Lue keskustelun säännöt.
Onko moraalitonta odotella ihastuksen avioeroa?
12.07.2026 |
Siis jos näkee sivusta, että eihän tuolla pariskunnalla hyvin mene, ja että tilastojen valossa tuollaisessa tilanteessa oleva pari päätyy suurella todennäköisyydellä eroon.
Eihän siinä odotellessa TEE mitään moraalitonta, mutta onko se jotenkin henkisesti moraalitonta sivusta toivoa, että ero tulee?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Minä taisin aiheuttaa avioeron pelkällä olemassaolollani. Mies oli mennyt naimisiin kaksi viikkoa ennen tapaamistamme ja syyksi sanoi että lapsi tulossa. Meni jotain puoli vuotta niin laittoi eropaperit menemään. Minulle sanoi että on pilannut yhden naisen elämän ja toista ei pilaa. Minulle alkoi siitä kamala aika. Emme kuitenkaan olleet koskaan niin että voisi sanoa että teimme jonkun aviorikoksen. Se oli vielä 70-luvulla todellisuutta ja vaikutti mm omaisuuden jakoon. Sitten tapahtui vaikka mitä kamalaa. Muutin pois täältä ja kun noin 10 vuotta oli kulunut hän tuli kosimaan. Meistä ei kuitenkaan koskaan tullut pari. Olen tavannut vain miehiä joille alkosta tullut ongelma - niin oli tällekin ja alkoa en elämääni halunnut.
En lähtisi suhteeseen, jos toinen olisi eronnut puolisostaan ihastuttuaan minuun niin palavasti.
Oletan, etten oikeasti ole niin totaalisen hurmaava, vaan tuo sama kuvio todennäköisesti toistuisi sitten kun itse olisin se jätettävä puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silläkä ajatuksella, että nappaisit ihastuksesi itsellesi? Ei se minusta ole kuin vähän köyhää, vain siinä tapauksessa ilkeää, jos pariskunta kuuluu tuttavapiiriisi.
Harvemmin sellaista tapahtuu, että se eronnut pariutuu jonkun kaverin kanssa. Jos olisi kipinöitä, olisi kipinöinyt jo aikaisemmin.
Ei minua erityisesti kiinnosta "kipinöidä" varattujen kanssa, ja sitä paitsi yksi ihailemistani ominaisuuksista on juurikin miehen itsepintainen lojaalius perheelleen, vaikka vaimo kuinka päällepäsmäröi ja ilkeilee. Joku sanoisi tossukaksi, minä en.
En tietysti tiedä, olisiko minulla mitään mahdollisuuksia. Mutta en ole edes kokeillut, varattu kun on.
Eli jos hän eroaisi, loppuisi kiinnostuksesi siihen?
Johan on jännä kuvio.
Mistä ihmeestä noin päättelit? Ihailen vain sitä, ettei mies anna periksi ensimmäisestä vastoinkäymisestä, vaan selkeästi yrittää pitää perheensä kasassa.
Pitäisikö sinun mielestäsi alkaa iskeä varattua vai?
Entä jos hän ei eron jälkeen valitse sinua?
Vierailija kirjoitti:
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
No ei todellakaan, eivät he edes ole somessa.
Kyse ei ole myöskään mistään julkisista riitelyistä, vaan päällisin puolin he ovat tyypillinen perheidylli, jossa vaimo päättää kaiken ja mies peesaa.
Mutta näin esimerkkinä: miehellä oli hyvin lupaava ura, joka oli hänen intohimonsa, kunnes tapasi vaimonsa ja vaimo (joka on muutaman vuoden vanhempi) halusi kiireellä perustaa perheen, johon miehen ura ei sopinut. Miehestä tuli apulainen naisen moniin yritysideoihin, ja lastenhoitaja. Siitä huolimatta nainen valittaa ulkopuolisille, ettei mies tienaa rahaa ylläpitämään perheen fiiniä elämäntyyliä, ja ettei mies pidä huolta ulkonäöstään.
Miehen en ole kuullut valittavan mitään; toki en tiedä onko läheisille ystävilleen valittanut. Mutta hän on hyvin väsyneen ja kuihtuneen näköinen verrattuna ihan parin vuoden takaiseen.
Tilanteessa on myös paljon muuta, joka tekee siitä stressaavan ja tyypillisen eroon johtavan tilanteen, mutta en viitsi yksityiskohtia tilittää täällä, ettei tunnisteta.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos hän ei eron jälkeen valitse sinua?
Sitten ei valitse. Enhän minä sitä voi päättää? Kyselin vain ihan uteliaisuudesta, onko moraalitonta toivoa pariskunnan eroa, vaikkei itse tekisi mitään sitä edistääkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ihastuksen avioeron odottelu voi kestää monta vuotta, eikä sittenkään ole mitenkään taattu, että seuraavaksi valitsee sen odottelijan. Menee oma elämä hukkaan odotellessa.
Älä huoli, en minä elämääni hukkaan ole heittämässä. Eikä minun elämäni miehestä riipu ollenkaan, olen tottunut olemaan yksin. Mutta minulla on vahva tunne, että tämä mies voisi olla sielunkumppanini. Hän on kuin peilikuva minusta. Ei sama kuin minä, vaan vastakappale.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se moraalitonta ja väärin. Pitkissä liitoissa on erilaisia vaiheita, eikä sinulla ole mitään asiaa toisen ihmisen liittoon ja sen asioihin. Etsi vapaa ihminen ja jätä toisten parisuhde rauhaan.
Minähän olen jättänyt heidät täysin rauhaan. Kyttään vain sivusta.
Liitoissa on kaikenlaisia vaiheita, totta kai, mutta jos yksi osapuoli on esimerkiksi joutunut luopumaan kaikista ammatillisista unelmistaan yms. pitääkseen toisen tyytyväisenä, niin ei tuollainen tilanne yleensä ikuisesti voi kestää. Varsinkaan nuorehkojen ihmisten kohdalla. Joidenkin 70-vuotiaiden kohdalla olisi varmasti jo ihan eri juttu.
Sä et voi tietää mitä liitossa tosiasiassa tapahtuu ja mitä kompromisseja kumpikin on joutunut tekemään. Noilla mittareilla eroa ei pysty mitenkään ennustamaan, koska et todellakaan voi tietää kaikkea. Puolisossa voi olla sellaisia hyviä piirteitä ettei ihastuksesi halua missään nimessä luopua hänestä.
Voi hyvinkin olla. Mutta suhteen ja perhe-elämän haasteista kuulee hyvin paljon vaimolta itseltään, hassua kyllä. Hän on herkästi avautumassa puolitutuillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
En ole ap. mutta tuntemani jatkuvasti "yhdessä ja käsikädessä" somessa esiintyvät pariskunnat ovat olleet niitä, joilla tosiasiassa menee huonosti.
Ei ne eroa kun sillä miehellä on järkyttävän iso kulli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silläkä ajatuksella, että nappaisit ihastuksesi itsellesi? Ei se minusta ole kuin vähän köyhää, vain siinä tapauksessa ilkeää, jos pariskunta kuuluu tuttavapiiriisi.
Harvemmin sellaista tapahtuu, että se eronnut pariutuu jonkun kaverin kanssa. Jos olisi kipinöitä, olisi kipinöinyt jo aikaisemmin.
Ei minua erityisesti kiinnosta "kipinöidä" varattujen kanssa, ja sitä paitsi yksi ihailemistani ominaisuuksista on juurikin miehen itsepintainen lojaalius perheelleen, vaikka vaimo kuinka päällepäsmäröi ja ilkeilee. Joku sanoisi tossukaksi, minä en.
En tietysti tiedä, olisiko minulla mitään mahdollisuuksia. Mutta en ole edes kokeillut, varattu kun on.
En tarkoittanut kipinöinnillä mitään flirttiä, vaan sitä, että sen kyllä huomaa, jos mies pitää jostain naisesta. Sen ei tarvitse olla mitään flirttiä. Jos miehen asenne sinua kohtaan on aina ollut neutraali, se ei siitä tule muuttumaan. Se olisi törkeää, jos eron tultua ryhtyisit "kokeilemaan" kyseistä miestä. Se olisi myös miehelle hyvin kiusallista, kun joutuisi torjumaan ennestään tutun. Tuollaiset tilanteet ovat hyvin kiusallisia kaikille. Sitä pidetään yleisesti outona, jos ryhtyy pokaamaan tuttavapiirinsä eronneita miehiä, vaikka tuttavapiiri muuten on hyvä paikka etsiä uutta kumppania. Niin läheltä ei kuitenkaan. Haiskahtaa samaan tyyliin tahmealta kuin jokin parinvaihto.
No suoraan sanottuna, minä en ole koskaan ollut hyvä lukemaan, onko kipinää vai ei. Voin vain sanoa, että meillä on hyvin paljon yhteistä ja hyvin paljon keskusteltavaa. Täydennämme toistemme lauseita jne.
(Ja ei, en ole hakeutunut hänen läheisyyteensä missään flirttimielessä, eikä keskusteluissa ole ollut mitään seksuaalista.)
"Se olisi törkeää, jos eron tultua ryhtyisit "kokeilemaan" kyseistä miestä."
Tätä en tajua. Törkeää millä tavalla? Törkeää ketä kohtaan? Olisi toki törkeää alkaa "kokeilla" varattua miestä, mutta onko siis sekin törkeää, että lähestyy eronnutta??
Vierailija kirjoitti:
Ei ne eroa kun sillä miehellä on järkyttävän iso kulli
Tuskinpa on. Ihan tavallisen näköinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihastuksen avioeron odottelu voi kestää monta vuotta, eikä sittenkään ole mitenkään taattu, että seuraavaksi valitsee sen odottelijan. Menee oma elämä hukkaan odotellessa.
Älä huoli, en minä elämääni hukkaan ole heittämässä. Eikä minun elämäni miehestä riipu ollenkaan, olen tottunut olemaan yksin. Mutta minulla on vahva tunne, että tämä mies voisi olla sielunkumppanini. Hän on kuin peilikuva minusta. Ei sama kuin minä, vaan vastakappale.
Mistä sinä voit sen tietää kun et oletettavasti ole koskaan viettänyt hänen kanssaan aikaa 24/7 pitempää aikaa? Heijastat häneen omia toiveitasi. Ei se vastaa todellisuutta. Nyt herätys. Ihastuneena on vaikea ajatella järjellä, mutta ota nyt järki käteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se moraalitonta ja väärin. Pitkissä liitoissa on erilaisia vaiheita, eikä sinulla ole mitään asiaa toisen ihmisen liittoon ja sen asioihin. Etsi vapaa ihminen ja jätä toisten parisuhde rauhaan.
Minähän olen jättänyt heidät täysin rauhaan. Kyttään vain sivusta.
Liitoissa on kaikenlaisia vaiheita, totta kai, mutta jos yksi osapuoli on esimerkiksi joutunut luopumaan kaikista ammatillisista unelmistaan yms. pitääkseen toisen tyytyväisenä, niin ei tuollainen tilanne yleensä ikuisesti voi kestää. Varsinkaan nuorehkojen ihmisten kohdalla. Joidenkin 70-vuotiaiden kohdalla olisi varmasti jo ihan eri juttu.
Sä et voi tietää mitä liitossa tosiasiassa tapahtuu ja mitä kompromisseja kumpikin on joutunut tekemään. Noilla mittareilla eroa ei pysty mitenkään ennustamaan, koska et todellakaan voi tietää kaikkea. Puolisossa voi olla sellaisia hyviä piirteitä ettei ihastuksesi halua missään nimessä luopua hänestä.
Voi hyvinkin olla. Mutta suhteen ja perhe-elämän haasteista kuulee hyvin paljon vaimolta itseltään, hassua kyllä. Hän on herkästi avautumassa puolitutuillekin.
Ei tuo mitään tarkoita. Joskus ihmisten pitää vaan saada ärsytykset ulos ja jatkavat sitten paremmalla mielellä. Ei ole liittoa, jossa jokin asia ei ärsyttäisi. Toiset puhuu helpommin niistä asioista eikä se tarkoita sitä, että kukaan haluaisi erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten on sanottukin jo, ajanhukkaa voi olla, ja todennäköisesti onkin. Ihmisten elämät on aina paljon monimutkaisempia kuin miltä näyttää.
Moraalittomuutta on turha pohtia, jos ajatuksista on kyse. On selvää, ettei kenenkään ajatukset ole koskaan täysin puhtoisia (vaikka täällä joku muuta väittäisi). Toivoohan ihmiset joskus suutuspäissään toisten kuolemaakin tai muita vastoinkäymisiä, mutta jos ja yleensä kun asialle ei mitään tee, siitä ei ketään voi rangaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
No ei todellakaan, eivät he edes ole somessa.
Kyse ei ole myöskään mistään julkisista riitelyistä, vaan päällisin puolin he ovat tyypillinen perheidylli, jossa vaimo päättää kaiken ja mies peesaa.
Mutta näin esimerkkinä: miehellä oli hyvin lupaava ura, joka oli hänen intohimonsa, kunnes tapasi vaimonsa ja vaimo (joka on muutaman vuoden vanhempi) halusi kiireellä perustaa perheen, johon miehen ura ei sopinut. Miehestä tuli apulainen naisen moniin yritysideoihin, ja lastenhoitaja. Siitä huolimatta nainen valittaa ulkopuolisille, ettei mies tienaa rahaa ylläpitämään perheen fiiniä elämäntyyliä, ja ettei mies pidä huolta ulkonäöstään.
Miehen en ole kuullut valittavan mitään; toki en tiedä onko läheisille ystävilleen valittanut. Mutta hän on hyvin väsyneen ja kuihtuneen näköinen verrattuna ihan parin vuoden takaiseen.
Tilanteessa on myös paljon muuta, joka tekee siitä stressaavan ja tyypillisen eroon johtavan tilanteen, mutta en viitsi yksityiskohtia tilittää täällä, ettei tunnisteta.
Kuka niiden lasten isä on, jos tämä tuttusi on lapsille vain lastenhoitaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihastuksen avioeron odottelu voi kestää monta vuotta, eikä sittenkään ole mitenkään taattu, että seuraavaksi valitsee sen odottelijan. Menee oma elämä hukkaan odotellessa.
Älä huoli, en minä elämääni hukkaan ole heittämässä. Eikä minun elämäni miehestä riipu ollenkaan, olen tottunut olemaan yksin. Mutta minulla on vahva tunne, että tämä mies voisi olla sielunkumppanini. Hän on kuin peilikuva minusta. Ei sama kuin minä, vaan vastakappale.
Mistä sinä voit sen tietää kun et oletettavasti ole koskaan viettänyt hänen kanssaan aikaa 24/7 pitempää aikaa? Heijastat häneen omia toiveitasi. Ei se vastaa todellisuutta. Nyt herätys. Ihastuneena on vaikea ajatella järjellä, mutta ota nyt järki käteen.
No en tiedäkään :D Sanoinkin "vahva tunne". Ihan sama, onko se pelkkää harhaa. Ihastushan tämä on eikä mitään muuta. Mutta jos mahdollisuus tulisi, totta kai yritän.
En ole ikinä kokenut samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kenenkään kanssa. Haluaisin hänet edes lyhyeksi aikaa itselleni, ihan vain kokemuksen vuoksi. Minulla sopisi ihan hyvin suhde, joka palaa kovalla liekillä nopeasti loppuun, koska eihän mikään tässä maailmassa kestä ikuisesti muutenkaan. Laastarisuhde? Ihan ok minun puolestani!
Ei minun elämäni kuitenkaan siihen lopu, jos hän ei ole kiinnostunut minusta ollenkaan. Siinä tapauksessa olin vain väärässä tuosta yhteenkuuluvuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se moraalitonta ja väärin. Pitkissä liitoissa on erilaisia vaiheita, eikä sinulla ole mitään asiaa toisen ihmisen liittoon ja sen asioihin. Etsi vapaa ihminen ja jätä toisten parisuhde rauhaan.
Minähän olen jättänyt heidät täysin rauhaan. Kyttään vain sivusta.
Liitoissa on kaikenlaisia vaiheita, totta kai, mutta jos yksi osapuoli on esimerkiksi joutunut luopumaan kaikista ammatillisista unelmistaan yms. pitääkseen toisen tyytyväisenä, niin ei tuollainen tilanne yleensä ikuisesti voi kestää. Varsinkaan nuorehkojen ihmisten kohdalla. Joidenkin 70-vuotiaiden kohdalla olisi varmasti jo ihan eri juttu.
Sä et voi tietää mitä liitossa tosiasiassa tapahtuu ja mitä kompromisseja kumpikin on joutunut tekemään. Noilla mittareilla eroa ei pysty mitenkään ennustamaan, koska et todellakaan voi tietää kaikkea. Puolisossa voi olla sellaisia hyviä piirteitä ettei ihastuksesi halua missään nimessä luopua hänestä.
Voi hyvinkin olla. Mutta suhteen ja perhe-elämän haasteista kuulee hyvin paljon vaimolta itseltään, hassua kyllä. Hän on herkästi avautumassa puolitutuillekin.
Ei tuo mitään tarkoita. Joskus ihmisten pitää vaan saada ärsytykset ulos ja jatkavat sitten paremmalla mielellä. Ei ole liittoa, jossa jokin asia ei ärsyttäisi. Toiset puhuu helpommin niistä asioista eikä se tarkoita sitä, että kukaan haluaisi erota.
No, se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa hän ei puhu kovin mairittelevasti miehestään.
Se ihastuksen avioeron odottelu voi kestää monta vuotta, eikä sittenkään ole mitenkään taattu, että seuraavaksi valitsee sen odottelijan. Menee oma elämä hukkaan odotellessa.