Ihmetytti eilen uutisissa nainen, joka halusi menna hoitovapaalta takaisin toihin, koska han oli mielestaan jo ollut niin kauan kotona (kolme vuotta).

Silloinhan ajattelit lapsesi parasta ja hänen tarpeitaan. En voi nähdä siinä mitään " väärää" . Suosittelin isoa ikäeroa niille, jotka pelkäävät kyllästyvänsä kotona olemiseen. Suosittelin sitä myös meille, koska en ollut lainkaan varma, että olisin jaksanut monen taaperon huiskeessa yhtä antautuneesti ja tasapainoisesti :) -ap

ap

Itselläni on siskoihin viisi vuotta, eikä meillä ollut lapsuudessa mitään yhteistä. Omilla lapsillani on kaksi vuotta ja se oli juuri oikea, tarpeeksi samanikäisiä, mutta kuitenkin hengähdystauko välissä.

Viestissä 14 kirjoitit ettei tartte hankkia lapsia jos ei ole kotona kuin iltaisin tai vapaalla, vai oliko niin jopa parissa viestissä.. :(



Mutta vastaa nyt: onko hyväksyttyä että isä on työssä??? Miten se eroaa siitä että äiti on töissä, tai molemmat? Vai onko vaan pointti ettei olla hoidossa? Tai pitääkö kuormittaa mummolaa?



Miksi toiset eivät saa tehdä erilailla kuin sinä, ja jos kukaan ei kärsi tilanteessa (ei kumpikaan vanhemmista tai kukaan lapsista) niin missä vika?



22 (31)



Ja ps. olen samaa mieltä aikasemmin kirjoittaneen kanssa että kaikilla ikävuosilla on tärkeää että on turvallista, rauhallista ja mukavaa. Mutta miten se liittyy kotihoitoon? Hoitopaikka ei ole hylkäämistä. Meillä lapset menee mielellään sinne leikkimään, ei siitä traumoja saa.

Vierailija:

Silloinhan ajattelit lapsesi parasta ja hänen tarpeitaan. En voi nähdä siinä mitään " väärää" . Suosittelin isoa ikäeroa niille, jotka pelkäävät kyllästyvänsä kotona olemiseen. Suosittelin sitä myös meille, koska en ollut lainkaan varma, että olisin jaksanut monen taaperon huiskeessa yhtä antautuneesti ja tasapainoisesti :) -ap

Tiedän neljää erilaista perhettä.

1. Äiti on kotona vuosikaudet, mutta on varsinainen noita-akka kaikille perheenjäsenille.

2. Äiti kotona ja kaikki onnellista, rauhallista.

3. Äiti töissä ja unohtaa perheensä

4. Äiti töissä, ja perhe tasapainoinen ja kaikki hyvin.



Eli jokainen meistä varmasti tuntee perheitä joka " lokerosta" .

Vierailija:

44! En tarkoitakaan, että meidän mallimme olisi se ainoa oikea. Etkö laittanutkin esikoisesi päiväkotiin, koska se on hänen kehitykselleen hyväksi? Silloinhan ajattelit lapsesi parasta ja hänen tarpeitaan. En voi nähdä siinä mitään " väärää" . Suosittelin isoa ikäeroa niille, jotka pelkäävät kyllästyvänsä kotona olemiseen. Suosittelin sitä myös meille, koska en ollut lainkaan varma, että olisin jaksanut monen taaperon huiskeessa yhtä antautuneesti ja tasapainoisesti :) -ap

Nyt väität, ettet kuvittelekaan oman mallisi olevan ainoa oikea, vaikka kaikissa muissa viesteissä olet niin väittänyt (jos et aina suoraan, niin rivienvälistä). Etkö osaa ajatella, että jossakin perheessä on oikeasti myös lapsen parhaaksi, että MOLEMMAT vanhemmat käyvät töissä silloinkin, kun lapsi on pieni? Joku erittäin ihana, lapsensa parasta ajatteleva äiti kun saattaa olla sellainen, joka mielellään yhdistää työnsä jopa pikkulapsiaikaan. Ei nämä minusta ole välttämättä ollenkaan ristiriidassa keskenään!

Miksi se olisi lapsen parhaan vastaista, jos äiti(kin) palaa töihin vanhempainvapaan päätyttyä? Useinhan lapsi saa olla kotona enimmän osan hereilläoloajastaan viikossa jomman kumman vanhempansa (tai muun turvallisen ja läheisen aikuisen) kanssa silloinkin. Siskoni esim. palkkasi kotiinsa ihanan hoitajan, lisäksi hän itse tekee 30h työviikkoa, josta 6h etätöinä. Käytännössä lapsi on erossa vanhemmistaan vain aamupäivät, koska päiväunien jälkeen äiti tuleekin jo kotiin. Ja väitän, että hän on enemmän oma itsensä jälleen (ja lapsellekin paremmin LÄSNÄ), kun pääsi muhunkin ajatustyöhön takaisin kiinni :)

Jotkut on oikeasti parempia äitejä ja isejä, jos he SAAVAT yhdistää onnistuneesti perheen ja työn. Silloinkin ajatellaan lapsen parasta, vaikka töihin palattaisiin " jo" vuoden tauon jälkeen.

on mielestäni jotenkin hassua, että miehen kohdalla voidaan ihan helposti sanoa, että ei ole mahdollista jäädä kotiin ja asia on sillä selvä. Jos taas naisen kohdalla noin sanoo, niin tulee vastaukseksi, että on kyllä mahdollista jos vaan oikeasti haluaa jne. Jos taas kummallakaan ei ole mahdollista, niin naiselle se kuitenkin on automaattisesti " enemmän mahdollista" .

Vierailija:

Pikemminkin pitäisi neuvotella siitä, kumpi saa olla lasten kanssa. Meillä isällä ei ollut siihen mahdollisuutta, ja se oli hänestä tosi harmillista. -ap

Kukaan ei jaksa olla hyvä äiti tai isä, jos on vastentahtoisesti kotona ja on koko ajan väsynyt/kiukkuinen/ahdistunut.



Kukaan ei voi silti kieltää heiltä lapsentekoa.

Pelkkää selittelyä! Varmasti tuo mahdollisuus olisi ollut, tosiasiassa mies ei vaan piittää lapsistaan sitä pätkää, on vaan keskittynyt omaan uraansa ja materiaan. Olisi hänenkin kannattanut hetki miettiä ennenkuin rupeaa lapsia tekemään!!!!

Minusta olisi kamalaa, jos kaikilla olisi samanlaiset perheet. Sekin on kamalaa, ettei kaikilla ole kunnollista perhettä ollenkaan. Se taas on vain rikkautta, että hyvätkin perheet voivat olla erilaisia, aivan kuten (sydämeltään) hyvät ihmisetkin :)



Olisikin peräti kummallista, jos kaikkien haaveena olisi olla poissa töistä aina kolme vuotta putkeen, kun perheeseen syntyy näitä ihania aarteita. Siitähän voisi syntyä jopa tappelu, kun sekä äiti että isä haluaisivat ehdottomasti käyttää tätä oikeuttaan ;) Onneksi on siis muitenkin lapsilähtöisiä, hyviä vaihtoehtoja. Ja onneksi Suomessa voi halutessaan valita kotihoidonkin edes 3-vuotiaaksi asti.

Tarkoitan, että jos on jo saanut kokea äitiyden/isyyden, on minusta erikoista, että suunnitelmallisesti hankkii toisen lapsen ilman halua ja kaipuuta olla sen lapsen kanssa. Yhteiskunta mahdollistaa sen oikeastaan vain ensimmäisinä vuosina, hoitovapaan avulla. Kolme vuotta ei tietenkään ole mikään absoluuttinen totuus. Ihmettelin sitä, että töihin palaamisen perusteena voi olla se, että kotona on jo tullut oltua omasta mielestä pitkään. Kyse on todellakin minun mielipiteestäni, hallussani ei ole kaiken ratkaisevaa totuutta. Jos päätetään, että kaikki ovat erilaisia, siinä kaikki, ei mielipiteille ole tarvetta, eikä keskustelulle sijaa. -ap

ollut toinen. -ap

kaikilta miehiltä jotka eivät pidä oomaa osuuttaa vanhempain/hoitovapaasta (sanotaan nyt vaikka vähintään 1v)?

Vierailija:

ollut toinen. -ap

Miehellä työ voi olla syy miksi ei pysty olemaan kotona edes muutamaa kuukautta, mutta naiselle joka on ollut kotona usean vuoden putkeen se on pelkkä tekosyy??!!?? Ei ole tullut mileen että on olemassa myös naisia joiden työ/toimeentulo on vaarassa jos jäävät kovin moneksi vuodeksi putkeen kotiin? Myös he voivat olla surullisia kun heillä ei ole mahdollisuutta olla kotona pidempää.



Eli jos halveksit naisia jotka palaavat töihin ennen hoitovapaan loppu, muista aina lukea miehesi tähän porukkaan mukaan. Siihen hän väistämättä kuuluu.

miehelleen yritys ja materia ajaa lasten ohi. Todella surullista lapsiparoille joiden isäsuhde tästä kärsii.

Tämä ei ollut kotihoito-päivähoito -vertailu. En esittänyt omaa malliani ainoana oikeana, vaan ehdotin sitä ratkaisuksi erääseen ongelmaan, ei kaikkiin ongelmiin. Kyse ei ole myöskään rakkauden määrästä. Eikä paljon muustakaan. Olisipa kiva tietää, seurasiko kukaan mukana. -ap

Entäs sitten, jos nainen/äiti on yrittäjä? Hänelle sanotaan, että mitäs niitä lapsia ryhdyit tekemään, jos et pysty niitä hoitamaan. Ja että ne pystyy hoitamaan kyllä samanaikaisestikin, on vaan järjestelykysymys plaa plaa...

En nyt ihmetellyt juuri sinun miehesi tilannetta, vaan sitä yleensä miten näissä keskusteluissa nainen ei voi vastaavassa tilanteessa sanoa, että ei ole mahdollista jäädä kotiin.

53

Vierailija:

53, 55! Yrittäjä. Yritys lakkaa olemasta, jos sen ainoa osakas ja työntekijä lopettaa työt. Tällöin myös merkittävin osa perheen tuloista olisi kadonnut. Palkollisena tilanne olisi

ollut toinen. -ap

mieheni oli kotona muutaman kuukauden. -ap