Mies jätti lyhyellä ilmoituksella 16 vuoden avioliitosta ja lähti kahdessa tunnissa ovesta ulos
Oli tavallinen kevättalven sunnuntai-ilta. Mari seisoi keittiötason äärellä, aviomiehensä hänen rinnallaan. Mies ja lapset olivat juuri palanneet hiihtolomareissulta ja pariskunta valmisti perheelle iltapalaa kotona.
Kun puoliso kertoi olevansa todella rakastunut, oli Mari ensin imarreltu. Hän muiskautti suukon poskelle ja vastasi rakkaudentunnustukseen. Viikossa toista oli ehtinyt jo kaivata.
Tomaattiveitsi pysähtyi matkallaan puoliväliin, kun mies tokaisikin, ettei rakkauden kohteena suinkaan ollut Mari, vaan toinen nainen. Kuudentoista vuoden suhde oli tulossa päätökseen.
Nykyään Mari kutsuu illan tapahtumia kahden tunnin avioeroksi.
Alkušokin jälkeen hän kiirehti vessaan, jossa romahti lattialle. Mies soitti Marin ystävälle, joka saapui paikalle, kun mies jo pakkasi tavaroitaan.
Kahdessa tunnissa mies oli jo lähtenyt kasseineen. Neljään kuukauteen Mari tai lapset eivät saaneet häneen mitään yhteyttä. Isä ei tavannut lapsiaan eikä asioista keskusteltu.
Koko ajan perheen kolme lasta olivat kuunnelleet yläkerrassa.
Marin isä hankki asianajajan ositusta varten ja ystävä kehotti selvittämään lasten huoltajuuskysymyksen lastenvalvojalla. Työnantaja mahdollisti pidemmän poissaolon ja rauhassa toipumisen.
Samalla ystävä talutti suihkuun, vaihtoi lakanat sänkyyn, kävi kotona pesemässä pyykkiä ja laittamassa ruokaa. Lopulta hän myös passitti Marin sairaanhoitajan puheille, mistä alkoi pitkä terapiapolku.
Terapeutin kanssa purettiin eron aiheuttamaa syyllisyydentunnetta siitä, ettei Mari ollut huomannut merkkejä uskottomuudesta aiemmin. Jälkikäteen oli käynyt ilmi, että miehen sivusuhdetta oli kestänyt ennen eroa jo monta vuotta.
Mari oli huomannut miehen käytöksessä muutoksia, joita hän ei kuitenkaan aiemmin ollut osannut epäillä. Mies oli yllättäen alkanut ostaa uusia vaatteita ja hygieniarutiinit tarkentuivat. Myös puhelin vaikutti liimaantuvan miehen käteen, eikä hän jättänyt sitä hetkeksikään vahtimatta.
– En tänä päivänäkään tiedä syytä miehen lähdölle tai sivusuhteelle, enkä koskaan saa tietää. Terapiassa opin, ettei minun tarvitsekaan tietää syytä. Muodostan omat arvoni ja oman käsitykseni siitä, mitä tapahtui. En voi kantaa syyllisyyttä toisen ratkaisuista, vaan omat ratkaisuni ovat ne tärkeimmät.
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/40e6455a-b06e-4804-8f46-a96e6be1115b
Kommentit (517)
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen paltsan kotirouvan kannattaa lukea juttu ajatuksella. Kannattaa miettiä, miten omat pullat ovat uunissa siinä vaiheessa, kun mies vaihtaa nuorempaan, kauniimpaan ja hauskempaan!
Siinäpä vaihtaa.Tulee päivä, kun se nuori heili vaihtaa nuorempaan.👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein kuin siskoni tarina muutaman vuoden takaa.
Kesälomareissulla oli tarkoitus lähteä autoreissuun perheenä (4 lasta). Maja tuolla, mökki siellä, teltailemaan tuonne. Eli ei kukaan kiinnittänyt huomiota, kun mies pakkas autoa.
Hänpä sitten pöräytti maailmalle yksin. Siinä autoon noustessaan sano, että "mä en rakasta sua, mulla on uusi nainen ja mä nyt muutan sen luo!" Paikalla oli sukua ja naapureita vilkuttamassa heidät reissuun ja sopimassa kukkien kastelut ja koirien hoidot.
Siihen jäi aika liuta järkyttyneitä ihmisiä tuijottamaan auton takavaloja. Sisko murtu täysin, meni shokkiin. Piti tilata lanssi.
Tää on pitkä juttu ja tähän jo paljon sitä kirjoitinkin, mutta tajusin, että aivan liian tunnistettava juttu, että poistin.. On tässä myös mun traumaa, kun ollaan nyt kymmenisen vuotta oltu perheen tukena. Tuostahan helv etti vasta alkoi. Sitä on piisannut näihin päiviin. Siskon appivanhemmat ovat olleet todella isossa tukiroolissa. Onneksi. Sillä siskolla olisi ollut ainoastaan mä ja mieheni.
Tarina jota ei järki selitä, mitä tapahtui jne. Alkuperäisesä jutussa oli puhetta terapiasta ja siitä, ettei vastauksia aina saa. Sen kun oppis ymmärtämään ja hyväksymään.
Naapurit ja suku vilkuttamassa lähtiäisseremonioissa. Kas kun ei torvisoittokunta ja kirkkokuoro.
Nämä on niin suurenneltuja ja väritettyjä juttuja, että voisi jättää kertomatta. Naisen vaisto ei petä, ei koskaan. Miten voizi olla mahdollista, että mies seurustelee toisen naisen kanssa vuosikaudetniin, että vaimo ei muka huomaa mitään. Koskee myös tämän keskustelun aihetta Maria. Miten mies tapailee sitä toista? Satoja keksittyjä harrastukseen liittyviä menoja? Olemattomia työmatkoja? Mitä? Ja nuo klassikot puhelin kädessä jatkuvasti, muuttunut olemus jne jne jne. Nainen ei huomaa mitään. Hah ja höpöhöpö. Läheisriippuvainen nainen ei myönnä tienneensä miehen kaksoiselämästä mitään, vaikka tietää tasan tarkkaan. Kyseessä voi olla häpeä statuksen muutoksesta, elättäjästä, oikeutettu huoli lasten asioista. Mutta tiennyt on, miksk valehtelee.
Jepjep, hassua, miten toisilla on tarve syyllistää tää petetty ja jätetty! Täysin vaimosta riippumatta, miehen tekoja ne eivät oikeuta.
Näistä tällaisista teksteistä näkee heti että on tekoälyllä kirjoitettu. Ei ole luontevaa suomea vaikka kieliopillisesti olisi oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkiminen on iso päätös. Kyllä molempien vanhwnpien pitää olla vahvasti sitoutunut lapsiin ja liiton hoitamiseen. Erojen vaikutus lapsiin on tabu, kosks kukaan ei halua lapsistaan traumatisoituneita, epävarmoja ja petttyneitä kaikkiin ihnissuhteisiin (yleensä miehiin). Tunnen muutaman nuoren, joiden elämä koki kovan kolauksen vanhempien eron takia. Ei tietysti epäkypsää riitelyäkään kukaan lapsi jaksa kuunnella. Jos vielä päihteet mukana.
Lapsia pullahtelee yhteisen päätöksen, naisen tekenän petoksen, taikka jonkin vahingon ansiosta.
Kyllä kuulemma miehetkin ottavat tietoisen riskin, kertomatta kumppanille, lapsen saannin suhteen. Nythän se on jopa rangaistava teko, olen ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin vuosien pettäminen tuli puolisolle aivan "yllättäen", vaikka kertoo että merkkejä oli ilmassa: puhelin vaikutti liimaantuvan miehen käteen, eikä hän jättänyt sitä hetkeksikään vahtimatta. Niin. No se on tällä palstallakin varmasti toista tuhatta kertaa sanottu, että tuo on nykyaikana se pettämisen merkki. Jos sellainen epäilys tulee, että onkohan, eiköhän ole, mitäköhän on.... niin asia rohkeasti pöydälle! Sanoo puolisolle, että mulla on paha olla, kun jostain kummasta tällaisia epäilyksiä nyt on tullut. Haluan päästä tästä pahasta olosta irti, joten avaisitko puhelimen lukituksesi ja ojennat tänne, niin mä kurkkaan että eihän mulla ole syytä huoleen.
Ja joku miettii: "en mä ehkä osaa etsiä niitä pettämisen merkkejä sieltä puhelimesta" ja mä vastaan: ei sun tartte. Uskollinen puoliso avaa sen puhelimensa ja ojentaa, pettävä puoliso ei niin tee. Ei ainakaan lonkalta heti siinä yllättävässä tilanteessa. Eli se pelkkä pyyntö riittää, puhelinta ei tarvitse oikeasti edes katsoa. Jos alkaa selitysten litannia miten puhelimessa on huippusalaisia työjuttuja tai mitä hyvänsä paskaa, niin sää tiedät: sitten se pettää sua.
Muistakaa tämä ohje ja käyttäkää sitä. Älkää olko niin kuin Mari, että epäilyksiä on ollut, mutta ette tee mitään. Sitten se maailma voi todellakin joku päivä pudota alta.
No en todellakaan anna mun puhelinta kenelekään eikä mulla oo ees puolisoa jota pettäisin.
Se olis saman tien eron paikka jos teoreettinen puoliso vaatis nähdä mun puhelimen tai läppärin sisällön. Ei sillä että siellä olisi mitään vaan tuollainen vaatiminen pitää lopettaa saman tien.
Niin kun sulla on siellä salattavaa. Onnea valitsemallasi tiellä. Jokainen täys'järkinen näyttää puhelimensa, jos siinä on rakkaus on oma rakas pelissä. Mutta samalla tavalla jättää näyttämättä. Jos näyttämällä saa aikaan eroriidan ja menettää toisen, niin puhelinhan jätetään näyttämättä. Toi on aivan helvetin simppeliä ja loogista.
Puhelimen näkemisen vaatimus on vallan halua, määräämisen halua ja sairasta mustasukkaisuutta. Toista ihmistä ei voi omistaa. Ihminen on vapaa lähtemään, jos haluaa.
Ei ole kaikissa tilanteissa. Taidat olla pettäjä kun reagoit noin voimakkaasti itsellesi tuntemattoman kommenttiin.
Mistä tuo vihamielinen reaktiosi oikein kumpuaa?
Oletko kenties jäänyt kiinni salasuhteilusta kun (varmaan jo ex)-puolisosi on nähnyt vaikkapa kylpyhuoneeseen jääneestä puhelimestasi totuuden?Puhelin kuuluu viestintäsalaisuuden piiriin, kenelläkään ei ole oikeutta katsoa toisen puhelinta tai vaatia näyttämään sitä. Jos puhelimen nähtäväksi vaatiminen on jonkun mielestä parisuhteessa normaalia, on se suhde jo karilla ja vaatija mieleltään sairas.
Pettäjän projisointia. Osa 760202
Ei ole, joku kaveri on voinut viestitellä asioita, joita ei halua muiden, edes tämän kaverin puolison tietävän. Onko miehellä sitten oikeuttaa ratsata vaimonsa/avovaimonsa/tyttöystävänsä puhelinta?
Tuota "pettäjän projisointia* jankkaa joku, joka on itse epävarma suhteessaan, ja kuvittelee oikeuttavansa oman käytöksen (lukemalla puolison puhelinta) siten. Surullista tosiaan, jos liitossa noin tarttee tehdä. Luottamusta ei ole alkuunkaan. En jaksais hetkeäkään elää siten.
Tosiasia on kuitenkin se, et jos puoliso haluu pettää, hän tekee sen, puhelimesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö kuinka moni avioliitto on ihan oikeasti löysä hirsipuu? Yllättävän moni, 2 ihmistä menee autopilootilla kohti hautaa....
Minulla on elämä malillaan, tili täynnä rahaa, täysin oma vapaus (sinkku), kohta eläkkeelle ja muuta lähelle päiväntasaajaa.....en voi muuta kuin nauraa ihmiskohtaloille.....onnea teille ja koittakaa viihtyä "liitossanne".
Erikoinen asenne. Onnellisuutesiko vaatii sen, että ajattelet meidän muiden olevan onnettomia? Minulla passaa taas se, että asiasi on noin hyvin. Ei vaikuta omaan tyytyväisyyteeni elämään.
Arvioni perustuu niihin tuhansiin tarinoihin mitä olen kuullut 64 ikävuoteeni aikana.......
Olen omasta mielestäni tyytyväinen elämääni koska olen tehnyt sitä mitä halusin. Kukaan naapurin Pirkko-Irmeli ei sitä minulle määrittele.....
Sä et voi myöskään haukkua ja naureskella muiden vahingoille, Onnettomuuksille yms vaikutat todella kylmältä ja paatuneelta ihmiseltä, olen itsekin yksinelelevä sinkku mutta ei tulis mieleenkään lällätellä ja halveksia toisten ihmisten elämille ja valinnoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Suuri osa ihmisistä on rakastunut rakkauteen, ihminen on vain välikappale tunteen aikaansaamiseksi. Rakastaminen vaatii kypsää luonnetta"
Hupaisa kommentti, koska rakkaus ei ole tunne. Suurin osa ihmisistä ei kyllä tiedä mitä Rakkaus on. Sen verran totta tässä.
Mitä se rakkaus sitten on, jos ei tunne?
Niin. Rakkaus ei ole pelkkä tunne. Vaan se on muutakin.
Joskus myös työtä parisuhteen ja ydinperheen eteen.
Jota narsistiset sarjapettäjät ja joskus lähes vastasyntyneen lapsensa hylkääjät eivät kykene tekemään.
Kyse on tahtotilasta. Vihkikaavassakin kysytään: tahdotko. Aina se rakkaus ei tunnu tunteena. Rakkauden ylkäpito vaatii tahtoa ja tekoja myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin vuosien pettäminen tuli puolisolle aivan "yllättäen", vaikka kertoo että merkkejä oli ilmassa: puhelin vaikutti liimaantuvan miehen käteen, eikä hän jättänyt sitä hetkeksikään vahtimatta. Niin. No se on tällä palstallakin varmasti toista tuhatta kertaa sanottu, että tuo on nykyaikana se pettämisen merkki. Jos sellainen epäilys tulee, että onkohan, eiköhän ole, mitäköhän on.... niin asia rohkeasti pöydälle! Sanoo puolisolle, että mulla on paha olla, kun jostain kummasta tällaisia epäilyksiä nyt on tullut. Haluan päästä tästä pahasta olosta irti, joten avaisitko puhelimen lukituksesi ja ojennat tänne, niin mä kurkkaan että eihän mulla ole syytä huoleen.
Ja joku miettii: "en mä ehkä osaa etsiä niitä pettämisen merkkejä sieltä puhelimesta" ja mä vastaan: ei sun tartte. Uskollinen puoliso avaa sen puhelimensa ja ojentaa, pettävä puoliso ei niin tee. Ei ainakaan lonkalta heti siinä yllättävässä tilanteessa. Eli se pelkkä pyyntö riittää, puhelinta ei tarvitse oikeasti edes katsoa. Jos alkaa selitysten litannia miten puhelimessa on huippusalaisia työjuttuja tai mitä hyvänsä paskaa, niin sää tiedät: sitten se pettää sua.
Muistakaa tämä ohje ja käyttäkää sitä. Älkää olko niin kuin Mari, että epäilyksiä on ollut, mutta ette tee mitään. Sitten se maailma voi todellakin joku päivä pudota alta.
No en todellakaan anna mun puhelinta kenelekään eikä mulla oo ees puolisoa jota pettäisin.
Se olis saman tien eron paikka jos teoreettinen puoliso vaatis nähdä mun puhelimen tai läppärin sisällön. Ei sillä että siellä olisi mitään vaan tuollainen vaatiminen pitää lopettaa saman tien.
Niin kun sulla on siellä salattavaa. Onnea valitsemallasi tiellä. Jokainen täys'järkinen näyttää puhelimensa, jos siinä on rakkaus on oma rakas pelissä. Mutta samalla tavalla jättää näyttämättä. Jos näyttämällä saa aikaan eroriidan ja menettää toisen, niin puhelinhan jätetään näyttämättä. Toi on aivan helvetin simppeliä ja loogista.
Puhelimen näkemisen vaatimus on vallan halua, määräämisen halua ja sairasta mustasukkaisuutta. Toista ihmistä ei voi omistaa. Ihminen on vapaa lähtemään, jos haluaa.
Ei ole kaikissa tilanteissa. Taidat olla pettäjä kun reagoit noin voimakkaasti itsellesi tuntemattoman kommenttiin.
Mistä tuo vihamielinen reaktiosi oikein kumpuaa?
Oletko kenties jäänyt kiinni salasuhteilusta kun (varmaan jo ex)-puolisosi on nähnyt vaikkapa kylpyhuoneeseen jääneestä puhelimestasi totuuden?Puhelin kuuluu viestintäsalaisuuden piiriin, kenelläkään ei ole oikeutta katsoa toisen puhelinta tai vaatia näyttämään sitä. Jos puhelimen nähtäväksi vaatiminen on jonkun mielestä parisuhteessa normaalia, on se suhde jo karilla ja vaatija mieleltään sairas.
Näin vastailee yleensä hän ,jolla salattavaa.Jos sillä saa toisen mielen rauhoittumaan niin aivan sama katsooko puhelintani, kun ei ole mitään salattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Suuri osa ihmisistä on rakastunut rakkauteen, ihminen on vain välikappale tunteen aikaansaamiseksi. Rakastaminen vaatii kypsää luonnetta"
Hupaisa kommentti, koska rakkaus ei ole tunne. Suurin osa ihmisistä ei kyllä tiedä mitä Rakkaus on. Sen verran totta tässä.
Mitä se rakkaus sitten on, jos ei tunne?
Niin. Rakkaus ei ole pelkkä tunne. Vaan se on muutakin.
Joskus myös työtä parisuhteen ja ydinperheen eteen.
Jota narsistiset sarjapettäjät ja joskus lähes vastasyntyneen lapsensa hylkääjät eivät kykene tekemään.Miksi naiset sitten menevät yhteen tällaisten kanssa? Ovatko he sokeita?
Niin, miksi miehet menevät yhteen naisen kanssa, jota haluu sit pettää? Miks ihmiset ovat vajavaisia? Nää on näitä ihmisyyden ydinkysymyksiä, joihin ei hyvää vastausta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen paltsan kotirouvan kannattaa lukea juttu ajatuksella. Kannattaa miettiä, miten omat pullat ovat uunissa siinä vaiheessa, kun mies vaihtaa nuorempaan, kauniimpaan ja hauskempaan!
Tämä on ihan totta, vaikka jotkut tästä suuttuivatkin. Mut on myös jätetty täysin puskista pitkästä avioliitosta, ihan samalla tyylillä. Lapsetkin jätettiin mun huomaan, mies ei nähnyt lapsia kuin muutamia kertoja vuodessa eikä todellakaan ottanut omaan kotiinsa heitä. Ei kannata ikinä tuudittautua siihen, etteikö mies ikinä lähtisi. Miehet myös jättävät vaimoja, ihan normaalin oloisista avioliitoista. Pitäkää aina huoli siitä, että teillä on myös omaa omaisuutta ja säästöjä. Älkää luottako siihen, että mies ei ikinä lähde.
Tuo on totta, että taloudellisesti kannattaa kaikkien olla riippumattomia. Mutta tuolle, et aina on nuorempia ja kauniimpia olemassa, ei oikein voi mitään. Siinä mitataan sit se miehen luonne.
Omalle miehelle olis ollut ottajia. Yksikin työkaveri oli niin rakastunut, että lopulta vaihtoi työpaikkaa, kun ei kestänyt sitä yksipuolisuutta. Olis ollut helppo miehen langeta, mutta olikin uskollinen. Näitäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö kuinka moni avioliitto on ihan oikeasti löysä hirsipuu? Yllättävän moni, 2 ihmistä menee autopilootilla kohti hautaa....
Minulla on elämä malillaan, tili täynnä rahaa, täysin oma vapaus (sinkku), kohta eläkkeelle ja muuta lähelle päiväntasaajaa.....en voi muuta kuin nauraa ihmiskohtaloille.....onnea teille ja koittakaa viihtyä "liitossanne".
Erikoinen asenne. Onnellisuutesiko vaatii sen, että ajattelet meidän muiden olevan onnettomia? Minulla passaa taas se, että asiasi on noin hyvin. Ei vaikuta omaan tyytyväisyyteeni elämään.
Arvioni perustuu niihin tuhansiin tarinoihin mitä olen kuullut 64 ikävuoteeni aikana.......
Olen omasta mielestäni tyytyväinen elämääni koska olen tehnyt sitä mitä halusin. Kukaan naapurin Pirkko-Irmeli ei sitä minulle määrittele.....
Sä et voi myöskään haukkua ja naureskella muiden vahingoille, Onnettomuuksille yms vaikutat todella kylmältä ja paatuneelta ihmiseltä, olen itsekin yksinelelevä sinkku mutta ei tulis mieleenkään lällätellä ja halveksia toisten ihmisten elämille ja valinnoille.
En hauku vaan olen inho realisti, moni ei halua kuunella totuutta vaan eletään "pilvilinnoissa". Minä näen asiat niin kuin ne on....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän lapset nyt kun ovat täysi-ikäisiä? Ovatko antaneet ns. "lapsen kädestä" noin sairaalle isälle kaikki pettymykset ja nöyryytykset mitä hän on tuottanut?
Ei varmasti ole. Lasten lojaaliteetti biologista vanhempaansa kohtaan on niin psykologisesti sairastuttavan vahvaa, että jopa aikuinen lapsi hakee sen vanhempansa hyväksyntää loppuelämänsä ja antaa vaan kaiken anteeksi, koska niin syvästi rakastaa(?!) sitä vanhempaansa, vaikka se olis mitä tehnyt. Tosi harvassa on ne vahvat yksilöt, jotka näin eivät tee.
Hyvä esimerkki se tunettaja/somettaja Weksi tms., joka teki sen yli parituntisen laskuvarjopudotus-/lapsuustragediadokumentin YouTubeen ihan umpihullusta äidistä, jolle antoi kaiken anteeksi ja suuttui ihmisille, jotka arvostelivat ja täysin oikeutetusti tuomitsivat sen sekopää-äitinsä 😲
No varmaan äideistäkin halutaan olla erossa, mutta lähinnä olen kuullut ja lukenut näistä jättäneistä/pettäneistä/muutenvaanikävistä isistä halutaan olla aikuisina erossa. Etenkin jos on ollut väkivaltaa tai muuten täysin vieraantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkevä mies, että otti ja lähti noin reippaasti. Mari ilmeisesti avuton ripustautujatyyppi. Miehen lähdön jälkeen Marin ystävän piti käyttää Maria suihkussa, vaihtaa hänen lakanat ja tehdä ruokaa Marin puolesta ja Marin isä hoiti lakiasiat.
Ihan normaalia että mieli (ja toimintakyky) ei kestä sitä että liitto loppuu kahdessa tunnissa ilman kummempia selityksiä ja toinen katoaa totaalisesti, ei anna mahdollisuutta puhua ja käsitellä asioita. Sinulle ei ehkä kävisi niin mutta joillekin muille käy eikä siinä ole mitään halveksuttavaa. Onneksi hänellä oli läheisiä jotka auttoivat.
Ihmettelen vaan että miten sen etukäteen osasi ennakoida että nyt on kyseessä sellainen totaalinen kahden tunnin täysero, luulisi olettavan muuta joten taisi olla valmiina se hermoromahdus ja kenties todellinen syy erolle.
"Taisi olla valmiina se hermoromahdus...?"
Nyt on omituinen kommentti. Se romahdus tuli siitä, kun ei osannut odottaa tuollaista tapahtuvaksi. Se on vähän kuin toinen kuolisi äkisti. Mut eipä kuole vaan pettää ja jättää. Harvempi sitä osaa odottaa, jos ei ole tajunnut merkkejä sellaisesta ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö kuinka moni avioliitto on ihan oikeasti löysä hirsipuu? Yllättävän moni, 2 ihmistä menee autopilootilla kohti hautaa....
Minulla on elämä malillaan, tili täynnä rahaa, täysin oma vapaus (sinkku), kohta eläkkeelle ja muuta lähelle päiväntasaajaa.....en voi muuta kuin nauraa ihmiskohtaloille.....onnea teille ja koittakaa viihtyä "liitossanne".
Hienoa, onneksi olkoon sinulle! Mutta, en tunne kuin sääliä henkilölle, jolla on tarve nauraa muiden ihmiskohtaloille. On aika kieroutunut mieli sellaisella.
En vaan nauran kuinka ihmeen pyhänä te pidätte sitä avioliitonsatmaa ja avuoisena. Pitäkää hiukan löysemmät säännöt ja miehet muistakaa eikä jokaista vosua tarvitse ottaa omaksi ketä käyt polkasemassa.
Olen kuullut niin monta eri kohtaloa siksi olen tullut tähän tulokseen ja naiset ovat niin juonia että pidän ainoastaan kaverina muutamia ja nekin hyvin etäällä.
Ahaa,eli olet katkera ja yksinäinen. Happamia, sanoi kettu...
En ollenkaan olen hyvin itsenäinen ja tulen toimeen hyvin yksin. Olen ollut suhteissa mutta nissäkin tarvitsen paljon "omaa aikaa". En ole läheisriippuvainen ollenkaan.
Katkera? Mistä? Reissaan ympäri maailmaa ja tapaan ihmisiä, elän omani näköistä elämää.
Itseensä ja elämäänsä tyytyväinen ja onnellinen ihminen ei lällättele muiden epäonnelle. Et vaikuta onnelliselta tai tasapainoiselta. Kaikkea hyvää siitä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkevä mies, että otti ja lähti noin reippaasti. Mari ilmeisesti avuton ripustautujatyyppi. Miehen lähdön jälkeen Marin ystävän piti käyttää Maria suihkussa, vaihtaa hänen lakanat ja tehdä ruokaa Marin puolesta ja Marin isä hoiti lakiasiat.
Ihan normaalia että mieli (ja toimintakyky) ei kestä sitä että liitto loppuu kahdessa tunnissa ilman kummempia selityksiä ja toinen katoaa totaalisesti, ei anna mahdollisuutta puhua ja käsitellä asioita. Sinulle ei ehkä kävisi niin mutta joillekin muille käy eikä siinä ole mitään halveksuttavaa. Onneksi hänellä oli läheisiä jotka auttoivat.
Ihmettelen vaan että miten sen etukäteen osasi ennakoida että nyt on kyseessä sellainen totaalinen kahden tunnin täysero, luulisi olettavan muuta joten taisi olla valmiina se hermoromahdus ja kenties todellinen syy erolle.
Kyllä sen todellakin tietää, kun mies jättää puskista. Meillä ei ainakaan ikinä harrastettu erolla uhkailua eikä ero sanaa käytetty ikinä. Emme edes riidelleet, lapsiperhearki rullasi rauhallisesti. Ja samalla tavalla kävi kuin aloituksessa olevalle naiselle. Yhtäkkinen ilmoitus, että se on ero nyt. Kesken normaalin arjen. Täysin vakavana ja häipyy. Ja se oli niinku siinä. Ei erokeskustelu ennen eikä jälkeen, yhdessä noin 20 vuotta. Todellinen syy erolle oli tietenkin toinen nainen.
Sehän meni sitten kuin edesmenneellä Timo T.A. Mikkosella, että aamulla annettiin vaimolle nippu ruusuja, vannottiin rakkautta ja samana päivänä ilmoitti halun erota ja kertoi uudesta tulevasta vaimostaan. Olin lapsi silloin, mutta ikinä en unohda tuota Seuran juttua, joka oli varoittava esimerkki, että noinkin voi elämässä käydä, joten älä ikinä luota sataprosenttisesti keneenkään tai laske koko elämääsi toisen varaan. 💔
Se Mikkosten parisuhdehaastattelu oli ensin Ilta-Sanomien viikonloppunumerossa. Timo ilmoitti toimittajalle haastattelun jälkeen, että avioliitto on loppunut, se oli lopussa mainintana. Tuirelle selvisi ero, kun hän luki sen siitä lehtijutusta.
Vierailija kirjoitti:
Kahdessa tunnissa mies oli jo lähtenyt kasseineen
Järkevä mies ettei jättänyt kassejaan sinne exän luo.
Ja kolmen tunnin jälkeen kassit olivat tyhjät, kuten siitä eteenpäin säännöllisesti seuraavat 8 vuotta. Sen pituinen se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö kuinka moni avioliitto on ihan oikeasti löysä hirsipuu? Yllättävän moni, 2 ihmistä menee autopilootilla kohti hautaa....
Minulla on elämä malillaan, tili täynnä rahaa, täysin oma vapaus (sinkku), kohta eläkkeelle ja muuta lähelle päiväntasaajaa.....en voi muuta kuin nauraa ihmiskohtaloille.....onnea teille ja koittakaa viihtyä "liitossanne".
Erikoinen asenne. Onnellisuutesiko vaatii sen, että ajattelet meidän muiden olevan onnettomia? Minulla passaa taas se, että asiasi on noin hyvin. Ei vaikuta omaan tyytyväisyyteeni elämään.
Arvioni perustuu niihin tuhansiin tarinoihin mitä olen kuullut 64 ikävuoteeni aikana.......
Olen omasta mielestäni tyytyväinen elämääni koska olen tehnyt sitä mitä halusin. Kukaan naapurin Pirkko-Irmeli ei sitä minulle määrittele.....
No jopas on vielä uhmaa asenteessa😂 Hienoa, että olet "itsenäinen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin vuosien pettäminen tuli puolisolle aivan "yllättäen", vaikka kertoo että merkkejä oli ilmassa: puhelin vaikutti liimaantuvan miehen käteen, eikä hän jättänyt sitä hetkeksikään vahtimatta. Niin. No se on tällä palstallakin varmasti toista tuhatta kertaa sanottu, että tuo on nykyaikana se pettämisen merkki. Jos sellainen epäilys tulee, että onkohan, eiköhän ole, mitäköhän on.... niin asia rohkeasti pöydälle! Sanoo puolisolle, että mulla on paha olla, kun jostain kummasta tällaisia epäilyksiä nyt on tullut. Haluan päästä tästä pahasta olosta irti, joten avaisitko puhelimen lukituksesi ja ojennat tänne, niin mä kurkkaan että eihän mulla ole syytä huoleen.
Ja joku miettii: "en mä ehkä osaa etsiä niitä pettämisen merkkejä sieltä puhelimesta" ja mä vastaan: ei sun tartte. Uskollinen puoliso avaa sen puhelimensa ja ojentaa, pettävä puoliso ei niin tee. Ei ainakaan lonkalta heti siinä yllättävässä tilanteessa. Eli se pelkkä pyyntö riittää, puhelinta ei tarvitse oikeasti edes katsoa. Jos alkaa selitysten litannia miten puhelimessa on huippusalaisia työjuttuja tai mitä hyvänsä paskaa, niin sää tiedät: sitten se pettää sua.
Muistakaa tämä ohje ja käyttäkää sitä. Älkää olko niin kuin Mari, että epäilyksiä on ollut, mutta ette tee mitään. Sitten se maailma voi todellakin joku päivä pudota alta.
No en todellakaan anna mun puhelinta kenelekään eikä mulla oo ees puolisoa jota pettäisin.
Se olis saman tien eron paikka jos teoreettinen puoliso vaatis nähdä mun puhelimen tai läppärin sisällön. Ei sillä että siellä olisi mitään vaan tuollainen vaatiminen pitää lopettaa saman tien.
Niin kun sulla on siellä salattavaa. Onnea valitsemallasi tiellä. Jokainen täys'järkinen näyttää puhelimensa, jos siinä on rakkaus on oma rakas pelissä. Mutta samalla tavalla jättää näyttämättä. Jos näyttämällä saa aikaan eroriidan ja menettää toisen, niin puhelinhan jätetään näyttämättä. Toi on aivan helvetin simppeliä ja loogista.
Puhelimen näkemisen vaatimus on vallan halua, määräämisen halua ja sairasta mustasukkaisuutta. Toista ihmistä ei voi omistaa. Ihminen on vapaa lähtemään, jos haluaa.
Ei ole kaikissa tilanteissa. Taidat olla pettäjä kun reagoit noin voimakkaasti itsellesi tuntemattoman kommenttiin.
Mistä tuo vihamielinen reaktiosi oikein kumpuaa?
Oletko kenties jäänyt kiinni salasuhteilusta kun (varmaan jo ex)-puolisosi on nähnyt vaikkapa kylpyhuoneeseen jääneestä puhelimestasi totuuden?Puhelin kuuluu viestintäsalaisuuden piiriin, kenelläkään ei ole oikeutta katsoa toisen puhelinta tai vaatia näyttämään sitä. Jos puhelimen nähtäväksi vaatiminen on jonkun mielestä parisuhteessa normaalia, on se suhde jo karilla ja vaatija mieleltään sairas.
Näin vastailee yleensä hän ,jolla salattavaa.Jos sillä saa toisen mielen rauhoittumaan niin aivan sama katsooko puhelintani, kun ei ole mitään salattavaa.
No ei todellakaan ole sama. Edelleen ystäväni voivat luottaa siihen, etten heidän asioitaan levittele edes miehelleni. Samoin lapsilla voi olla juttuja, joista eivät halua isänsä tietävän. Eipä mieheni kyllä niin typerä olekaan, että alkais toisten viestejä lukemaan. Mutta eihäs se estä pettämistä, jos toisen puhelimen ratsaa. Pettäjä osaa kyllä peittää jälkensä, jos on sellainen ollakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö kuinka moni avioliitto on ihan oikeasti löysä hirsipuu? Yllättävän moni, 2 ihmistä menee autopilootilla kohti hautaa....
Minulla on elämä malillaan, tili täynnä rahaa, täysin oma vapaus (sinkku), kohta eläkkeelle ja muuta lähelle päiväntasaajaa.....en voi muuta kuin nauraa ihmiskohtaloille.....onnea teille ja koittakaa viihtyä "liitossanne".
Erikoinen asenne. Onnellisuutesiko vaatii sen, että ajattelet meidän muiden olevan onnettomia? Minulla passaa taas se, että asiasi on noin hyvin. Ei vaikuta omaan tyytyväisyyteeni elämään.
Arvioni perustuu niihin tuhansiin tarinoihin mitä olen kuullut 64 ikävuoteeni aikana.......
Olen omasta mielestäni tyytyväinen elämääni koska olen tehnyt sitä mitä halusin. Kukaan naapurin Pirkko-Irmeli ei sitä minulle määrittele.....
Sä et voi myöskään haukkua ja naureskella muiden vahingoille, Onnettomuuksille yms vaikutat todella kylmältä ja paatuneelta ihmiseltä, olen itsekin yksinelelevä sinkku mutta ei tulis mieleenkään lällätellä ja halveksia toisten ihmisten elämille ja valinnoille.
En hauku vaan olen inho realisti, moni ei halua kuunella totuutta vaan eletään "pilvilinnoissa". Minä näen asiat niin kuin ne on....
Ai toiset luulee olevansa onnellisia, mutta sinä, oraakkeli, näet totuuden. Jep. Ihanassa harhassa elät. Ei kai siin, jos oot ite tyytyväinen. Ikävä ihminen olet kuitenkin.
Arvioni perustuu niihin tuhansiin tarinoihin mitä olen kuullut 64 ikävuoteeni aikana.......
Olen omasta mielestäni tyytyväinen elämääni koska olen tehnyt sitä mitä halusin. Kukaan naapurin Pirkko-Irmeli ei sitä minulle määrittele.....