Lue keskustelun säännöt.
Onko moraalitonta odotella ihastuksen avioeroa?
12.07.2026 |
Siis jos näkee sivusta, että eihän tuolla pariskunnalla hyvin mene, ja että tilastojen valossa tuollaisessa tilanteessa oleva pari päätyy suurella todennäköisyydellä eroon.
Eihän siinä odotellessa TEE mitään moraalitonta, mutta onko se jotenkin henkisesti moraalitonta sivusta toivoa, että ero tulee?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
No ei todellakaan, eivät he edes ole somessa.
Kyse ei ole myöskään mistään julkisista riitelyistä, vaan päällisin puolin he ovat tyypillinen perheidylli, jossa vaimo päättää kaiken ja mies peesaa.
Mutta näin esimerkkinä: miehellä oli hyvin lupaava ura, joka oli hänen intohimonsa, kunnes tapasi vaimonsa ja vaimo (joka on muutaman vuoden vanhempi) halusi kiireellä perustaa perheen, johon miehen ura ei sopinut. Miehestä tuli apulainen naisen moniin yritysideoihin, ja lastenhoitaja. Siitä huolimatta nainen valittaa ulkopuolisille, ettei mies tienaa rahaa ylläpitämään perheen fiiniä elämäntyyliä, ja ettei mies pidä huolta ulkonäöstään.
Miehen en ole kuullut valittavan mitään; toki en tiedä onko läheisille ystävilleen valittanut. Mutta hän on hyvin väsyneen ja kuihtuneen näköinen verrattuna ihan parin vuoden takaiseen.
Tilanteessa on myös paljon muuta, joka tekee siitä stressaavan ja tyypillisen eroon johtavan tilanteen, mutta en viitsi yksityiskohtia tilittää täällä, ettei tunnisteta.
Kuka niiden lasten isä on, jos tämä tuttusi on lapsille vain lastenhoitaja?
Hän on tietysti lasten isä. Tarkoitin, että hänellä ei ole perheensä ulkopuolella enää uraa. Koti-isä on ehkä parempi sana? En oikein tiedä tätä terminologiaa.
Ehkä hän kuitenkin haluaa mieluummin olla koti-isä kuin tehdä uraa. Voi toki ikävöidä uraansa, mutta kuitenkin eniten haluaa olla lasten kanssa kotona. Moni mies olisi mieluusti lasten kanssa kotona. Omanikin olisi. Hän tykkää tosi paljon työstään ja on kunnianhimoinen, mutta kaikista eniten haluaisi olla lasten kanssa kotona. Se ei meillä valitettavasti ole taloudellisesti mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Moraalitonta kyllä, mutta aito rakkaus ei pysy moraalin raameissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
No ei todellakaan, eivät he edes ole somessa.
Kyse ei ole myöskään mistään julkisista riitelyistä, vaan päällisin puolin he ovat tyypillinen perheidylli, jossa vaimo päättää kaiken ja mies peesaa.
Mutta näin esimerkkinä: miehellä oli hyvin lupaava ura, joka oli hänen intohimonsa, kunnes tapasi vaimonsa ja vaimo (joka on muutaman vuoden vanhempi) halusi kiireellä perustaa perheen, johon miehen ura ei sopinut. Miehestä tuli apulainen naisen moniin yritysideoihin, ja lastenhoitaja. Siitä huolimatta nainen valittaa ulkopuolisille, ettei mies tienaa rahaa ylläpitämään perheen fiiniä elämäntyyliä, ja ettei mies pidä huolta ulkonäöstään.
Miehen en ole kuullut valittavan mitään; toki en tiedä onko läheisille ystävilleen valittanut. Mutta hän on hyvin väsyneen ja kuihtuneen näköinen verrattuna ihan parin vuoden takaiseen.
Tilanteessa on myös paljon muuta, joka tekee siitä stressaavan ja tyypillisen eroon johtavan tilanteen, mutta en viitsi yksityiskohtia tilittää täällä, ettei tunnisteta.
Kuka niiden lasten isä on, jos tämä tuttusi on lapsille vain lastenhoitaja?
Hän on tietysti lasten isä. Tarkoitin, että hänellä ei ole perheensä ulkopuolella enää uraa. Koti-isä on ehkä parempi sana? En oikein tiedä tätä terminologiaa.
Ehkä hän kuitenkin haluaa mieluummin olla koti-isä kuin tehdä uraa. Voi toki ikävöidä uraansa, mutta kuitenkin eniten haluaa olla lasten kanssa kotona. Moni mies olisi mieluusti lasten kanssa kotona. Omanikin olisi. Hän tykkää tosi paljon työstään ja on kunnianhimoinen, mutta kaikista eniten haluaisi olla lasten kanssa kotona. Se ei meillä valitettavasti ole taloudellisesti mahdollista.
Voihan se toki niinkin olla. Voin olla täysin väärässä, eikä tämä pariskunta eroa koskaan. Eipä tuo tietysti minulle kuulu tippaakaan.
Toki siinä on joka tapauksessa se 50-50 mahdollisuus, kun kerran puolet aviopareista eroaa :) Hassua, että tämän ketjun kirjoittajien mielestä avioliitto on ikuinen sopimus, jota mitkään stressit, ongelmat ja vastoinkäymiset eivät voi horjuttaa... kun kerran todellisuus on jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Naaraat
Mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet nainen, ei tietenkään ole moraalitonta.
Jos olet mies, on tietenkin äärimmäisen moraalitonta ja ällöttävää.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Moraalitonta kyllä, mutta aito rakkaus ei pysy moraalin raameissa.
En minä (ap) kuitenkaan noin usko. Ei minusta ole sallittua rikkoa kenenkään avioliittoa.
Äitini rikkoi useamman, eikä siitä ikinä mitään hyvää seurannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Moraalitonta kyllä, mutta aito rakkaus ei pysy moraalin raameissa.
Hmm. Kertaapa nyt mitä se rakkaus oikein tarkoittaakaan.
Odotella saa mitä vain. Ei kukaan tiedä sinun ajatuksiasi. Jos sitä oikeasti toivot, et edes voi asialle mitään. Moraalittomuudella ei silloin ole mitään tekemistä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Moraalitonta kyllä, mutta aito rakkaus ei pysy moraalin raameissa.
Hmm. Kertaapa nyt mitä se rakkaus oikein tarkoittaakaan.
Rakkaus on paljon vahvempi kuin sinun porvarillinen moraalisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silläkä ajatuksella, että nappaisit ihastuksesi itsellesi? Ei se minusta ole kuin vähän köyhää, vain siinä tapauksessa ilkeää, jos pariskunta kuuluu tuttavapiiriisi.
Harvemmin sellaista tapahtuu, että se eronnut pariutuu jonkun kaverin kanssa. Jos olisi kipinöitä, olisi kipinöinyt jo aikaisemmin.
Ei minua erityisesti kiinnosta "kipinöidä" varattujen kanssa, ja sitä paitsi yksi ihailemistani ominaisuuksista on juurikin miehen itsepintainen lojaalius perheelleen, vaikka vaimo kuinka päällepäsmäröi ja ilkeilee. Joku sanoisi tossukaksi, minä en.
En tietysti tiedä, olisiko minulla mitään mahdollisuuksia. Mutta en ole edes kokeillut, varattu kun on.
En tarkoittanut kipinöinnillä mitään flirttiä, vaan sitä, että sen kyllä huomaa, jos mies pitää jostain naisesta. Sen ei tarvitse olla mitään flirttiä. Jos miehen asenne sinua kohtaan on aina ollut neutraali, se ei siitä tule muuttumaan. Se olisi törkeää, jos eron tultua ryhtyisit "kokeilemaan" kyseistä miestä. Se olisi myös miehelle hyvin kiusallista, kun joutuisi torjumaan ennestään tutun. Tuollaiset tilanteet ovat hyvin kiusallisia kaikille. Sitä pidetään yleisesti outona, jos ryhtyy pokaamaan tuttavapiirinsä eronneita miehiä, vaikka tuttavapiiri muuten on hyvä paikka etsiä uutta kumppania. Niin läheltä ei kuitenkaan. Haiskahtaa samaan tyyliin tahmealta kuin jokin parinvaihto.
No suoraan sanottuna, minä en ole koskaan ollut hyvä lukemaan, onko kipinää vai ei. Voin vain sanoa, että meillä on hyvin paljon yhteistä ja hyvin paljon keskusteltavaa. Täydennämme toistemme lauseita jne.
(Ja ei, en ole hakeutunut hänen läheisyyteensä missään flirttimielessä, eikä keskusteluissa ole ollut mitään seksuaalista.)
"Se olisi törkeää, jos eron tultua ryhtyisit "kokeilemaan" kyseistä miestä."
Tätä en tajua. Törkeää millä tavalla? Törkeää ketä kohtaan? Olisi toki törkeää alkaa "kokeilla" varattua miestä, mutta onko siis sekin törkeää, että lähestyy eronnutta??
Jos menet iskemään ystävättärestäsi eronnutta miestä, niin sitä pidetään omituisena. Ja sitä se kyllä onkin. Todella epäkunnioittavaa ystävääsi kohtaan ja miestä myös. Itsellesi todella noloa, jos sinut torjutaan. Se on myös epätoivoista. Eikö sinulla tosiaan ole muita mahdollisuuksia hommata itsellesi seuraa kuin kytätä ystäviesi aviomiehiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotella saa mitä vain. Ei kukaan tiedä sinun ajatuksiasi. Jos sitä oikeasti toivot, et edes voi asialle mitään. Moraalittomuudella ei silloin ole mitään tekemistä asiassa.
Niinhän sitä luulisi, mutta tämän palstan mukaan on väärin edes toivoa tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silläkä ajatuksella, että nappaisit ihastuksesi itsellesi? Ei se minusta ole kuin vähän köyhää, vain siinä tapauksessa ilkeää, jos pariskunta kuuluu tuttavapiiriisi.
Harvemmin sellaista tapahtuu, että se eronnut pariutuu jonkun kaverin kanssa. Jos olisi kipinöitä, olisi kipinöinyt jo aikaisemmin.
Ei minua erityisesti kiinnosta "kipinöidä" varattujen kanssa, ja sitä paitsi yksi ihailemistani ominaisuuksista on juurikin miehen itsepintainen lojaalius perheelleen, vaikka vaimo kuinka päällepäsmäröi ja ilkeilee. Joku sanoisi tossukaksi, minä en.
En tietysti tiedä, olisiko minulla mitään mahdollisuuksia. Mutta en ole edes kokeillut, varattu kun on.
En tarkoittanut kipinöinnillä mitään flirttiä, vaan sitä, että sen kyllä huomaa, jos mies pitää jostain naisesta. Sen ei tarvitse olla mitään flirttiä. Jos miehen asenne sinua kohtaan on aina ollut neutraali, se ei siitä tule muuttumaan. Se olisi törkeää, jos eron tultua ryhtyisit "kokeilemaan" kyseistä miestä. Se olisi myös miehelle hyvin kiusallista, kun joutuisi torjumaan ennestään tutun. Tuollaiset tilanteet ovat hyvin kiusallisia kaikille. Sitä pidetään yleisesti outona, jos ryhtyy pokaamaan tuttavapiirinsä eronneita miehiä, vaikka tuttavapiiri muuten on hyvä paikka etsiä uutta kumppania. Niin läheltä ei kuitenkaan. Haiskahtaa samaan tyyliin tahmealta kuin jokin parinvaihto.
No suoraan sanottuna, minä en ole koskaan ollut hyvä lukemaan, onko kipinää vai ei. Voin vain sanoa, että meillä on hyvin paljon yhteistä ja hyvin paljon keskusteltavaa. Täydennämme toistemme lauseita jne.
(Ja ei, en ole hakeutunut hänen läheisyyteensä missään flirttimielessä, eikä keskusteluissa ole ollut mitään seksuaalista.)
"Se olisi törkeää, jos eron tultua ryhtyisit "kokeilemaan" kyseistä miestä."
Tätä en tajua. Törkeää millä tavalla? Törkeää ketä kohtaan? Olisi toki törkeää alkaa "kokeilla" varattua miestä, mutta onko siis sekin törkeää, että lähestyy eronnutta??
Jos menet iskemään ystävättärestäsi eronnutta miestä, niin sitä pidetään omituisena. Ja sitä se kyllä onkin. Todella epäkunnioittavaa ystävääsi kohtaan ja miestä myös. Itsellesi todella noloa, jos sinut torjutaan. Se on myös epätoivoista. Eikö sinulla tosiaan ole muita mahdollisuuksia hommata itsellesi seuraa kuin kytätä ystäviesi aviomiehiä?
Olisihan se kieltämättä outoa vikitellä ystävän exää! Mutta tämä ei ole ystäväni mies. Tunnen miehen paremmin kuin naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, mutta eroon yllyttäminen on sitä. Siitä tuskin seuraisi mitään hyvää pidemmässä juoksussa. Keskity vapaisiin naisiin, niin lopputulos on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
No ei todellakaan, eivät he edes ole somessa.
Kyse ei ole myöskään mistään julkisista riitelyistä, vaan päällisin puolin he ovat tyypillinen perheidylli, jossa vaimo päättää kaiken ja mies peesaa.
Mutta näin esimerkkinä: miehellä oli hyvin lupaava ura, joka oli hänen intohimonsa, kunnes tapasi vaimonsa ja vaimo (joka on muutaman vuoden vanhempi) halusi kiireellä perustaa perheen, johon miehen ura ei sopinut. Miehestä tuli apulainen naisen moniin yritysideoihin, ja lastenhoitaja. Siitä huolimatta nainen valittaa ulkopuolisille, ettei mies tienaa rahaa ylläpitämään perheen fiiniä elämäntyyliä, ja ettei mies pidä huolta ulkonäöstään.
Miehen en ole kuullut valittavan mitään; toki en tiedä onko läheisille ystävilleen valittanut. Mutta hän on hyvin väsyneen ja kuihtuneen näköinen verrattuna ihan parin vuoden takaiseen.
Tilanteessa on myös paljon muuta, joka tekee siitä stressaavan ja tyypillisen eroon johtavan tilanteen, mutta en viitsi yksityiskohtia tilittää täällä, ettei tunnisteta.
Kuka niiden lasten isä on, jos tämä tuttusi on lapsille vain lastenhoitaja?
Hän on tietysti lasten isä. Tarkoitin, että hänellä ei ole perheensä ulkopuolella enää uraa. Koti-isä on ehkä parempi sana? En oikein tiedä tätä terminologiaa.
Ehkä hän kuitenkin haluaa mieluummin olla koti-isä kuin tehdä uraa. Voi toki ikävöidä uraansa, mutta kuitenkin eniten haluaa olla lasten kanssa kotona. Moni mies olisi mieluusti lasten kanssa kotona. Omanikin olisi. Hän tykkää tosi paljon työstään ja on kunnianhimoinen, mutta kaikista eniten haluaisi olla lasten kanssa kotona. Se ei meillä valitettavasti ole taloudellisesti mahdollista.
Voihan se toki niinkin olla. Voin olla täysin väärässä, eikä tämä pariskunta eroa koskaan. Eipä tuo tietysti minulle kuulu tippaakaan.
Toki siinä on joka tapauksessa se 50-50 mahdollisuus, kun kerran puolet aviopareista eroaa :) Hassua, että tämän ketjun kirjoittajien mielestä avioliitto on ikuinen sopimus, jota mitkään stressit, ongelmat ja vastoinkäymiset eivät voi horjuttaa... kun kerran todellisuus on jotain ihan muuta.
Todella sitkeässä tuo luulo, että puolet avioliitoista päättyy eroon, vaikka se on korjattu jo monesti. Noin 60 prosenttia ensimmäisistä avioliitoista kestää jomman kumman kuolemaan asti. Toisista ja kolmansista avioliitoista useampi kuin puolet päätyy eroon eli erot kasautuvat tietyille ihmisille. Mitä useammin on oltu naimisissa, sitä todennäköisempää on eroaminen.
Näin vanhemmiten tämän on nähnyt jo omin silminkin. Suurin osa pareista on ollut yhdessä lähes 40 vuotta, mutta joku on jo kolmannessa avioliitossaan samassa ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
No ei todellakaan, eivät he edes ole somessa.
Kyse ei ole myöskään mistään julkisista riitelyistä, vaan päällisin puolin he ovat tyypillinen perheidylli, jossa vaimo päättää kaiken ja mies peesaa.
Mutta näin esimerkkinä: miehellä oli hyvin lupaava ura, joka oli hänen intohimonsa, kunnes tapasi vaimonsa ja vaimo (joka on muutaman vuoden vanhempi) halusi kiireellä perustaa perheen, johon miehen ura ei sopinut. Miehestä tuli apulainen naisen moniin yritysideoihin, ja lastenhoitaja. Siitä huolimatta nainen valittaa ulkopuolisille, ettei mies tienaa rahaa ylläpitämään perheen fiiniä elämäntyyliä, ja ettei mies pidä huolta ulkonäöstään.
Miehen en ole kuullut valittavan mitään; toki en tiedä onko läheisille ystävilleen valittanut. Mutta hän on hyvin väsyneen ja kuihtuneen näköinen verrattuna ihan parin vuoden takaiseen.
Tilanteessa on myös paljon muuta, joka tekee siitä stressaavan ja tyypillisen eroon johtavan tilanteen, mutta en viitsi yksityiskohtia tilittää täällä, ettei tunnisteta.
Kuka niiden lasten isä on, jos tämä tuttusi on lapsille vain lastenhoitaja?
Hän on tietysti lasten isä. Tarkoitin, että hänellä ei ole perheensä ulkopuolella enää uraa. Koti-isä on ehkä parempi sana? En oikein tiedä tätä terminologiaa.
Ehkä hän kuitenkin haluaa mieluummin olla koti-isä kuin tehdä uraa. Voi toki ikävöidä uraansa, mutta kuitenkin eniten haluaa olla lasten kanssa kotona. Moni mies olisi mieluusti lasten kanssa kotona. Omanikin olisi. Hän tykkää tosi paljon työstään ja on kunnianhimoinen, mutta kaikista eniten haluaisi olla lasten kanssa kotona. Se ei meillä valitettavasti ole taloudellisesti mahdollista.
Voihan se toki niinkin olla. Voin olla täysin väärässä, eikä tämä pariskunta eroa koskaan. Eipä tuo tietysti minulle kuulu tippaakaan.
Toki siinä on joka tapauksessa se 50-50 mahdollisuus, kun kerran puolet aviopareista eroaa :) Hassua, että tämän ketjun kirjoittajien mielestä avioliitto on ikuinen sopimus, jota mitkään stressit, ongelmat ja vastoinkäymiset eivät voi horjuttaa... kun kerran todellisuus on jotain ihan muuta.
Todella sitkeässä tuo luulo, että puolet avioliitoista päättyy eroon, vaikka se on korjattu jo monesti. Noin 60 prosenttia ensimmäisistä avioliitoista kestää jomman kumman kuolemaan asti. Toisista ja kolmansista avioliitoista useampi kuin puolet päätyy eroon eli erot kasautuvat tietyille ihmisille. Mitä useammin on oltu naimisissa, sitä todennäköisempää on eroaminen.
Näin vanhemmiten tämän on nähnyt jo omin silminkin. Suurin osa pareista on ollut yhdessä lähes 40 vuotta, mutta joku on jo kolmannessa avioliitossaan samassa ajassa.
Eikö tuo nyt riipu hyvin paljon ikäryhmästä? Nykypäivän kolme-neljäkymppiset eroavat huomattavasti herkemmin.
Kai se tavallaan on. Mutta kaikista mahdollisista pahoista teoista mitä ihminen voi tehdä, tuo on aika matalalla siinä listalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, mutta eroon yllyttäminen on sitä. Siitä tuskin seuraisi mitään hyvää pidemmässä juoksussa. Keskity vapaisiin naisiin, niin lopputulos on parempi.
En ole naisista kiinnostunut. Mutta en halua ketään muuta, jos en tätä miestä saa, koska hänessä henkilöityy kaikki, mitä olen ikinä halunnut. Eikä se mitään haittaa. Pärjään ihan hyvin ilmankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
No ei todellakaan, eivät he edes ole somessa.
Kyse ei ole myöskään mistään julkisista riitelyistä, vaan päällisin puolin he ovat tyypillinen perheidylli, jossa vaimo päättää kaiken ja mies peesaa.
Mutta näin esimerkkinä: miehellä oli hyvin lupaava ura, joka oli hänen intohimonsa, kunnes tapasi vaimonsa ja vaimo (joka on muutaman vuoden vanhempi) halusi kiireellä perustaa perheen, johon miehen ura ei sopinut. Miehestä tuli apulainen naisen moniin yritysideoihin, ja lastenhoitaja. Siitä huolimatta nainen valittaa ulkopuolisille, ettei mies tienaa rahaa ylläpitämään perheen fiiniä elämäntyyliä, ja ettei mies pidä huolta ulkonäöstään.
Miehen en ole kuullut valittavan mitään; toki en tiedä onko läheisille ystävilleen valittanut. Mutta hän on hyvin väsyneen ja kuihtuneen näköinen verrattuna ihan parin vuoden takaiseen.
Tilanteessa on myös paljon muuta, joka tekee siitä stressaavan ja tyypillisen eroon johtavan tilanteen, mutta en viitsi yksityiskohtia tilittää täällä, ettei tunnisteta.
Kuka niiden lasten isä on, jos tämä tuttusi on lapsille vain lastenhoitaja?
Hän on tietysti lasten isä. Tarkoitin, että hänellä ei ole perheensä ulkopuolella enää uraa. Koti-isä on ehkä parempi sana? En oikein tiedä tätä terminologiaa.
Ehkä hän kuitenkin haluaa mieluummin olla koti-isä kuin tehdä uraa. Voi toki ikävöidä uraansa, mutta kuitenkin eniten haluaa olla lasten kanssa kotona. Moni mies olisi mieluusti lasten kanssa kotona. Omanikin olisi. Hän tykkää tosi paljon työstään ja on kunnianhimoinen, mutta kaikista eniten haluaisi olla lasten kanssa kotona. Se ei meillä valitettavasti ole taloudellisesti mahdollista.
Voihan se toki niinkin olla. Voin olla täysin väärässä, eikä tämä pariskunta eroa koskaan. Eipä tuo tietysti minulle kuulu tippaakaan.
Toki siinä on joka tapauksessa se 50-50 mahdollisuus, kun kerran puolet aviopareista eroaa :) Hassua, että tämän ketjun kirjoittajien mielestä avioliitto on ikuinen sopimus, jota mitkään stressit, ongelmat ja vastoinkäymiset eivät voi horjuttaa... kun kerran todellisuus on jotain ihan muuta.
Todella sitkeässä tuo luulo, että puolet avioliitoista päättyy eroon, vaikka se on korjattu jo monesti. Noin 60 prosenttia ensimmäisistä avioliitoista kestää jomman kumman kuolemaan asti. Toisista ja kolmansista avioliitoista useampi kuin puolet päätyy eroon eli erot kasautuvat tietyille ihmisille. Mitä useammin on oltu naimisissa, sitä todennäköisempää on eroaminen.
Näin vanhemmiten tämän on nähnyt jo omin silminkin. Suurin osa pareista on ollut yhdessä lähes 40 vuotta, mutta joku on jo kolmannessa avioliitossaan samassa ajassa.
Eikö tuo nyt riipu hyvin paljon ikäryhmästä? Nykypäivän kolme-neljäkymppiset eroavat huomattavasti herkemmin.
Eikä eroa. Nykyään loppuelämän kumppani valitaan paremmin harkiten.
Ihanko totta? Minusta noissa on iso ero. En ikinä toivoisi kenellekään kuolemaa tai sairautta. Avioero ei ole mielestäni läheskään saman luokan katastrofi.