Lue keskustelun säännöt.
Onko moraalitonta odotella ihastuksen avioeroa?
12.07.2026 |
Siis jos näkee sivusta, että eihän tuolla pariskunnalla hyvin mene, ja että tilastojen valossa tuollaisessa tilanteessa oleva pari päätyy suurella todennäköisyydellä eroon.
Eihän siinä odotellessa TEE mitään moraalitonta, mutta onko se jotenkin henkisesti moraalitonta sivusta toivoa, että ero tulee?
Kommentit (92)
Näistä varattujen perässä sairaalloisesti roikkuvista kieroista manipulaattoreista tulee mieleen Stephen Kingin kirja sekä elokuva Misery. Kylmäävää.
Ihan tosi, on aikaa sitten lakannut olemasta edes viihdyttäviä nämä palstan kuvottavan häiriintyneet jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, mutta eroon yllyttäminen on sitä. Siitä tuskin seuraisi mitään hyvää pidemmässä juoksussa. Keskity vapaisiin naisiin, niin lopputulos on parempi.
En ole naisista kiinnostunut. Mutta en halua ketään muuta, jos en tätä miestä saa, koska hänessä henkilöityy kaikki, mitä olen ikinä halunnut. Eikä se mitään haittaa. Pärjään ihan hyvin ilmankin.
Henkilöityvätkö lapsissakin kaikki mitä olet ikinä halunnut? He tulevat samassa paketissa miehen kanssa ja ovat perimältään myös äitinsä kaltaisia, minkä lisäksi tulet toimimaan lasten äidin kanssa viikoittain, jos sattuisitte yhteen menemään miehen kanssa.
Kuulostaa aika haaveilulta tämä ihastuksesi. Vaimo on pahis ja mies on pyhimys, mutta totuus on kyllä ihan toisenlainen. Sen voi sanoa, vaikken pariskunnasta mitään tiedäkään. Se kiltti mies voi olla vaikka netissä yöt roikkuva ongelmapeluri tai mitä hyvänsä. Tuollaisia kipeimpiä juttuja ei kerrota edes parhaalle ystävälle.
Niin kauan kun tämä on vain sinun haaveiluasi, niin piristä sillä vain rauhassa päivääsi, eihän siitä kukaan saa tietää.
Ei vaimo ole mielestäni ollenkaan pahis, päinvastoin. Hän on ihan tavallinen ihminen. Joskus vain tuntuu siltä - sivustakatsojana - että joidenkin ihmisten suhteet eivät ole kovin reiluja ja tasapuolisia. Jos se toimii hyvin niin, niin sittenhän se toimii. Mutta muita ihmisiä kauan tarkkailtuani huomaan kyllä, että kun suhteessa on tuollaisia kuormituspisteitä, tulee jossain vaiheensa yleensä sellainen vaihe, että sitä epätasapainoa ei jaksa enää.
Ja on hyvin todennäköistä, että miehessä on paljon piilovikoja. Tiedän hänen olevan hyvin neuroottinen ja kärsivän ahdistuneisuushäiriöstä.
Haaveiluahan tämä tietysti onkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
No ei todellakaan, eivät he edes ole somessa.
Kyse ei ole myöskään mistään julkisista riitelyistä, vaan päällisin puolin he ovat tyypillinen perheidylli, jossa vaimo päättää kaiken ja mies peesaa.
Mutta näin esimerkkinä: miehellä oli hyvin lupaava ura, joka oli hänen intohimonsa, kunnes tapasi vaimonsa ja vaimo (joka on muutaman vuoden vanhempi) halusi kiireellä perustaa perheen, johon miehen ura ei sopinut. Miehestä tuli apulainen naisen moniin yritysideoihin, ja lastenhoitaja. Siitä huolimatta nainen valittaa ulkopuolisille, ettei mies tienaa rahaa ylläpitämään perheen fiiniä elämäntyyliä, ja ettei mies pidä huolta ulkonäöstään.
Miehen en ole kuullut valittavan mitään; toki en tiedä onko läheisille ystävilleen valittanut. Mutta hän on hyvin väsyneen ja kuihtuneen näköinen verrattuna ihan parin vuoden takaiseen.
Tilanteessa on myös paljon muuta, joka tekee siitä stressaavan ja tyypillisen eroon johtavan tilanteen, mutta en viitsi yksityiskohtia tilittää täällä, ettei tunnisteta.
Kuka niiden lasten isä on, jos tämä tuttusi on lapsille vain lastenhoitaja?
Hän on tietysti lasten isä. Tarkoitin, että hänellä ei ole perheensä ulkopuolella enää uraa. Koti-isä on ehkä parempi sana? En oikein tiedä tätä terminologiaa.
Ehkä hän kuitenkin haluaa mieluummin olla koti-isä kuin tehdä uraa. Voi toki ikävöidä uraansa, mutta kuitenkin eniten haluaa olla lasten kanssa kotona. Moni mies olisi mieluusti lasten kanssa kotona. Omanikin olisi. Hän tykkää tosi paljon työstään ja on kunnianhimoinen, mutta kaikista eniten haluaisi olla lasten kanssa kotona. Se ei meillä valitettavasti ole taloudellisesti mahdollista.
Voihan se toki niinkin olla. Voin olla täysin väärässä, eikä tämä pariskunta eroa koskaan. Eipä tuo tietysti minulle kuulu tippaakaan.
Toki siinä on joka tapauksessa se 50-50 mahdollisuus, kun kerran puolet aviopareista eroaa :) Hassua, että tämän ketjun kirjoittajien mielestä avioliitto on ikuinen sopimus, jota mitkään stressit, ongelmat ja vastoinkäymiset eivät voi horjuttaa... kun kerran todellisuus on jotain ihan muuta.
Todella sitkeässä tuo luulo, että puolet avioliitoista päättyy eroon, vaikka se on korjattu jo monesti. Noin 60 prosenttia ensimmäisistä avioliitoista kestää jomman kumman kuolemaan asti. Toisista ja kolmansista avioliitoista useampi kuin puolet päätyy eroon eli erot kasautuvat tietyille ihmisille. Mitä useammin on oltu naimisissa, sitä todennäköisempää on eroaminen.
Näin vanhemmiten tämän on nähnyt jo omin silminkin. Suurin osa pareista on ollut yhdessä lähes 40 vuotta, mutta joku on jo kolmannessa avioliitossaan samassa ajassa.
Eikö tuo nyt riipu hyvin paljon ikäryhmästä? Nykypäivän kolme-neljäkymppiset eroavat huomattavasti herkemmin.
Riippuu ikäryhmästä, mutta aivan päinvastaisesti kuin esität eli avioliittojen solmimismäärä on romahtanut ja avioliitot kestävät siksi paljon paremmin kuin ennen. Yleisin parisuhdemuoto on avoliitto, joka purkautuu herkemmin kuin avioliitto ennen.
Tämä sinun tuttavapariskunnan avioliittoon kohdistuva toive on ihan ymmärrettävä, kun kerran ihastunut olet, mutta oletko ollenkaan ajatellut miten vaikea tilanne olisi, jos tosiaan joutuisit luovimaan lasten äitipuolena pariskunnan välillä. Jos mies on ollut koti-isänä, hän ei välttämättä saa töitä ja joutuisit elättämään hänet ja lapsia myös. Lapset elävät myös perheessä täysi-ikäiseksi asti ja joskus pitempäänkin. Kuulostaa siltä, ettet ole suonut ajatustkaan tuolle asialle, joka kuitenkin on lasten vanhemmille useimmiten kaikkein tärkein.
Parisuhteessa pikkulapsiaika on ruuhka-aikaa ja on totta, että se on riskialtista eroamisen suhteen. Mutta moni tiedostaa myös, ettei uudelleenavioituminen lapsilauman kanssa ole niin helppoa ja pyrkii sinnittelemään yhdessä. Ja koti-isyyden taustalla voi olla jotain ihan muuta kuin sinulle kerrotaan. On vaikea tietää ulkopuolisten ja tuttujenkaan avioliitosta. Mitä kerroit vaimosta, niin se ei ole kovinkaan harvinaista, että mies ottaa kipakan vaimon uudelleenkin, tunnen tällaisen miehen. Vanha oli erittäin kipakka ja uusi samanlainen. Kyse voi olla naismausta. Vaimolla on varmasti hyviä puolia, jonka vuoksi mies on häneen rakastunut ja päättänyt tehdä hänen kanssaan lapsia.
Kun tuttavapiirissä tulee eroja, niin se ei oikein ole sopivaa ryhtyä jaagaamaan vastaeronneita. Onko sinulla autisminkirjon diagnoosia niin että et oikein hahmota tällaista? Jos niin käy, niin ei se katastrofi ole, mutta varaudu siihen, että sinuun saatetaan suhtautua varauksellisesti, jos homma meneekin pieleen. Ymmärrän kuitenkin, jos haluat ottaa riskin, koska ihastuminen on vahvaa. Toistaiseksi ero ei kuitenkaan ole ajankohtainen ja mielessään voi ajatella ja haaveilla mitä vain. Jos se piristää arkea, niin ei siitä kenellekään haittaakaan ole.
Kiitos, tässä on paljon hyvää pohdintaa.
Jos nyt äitipuoleksi "joutuisin" (pääsisin?), niin en usko, että se haittaisi minua mitenkään. Itse asiassa luulen, että olisin aika hyvä äitipuoli, koska minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta kilpailla lasten kanssa tai mennä miehen ja lastensa väliin. Olen tuollaisissa tapauksissa aina automaattisesti lasten puolella. Enkä myöskään yrittäisi kilpailla mitenkään lasten äidin kanssa ja ängetä kenenkään varaäidiksi. Miehelle lasten pitää totta kai olla aina ensisijalla. Tämä on minulle itsestäänselvyys, vaikka minulla ei olekaan lapsia.
Voi olla, että mies nauttii koti-isyydestä täysin rinnoin. Hienoa, jos nauttii. Mutta tässä on paljon muutakin, mitä en ole ketjussa kertonut, jottei tunnisteta. Yksi pieni yksityiskohta, jonka voisin kuitenkin mainita (ja mistä tuskin voi ketään tunnistaa), on se, että kun naisen aiempi yritys meni konkurssiin, naisen velat laitettiin tämän miehen nimiin, ja mieheltä meni luottotiedot.
Minulla ei ole mitään sellaisia visioita, että pelastaisin miespoloisen hirvittävän sorron alta. Siitä ei ole kyse. Ajattelen vain, kuinkakohan kauan kukaan normaali ihminen kestää tuntematta jonkin sortin katkeruutta, kun tuollaisia asioita kasaantuu paljon päälle.
Mitä minuun tulee, voin olla vähän autistinenkin, en tiedä, ei mitään diagnoosia ole. Minua ei oikeastaan juurikaan kiinnosta, mitä mieltä ihmiset ovat minusta, kunhan tiedän itse toimivani oikein.
Yritys meni konkurssiin ja laitettiin miehen nimiin. No tämä vasta mielenkiintoiselta kuulostaa! Onko edes mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnet miehen paremmin, mutta juttelet silti vaimon kanssa? Jokin ei nyt täsmää tässä sun tarinassa.
Kiinnitin samaan huomiota. Vaimo uskoutuu, mutta mies on muka parempi ystävä.
Todennäköisesti se mies on höpöttänyt tällaisia perättömiä juttuja. Hakee sääliä ja huomiota. Aika iso osa miehistä kertoo tällaisia juttuja vaimon seläntakana.
Jos näin olisi, niin hakeeko avioliitossaan onnellinen mies sitten sääliä ja huomiota?
Jaa'a. Tämä on täysi mysteeri. Eräskin mies väitti kaikenlaista, että kuinka on onneton jne, mutta silti parin vuoden päästä saivat yhteisen lapsen.
Mikä sinun ja tämän miehen suhde siis oli? Halusiko hän sinulta jotain, vai höpisikö siis tosiaan vain siksi, että oli kuuntelija olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näistä varattujen perässä sairaalloisesti roikkuvista kieroista manipulaattoreista tulee mieleen Stephen Kingin kirja sekä elokuva Misery. Kylmäävää.
Ihan tosi, on aikaa sitten lakannut olemasta edes viihdyttäviä nämä palstan kuvottavan häiriintyneet jutut.
Ihan mielenkiinnosta, millä tavalla minä kieroilen ja manipuloin ketään? Minähän pysyn etäällä.
Ja Misery taisi kertoa kirjailijan hullusta fanista, joka oli tyytymätön kirjan loppuratkaisuun. Tarkoitit varmaan Fatal Attraction -leffaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
No ei todellakaan, eivät he edes ole somessa.
Kyse ei ole myöskään mistään julkisista riitelyistä, vaan päällisin puolin he ovat tyypillinen perheidylli, jossa vaimo päättää kaiken ja mies peesaa.
Mutta näin esimerkkinä: miehellä oli hyvin lupaava ura, joka oli hänen intohimonsa, kunnes tapasi vaimonsa ja vaimo (joka on muutaman vuoden vanhempi) halusi kiireellä perustaa perheen, johon miehen ura ei sopinut. Miehestä tuli apulainen naisen moniin yritysideoihin, ja lastenhoitaja. Siitä huolimatta nainen valittaa ulkopuolisille, ettei mies tienaa rahaa ylläpitämään perheen fiiniä elämäntyyliä, ja ettei mies pidä huolta ulkonäöstään.
Miehen en ole kuullut valittavan mitään; toki en tiedä onko läheisille ystävilleen valittanut. Mutta hän on hyvin väsyneen ja kuihtuneen näköinen verrattuna ihan parin vuoden takaiseen.
Tilanteessa on myös paljon muuta, joka tekee siitä stressaavan ja tyypillisen eroon johtavan tilanteen, mutta en viitsi yksityiskohtia tilittää täällä, ettei tunnisteta.
Kuka niiden lasten isä on, jos tämä tuttusi on lapsille vain lastenhoitaja?
Hän on tietysti lasten isä. Tarkoitin, että hänellä ei ole perheensä ulkopuolella enää uraa. Koti-isä on ehkä parempi sana? En oikein tiedä tätä terminologiaa.
Ehkä hän kuitenkin haluaa mieluummin olla koti-isä kuin tehdä uraa. Voi toki ikävöidä uraansa, mutta kuitenkin eniten haluaa olla lasten kanssa kotona. Moni mies olisi mieluusti lasten kanssa kotona. Omanikin olisi. Hän tykkää tosi paljon työstään ja on kunnianhimoinen, mutta kaikista eniten haluaisi olla lasten kanssa kotona. Se ei meillä valitettavasti ole taloudellisesti mahdollista.
Voihan se toki niinkin olla. Voin olla täysin väärässä, eikä tämä pariskunta eroa koskaan. Eipä tuo tietysti minulle kuulu tippaakaan.
Toki siinä on joka tapauksessa se 50-50 mahdollisuus, kun kerran puolet aviopareista eroaa :) Hassua, että tämän ketjun kirjoittajien mielestä avioliitto on ikuinen sopimus, jota mitkään stressit, ongelmat ja vastoinkäymiset eivät voi horjuttaa... kun kerran todellisuus on jotain ihan muuta.
Todella sitkeässä tuo luulo, että puolet avioliitoista päättyy eroon, vaikka se on korjattu jo monesti. Noin 60 prosenttia ensimmäisistä avioliitoista kestää jomman kumman kuolemaan asti. Toisista ja kolmansista avioliitoista useampi kuin puolet päätyy eroon eli erot kasautuvat tietyille ihmisille. Mitä useammin on oltu naimisissa, sitä todennäköisempää on eroaminen.
Näin vanhemmiten tämän on nähnyt jo omin silminkin. Suurin osa pareista on ollut yhdessä lähes 40 vuotta, mutta joku on jo kolmannessa avioliitossaan samassa ajassa.
Eikö tuo nyt riipu hyvin paljon ikäryhmästä? Nykypäivän kolme-neljäkymppiset eroavat huomattavasti herkemmin.
Riippuu ikäryhmästä, mutta aivan päinvastaisesti kuin esität eli avioliittojen solmimismäärä on romahtanut ja avioliitot kestävät siksi paljon paremmin kuin ennen. Yleisin parisuhdemuoto on avoliitto, joka purkautuu herkemmin kuin avioliitto ennen.
Tämä sinun tuttavapariskunnan avioliittoon kohdistuva toive on ihan ymmärrettävä, kun kerran ihastunut olet, mutta oletko ollenkaan ajatellut miten vaikea tilanne olisi, jos tosiaan joutuisit luovimaan lasten äitipuolena pariskunnan välillä. Jos mies on ollut koti-isänä, hän ei välttämättä saa töitä ja joutuisit elättämään hänet ja lapsia myös. Lapset elävät myös perheessä täysi-ikäiseksi asti ja joskus pitempäänkin. Kuulostaa siltä, ettet ole suonut ajatustkaan tuolle asialle, joka kuitenkin on lasten vanhemmille useimmiten kaikkein tärkein.
Parisuhteessa pikkulapsiaika on ruuhka-aikaa ja on totta, että se on riskialtista eroamisen suhteen. Mutta moni tiedostaa myös, ettei uudelleenavioituminen lapsilauman kanssa ole niin helppoa ja pyrkii sinnittelemään yhdessä. Ja koti-isyyden taustalla voi olla jotain ihan muuta kuin sinulle kerrotaan. On vaikea tietää ulkopuolisten ja tuttujenkaan avioliitosta. Mitä kerroit vaimosta, niin se ei ole kovinkaan harvinaista, että mies ottaa kipakan vaimon uudelleenkin, tunnen tällaisen miehen. Vanha oli erittäin kipakka ja uusi samanlainen. Kyse voi olla naismausta. Vaimolla on varmasti hyviä puolia, jonka vuoksi mies on häneen rakastunut ja päättänyt tehdä hänen kanssaan lapsia.
Kun tuttavapiirissä tulee eroja, niin se ei oikein ole sopivaa ryhtyä jaagaamaan vastaeronneita. Onko sinulla autisminkirjon diagnoosia niin että et oikein hahmota tällaista? Jos niin käy, niin ei se katastrofi ole, mutta varaudu siihen, että sinuun saatetaan suhtautua varauksellisesti, jos homma meneekin pieleen. Ymmärrän kuitenkin, jos haluat ottaa riskin, koska ihastuminen on vahvaa. Toistaiseksi ero ei kuitenkaan ole ajankohtainen ja mielessään voi ajatella ja haaveilla mitä vain. Jos se piristää arkea, niin ei siitä kenellekään haittaakaan ole.
Kiitos, tässä on paljon hyvää pohdintaa.
Jos nyt äitipuoleksi "joutuisin" (pääsisin?), niin en usko, että se haittaisi minua mitenkään. Itse asiassa luulen, että olisin aika hyvä äitipuoli, koska minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta kilpailla lasten kanssa tai mennä miehen ja lastensa väliin. Olen tuollaisissa tapauksissa aina automaattisesti lasten puolella. Enkä myöskään yrittäisi kilpailla mitenkään lasten äidin kanssa ja ängetä kenenkään varaäidiksi. Miehelle lasten pitää totta kai olla aina ensisijalla. Tämä on minulle itsestäänselvyys, vaikka minulla ei olekaan lapsia.
Voi olla, että mies nauttii koti-isyydestä täysin rinnoin. Hienoa, jos nauttii. Mutta tässä on paljon muutakin, mitä en ole ketjussa kertonut, jottei tunnisteta. Yksi pieni yksityiskohta, jonka voisin kuitenkin mainita (ja mistä tuskin voi ketään tunnistaa), on se, että kun naisen aiempi yritys meni konkurssiin, naisen velat laitettiin tämän miehen nimiin, ja mieheltä meni luottotiedot.
Minulla ei ole mitään sellaisia visioita, että pelastaisin miespoloisen hirvittävän sorron alta. Siitä ei ole kyse. Ajattelen vain, kuinkakohan kauan kukaan normaali ihminen kestää tuntematta jonkin sortin katkeruutta, kun tuollaisia asioita kasaantuu paljon päälle.
Mitä minuun tulee, voin olla vähän autistinenkin, en tiedä, ei mitään diagnoosia ole. Minua ei oikeastaan juurikaan kiinnosta, mitä mieltä ihmiset ovat minusta, kunhan tiedän itse toimivani oikein.
Yritys meni konkurssiin ja laitettiin miehen nimiin. No tämä vasta mielenkiintoiselta kuulostaa! Onko edes mahdollista.
En tiedä. Joka tapauksessa miehen nimissä otettiin velkaa, jota ei pystytty maksamaan. Ei se oikeastaan minua kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kertoa oman kokemukseni. Minulla oli tuttavapiirissä mies, jonka kanssa olimme nuorempana ollut tapailusuhteessa. Tapailusuhteen päätyttyä miehen aloitteesta jäimme kavereiksi useammaksi vuodeksi. Mutta näimme todella harvoin, ehkä muutaman kerran vuodessa ja välillä vaihdoimme kuulumisia viesteillä.
Mies oli löytänyt uuden naisen ja olivat muutaman vuoden yhdessä ennen kuin saivat lapsen. En ikinä päässyt miehestä täysin yli, mutta en olisi ikinä rikkonut miehen perhettä. En kertonut tunteistani hänelle mitään. Kunnes eräänä päivänä lapsen ollessa noin parin vuoden ikäinen, nähtiin miehen kanssa. Mies kertoi minulle eronneensa kuukautta aikaisemmin. Lohdutin ja olin surullinen lapsen puolesta. Mutta sisäisesti olin pienesti iloinen, koska ajattelin että minulla olisi ehkä mahdollisuus tähän mieheen.
Aloimme näkemään miehen kanssa useasti ja autoin miestä muutossa ja lapsen hoidossa. Lohdutin ja kuuntelin häntä hänen ollessaan surullinen erosta. Aloimme tapailemaan. Noin vuoden tapailun jälkeen aloin ymmärtämään, että olen luultavasti miehelle vain laastarisuhde. Suhde ei edennyt mihinkään. Yritin kysellä koska voitaisiin virallisesti seurustella, mutta mies aina sanoi, ettei ole vielä valmis. Olimme kuitenkin sopineet, että emme tapaile muita samaan aikaan. Mutta silti alitajuntaisesti ahdisti tilanne, en halunnut kuitenkaan lopettaa tapailua. Jossain vaiheessa mies jäi pettämisestä kiinni ja oletan että näitä oli varmasti ollut vuoden aikana useampi. Olin ihan rikki, mutta en vain pystynyt päästämään miehestä irti. Mies totta kai pyyteli anteeksi ja sanoi, ettei enää valehtele minulle.
Jatkettiin tapailua ja vasta 3 vuoden tapailun jälkeen mies suostui seurusteluun. Muutettiin aika pian yhteen ja olin hetken aikaan todella onnellinen. Ajattelin, että vihdoin ollaan perhe ja saadaan yhteisiä lapsia, mennään naimisiin ym. Todellisuus iski aika nopeasti vasten kasvoja. Mies pikkuhiljaa vieritti lapsestaan minulle paljon vastuuta. Aikaisemmin mies hoiti lapsen pääosin yksin ja minä autoin aina, kun olin miehen luona käymässä.
Lapsi oli äidillään ja isällään vuoroviikoin. Mutta nämä ajat eivät silti täysin pitäneetkään. Jatkuvasti tuli jotain muutoksia aikatauluihin ja parisuhdeaikaa jäi harvoin. Oli myös aika shokki lapsettomana yhtäkkiä lähteä pikkulapsiarkeen mukaan. Yritin auttaa niin paljon kuin pystyin, mutta aina tuli pieni ahdistus, kun lapsi tuli meille. Pidin kyllä lapsesta, mutta arki oli hiukan sekavaa ja lapsen viihdyttäminen jäi pääosin minulle.
Aikaa kului ja jossain vaiheessa sain tietää, että mies ei oikeastaan edes halua naimisiin, eikä oikeastaan edes lisää lapsia.
Nykyää olemme asuneet useamman vuoden yhdessä ja tämän vuoden puolella erokeskustelu on tullut miehen puolelta jo muutaman kerran esiin. Lähinä minun lapsihaaveideni vuoksi. En edelleenkään haluaisi erota, sillä rakastan miestäni. Mutta alamme olemaan jo sen verran vanhoja, että en voi enää odotella pitkään, koska mies suostuisi yhteiseen lapseen.
Aloittajalle haluaisin sanoa, että kyllä voit odotaa, että mies mahdollisesti eroaa. Mutta kiinnostuisikohan hän silti sinusta ja vaikka kiinnostuisikin. Kauan hän tarvitsee aikaa erosta toipumiseen. Uusperhe ei myöskään ole mikään helppo asia. Ja jos haluat itse vielä lapsia suostuisikohan mies niihiin ja onko sinulla useampi vuosi aikaa odotella? Voi olla, että tulet käyttämään aikasi miehen tukemiseen, auttamiseen ja äitipuolena elämiseen, mutta sinun toiveitasi ei enään kuunnellakkaan. Katkeroitusitko jos jossain vaiheessa tulisikin ero ja jäisit lapsettomaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnet miehen paremmin, mutta juttelet silti vaimon kanssa? Jokin ei nyt täsmää tässä sun tarinassa.
Kiinnitin samaan huomiota. Vaimo uskoutuu, mutta mies on muka parempi ystävä.
Todennäköisesti se mies on höpöttänyt tällaisia perättömiä juttuja. Hakee sääliä ja huomiota. Aika iso osa miehistä kertoo tällaisia juttuja vaimon seläntakana.
Jos näin olisi, niin hakeeko avioliitossaan onnellinen mies sitten sääliä ja huomiota?
Jaa'a. Tämä on täysi mysteeri. Eräskin mies väitti kaikenlaista, että kuinka on onneton jne, mutta silti parin vuoden päästä saivat yhteisen lapsen.
Mikä sinun ja tämän miehen suhde siis oli? Halusiko hän sinulta jotain, vai höpisikö siis tosiaan vain siksi, että oli kuuntelija olemassa?
Ei oikeastaan selvinnyt ikinä mikä oli tarkoitus. Etäisesti tuttuja vaan ja törmättiin vahingossa aina ulkosalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä muutin yhteen naimisissa olevan miehen kanssa. järjestelykysymyksiä. yhdessä pian 12 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
No ei todellakaan, eivät he edes ole somessa.
Kyse ei ole myöskään mistään julkisista riitelyistä, vaan päällisin puolin he ovat tyypillinen perheidylli, jossa vaimo päättää kaiken ja mies peesaa.
Mutta näin esimerkkinä: miehellä oli hyvin lupaava ura, joka oli hänen intohimonsa, kunnes tapasi vaimonsa ja vaimo (joka on muutaman vuoden vanhempi) halusi kiireellä perustaa perheen, johon miehen ura ei sopinut. Miehestä tuli apulainen naisen moniin yritysideoihin, ja lastenhoitaja. Siitä huolimatta nainen valittaa ulkopuolisille, ettei mies tienaa rahaa ylläpitämään perheen fiiniä elämäntyyliä, ja ettei mies pidä huolta ulkonäöstään.
Miehen en ole kuullut valittavan mitään; toki en tiedä onko läheisille ystävilleen valittanut. Mutta hän on hyvin väsyneen ja kuihtuneen näköinen verrattuna ihan parin vuoden takaiseen.
Tilanteessa on myös paljon muuta, joka tekee siitä stressaavan ja tyypillisen eroon johtavan tilanteen, mutta en viitsi yksityiskohtia tilittää täällä, ettei tunnisteta.
Kuka niiden lasten isä on, jos tämä tuttusi on lapsille vain lastenhoitaja?
Hän on tietysti lasten isä. Tarkoitin, että hänellä ei ole perheensä ulkopuolella enää uraa. Koti-isä on ehkä parempi sana? En oikein tiedä tätä terminologiaa.
Ehkä hän kuitenkin haluaa mieluummin olla koti-isä kuin tehdä uraa. Voi toki ikävöidä uraansa, mutta kuitenkin eniten haluaa olla lasten kanssa kotona. Moni mies olisi mieluusti lasten kanssa kotona. Omanikin olisi. Hän tykkää tosi paljon työstään ja on kunnianhimoinen, mutta kaikista eniten haluaisi olla lasten kanssa kotona. Se ei meillä valitettavasti ole taloudellisesti mahdollista.
Voihan se toki niinkin olla. Voin olla täysin väärässä, eikä tämä pariskunta eroa koskaan. Eipä tuo tietysti minulle kuulu tippaakaan.
Toki siinä on joka tapauksessa se 50-50 mahdollisuus, kun kerran puolet aviopareista eroaa :) Hassua, että tämän ketjun kirjoittajien mielestä avioliitto on ikuinen sopimus, jota mitkään stressit, ongelmat ja vastoinkäymiset eivät voi horjuttaa... kun kerran todellisuus on jotain ihan muuta.
Todella sitkeässä tuo luulo, että puolet avioliitoista päättyy eroon, vaikka se on korjattu jo monesti. Noin 60 prosenttia ensimmäisistä avioliitoista kestää jomman kumman kuolemaan asti. Toisista ja kolmansista avioliitoista useampi kuin puolet päätyy eroon eli erot kasautuvat tietyille ihmisille. Mitä useammin on oltu naimisissa, sitä todennäköisempää on eroaminen.
Näin vanhemmiten tämän on nähnyt jo omin silminkin. Suurin osa pareista on ollut yhdessä lähes 40 vuotta, mutta joku on jo kolmannessa avioliitossaan samassa ajassa.
Eikö tuo nyt riipu hyvin paljon ikäryhmästä? Nykypäivän kolme-neljäkymppiset eroavat huomattavasti herkemmin.
Riippuu ikäryhmästä, mutta aivan päinvastaisesti kuin esität eli avioliittojen solmimismäärä on romahtanut ja avioliitot kestävät siksi paljon paremmin kuin ennen. Yleisin parisuhdemuoto on avoliitto, joka purkautuu herkemmin kuin avioliitto ennen.
Tämä sinun tuttavapariskunnan avioliittoon kohdistuva toive on ihan ymmärrettävä, kun kerran ihastunut olet, mutta oletko ollenkaan ajatellut miten vaikea tilanne olisi, jos tosiaan joutuisit luovimaan lasten äitipuolena pariskunnan välillä. Jos mies on ollut koti-isänä, hän ei välttämättä saa töitä ja joutuisit elättämään hänet ja lapsia myös. Lapset elävät myös perheessä täysi-ikäiseksi asti ja joskus pitempäänkin. Kuulostaa siltä, ettet ole suonut ajatustkaan tuolle asialle, joka kuitenkin on lasten vanhemmille useimmiten kaikkein tärkein.
Parisuhteessa pikkulapsiaika on ruuhka-aikaa ja on totta, että se on riskialtista eroamisen suhteen. Mutta moni tiedostaa myös, ettei uudelleenavioituminen lapsilauman kanssa ole niin helppoa ja pyrkii sinnittelemään yhdessä. Ja koti-isyyden taustalla voi olla jotain ihan muuta kuin sinulle kerrotaan. On vaikea tietää ulkopuolisten ja tuttujenkaan avioliitosta. Mitä kerroit vaimosta, niin se ei ole kovinkaan harvinaista, että mies ottaa kipakan vaimon uudelleenkin, tunnen tällaisen miehen. Vanha oli erittäin kipakka ja uusi samanlainen. Kyse voi olla naismausta. Vaimolla on varmasti hyviä puolia, jonka vuoksi mies on häneen rakastunut ja päättänyt tehdä hänen kanssaan lapsia.
Kun tuttavapiirissä tulee eroja, niin se ei oikein ole sopivaa ryhtyä jaagaamaan vastaeronneita. Onko sinulla autisminkirjon diagnoosia niin että et oikein hahmota tällaista? Jos niin käy, niin ei se katastrofi ole, mutta varaudu siihen, että sinuun saatetaan suhtautua varauksellisesti, jos homma meneekin pieleen. Ymmärrän kuitenkin, jos haluat ottaa riskin, koska ihastuminen on vahvaa. Toistaiseksi ero ei kuitenkaan ole ajankohtainen ja mielessään voi ajatella ja haaveilla mitä vain. Jos se piristää arkea, niin ei siitä kenellekään haittaakaan ole.
Kiitos, tässä on paljon hyvää pohdintaa.
Jos nyt äitipuoleksi "joutuisin" (pääsisin?), niin en usko, että se haittaisi minua mitenkään. Itse asiassa luulen, että olisin aika hyvä äitipuoli, koska minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta kilpailla lasten kanssa tai mennä miehen ja lastensa väliin. Olen tuollaisissa tapauksissa aina automaattisesti lasten puolella. Enkä myöskään yrittäisi kilpailla mitenkään lasten äidin kanssa ja ängetä kenenkään varaäidiksi. Miehelle lasten pitää totta kai olla aina ensisijalla. Tämä on minulle itsestäänselvyys, vaikka minulla ei olekaan lapsia.
Voi olla, että mies nauttii koti-isyydestä täysin rinnoin. Hienoa, jos nauttii. Mutta tässä on paljon muutakin, mitä en ole ketjussa kertonut, jottei tunnisteta. Yksi pieni yksityiskohta, jonka voisin kuitenkin mainita (ja mistä tuskin voi ketään tunnistaa), on se, että kun naisen aiempi yritys meni konkurssiin, naisen velat laitettiin tämän miehen nimiin, ja mieheltä meni luottotiedot.
Minulla ei ole mitään sellaisia visioita, että pelastaisin miespoloisen hirvittävän sorron alta. Siitä ei ole kyse. Ajattelen vain, kuinkakohan kauan kukaan normaali ihminen kestää tuntematta jonkin sortin katkeruutta, kun tuollaisia asioita kasaantuu paljon päälle.
Mitä minuun tulee, voin olla vähän autistinenkin, en tiedä, ei mitään diagnoosia ole. Minua ei oikeastaan juurikaan kiinnosta, mitä mieltä ihmiset ovat minusta, kunhan tiedän itse toimivani oikein.
Yritys meni konkurssiin ja laitettiin miehen nimiin. No tämä vasta mielenkiintoiselta kuulostaa! Onko edes mahdollista.
No ei ole mahdollista. Ap näköjään uskoo kaikki juorut sellaisenaan.
Jaa'a. Tämä on täysi mysteeri. Eräskin mies väitti kaikenlaista, että kuinka on onneton jne, mutta silti parin vuoden päästä saivat yhteisen lapsen.