Yksi vai kaksi lasta?
Perusteluita?
Itsellä nyt yksi ja mietin meneekö elämä pilalle toisesta.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tai kolme. Lapsissa on tulevaisuus. Se on parempi jos kansaa on, ja kaikkea ei tarvitse tehdä itse tien kunnostuksesta luunmurtuman hoitamiseen.
Tämä. Suuri väkimäärä mahdollistaa työnantajan markkinat.
Ei ollut boomereilla työnantajan markkinat, vaan työnhakijan ja -tekijän!
Tämä. Ei vienyt tekoäly ja automaatio työpaikkoja!
Eikä kiinalaiset ja intialaiset!
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä pidätkö lapsista. Meillä on kolme lasta ja jos olisin nuorempi ja rikkaampi, niin tekisin enemmänkin. Mieskin haluaisi lisää lapsia, mutta nämä saavat nyt riittää. Huolehdin heistä mahdollisimman hyvin. Töissä toki olen lisäksi tekemisissä nuorten kanssa.
Meillä sama. Mutta kolme ihanaa lasta kuitenkin joista saa olla kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme, pienin ikäeroin. Heistä oli aina seuraa toisilleen, koskaan ei ollut että mitä tekisi
Nyt on vielä iltatähti, isommat lapset on jo osa muuttanut pois kotoa. Tämä pienin on tavallaan ainoa, kun ei ole ikätoveria, ja kyllä häntä täytyy ihan eritavalla viihdyttää, hän sitten leikkii äidin tai isän kanssa, kun ei leikkikaveria ole sisaruksesta.
Joten sanon että elämä ei "mene pilalle" toisesta lapsesta, jos sellaisen haluat. Rakkaus vain lisääntyy, sitä ei tarvitse puolittaa että riittää kahdelle lapselle
Maailmassa on ihan kaikesta muusta pulaa paitsi ihmislapsista. Jo on kumma jos ei yhtäkään sellaista löydä seuraksi.
Ei joku vieras lapsi ole sama asia kuin oma, jonka olet kasvattanut isoksi vauvasta asti. Toki lapsen voi adoptoida, mutta ei se välttämättä ole mikään helppo prosessi hoitaa pahoin traumatisoitunutta lasta.
Pitäisin kohtuullisen erikoisena, jos joku aikuinen alkaisi yhtäkkiä vain kaveerata meidän lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme, pienin ikäeroin. Heistä oli aina seuraa toisilleen, koskaan ei ollut että mitä tekisi
Nyt on vielä iltatähti, isommat lapset on jo osa muuttanut pois kotoa. Tämä pienin on tavallaan ainoa, kun ei ole ikätoveria, ja kyllä häntä täytyy ihan eritavalla viihdyttää, hän sitten leikkii äidin tai isän kanssa, kun ei leikkikaveria ole sisaruksesta.
Joten sanon että elämä ei "mene pilalle" toisesta lapsesta, jos sellaisen haluat. Rakkaus vain lisääntyy, sitä ei tarvitse puolittaa että riittää kahdelle lapselle
Maailmassa on ihan kaikesta muusta pulaa paitsi ihmislapsista. Jo on kumma jos ei yhtäkään sellaista löydä seuraksi.
Ei joku vieras lapsi ole sama asia kuin oma, jonka olet kasvattanut isoksi vauvasta asti. Toki lapsen voi adoptoida, mutta ei se välttämättä ole mikään helppo prosessi hoitaa pahoin traumatisoitunutta lasta.
Pitäisin kohtuullisen erikoisena, jos joku aikuinen alkaisi yhtäkkiä vain kaveerata meidän lasten kanssa.
Lapsistahan siinä puhuttiinkin eikä aikuisista. Onko sosiaaliset taidot sillä tasolla, että seuraa saa vain emättimestä pakottamalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme, pienin ikäeroin. Heistä oli aina seuraa toisilleen, koskaan ei ollut että mitä tekisi
Nyt on vielä iltatähti, isommat lapset on jo osa muuttanut pois kotoa. Tämä pienin on tavallaan ainoa, kun ei ole ikätoveria, ja kyllä häntä täytyy ihan eritavalla viihdyttää, hän sitten leikkii äidin tai isän kanssa, kun ei leikkikaveria ole sisaruksesta.
Joten sanon että elämä ei "mene pilalle" toisesta lapsesta, jos sellaisen haluat. Rakkaus vain lisääntyy, sitä ei tarvitse puolittaa että riittää kahdelle lapselle
Maailmassa on ihan kaikesta muusta pulaa paitsi ihmislapsista. Jo on kumma jos ei yhtäkään sellaista löydä seuraksi.
Ei joku vieras lapsi ole sama asia kuin oma, jonka olet kasvattanut isoksi vauvasta asti. Toki lapsen voi adoptoida, mutta ei se välttämättä ole mikään helppo prosessi hoitaa pahoin traumatisoitunutta lasta.
Pitäisin kohtuullisen erikoisena, jos joku aikuinen alkaisi yhtäkkiä vain kaveerata meidän lasten kanssa.
Lapsistahan siinä puhuttiinkin eikä aikuisista. Onko sosiaaliset taidot sillä tasolla, että seuraa saa vain emättimestä pakottamalla?
Ei ole, mutta sinulla on ilmeisesti vaikeuksia saada edes ukkoa itsellesi, kun niin paljon hiekkaa pillussa. Anteeksi virhetulkintani.
Kolme
Meillä tarvitaan suomalaisia
Vierailija kirjoitti:
Kolme
Meillä tarvitaan suomalaisia
Kuinka sisäsiittoinen pitää olla, että lasketaan vielä suomalaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tai kolme. Lapsissa on tulevaisuus. Se on parempi jos kansaa on, ja kaikkea ei tarvitse tehdä itse tien kunnostuksesta luunmurtuman hoitamiseen.
Tämä. Suuri väkimäärä mahdollistaa työnantajan markkinat.
Ei ollut boomereilla työnantajan markkinat, vaan työnhakijan ja -tekijän!
Suomessa oli ennen viimeisiä sotia 3,5 miljoonaa ihmistä, vaikka automaatiota oli paljon vähemmän. Silti se määrä riitti. Nykyään tarvittaisiin miljoonittain suojatyöpaikkoja.
Jos suomalaisia ihmisiä olisi yhtä paljon kuin suomalaisia susia, eli 300, myönnettäisiin jo metsästyslupia kannan harventamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tai kolme. Lapsissa on tulevaisuus. Se on parempi jos kansaa on, ja kaikkea ei tarvitse tehdä itse tien kunnostuksesta luunmurtuman hoitamiseen.
Tämä. Suuri väkimäärä mahdollistaa työnantajan markkinat.
Ei ollut boomereilla työnantajan markkinat, vaan työnhakijan ja -tekijän!
Tämä. Ei vienyt tekoäly ja automaatio työpaikkoja!
Kyllä se teknologia kehittyi kohisten boomereittenkin aktiivivuosikymmenten aikana. Maailma muuttui valtavasti. Suomesta tuli ihan johtava maa vieläpä. Ei olisi uskonut, kun lähtökohtia katsoi.
Niin monta kuin pystyt itse hoitamaan, jos kumppanille sattuu jotain tai tulee ero.
Sekä tietysti mahdollisuus aina hankalaan tai sairaaseen lapseen, koska jollekulle hekin syntyvät.
Kunhan muistaa että kaksi ei mene siinä missä yksi. Yhden pienen lapsen kanssa saa hyvin omaa aikaa kun vanhemmat voivat vuorotella ja yhden saa helpommin hoitoon. Kahdesta on kaksin verroin hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi. Lapsista on toisilleen turvaa vaikka tappelisivatkin, esim. ei tarvitse miettiä voiko jättää kouluikäisenä yksin kotiin.
Sehän riippuu ihan lapsista. Toinen lapsi voi myös vaikka tappaa toisen, jos ovat kaksin. Jos isompi on tyttö niin toisen voi paremmilla mielillä tehdä.
Taitaa nuo sisaruksentap,pajat olla sellainen pieni promille kaikista, että sitä tuskin tarvitsee pelätä vaikka lapset kinastelisivatkin. Harmillista, jos sinulla on sellainen perhe, jossa ne ovat enemmistönä.
Kaksi, heistä oli paljon seuraa toisilleen, siitä lähtien kun nuorempi täytti 1v. Nykyäänkin 20+ ikäisinä auttavat toisiaan opintoasioissa yms. .Minäkin olen 2 lapsen perheestä, oli kivaa kun oli sisarus.
Sehän riippuu ihan lapsista. Toinen lapsi voi myös vaikka tappaa toisen, jos ovat kaksin. Jos isompi on tyttö niin toisen voi paremmilla mielillä tehdä.