. Vaimolla on varmasti hyviä puolia, jonka vuoksi mies on häneen rakastunut ja päättänyt tehdä hänen kanssaan lapsia.
Kun tuttavapiirissä tulee eroja, niin se ei oikein ole sopivaa ryhtyä jaagaamaan vastaeronneita. Onko sinulla autisminkirjon diagnoosia niin että et oikein hahmota tällaista? Jos niin käy, niin ei se katastrofi ole, mutta varaudu siihen, että sinuun saatetaan suhtautua varauksellisesti, jos homma meneekin pieleen. Ymmärrän kuitenkin, jos haluat ottaa riskin, koska ihastuminen on vahvaa. Toistaiseksi ero ei kuitenkaan ole ajankohtainen ja mielessään voi ajatella ja haaveilla mitä vain. Jos se piristää arkea, niin ei siitä kenellekään haittaakaan ole.
Kiitos, tässä on paljon hyvää pohdintaa.
Jos nyt äitipuoleksi "joutuisin" (pääsisin?), niin en usko, että se haittaisi minua mitenkään. Itse asiassa luulen, että olisin aika hyvä äitipuoli, koska minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta kilpailla lasten kanssa tai mennä miehen ja lastensa väliin. Olen tuollaisissa tapauksissa aina automaattisesti lasten puolella. Enkä myöskään yrittäisi kilpailla mitenkään lasten äidin kanssa ja ängetä kenenkään varaäidiksi. Miehelle lasten pitää totta kai olla aina ensisijalla. Tämä on minulle itsestäänselvyys, vaikka minulla ei olekaan lapsia.
Voi olla, että mies nauttii koti-isyydestä täysin rinnoin. Hienoa, jos nauttii. Mutta tässä on paljon muutakin, mitä en ole ketjussa kertonut, jottei tunnisteta. Yksi pieni yksityiskohta, jonka voisin kuitenkin mainita (ja mistä tuskin voi ketään tunnistaa), on se, että kun naisen aiempi yritys meni konkurssiin, naisen velat laitettiin tämän miehen nimiin, ja mieheltä meni luottotiedot.
Minulla ei ole mitään sellaisia visioita, että pelastaisin miespoloisen hirvittävän sorron alta. Siitä ei ole kyse. Ajattelen vain, kuinkakohan kauan kukaan normaali ihminen kestää tuntematta jonkin sortin katkeruutta, kun tuollaisia asioita kasaantuu paljon päälle.
Mitä minuun tulee, voin olla vähän autistinenkin, en tiedä, ei mitään diagnoosia ole. Minua ei oikeastaan juurikaan kiinnosta, mitä mieltä ihmiset ovat minusta, kunhan tiedän itse toimivani oikein.
Äärimmäisen moraalitonta monella eri mittapuulla. AP elää lisäksi harhoissa.