Ihmetytti eilen uutisissa nainen, joka halusi menna hoitovapaalta takaisin toihin, koska han oli mielestaan jo ollut niin kauan kotona (kolme vuotta).

Vierailija:

Tämä ei ollut kotihoito-päivähoito -vertailu. En esittänyt omaa malliani ainoana oikeana, vaan ehdotin sitä ratkaisuksi erääseen ongelmaan, ei kaikkiin ongelmiin. Kyse ei ole myöskään rakkauden määrästä. Eikä paljon muustakaan. Olisipa kiva tietää, seurasiko kukaan mukana. -ap

Mistähän tuossa sitten mahtoi olla kysymys, kun ei lapsen hoidosta eikä välittämisestä? Niin juu, huomasit ilmeisesti raon missä pääsisit toista arvostelemalla pätemään mutta homma kaatuikin omaan nilkkaan.

ja sen perusteella katsot pystyväisi arvostelemaan naista joka on ollut kotona 4 VUOTTA?!? Jep, mitähän sellaista hän jätti tarjoamatta lapsilleen, mitä miehesi noiden MUUTAMAN KUUKAUDEN aikana tarjosi...?



64 (jonka puolesta joakinen perhe päättää omat hoitojärjestelynsä niin kuin parhaakseen näkee, äryttää vaan tuo tekopyhyys ja toisten arvostelu tilanteessa jossa itselläkään ei ole puhtaan jauhot pussissa)

Ap:

Tarkoitan, että jos on jo saanut kokea äitiyden/isyyden, on minusta erikoista, että suunnitelmallisesti hankkii toisen lapsen ilman halua ja kaipuuta olla sen lapsen kanssa.

Itse en ole pysynyt ajatuksissasi kärryillä vain yhdestä syystä: en voi käsittää, miten ihmeessä ei voisi haaveilla suuresta perheestä vain siksi, ettei halua olla työelämästä poissa vuosikausia putkeen?

Ei se tarkoita, ettei " viihtyisi oman lapsen kanssa" . Se tarkoittaa, että mielellään kyllä pitää työelämästä taukoa ja heittäytyy hetkeksi jopa 24/7-äidiksi(/isäksi), mutta ei sentään kolmeksi vuodeksi putkeen. Etenkään, jos lapselle löytyy muukin hyvä päivähoitovaihtoehto kuin äiti+koti. Itse ainakin koen olevani aidosti parempi äiti lapsellemme, kun näen myös aikuisia päivän aikana ja saan tehdä tärkeää ja erittäin motivoivaa työtä kodin ulkopuolellakin. Siitäkin huolimatta, että myös meidän pienokainen on näin pieni vain hetken. Onneksi minulla on mahdollisuus lyhennettyyn työpäivään, oikeastaan missaan vain 4h päivässä lapseni (hereilläoloajan) touhuista :)

:):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):)

Ehdotan pakkosterilisaatiota kaikille. Näin lapset kärsivät kaikista vähiten.

lapsesi herää ja näkee ekana vieraan vieressään, ei sinua tai isäänsä. Missaat monta isoa virstanpylvästä, ensimmäisiä ainutlaatuisia kertoja. Ne kuulet muiden kertomina.

tässä elämässä missaa jokatapauksessa monenlaisia asioita. Esim. jos lapsi oppii koulussa eikä kotona lukemaan, niin missaa lapsen lukemaan oppimisen. Lapsen ollessa murrosikäinen voi myös missata monia asioita. Jos lapsi aikuisena asuu kaukana vanhemmistaan, missaa monia asioita hänen elämästään, joissa voisi olla mukana lähellä asuessaan. Kuitenkin voi elää aivan onnellisen elämän ja muodostaa hyvän suhteen lapseen, vaikka ei aivan jokaista lapsen elämän kohokohtaa olisikaan vieressä todistamassa.

Toki olisi ihanaa saada olla todistamassa lapsen jokaista uutta taitoa, mutta kohtalon oikuista lapsemme päätyi jo alle 2v iässä päiväkotiin kuntoutuksellisista syistä.



Minusta on kuitenkin ihanaa kuulla henkilökunnalta noista uusista ihmeellisistä asioista mitä hän on päivän aikana oppinut. Minulle on tärkeämpää että hän oppii ne kuin että saisin itse olla vieressä todistamassa. Ja onhan ne taidot ensikertaa minun todistaminanin jotain uutta ja ihmeellistä.



ei 72

Mä olen saanut lapset 2 vuoden ikäerolla, kotonaoloa nyt takana reilu 3v. Ja myönnän, että välillä kypsyttää päivien samankaltaisuus, olen kotona ainoastaan kuopuksen takia. Lisäksi kyllästyttää tämä ainainen sentin venyttäminen; johan tässä on yli kolme vuotta mennyt.